Ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin kesäkuussa. 13-vuotias on alkanut itkemään joka ilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutatte?

Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap

Etkö voi hakea töitä lähempää? Tai tehdä etätöitä? Tai olla viikot työpaikkakunnalla?

AP on vastannut, vuorotyö.

Tuskin vuorotyöläisen hommia etänä tehdään.

Aika kovaa palkkaa saa nauttia, että toisen asunnon voi vuokrata. Ihan oikeastiko joku ehdotti työkaverin luokse muuttamista?

Kiitos hallituksen, monilla ei ole vaihtoehtoa. Älkää syytelkö ap:ta. Olette hyväosaisia ja hemmetin onnekkaita,  jos teitä ei ikinä uhkaa pakkomuutto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii-in, muutto voi olla nuorelle rankka ja traumatisoiva kokemus.

 

Olenko ymmärtänyt ketjun asiat oikein? Onko tämä nyt ensimmäinen kerta elämässä, kun Ap:n kuvailema nori joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle?  Miten se voi olla niin kauhea katastrofi? On olemassa lapsia, jotka ovat muuttaneet monta kertaa ennen kuin täyttivät 13 vuotta. Tuttu ympäristö, tutut ihmiset ja ystävät jäävät siinä tilanteessa taakse. Kauhean ikävää, mutta elämässä tapahtuu myös ikäviä asioita. Viiden tai kuuden vuoden kuluttua tämä nuori ehkä muuttaa omasta tahdostaan, koska lähtee opiskelemaan.

 

Kyllä, esim. minä itse muutin ikävuosina 6-10 lähestulkoon joka vuosi uudelle paikkakunnalle ja uuteen kouluun. 11-vuotiaana taas uuteen kaupunkiin ja kouluun, 15-v. kaupunki pysyi samana, mutta koulu vaihtui, omasta halustani. Aina oli kavereita yllin kyllin.

Ehkä siitä jäi tietynlainen uuden kaipuu, sillä olen koulun jälkeen rohkeasti heittäytynyt uusiin juttuihin, muuttanut Suomessa ja muuttanut ulkomaille. En ole ikinä ymmärtänyt, miten joku voi elää koko elämänsä samalla paikkakunnalla kulkien yhtä ja samaa koti-työpaikka-kauppa-kolmiota.

Ap perheen aikuisena on varmasti miettinyt talousasioita ja tullut siihen tulokseen, että muutto on välttämätön. 

Töihin ei enää nykyään vain kävellä. Ilman muuttoa ap:ta mahdollisesti odottaa vuosien työttömyys ja lopulta muutto voi olla sen työttömyyden takia kuitenkin edessä.

Monilla täällä ei tunnu olevan kosketusta todellisuuteen. Kuten joku aiemmin mainitsi, olette todella hyväosaisia. Tuolloin on helpompi moralisoida ja sättiä, kuin asettua ahdingossa olevan asemaan. Ja se ahdingossa oleva tässä nyt on kuitenkin ap. 

Miten itse voit ap? Mitkä fiilikset sinulla on muutosta? 

Näiden kommenttien perusteella muuttaminen toiseen kaupunkiin tuntuu olevan tosi monelle henkilölle ja perheelle vähän liian iso juttu. Liikaa tulee sellaisia kommentta kuin: miksi muutatte, älkää muuttako etc. 

 

kyllä lapset siihen tottuu, vaikka se onkin lapselle aluksi ehkä ikävää. Aikuisten työt aikalailla sen määrittelee missä asutaan ja lasten kuuluu siihen sopeutua. Piste.

Vierailija kirjoitti:

"Olen asunut lähes koko elämäni samassa paikassa eikä siltikään ole lapsuuden ystäviä. Ei se samassa paikassa pysyminen takaa kestäviä ystävyyssuhteita."

Samoin. Pienellä paikkakunnalla kaveripiirit muodostuivat jo päivähoidossa. Minä jäin ulkopuolelle, koska äiti oli kotona, eli en ollut päivähoidossa ollenkaan. Kun menin kouluun, jäin samantien ylimääräiseksi, joka poukkoili kaveriporukasta toiseen, mutten ikinä oikein mihinkään päässyt kunnolla sisään. Parasta kaveria minulla ei ole ollut koskaan. Tutustun edelleen helposti ihmisiin, mutten osaa muodostaa syvempiä ystävyyssuhteita, koska lapsena opin siihen, että kaikkien kanssa on tultava toimeen, jollei halua olla kokonaan yksin, mutta kenenkään kanssa ei kannata yrittää ystävystyä paremmin, koska nakataan sivuun kuitenkin heti, kun paremmat kaverit saapuvat paikalle.

Tää on vähän kuin selittäisi lapselle että kyllä se kiusaaminen sitten loppuu kun koulut loppuu. Tuossa iässä aika tuntuu ikuisuudelta ja elämä on nyt ja tässä.

Minusta on ihan älytöntä, että täällä ehdotellaan 240 km päivittäistä ajoa työpaikalle ja vielä yksinhuoltajana. Suomen keleissä, puolet vuodesta on liukasta, loskaa, sataa ja on pimeää! Niillä spekseillä ei sitä lastaan ehdi arkena ollenkaan tapaamaan: 8 h töitä, vähintään 3 h ajoa, kaupassa käynnit, muiden juoksevien asioiden hoitaminen ja nukkuakin pitää ehtiä, ettei ole vaaraksi itselleen ja muille liikenteessä ja ehkä töissäkin, riippuu siitä, mitä tekee työkseen.

Vierailija kirjoitti:

Näiden kommenttien perusteella muuttaminen toiseen kaupunkiin tuntuu olevan tosi monelle henkilölle ja perheelle vähän liian iso juttu. Liikaa tulee sellaisia kommentta kuin: miksi muutatte, älkää muuttako etc. 

 

kyllä lapset siihen tottuu, vaikka se onkin lapselle aluksi ehkä ikävää. Aikuisten työt aikalailla sen määrittelee missä asutaan ja lasten kuuluu siihen sopeutua. Piste.

Lapset tottuu, tuo pitää paikkansa ala-asteella mutta yläaste on haastavaa aikaa nuorelle. En suosittele muuttoa ennen lukiota, se haavoittaa lasta monella tapaax

Hassua, just eilen luin tätä ketjua ja tänään eräs miespuolinen tuttavani kertoi yhtäkkiä lapsuudestaan ja siitä kun muuttivat toiseen kaupunkiin yläasteikäisenä. Sanoi, että ne kolme vuotta, kun asuivat siinä uudessa kaupungissa olivat hänen elämänsä karmeimmat vuodet ja on vieläkin katkera siitä. Tuli heti tämä ketju mieleen. Tämän tuttavani elämä ei ole mennyt hyvin ja on linnassakin istunut, en tosin tiedä miksi ja mikä siihen vaikutti, mutta näin kävi hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttaminen on elämää. Se voi tuoda mukanaan enemmän hyvää kuin pahaa, myös lapselle.

Me muutettiin aikanaan, kun haluttiin lapsi lähemmäksi hyvää lukiota.

Lukio on eri asia. Silloin sekottuvat nuorten porukat muutenkin kun lapset menee kuka mihinkin opiskelemaan. On hyvä aika muuttaa jos on miettinyt muuttoa 

Vierailija kirjoitti:

Näiden kommenttien perusteella muuttaminen toiseen kaupunkiin tuntuu olevan tosi monelle henkilölle ja perheelle vähän liian iso juttu. Liikaa tulee sellaisia kommentta kuin: miksi muutatte, älkää muuttako etc. 

 

kyllä lapset siihen tottuu, vaikka se onkin lapselle aluksi ehkä ikävää. Aikuisten työt aikalailla sen määrittelee missä asutaan ja lasten kuuluu siihen sopeutua. Piste.

Mä en tottunut koskaan. Masennuin kun kaverit jäivät, enkä löytänyt uusia. Ne kaikki harrastuksetkin mitä mulla oli jäi toiseen kaupunkiin ja kaikki mahdollisuudet joista haaveilin oli mahdottomia. Jotkut vanhemmat näyttävät ajattelevan, että koululainen on vain joku esine, jota kuljetellaan vain mukana. Olen nyt jo yli 50, mutta jos jotain haluaisin elämässäni muuttaa, olisi ne vuodet, kun muutettiin pois paikkakunnalta, jossa mulla oli koko elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan älytöntä, että täällä ehdotellaan 240 km päivittäistä ajoa työpaikalle ja vielä yksinhuoltajana. Suomen keleissä, puolet vuodesta on liukasta, loskaa, sataa ja on pimeää! Niillä spekseillä ei sitä lastaan ehdi arkena ollenkaan tapaamaan: 8 h töitä, vähintään 3 h ajoa, kaupassa käynnit, muiden juoksevien asioiden hoitaminen ja nukkuakin pitää ehtiä, ettei ole vaaraksi itselleen ja muille liikenteessä ja ehkä töissäkin, riippuu siitä, mitä tekee työkseen.

Mä olen käynyt jo 30 vuotta töissä Helsingissä. Työmatkoihin menee yhteensä kolme tuntia päivässä julkisilla vaihtoineen. En ymmärrä miten tuo 240 kilsaa autolla olisi ylivoimainen ja siinö samallahan voisi koko ajan etsiä työtä lähempää. Eihän tuota matkaa tarvi koko elämäänsä kestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutatte?

Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap

Etkö voi hakea töitä lähempää? Tai tehdä etätöitä? Tai olla viikot työpaikkakunnalla?

Yksinkö se 13-vuotias sitten asuu viikot????

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hallituksen, monilla ei ole vaihtoehtoa. Älkää syytelkö ap:ta. Olette hyväosaisia ja hemmetin onnekkaita,  jos teitä ei ikinä uhkaa pakkomuutto. 

Älkää syytelkö aina myöskään hallitusta. Yleistyvä tekoäly syö kiihtyvällä tahdilla työpaikkoja palvelualoiltakin. Lisäksi maailmantilanne on huono ja lamaa ruokkiva. Meillä myös koulutetaan monilla aloilla sama määrä ihmisiä kuin ennenkin, vaikka työpaikkojen määrä vähenee koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hallituksen, monilla ei ole vaihtoehtoa. Älkää syytelkö ap:ta. Olette hyväosaisia ja hemmetin onnekkaita,  jos teitä ei ikinä uhkaa pakkomuutto. 

Älkää syytelkö aina myöskään hallitusta. Yleistyvä tekoäly syö kiihtyvällä tahdilla työpaikkoja palvelualoiltakin. Lisäksi maailmantilanne on huono ja lamaa ruokkiva. Meillä myös koulutetaan monilla aloilla sama määrä ihmisiä kuin ennenkin, vaikka työpaikkojen määrä vähenee koko ajan. 

Yleistyvä tekoäly ja hallituksen älyn puute on huono yhdistelmä. Maailmantilanne on taas sama meillä kaikilla ja muilla verrokkimailla menee ihan helvetin hyvin. Kertoo siis kaiken meidän kaikkien aikojen huonoimmasta hallituksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ap perheen aikuisena on varmasti miettinyt talousasioita ja tullut siihen tulokseen, että muutto on välttämätön. 

Töihin ei enää nykyään vain kävellä. Ilman muuttoa ap:ta mahdollisesti odottaa vuosien työttömyys ja lopulta muutto voi olla sen työttömyyden takia kuitenkin edessä.

Monilla täällä ei tunnu olevan kosketusta todellisuuteen. Kuten joku aiemmin mainitsi, olette todella hyväosaisia. Tuolloin on helpompi moralisoida ja sättiä, kuin asettua ahdingossa olevan asemaan. Ja se ahdingossa oleva tässä nyt on kuitenkin ap. 

Miten itse voit ap? Mitkä fiilikset sinulla on muutosta? 

Kiitos kysymästä. Ei mun omatkaan fiilikset korkealla ole. Lapselle olen yrittänyt kertoa parhaani mukaan muuton hyviä puolia, mutta välillä tuntuu, että se on tosi vaikeaa. On vaikeaa nähdä oma lapsi noin surullisena ja se että hän itkee öisin, valvottaa myös mua vielä senkin jälkeen kun lapsi on saanut uudelleen unen päästä kiinni. Olen ollut todella väsynyt, muuton järjestäminen vie paljon aikaa ja jaksamista ja samalla lapsen koulusta tulevien asioiden selvittely, karkaaminen jne... Toivon, että tämä lähtee tästä soljumaan vielä. Viime yönä lapsikin sanoi, että kyllä me selvitään. Ehkä hän näki, että ei tämä mullekaan helpoin ratkaisu ole, vaikka niitä hyviä puolia koitankin kaivella. Koen syyllisyyttä lapseni kavereiden puolesta, mutta ei mulla oikein ole vaihtoehtoa. Tuon matkan ajaminen ei tule kuuloonkaan ja vaikka lapsi menee jo kasille, hän kuitenkin tarvitsee mua. Haluan mahdollisuuksien mukaan olla hänen saatavillaan niin hyvin kuin mahdollista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutatte?

Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap

Etkö voi hakea töitä lähempää? Tai tehdä etätöitä? Tai olla viikot työpaikkakunnalla?

 

Yksinkö se 13-vuotias sitten asuu viikot????

Mummolla tai iskällä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap perheen aikuisena on varmasti miettinyt talousasioita ja tullut siihen tulokseen, että muutto on välttämätön. 

Töihin ei enää nykyään vain kävellä. Ilman muuttoa ap:ta mahdollisesti odottaa vuosien työttömyys ja lopulta muutto voi olla sen työttömyyden takia kuitenkin edessä.

Monilla täällä ei tunnu olevan kosketusta todellisuuteen. Kuten joku aiemmin mainitsi, olette todella hyväosaisia. Tuolloin on helpompi moralisoida ja sättiä, kuin asettua ahdingossa olevan asemaan. Ja se ahdingossa oleva tässä nyt on kuitenkin ap. 

Miten itse voit ap? Mitkä fiilikset sinulla on muutosta? 

Kiitos kysymästä. Ei mun omatkaan fiilikset korkealla ole. Lapselle olen yrittänyt kertoa parhaani mukaan muuton hyviä puolia, mutta välillä tuntuu, että se on tosi vaikeaa. On vaikeaa nähdä oma lapsi noin surullisena ja se että hän itkee öisin, val

Miksi sitten muutatte kun se on noin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap perheen aikuisena on varmasti miettinyt talousasioita ja tullut siihen tulokseen, että muutto on välttämätön. 

Töihin ei enää nykyään vain kävellä. Ilman muuttoa ap:ta mahdollisesti odottaa vuosien työttömyys ja lopulta muutto voi olla sen työttömyyden takia kuitenkin edessä.

Monilla täällä ei tunnu olevan kosketusta todellisuuteen. Kuten joku aiemmin mainitsi, olette todella hyväosaisia. Tuolloin on helpompi moralisoida ja sättiä, kuin asettua ahdingossa olevan asemaan. Ja se ahdingossa oleva tässä nyt on kuitenkin ap. 

Miten itse voit ap? Mitkä fiilikset sinulla on muutosta? 

Kiitos kysymästä. Ei mun omatkaan fiilikset korkealla ole. Lapselle olen yrittänyt kertoa parhaani mukaan muuton hyviä puolia, mutta välillä tuntuu, että se on tosi vaikeaa. On vaikeaa nähdä oma lapsi noin surullisena ja se että hän itkee öisin, val

Sä olet hyvä äiti. Älä välitä näistä huutelijoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap perheen aikuisena on varmasti miettinyt talousasioita ja tullut siihen tulokseen, että muutto on välttämätön. 

Töihin ei enää nykyään vain kävellä. Ilman muuttoa ap:ta mahdollisesti odottaa vuosien työttömyys ja lopulta muutto voi olla sen työttömyyden takia kuitenkin edessä.

Monilla täällä ei tunnu olevan kosketusta todellisuuteen. Kuten joku aiemmin mainitsi, olette todella hyväosaisia. Tuolloin on helpompi moralisoida ja sättiä, kuin asettua ahdingossa olevan asemaan. Ja se ahdingossa oleva tässä nyt on kuitenkin ap. 

Miten itse voit ap? Mitkä fiilikset sinulla on muutosta? 

Kiitos kysymästä. Ei mun omatkaan fiilikset korkealla ole. Lapselle olen yrittänyt kertoa parhaani mukaan muuton hyviä puolia, mutta välillä tuntuu, että se on tosi vaikeaa. On vaikeaa nähdä oma lapsi

Huvä vaan jos välittää huutelijoista ja miettii muuttoa uudestaan.