Ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin kesäkuussa. 13-vuotias on alkanut itkemään joka ilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töitä tulee ja menee, mutta sun lapsella on vain yksi lapsuus. Jos jäät nyt työttömäksi, ei se tarkoita, että olisit sitä loppuelämäsi.

Tiedän, mutta mistä sitä työtä noin vain saa? Minulla on vakityö ja varma tulo. On tämä minunkin mielestä ikävää ja surullista, mutta ainakin talous on turvattu. Ap

Yhtä hyvin lapsesi voisi kysyä:

Mistä niitä kavereita noin vain saa? Nythän hänellä on vakikoulu, varma harrastus ja kiva kaveripiiri. Uudessa paikassa mikään noista ei ole taattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii-in, muutto voi olla nuorelle rankka ja traumatisoiva kokemus.

Kyllä 13-v. pystyy jo käsittelemään aika paljon, kun tutustellaan rauhassa uuteen paikkaan ja tarjontaan. Erikoislukioiden takia 15-vuotiaat vahtaa paikkakuntaa yksin, itse muutin 15-v. toiselle paikkakunnalle lukioon.

Majapaikka oli sukulaisella mutta muuten piti hoitaa kaikki itsenäisesti. Ei lapset säry, vaikka  elämä tuo haasteita. Thats life.

 

Erikoislukioihinhan hakeudutaan omasta tahdosta, mutta Ap:n lapsi aiotaan muuttaa toiselle paikkakunnalle vastoin tämän tahtoa. Se on tässä se karmaisevin pointti. Minä tunnen useampiakin nuoria, jotka ovat särkyneet tuollaisen pakkomuuton seurauksena. That's life.

 

Eikä lukioihin hakeuduta juuri murrosiän kuohuissa 13- vuotiaana, vaan vasta yläkoulun jälkeen. Siinä ehtii kypsyä aika paljon ja kaveriporukat vaihtuvat muutenkin toisen asteen kouluihin siirryttäessä. Aikuisellekin on työpaikan vaihtuminen stressaavaa, vaikka on jo hallussa aikuisen keinot hallita sietokykyä ja tunteita. Tietenkin on ihmisiä, joille kaikki on helppoa, eikä mikään aiheuta surua, pelkoa, jännitystä  tai ikävää ja sitten on toisenlaisia, tuntevia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitäs ap olisit itse meinannut tuossa iässä jos olisit tutun ympäristön ja kaverit joutunut jättämään. ongelmat ovat taatu

Minä olisin ollut innoissani. Olisin ottanut sen seikkailun kannalta. Tilaisuus kokeilla ihan toisenlaista minää.

Alter egoja kehittävät lapset ovat aikuisena usein hyvin narsistisia ja henkisesti äärimmäisen väkivaltaisia läheisilleen.

Enpä nyt puhuisi mistään alter egosta ja väkivaltaisuudesta. Minä oli pienempänä tosi ujo, mikä johtui ehkä siitä, että minulla oli useita kirjainvirheitä lapsena ja minulle naurettiin. Sitten opin aikanaan puhumaan kunnolla ja muutenkin rohkaistuin. Olin kuitenkin jotenkin jumittunut siihen vanhaan rooliin, ujoon ja puhu

Pointtihan olikin se, että olisin mielelläni muuttanut yläasteelle siirryttäessä. En ollut silloin enää ujo, mutta kaveripiirin vaihtaminen pienessä kunnassa on todella vaikeaa. En ollut silloin enää se, joka olin ollut ekaluokalla ja jollaisena koko muu maailma minut edelleen näki. Pääsin vanhoista piireistä eroon vasta turhan monta vuotta myöhemmin.

Prognoosi: lapsesi tr_nsuuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi guilt trippaatte? :(

Tällä äipällä ei ole vaihtoehtoja!

Ap

AINA ON VAIHTOEHTOJA. Sinä et vain ole löytänyt niitä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on nyt kaikki hyvin ja kaveripiiri on hyvä ja "kunnollinen" niin ei kannata muuttaa tässä vaiheessa.

Pakkohan sen on, kun yh-mutsi ei saa mistään muualta työtä kuin julkisen suojatyöpaikastaan.

Rakas pikku-persu! Julkisen työpaikkojen ansiosta sinunkin päivittäinen elämäsi toimii ja rattaat pyörivät. Pyörität Teslasi ja kumppanisi bemarin pyöriä tekemällä syviä uria ja se taas lisää julkisen menoja ja työntekijöiden tarvetta. Teillä on kummallinen käsitys teillä pojilla, että julkisen työpaikat ovat yh-mutsien suojatyöpaikkoja. Toki on niitä paikkoja, joissa huutavia ja sormilla osoittelevia pölhökustaita voisi olla ainakin puolet vähemmän.

Voi kuinka viiltävää! Kirjoittaja on yh-mutsi, on julkisella, ja

Rakas pikku-persu. En ole yh, enkä ole julkisella. En ole laisesi tyhjänjauhajakaan. Olet kasvanut jo isoksi, et vielä aikuiseksi. Sitä odotellessa.

No ei sitä 120km työmatkaa kyllä vaan kolmivuorotyössä ajeta, se on ihan selvä juttu. Elämä on joskus paskaa. Ei voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa tuon lapsen puolesta. 

Mt ongelmia luvassa ihan varmasti. Ilmeisesti vanhempien erokin ja nyt muutto ja "ero" kavereista. Ei ihme että on paha olo ja tekee mieli häiriköidä koulussa ja osoittaa mieltä karkaamalla. 

:( voitteko ymmärtää että yritän tehdä kaikkeni lapseni eteen? Hänellä on nyt vaikeaa, mutta ei meidän suhde ole silti pelkkää riitaa. On myös tavallista jutustelua ja halaamista. Ap 

Sinä et ole tehnyt yhtään mitään erityistä tai minkäänlaista "kaikkeasi" lapsesi eteen, lakkaa hokemasta. Normaali aikuinen elättää lapsensa, eikä pidä sitä mitenkään suurena saavutuksena, toisin kuin sinä 

Vierailija kirjoitti:

Rakas pikku-persu. En ole yh, enkä ole julkisella. En ole laisesi tyhjänjauhajakaan. Olet kasvanut jo isoksi, et vielä aikuiseksi. Sitä odotellessa.

Aloittajasta olikin puhe - sinä et yksinkertaisesti kiinnosta yhtään ketään. Sinusta ei ole kukaan puhunut, eikä kukaan ole sinusta kiinnostunut. Kannattaa käsitellä kuuppalekurilla ja silmänsorkkijalla ongelmaa, jossa näet persuja kaikkialla.

Ettekö te aikuiset kestä olla toisistanne erossa vai miksi koko perheen on pakko muuttaa? Melko itsekästä jos ette kestä erossa, mutta lapsen täytyy kestää muuton tuoma ystäväpiirin menetys. En ole koskaan ymmärtänyt näitä huvikseen muuttajia tai uran perässä muuttavia. Lapset siinä kärsii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuulostaa siltä ettet ole miettinyt mitään muita vaihtoehtoja etkä millään tavalla yrittänyt järjestää perheesi asioita ilman että pakotat lapsen muuttamaan. Vaikutat itsekkäältä ja omahyväiseltä ja kommentoit rumasti ihan rakentavia kommentteja. 

Siis miksi et jaksaisi ajaa autolla tuota väliä esim yläkoulun loppuun tai miksi ei lapsi voisi asua isovanhemman tai toisen vanhemman kanssa? Tai miksi et ole yrittänyt hakea toista työpaikkaa? 

Ai miksi? Koska olen yksinhuoltaja. Ei olisi millään tavalla reilua lasta kohtaan, että hän joutuisi olemaan aina yksin kotona kun ajelen noin pitkää työmatkaa päivät pitkät. Ja entä jos hänelle sattuu jotakin ja minä olen noin kaukana? Isovanhemmat eivät asu samassa kaupungissa, joten se ei ole vaihtoehto. Kaiken olen tehnyt ihan lapseni parasta miettien. Lapseni on mulle tärkein maailmassa. Ap

Yksinhän se lapsi uudessakin kodissa olisi kun sinä teet kolmivuorotyötä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuulostaa siltä ettet ole miettinyt mitään muita vaihtoehtoja etkä millään tavalla yrittänyt järjestää perheesi asioita ilman että pakotat lapsen muuttamaan. Vaikutat itsekkäältä ja omahyväiseltä ja kommentoit rumasti ihan rakentavia kommentteja. 

Siis miksi et jaksaisi ajaa autolla tuota väliä esim yläkoulun loppuun tai miksi ei lapsi voisi asua isovanhemman tai toisen vanhemman kanssa? Tai miksi et ole yrittänyt hakea toista työpaikkaa? 

Ai miksi? Koska olen yksinhuoltaja. Ei olisi millään tavalla reilua lasta kohtaan, että hän joutuisi olemaan aina yksin kotona kun ajelen noin pitkää työmatkaa päivät pitkät. Ja entä jos hänelle sattuu jotakin ja minä olen noin kaukana? Isovanhemmat eivät asu samassa kaupungissa, joten se ei ole vaihtoehto. Kaiken olen tehnyt ihan lapseni parasta miettien. Lapsen

Kuinka niin? Eiköhän aloittajalla ole aamuvuoroja, yövuoroja ja vapaapäiviäkin, jolloin hän on kotona lapsensa kanssa yhtäaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te aikuiset kestä olla toisistanne erossa vai miksi koko perheen on pakko muuttaa? Melko itsekästä jos ette kestä erossa, mutta lapsen täytyy kestää muuton tuoma ystäväpiirin menetys. En ole koskaan ymmärtänyt näitä huvikseen muuttajia tai uran perässä muuttavia. Lapset siinä kärsii. 

Perheen tulee olla ensimmäinen yksikkö, johon lapsi identifioituu. Ei kaveriporukka, ainakaan jollain pikkuteinillä. Säälittää teidän lapsenne, jos heille ovat tärkeämpiä kaverit kuin omat perheenjäsenet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutatte?

Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap

Ja tällä välilläkö ei kulje julkista liikennettä? Tuo matka ei ole mitään, jos vaikka junalla pääsee. Moni kulkee 150 km suuntaansa päivittäin junalla.

Kolmivuorotyö, eli ei kulje junia ainakaan omiin vuoroihin sopivasti. Tänne meidän vanhan kaupungin asemalle pysähtyy juna vain kolme kertaa päivässä. 

Taidan tietää missä kunnassa asutte ja mikä sun työnantaja on. Mietinkin, minne kaikki ihmiset menevät ja saavatko edes jatkaa töissä. Hienoa että sinä sait. 

Mistä siis on kyse, kertoisiko joku?

120 km ei kyllä tunnissa aja. Siihen menee kaksi tuntia, vaikka suurin osa matkasta olisi motaria. Moottoriteitä on sitä paitsi vähän Suomessa, joten todennäköisesti matka kuljetaan valtatietä, jossa talvirajoitus on 80 km/h. Lisäksi mutkittelut ja ruuhkat taajama-alueilla työpaikan ja kodin lähistöllä. 8 tuntia työtä ja 4 tuntia matkaa päivittäin yksinhuoltajalle, se ei käy. Heitteillähän lapsi silloin olisi. Siksipä perhe muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai alkaa elää köyhyydessä ja muuttaa kaksioon köyhempien alueelle ja silloinkin koulu vaihtuu. Todellakaan lapsi ei ala elää pelkällä kouluruualla vain sen takia, että ei tarvitsisi muuttaa mihinkään. Äidin velvollisuus on lapsen elättäminen, ja hänellä on siihen mahdollisuus, koska hänellä on työpaikka. Nyt se nössöpoika kuriin, niistäköön nenänsä ja alkakoon pakata.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihmiset luulevat, etteivät perheet ole muuttaneet ennen. Minunkin lapsuuden perheeni muutti eikä meillä viidellä sisaruksella tullut siitä mitään ongelmia. Samoin paras ystäväni muutti toiselta puolelta Suomea ja tuli luokkatoverikseni. Olimme 14-vuotiaita.

Tässä ketjussa monet ovat kertoneet omia kielteisiä kokemuksiaan lapsuusajan muutoista. He tuskin kertoisivat niitä, jos "luulisivat", etteivät ole muuttaneet. Sulle kävi hyvin - monelle muulle ei. Voisit suhtautua mielenkiinnolla ja myötätunnollakin muidenkin kokemuksiin.

Hankala tietää, mitä ap tällä ketjulla hakee. Johan hän on tehnyt mielestään kaikkensa ja muutto on lukkoon lyöty. Ratkaisuehdotuksiin suhtautuu ylimielisesti ja negatiivisesti, ja lapsella on kuulemma kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe muutti kun oli 12-vuotias. Vanhat kaverisuhteet laimenivat yhteydenpidosta huolimatta ja vastaavia ystäväsuhteita en enää saanut hankittua, koska kaikilla oli jo omat kaveripiirit. 

Oho! Omassa lähipiirissäni ihmisten kaveriporukat on kyllä vielä muuttuneet esim. yläasteelle, lukioon, korkeakouluihin ja työelämään siirtymisien myötä. Itse en ole ala-asteaikaisista kavereista yhteydessä kuin parhaaseen ystävääni, muita en ole nähnyt sitten lukioon siirtymisen. Sen sijaan esim. lukion alussa tutustuin harrastuksen kautta ihmiseen, joka on edelleen keski-iässä läheinen ystävä, vaikka emme teini-iässä ikinä asuneet samalla paikkakunnalla ja yhteydenpitovälneetkin oli tasoa tekstiviesti ja sähköposti.

Aika joustamattomalta kuulostaa sellainen, että kaverisuhteet olisi lukkoon lyötyjä, kun täyttää 12. Tätä kuitenkin muissakin viesteissä kompataan. Oletteko joltain pikkupaikkakunnilta, joissa kaikki kaveriporukassa on menneet samaan lukioon/amikseen ja sitten ehkä samaan korkeakouluun tai työpaikkaan?

Jos työpaikka loppuu paikkakunnalta, se tietää kyllä aika isoa määrää muitakin työnhakijoita. Lisäksi usein loppuu välillisesti työpaikkoja jos työllistäjä on ollut iso ja paikkakunta pieni. Lapsuudenkotikunnsltani on lähtenyt joka ikinen virasto. Ei siellä toimistotyöntekijöille ole paljon mitään. Yrityksen voi tietty perustaa mutta niitäkin on lähtenyt lyhyen ajan jälkeen kun ei kannata. 

Muutettiin, kun nuorin lapsi oli käynyt yläkoulun. Taloudellinen tilanne parani valtavasti ja mieheni kanssa tykättiin. Herkät aikuistuvat lapsemme kuitenkin oireilivat pitkään. Niin että muutto voi olla vaikeaa missä iässä tahansa.