Lue keskustelun säännöt.
Miehen harrastus kahdestaan toisen naisen kanssa
Mieheni harrastaa musiikkia, soittamista ja nyt suunnittelee, että alkaisi treenaamaan kahdestaan työkaverinaisen kanssa, joka harrastaa laulua. Eli perustaisivat kahdestaan jonkinlaisen duon.
Olenko ihan hassu, kun minusta tuo ei tunnu kivalta idealta? Joku isompi harrastusporukka, jossa olisi naisia ja miehiä olisi kyllä ok, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että harrastavat vain kahdestaan. Eikä vapaa-aikaa muutenkaan ole kaiken arjen pyörityksen keskellä liikaa, joten minusta tuo kahdenkeskinen harrastuksensa ei nyt ole se, mihin haluaisin perheemme aikaa käytettävän.
Kommentit (1326)
"Joo mutta tässähän on silloin kyseessä epätasa-arvoinen ja huono suhde, joka taas on aivan toinen kysymys. Itse ajattelen asiaa miten toimitaan lähtökohtaisesti hyvässä ja tasa-arvoisessa suhteessa, jossa ei ole aiheetta syytä epäillä toista ja hänen motiivejaan. Silloin itse en ainakaan näe aloituksen harrasteluissa mitään ongelmaa. Toki jos on suhteessa täysin persläven kanssa, jonka voi olettaakin tekevän persasioita niin asia on eri. "
Jotta epätasa-arvon huomaa, ei saa olla liian naiivi. Siitä tässä on kyse.
Ei tarvitse alentua kenenkään kynnysmatoksi, koska "sähän oot mustasukkanen ja yrität kieltää mua tekemästä mitä haluan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duoharrastusten lopputulos riippuu käytännössä aina siitä, haluaako nainen iskeä miehen.
Kaverini ex-vaimo kävi katsojana ralleissa yms. pariskunnan yhteisen tuttavamiehen kanssa. Ikää 30+ ja lapsia. Nainen erosi parin vuoden reissailun jälkeen kaveristani ja vaihtoi suoraan tähän tuttavamieheen.
Oma ex-vaimoni alkoi urheilla miesporukassa. Erosi minusta 2 vuoden harrastamisen jälkeen. Takana meillä oli yli 15 yhteistä vuotta. En tiedä saiko haluamaansa harrastuskumppania omakseen. Viimeisinä aikoina hän tuli kotiin röyhkeästi miesten suihkusaippualta haisten. Muutin 400km päähän.
Kaverini eksä oli tarkkaan ottaen 33v kun teki tuon. Oma eksäni 42v. Paljon on varmaan naisia, jotka olisivat olleet noissa tilanteissa luottamuksen arvoisia, mutta mulla ja kaverilla kävi huono mäihä. Olemme kuitenkin löytäneet uudet, kivat kumppanit.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä aloitus on. Ja todellisuudessa jos mies alkaisi harrastaa kahdestaan naispuolisen työkaverin kanssa, niin kovin vähän hän antaisi arvoa omalle perheelleen. Harrastukset on normaalia arkea, muttei silloin kun ollaan kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman muita. Sen sanoo jo ihan maalaisjärkikin.
Sinulla on oudon seksualisoitunut maailmankuva. Ihan niinkuin miehet ja naiset ei voisi olla kavereita. Minun piireissäni ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
"Onhan se kieltämista. Jos ratkaisu on soittamisen lopettaminen (tai aloittamatta jättäminen) tai ero, niin kyllä sinä kiellät sellaisen toiminnan sinun kanssa suhteessa ollessa. Muun väittäminen on saivartelua."
No eikä ole mitään kieltämistä. Minulla on myös oikeus päättää, minkälaisessa suhteessa haluan olla ja jos en voi suhteessa hyvin, mun ei ole pakko siinä olla.
Olen eri, mutta erouhkailu kontrollointitarkoituksessa on kyllä henkistä väkivaltaa, joten ihan hyvä päästää se kumppani turvallisempaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onhan se kieltämista. Jos ratkaisu on soittamisen lopettaminen (tai aloittamatta jättäminen) tai ero, niin kyllä sinä kiellät sellaisen toiminnan sinun kanssa suhteessa ollessa. Muun väittäminen on saivartelua."
No eikä ole mitään kieltämistä. Minulla on myös oikeus päättää, minkälaisessa suhteessa haluan olla ja jos en voi suhteessa hyvin, mun ei ole pakko siinä olla.
Olen eri, mutta erouhkailu kontrollointitarkoituksessa on kyllä henkistä väkivaltaa, joten ihan hyvä päästää se kumppani turvallisempaa seuraa.
Ja sekö ei ole henkistä väkivaltaa, että tekee kumppaninsa epävarmaksi tai vähemmän tärkeäksi viihtymällä mieluummin jonkun toisen naisen/miehen seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä aloitus on. Ja todellisuudessa jos mies alkaisi harrastaa kahdestaan naispuolisen työkaverin kanssa, niin kovin vähän hän antaisi arvoa omalle perheelleen. Harrastukset on normaalia arkea, muttei silloin kun ollaan kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman muita. Sen sanoo jo ihan maalaisjärkikin.
Vain harhaluuloisten/sairaalloisen mustasukkaisten maalaisjärki. Ja hehän eivät edes muuta sitten kuuntele kuin omaa maalaisjärkeään.
Normaalien fiksujen ihmisten keskuudessa sillä ei ole merkitystä, mitä ja kenen kanssa harrastaa. Oleellista tällöin on, että onko siihen aikaa ja paljonko harrastusaika on pois perheeltä tai auttaako oma harrastus jopa jaksamaan perhearjen pyörittämistä paremmin.
Useimmiten todellinen vaikutus on aikatauluttaminen. Jossain harrastuksissa se ei juuri jousta, jos k
Mun mies yritti totakin perustelua käyttää, kun jäi kiinni salaisista tapaamisista ja viestittelystä toisen naisen kanssa. "Mutta sehän on hyvä, et ollaan nähty sillon ku sä oot töissä nii ei oo pois meidän yhteisestä ajasta!"
Kiinni jäätyään yritti kääntää asian niin, että mä oon vaan niin mustasukkainen, ettei uskaltanut kertoa, vaikka kuuna päivänä ei olis hyväksynyt multa samanlaista toimintaa.
Sitten kun asia oli tullut päivän valoon niin yritti vielä, että nyt kun tiedän asiasta niin josko he vois vielä jatkaa ystävinä ja tapailua yms. Sillon mä vihelsin pelin poikki, että jompi kumpi lähtee, minä tai se toinen nainen.
Mulla on täysi oikeus sanoa, etten halua olla tuollaisessa mukana kolmantena pyöränä.
Jos ajatellaan ihan perhedynamiikan kannalta asiaa niin ymmärrän huolen. Tunnen perheen, joissa mies harrastaa paljonkin (urheilua ja soittamista), on poissa paljon. Vaimo turhautuu ja väsyy kotona lasten kanssa eikä itse pysty harrastamaan mitään. Eihän sen näin pitäisi mennä. Mikään ei kuitenkaan tunnu muuttuvan, keskustelu käydään ilmeisesti kuuroille korville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen määrittää parisuhteen rajat omalla kohdallaan.
Jos minun kumppani haluaa harrastaa/viettää vapaa aikaa toisen naisen kanssa hän ei ole enää minun kumppani.
Ihminen joka rakastaa sinua kunnioittaa sinun rajojasi, eikä loukkaa niitä missään tilanteessa.
Niinhän se menee.
Vastavuoroisesti sillä toisellakin on rajansa joita ei saa loukata. Esimerkiksi harrastusten tai ystävyyssuhteiden kieltäminen vain epäluuloisuuden vuoksi on jo aika moista rajattomuutta ja kontrollia, mitä moni ei kumppaniltaan sietäisi eli sellaista vaativa ei sitten enää ehkä ole pitkään kumppani.
Ei tarvise kieltää mitään. Voi ihan rehellisesti todeta, että en voi hyv
No totta kai on. Jokaisella on oikeus erota vaikka väärän väristen sukkien takia. Mutta kyllähän se siinä tapauksessa niin on, että mielestäsi sinun kumppani ei saa tehdä sellaisia asioita, jos haluaa sinun kanssasi suhteessa olla. Joten kyllä, haluat joko kieltää häntä soittamasta tai sitten soittamaan sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin ap:n huolen. Mutta entä jos menisit mukaan harjoituksiin?
No ei mun mieheni kyllä suostuisi tähän. Sillä hänen mielestäänhän mussa on jotain vikaa, kun en pidä tästä ajatuksesta. Lisäksi myös lapset pitäisi ottaa mukaan harjoituksiin.
ap
Tuo miehen asenne on vieläkin huonompi merkki kuin se ajatus duosta toisen naisen kanssa. Olisi edes pyytänyt mukaan ja sinä sanonut ettet ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan ihan perhedynamiikan kannalta asiaa niin ymmärrän huolen. Tunnen perheen, joissa mies harrastaa paljonkin (urheilua ja soittamista), on poissa paljon. Vaimo turhautuu ja väsyy kotona lasten kanssa eikä itse pysty harrastamaan mitään. Eihän sen näin pitäisi mennä. Mikään ei kuitenkaan tunnu muuttuvan, keskustelu käydään ilmeisesti kuuroille korville.
Näitä on paljon. Tosiaan ap:n kannattaisi ihan testata, että olisiko vastaava ok toisin päin. Harrastushan voi olla mikä vaan, kunhan sitä voi tehdä jonkun toisen miehen seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onhan se kieltämista. Jos ratkaisu on soittamisen lopettaminen (tai aloittamatta jättäminen) tai ero, niin kyllä sinä kiellät sellaisen toiminnan sinun kanssa suhteessa ollessa. Muun väittäminen on saivartelua."
No eikä ole mitään kieltämistä. Minulla on myös oikeus päättää, minkälaisessa suhteessa haluan olla ja jos en voi suhteessa hyvin, mun ei ole pakko siinä olla.
Olen eri, mutta erouhkailu kontrollointitarkoituksessa on kyllä henkistä väkivaltaa, joten ihan hyvä päästää se kumppani turvallisempaa seuraa.
Ei se ole mitään uhkailua jos se on ihan oikeasti tavoite. Erolla uhkailussa ei ole tarkoituksena erota oikeasti. Ja voihan se toinenkin silloin lähteä, jos kokee sen toisen osapuolen tärkeämmäksi. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onhan se kieltämista. Jos ratkaisu on soittamisen lopettaminen (tai aloittamatta jättäminen) tai ero, niin kyllä sinä kiellät sellaisen toiminnan sinun kanssa suhteessa ollessa. Muun väittäminen on saivartelua."
No eikä ole mitään kieltämistä. Minulla on myös oikeus päättää, minkälaisessa suhteessa haluan olla ja jos en voi suhteessa hyvin, mun ei ole pakko siinä olla.
Olen eri, mutta erouhkailu kontrollointitarkoituksessa on kyllä henkistä väkivaltaa, joten ihan hyvä päästää se kumppani turvallisempaa seuraa.
Ja sekö ei ole henkistä väkivaltaa, että tekee kumppaninsa epävarmaksi tai vähemmän tärkeäksi viihtymällä mieluummin jonkun toisen naisen/miehen seurassa?
No ei todellakaan, jos kyseessä on tosiaan kaveri ja harrastus joka on ihan normaalin harrastusajan puitteissa. Kaveritkinko ovat nyt pannassa vai, kun juuri sinä et saakaan huomiota 24/7? Se että sinä tunnet epävarmuutta eii itsessään ole vielä mikään todiste mistään henkisestä väkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä aloitus on. Ja todellisuudessa jos mies alkaisi harrastaa kahdestaan naispuolisen työkaverin kanssa, niin kovin vähän hän antaisi arvoa omalle perheelleen. Harrastukset on normaalia arkea, muttei silloin kun ollaan kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman muita. Sen sanoo jo ihan maalaisjärkikin.
Sinulla on oudon seksualisoitunut maailmankuva. Ihan niinkuin miehet ja naiset ei voisi olla kavereita. Minun piireissäni ihan normaalia.
Mulla oli nuorempana todella paljon miespuolisia kavereita. Kuvittelin näiden olevan siis oikeasti ihan vaan kavereita ja toki tunsin monien heidän puolisoitaankin. Vuosien varrella kuitenkin aika järjestään kaikki ne mieskaverit, ketkä ovatkin sinkkuuntuneet, ovat yrittäneet jotain virittää minun kanssani. Siis ihan lapsuudenystäväkin pääsi yllättämään, kun kerran tanssilattialla selvästi yritti suudella minua. Väistin sen kyllä, mutta olipa outo tilanne, enkä olisi ikinä uskonut, kun olimme tunteneet jo varmaan 30 vuotta. Olemme molemmat parisuhdetyyppiä, ja usein olleet parisuhteissa, mutta mies oli tuolloin hiljattain jäänyt sinkuksi.
Vierailija kirjoitti:
... Olen myös eri mieltä, että jokin asia ei ole parisuhteen edun mukaista, jos toinen osapuoli ei satu asiasta tykkäämään. Kohtuuttomia vaatimuksia kun nyt on todellakin olemassa.
Itselläni uusi seurustelukumppani ei olisi halunnut että jatkaisin muutamia kuukausia ennen hänen tapaamistaan alkanutta (pari)tanssiharrastustani vieraiden naisten kanssa. Pientä ironiaa oli siinä että kohtasimme ensi kertaa diskon tanssilattialla.
En luopunut harrastuksestani joka oli iso osasyy sille etten ollutkaan se oikea.
M60
"No totta kai on. Jokaisella on oikeus erota vaikka väärän väristen sukkien takia. Mutta kyllähän se siinä tapauksessa niin on, että mielestäsi sinun kumppani ei saa tehdä sellaisia asioita, jos haluaa sinun kanssasi suhteessa olla. Joten kyllä, haluat joko kieltää häntä soittamasta tai sitten soittamaan sinkkuna."
En ole ap, joten en ole puhunut soittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onhan se kieltämista. Jos ratkaisu on soittamisen lopettaminen (tai aloittamatta jättäminen) tai ero, niin kyllä sinä kiellät sellaisen toiminnan sinun kanssa suhteessa ollessa. Muun väittäminen on saivartelua."
No eikä ole mitään kieltämistä. Minulla on myös oikeus päättää, minkälaisessa suhteessa haluan olla ja jos en voi suhteessa hyvin, mun ei ole pakko siinä olla.
Olen eri, mutta erouhkailu kontrollointitarkoituksessa on kyllä henkistä väkivaltaa, joten ihan hyvä päästää se kumppani turvallisempaa seuraa.
Ja sekö ei ole henkistä väkivaltaa, että tekee kumppaninsa epävarmaksi tai vähemmän tärkeäksi viihtymällä mieluummin jonkun toisen naisen/miehen seurassa?
No ei todellakaan, jos kyseessä on tosiaan kaveri ja harrastus joka on ihan normaalin harrastusajan puitteissa. Kaveritkinko ovat nyt pannassa vai, kun juuri sinä et saakaan huomiota 24/7? Se että sinä tunnet epävarmuutta eii itsessään ole vielä mikään todiste mistään henkisestä väkivallasta.
En minä vaan silti tekisi tuollaista puolisolleni, eikä hänkään kyllä minulle. Jos toinen meistä tekisi tuollaista ajattelemattomuuttaan, ja toinen sitten kertoisi tuntemuksistaan, kyllä välittömästi tehtäisiin asialle jotain, ettei tuollaisia tuntemuksia tässä suhteessa tarvitse tuntea. Me olemme molemmat tulleet petetyiksi edellisissä parisuhteissa, ja ymmärrämme täysin, että mitään sellaista ei lähdetä toiselle tekemään, mikä aiheuttaisi tuollaisia tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onhan se kieltämista. Jos ratkaisu on soittamisen lopettaminen (tai aloittamatta jättäminen) tai ero, niin kyllä sinä kiellät sellaisen toiminnan sinun kanssa suhteessa ollessa. Muun väittäminen on saivartelua."
No eikä ole mitään kieltämistä. Minulla on myös oikeus päättää, minkälaisessa suhteessa haluan olla ja jos en voi suhteessa hyvin, mun ei ole pakko siinä olla.
Olen eri, mutta erouhkailu kontrollointitarkoituksessa on kyllä henkistä väkivaltaa, joten ihan hyvä päästää se kumppani turvallisempaa seuraa.
Ja sekö ei ole henkistä väkivaltaa, että tekee kumppaninsa epävarmaksi tai vähemmän tärkeäksi viihtymällä mieluummin jonkun toisen naisen/miehen seurassa?
Sairaalloisen mustasukkaiseen kontrollointiin alistumatta jättäminen ei ole väkivaltaa vaan tervettä.
Minä ymmärrän kyllä sen, että tilanne voi herättää huolta ja edellyttää keskustelua. Mutta jos joku ihan oikeasti eroaa siksi, ettei saa kontrolloida kumppanin kavereita ja harrastuksia, niin ei se ole a) tervettä b) kohtuullista.
Erotahan toki saa aina. Vaikka siksi, ettei saa määrätä kumppanin vaatteiden väriä tai tukan pituutta. Ei se silti normaalia ole.
Ja kukaan muu kuin sinä itse ei "tee" sinulle epävarmaa oloa. Sinä teet sen itse. Terapia ehkä auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
"Joo mutta tässähän on silloin kyseessä epätasa-arvoinen ja huono suhde, joka taas on aivan toinen kysymys. Itse ajattelen asiaa miten toimitaan lähtökohtaisesti hyvässä ja tasa-arvoisessa suhteessa, jossa ei ole aiheetta syytä epäillä toista ja hänen motiivejaan. Silloin itse en ainakaan näe aloituksen harrasteluissa mitään ongelmaa. Toki jos on suhteessa täysin persläven kanssa, jonka voi olettaakin tekevän persasioita niin asia on eri. "
Jotta epätasa-arvon huomaa, ei saa olla liian naiivi. Siitä tässä on kyse.
Ei tarvitse alentua kenenkään kynnysmatoksi, koska "sähän oot mustasukkanen ja yrität kieltää mua tekemästä mitä haluan."
Toki. Olen kyllä sitä mieltä, että naisten etenkin lapsiperheissä kannattaa olla aika tarkkana siitä, että vastuut ja vapaa-ajan vietot jakautuvat tasaisesti. Kuitenkin pelkästään se että monissa perheissä nuo eivät ole kohdallaan, ei vielä ole mielestäni syy torpata asiaa suoriltaan.
Minulla varmasti on tavallaan tässä vähän sokeakin piste, koska yritän ajatella tilannetta nimenomaan siltä kannalta että en näkisi tippaakaan vääränä sitä että toimisin tässä kuten aloituksen mies. Miksi ihmeessä olisin sitten kieltämässä sitä siis toiseltakaan. Tiedän myös, että todellakin saisin niin tehdä. Minulla ei ole tippaakaan mustasukkainen mies, joten siihen on asiassa vähän vaikea samaistua.
Mutta jos se on totuus, ettei voi suhteessa hyvin, jos siinä pitää sietää toisen kahdenkeskistä ajanviettoa vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin kyllä kenellä tahansa on oikeus sanoa se ääneen, ja lähteä sellaisesta suhteesta, missä ei voi hyvin. Kenenkään ei minkään periaatteen (kuten ettei toiselta saisi kieltää mitään) vuoksi tarvitse jäädä suhteeseen, jossa voi huonosti.