Tässä se siis ihan oikeasti on, elämä.
En jaksa pitkästi avautua, ei sitä kukaan lukisi, mutta olen oikeasti niin lopullisen ja loputtoman jumissa tässä elämässä, että tässä se sitten oli ja on, mitään muuta ei ole eikä tule.
Lapset hakevat paikkaansa vielä ja mm yht.kunnan tilanne tekee parhaansa, että hakevatkin ties miten kauan eli huolta siitäkin.
Työpaikka mättää, mutta muuta ei ole eikä tule, ei mitään käryä mitä uuttakaan opiskelisi eikä siihen olisi voimiakaan, enää.
Avioliitosta en sano mitään.
Aamulla ylös, pakottamalla itsensä töihin, aivan raatona kotiin, pakollisia kotihommia, mitään muuta ei jaksa, ei jaksaisi niitäkään. Illalla nukkumaan ja kas, taas aamu ja sama alusta.
Kuristun😬💀
Kommentit (32)
Oikea elämä on paljon karumpaa kuin ruusuiset mielikuvat asioista. Tämä on tullut myös todistettua.
Elämässä on kaikki hyvin työttömänä. Ei oo stressii eikä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oikea elämä on paljon karumpaa kuin ruusuiset mielikuvat asioista. Tämä on tullut myös todistettua.
Jaa-a. Mun elämässä kaikki taas on mennyt paljon paremmin ja ollut paljon hienompaa kuin joskus kuvittelin. Vaikka ei elämä tuolloin nuorempanakaa hullumpaa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on kaikki hyvin työttömänä. Ei oo stressii eikä mitään.
Todella vaikeata uskoa ettei työttömänä olisi stressiä, siis jos ei elä jollain perinnöllä, lottovoitolla tmv. Tai puoliso maksaisi aivan kaiken ja se olisi ns fine.
Ap *kokemusta myös työttömyydestä ennenkuin nykyisen kyykyttämisen ajat työkkäristä ym olivat*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadehdin sinua. On lapsia, töitä, avioliitto, varmaan oma kämppäkin. Mulla ei ole mitään noista eikä tule.
Itsellä sama tilanne ja olen jo ikäloppu 35-vuotias.
Olen jo hyväksynyt sen, että olen vain yhteiskunnan rikkaruoho, joka ei enää koskaan tule pääsemään mihinkään töihin. Väärä sukupuoli, väärä ikä, kaksi väärää korkeakoulututkintoa. Ja kiitos ensikertaiskiintöiden ja aikuiskoulutustuen lakkauttamisen, en voi edes vaihtaa alaa enää. Hyväksymällä oman tilanteen helpottaa oloa kummasti, muutamalla satasellakin syö jotain.
Jos et ihan tumpelo niin oppisopimuksella ammattiin.
Elämälle kiitos, sain siltä kaiken.
Vai mites se laulu menikään...
En jotenkin ymmärrä näitä aloituksia ja ajatuksia. Kai tuo on jotain masennusta, mitä AP tuntee.
Kaikkien elämä on kiireistä ja arkista, mutta yleensä ihmiset saavat nautintoa niistä pienistäkin asioista. Mitä ne nyt kenelläkään ovat.
Eikai elämässä ole kenellekään mitään luvattu, tai siinä pidä olla jotain tietynlaista sisältöä.
Elämä itsessään on ihana matka, seikkailu, jonka saat kokea
Vierailija kirjoitti:
En jotenkin ymmärrä näitä aloituksia ja ajatuksia. Kai tuo on jotain masennusta, mitä AP tuntee.
Kaikkien elämä on kiireistä ja arkista, mutta yleensä ihmiset saavat nautintoa niistä pienistäkin asioista. Mitä ne nyt kenelläkään ovat.
Eikai elämässä ole kenellekään mitään luvattu, tai siinä pidä olla jotain tietynlaista sisältöä.
Elämä itsessään on ihana matka, seikkailu, jonka saat kokea
Niin varmaan joo, mutta kokeile kokea ja elää sitä seikkailua pas kasuossa sementtipainot nilkoissa, kuten kuvattiin.
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan joo, mutta kokeile kokea ja elää sitä seikkailua pas kasuossa sementtipainot nilkoissa, kuten kuvattiin.
Miksi luulet, ettei minun elämässäni ole ollut työttömyyttä, sairautta, ja erilaisia kriisejä ja jopa traumoja, ihan aidosti kovia juttuja,ja paljon. On ollut, kuten kaikkien elämässä on, hyviä ja huonoja aikoja.
On itsestä kiinni, ihan sieltä omasta korvien välistä, onko elämä sementtipainot nilkoissa rämpimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan joo, mutta kokeile kokea ja elää sitä seikkailua pas kasuossa sementtipainot nilkoissa, kuten kuvattiin.
Miksi luulet, ettei minun elämässäni ole ollut työttömyyttä, sairautta, ja erilaisia kriisejä ja jopa traumoja, ihan aidosti kovia juttuja,ja paljon. On ollut, kuten kaikkien elämässä on, hyviä ja huonoja aikoja.
On itsestä kiinni, ihan sieltä omasta korvien välistä, onko elämä sementtipainot nilkoissa rämpimistä.
Ja koska oletat, ja ainakin edellytät kommetistasi päätellen, että kaikkien korvien väli on kuin sinulla, niin elämä ei voi eikä ainakaan saa olla ja tuntua pas kasuossa sementtipainot nilkoissa rämpimiseltä?!
Yritä huomioida ihmisten erilaiset lähtökohdat ja kokemukset, ihan lapsuudesta lähtien, se kaikki vaikuttaa siihen miten asiat kokee ja missä vaiheessa saattaa vaikka kuppikin mennä nurin. Joillakin on sitä pas kaa lapsuudesta lähtien, esim.
Mutta jatkot sulle "ihanaan seikkailuusi".
Tuolle on tehtävissä vaikka mitä, kun lakkaat selittelemästä itsellesi. Myös päälle. Jo ihan hormonikorvaus voi olla paikallaan.
Mulla on asuinaluekriisi.