Ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin kesäkuussa. 13-vuotias on alkanut itkemään joka ilta.

Ap vieläkö luet ketjua? Miten poika voi nyt kun päiviä on kulunut? 

Itse ajaisin tuon matkan nykyiseltä paikkakunnalta ja etsisin samalla töitä lähempää. Yläkoulu ei montaa vuotta kestä mutta lapselle tossa kohtaa ne omat kaverit on ihan älyttömän tärkeitä. Tiedän useampia kavereitteni vanhempia jotka kävivät päivittäin Helsingissä töissä Turun ja Tampereen seudulta, ennen mitään etäilyaikoja. Kyllä se on mahdollista kun laittaa lapsen edun edelle ja tuokaan tilanne nyt ei kestäisi kuin Maks. 3 vuotta AP:lle. Lapselle tuolla muutollla voi olla paljon kauaskantoisemmat vaikutukset.

Vierailija kirjoitti:

Ap vieläkö luet ketjua? Miten poika voi nyt kun päiviä on kulunut? 

Luen. Samalla tavalla kuin tuolloin kuin  kirjoitin. Eipä tässä nyt niin montaa päivää ole välissä että mitään ihmeitä olisi ehtinyt tapahtua. Edelleen on öisin itkua. Silloin se aina tulee, päivät menee ihan ok. Silloin hän myös antaa mun lohduttaa eikä sja pois tai ole vihainen. Koulussa on ongelmia, joiden selvittelyyn hän toteaa, että mitä v:n väliä mitä hän tekee kun ei kuitenkaan tänne jää... Ap

Aika kova kuski tuo yksi, kun ajaa työmatkan keskinopeudella 100km/h. Jos tuosta matkasta on parikin kymmentä kilometriä taajama-ajoa...

120km on pitkä työmatka, siihen saattaa pari tuntia/suunta hyvinkin mennä.

Harvemmin sekä oti, että duunipaikka on moottoritien rampin päässä.

Voisitko sinä asua viikot muualla ainakin aluksi ja lapsi asua isän kanssa viikot? Entä onnistuuko etätyö jatkossa?

Lapsi tottuisi ajatukseen ja voisi pohtia kumpi hänelle mieluisampi vaihtoehto: muutto vai jatkaa niin että äiti viikot poissa. 

Ei ihme että teidän palstaämmien kakaroista tulee sellaisia ympäristöään terrorisoivia ylimielisiä öykkäreitä kun kerran päätätte muuttonnekin kakaroidenne mielihalujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vieläkö luet ketjua? Miten poika voi nyt kun päiviä on kulunut? 

Luen. Samalla tavalla kuin tuolloin kuin  kirjoitin. Eipä tässä nyt niin montaa päivää ole välissä että mitään ihmeitä olisi ehtinyt tapahtua. Edelleen on öisin itkua. Silloin se aina tulee, päivät menee ihan ok. Silloin hän myös antaa mun lohduttaa eikä sja pois tai ole vihainen. Koulussa on ongelmia, joiden selvittelyyn hän toteaa, että mitä v:n väliä mitä hän tekee kun ei kuitenkaan tänne jää... Ap

Kuulostaa että tilanne on jo aika paha. Vieläkö ehtisi kuraattorilla käymään? 

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sinä asua viikot muualla ainakin aluksi ja lapsi asua isän kanssa viikot? Entä onnistuuko etätyö jatkossa?

Lapsi tottuisi ajatukseen ja voisi pohtia kumpi hänelle mieluisampi vaihtoehto: muutto vai jatkaa niin että äiti viikot poissa. 

Lisäksi saisit itsekin aikaa etsiä työtä nykyisen kodin läheltä. En ymmärrä miksi tuollaisen matkan vuoksi raahata koko perhe heti pois juuriltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sinä asua viikot muualla ainakin aluksi ja lapsi asua isän kanssa viikot? Entä onnistuuko etätyö jatkossa?

Lapsi tottuisi ajatukseen ja voisi pohtia kumpi hänelle mieluisampi vaihtoehto: muutto vai jatkaa niin että äiti viikot poissa. 

Luitko? Isä ei ole kuvioissa.

Lapsihan ei muuttoa päätä. Lapsen oloa pitäisi kuitenkin nyt pyrkiä helpottamaan PALJON. Tuo käytös ei ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vieläkö luet ketjua? Miten poika voi nyt kun päiviä on kulunut? 

Luen. Samalla tavalla kuin tuolloin kuin  kirjoitin. Eipä tässä nyt niin montaa päivää ole välissä että mitään ihmeitä olisi ehtinyt tapahtua. Edelleen on öisin itkua. Silloin se aina tulee, päivät menee ihan ok. Silloin hän myös antaa mun lohduttaa eikä sja pois tai ole vihainen. Koulussa on ongelmia, joiden selvittelyyn hän toteaa, että mitä v:n väliä mitä hän tekee kun ei kuitenkaan tänne jää... Ap

Voi jessus. Ja sinä et tee asialle mitään?????

Työpaikkojahan tunnetusti on valita asti ja ne ovat varmoja. Sen kuin vain vaihtaa työpaikkaa.

Kyllä hän selviää siitä muutosta! Nyt on vaikeaa, voitteko yhdessä käydä niilä seuduilla tässä viikonloppuina katselemassa miltä siellä näyttää. Voihan koulua käydä myös katsomassa.

Se olisi matalampi lasku ja tasaisempi.

Minä en koskaan ollut käynyt sillä alueella mihin koko pappoo muutettiin vanhempien työn takia. Isä ei enää jaksanut olla matkatöissä ja asua vieraissa oloissa, hän halusi lasten ja äidin kanssa asumaan. Minusta se oli hyvä päätös.

Hyvin olisi sujunut jos olisi ollut mahdollista käydä tutustumassa alueeseen aikasemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sinä asua viikot muualla ainakin aluksi ja lapsi asua isän kanssa viikot? Entä onnistuuko etätyö jatkossa?

Lapsi tottuisi ajatukseen ja voisi pohtia kumpi hänelle mieluisampi vaihtoehto: muutto vai jatkaa niin että äiti viikot poissa. 

Luitko? Isä ei ole kuvioissa.

Aloitus on provo. Liikaa onnettomia yksityiskohtia ja ylipäätään liikaa yksityiskohtia selostettu nettifoorumille. Joku satuilee ja hakee mahdollisimman hyvää draamaa. 

Minä uudessa kodissa ja erilaisessa ympäristössä olin hyvin arka ja ujo, se 13 vuoden ikä oli vaikea.

Kun menin kauppaan, niin en tiennyt kummassa suunnassa se kauppa oli ja ujostutti kulkea kauppakassi kädessä, jos olisinkin mennyt värään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tietysti poika?

Ja sinä olet tietysti tätsykkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vieläkö luet ketjua? Miten poika voi nyt kun päiviä on kulunut? 

Luen. Samalla tavalla kuin tuolloin kuin  kirjoitin. Eipä tässä nyt niin montaa päivää ole välissä että mitään ihmeitä olisi ehtinyt tapahtua. Edelleen on öisin itkua. Silloin se aina tulee, päivät menee ihan ok. Silloin hän myös antaa mun lohduttaa eikä sja pois tai ole vihainen. Koulussa on ongelmia, joiden selvittelyyn hän toteaa, että mitä v:n väliä mitä hän tekee kun ei kuitenkaan tänne jää... Ap

Voi jessus. Ja sinä et tee asialle mitään?????

Ei se lapsen elämä siihen lopu kun vaihtaa koulua. Menkää tutustumaan alueeseen. Tosiaan onko pojalla isän mallia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutatte?

Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap

Etkö voi hakea töitä lähempää? Tai tehdä etätöitä? Tai olla viikot työpaikkakunnalla?

Tarvitseeko työtä noin paljon palvoa jos ei ole pakottava pakko, esmes, koko perhe kuolee jos ei muuteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aikuisen on helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin nuoren koulua ja kaveripiiriä. 

Jokaiseen paikkaan on satoja hakijoita. Kyllä vanhemman työttömyys ja köyhyys on vähintään yhtä lailla rankkaa kuin muuttaminen. 

No enpä nyt noinkaan sanoisi. Keskiverto teini on luultavasti eri mieltä, jos on pakko noista valita.

 

Teinin elämänvaihe kestää vain muutaman vuoden. Vanhemmalla on pahimmassa tapauksessa loppuelämän kestävä työttömyys ja taludellinen ahdinko uhkaamassa, jos hän sanoo itsensä irti. Kansalaisia on viime aikoina monasti muistutettu siitä, että lähitulevaisuudessa tekoäly tulee viemään paljon nykyisiä työpaikkoja.

 

Lähitulevaisuudessa tekoäly kirjoittaa palstalle ja vastaa itse omiin kirjoituksiinsa.