Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin kesäkuussa. 13-vuotias on alkanut itkemään joka ilta.
11.05.2025 |
Ihan lohdutonta itkua, että hän ei halua muuttaa. Pari kertaa olen yöllä herännyt hänen itkuunsa. Eilen hän oli tunnin omilla teillään kun hän osoitti mieltään siitä, että hän ei halua muuttaa. Tuo vaikuttaa hänen mielialaankin ja koulusta on tullut viestiä, että meno on muuttunut levottomaksi ja lapsi häiriköi oppitunteja.
Kommentit (390)
Vierailija kirjoitti:
Nii-in, muutto voi olla nuorelle rankka ja traumatisoiva kokemus.
Olenko ymmärtänyt ketjun asiat oikein? Onko tämä nyt ensimmäinen kerta elämässä, kun Ap:n kuvailema nori joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle? Miten se voi olla niin kauhea katastrofi? On olemassa lapsia, jotka ovat muuttaneet monta kertaa ennen kuin täyttivät 13 vuotta. Tuttu ympäristö, tutut ihmiset ja ystävät jäävät siinä tilanteessa taakse. Kauhean ikävää, mutta elämässä tapahtuu myös ikäviä asioita. Viiden tai kuuden vuoden kuluttua tämä nuori ehkä muuttaa omasta tahdostaan, koska lähtee opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pysyvyyttä ja turvaa ei ap:n lapsella ole.
pysyvyys ja turva = kaverit, joiden ystävyys ei kestä 120 km välimatkaa?
Teinitkö täällä ap:lle vastailee, vai mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
"Teini-iässä sosiaalisilla suhteilla, ryhmään kuulumisella ja hyväksytyksi tulemisella on valtavan suuri merkitys hyvinvoinnille. Ystävät ovat osa identiteettiä. Muuton yhteydessä koko minäkuva on luotava uudelleen."
Jokaiselle ihmiselle iästä riippumatta on tärkeää, että hänellä on sosiaalisia suhteita ja että ihmiset hyväksyvät hänet. Vanhemman työttömyys, jos hän nyt jäisikin nyt työttömäksi, on sekin syrjäytymistä aiheuttava seikka. Monilla työttömillä on vaikeuksia. Mm lääkäriin pääsy on vaikeampaa kuin työelämässä oleville. Nyt kun on heikennetty työttömyysturvaa tuntuvasti, työttömyys on vihonviimeinen vaihtoehto. Ei voi tietää pääseekö koskaan enää töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii-in, muutto voi olla nuorelle rankka ja traumatisoiva kokemus.
Olenko ymmärtänyt ketjun asiat oikein? Onko tämä nyt ensimmäinen kerta elämässä, kun Ap:n kuvailema nori joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle? Miten se voi olla niin kauhea katastrofi? On olemassa lapsia, jotka ovat muuttaneet monta kertaa ennen kuin täyttivät 13 vuotta. Tuttu ympäristö, tutut ihmiset ja ystävät jäävät siinä tilanteessa taakse. Kauhean ikävää, mutta elämässä tapahtuu myös ikäviä asioita. Viiden tai kuuden vuoden kuluttua tämä nuori ehkä muuttaa omasta tahdostaan, koska lähtee opiskelemaan.
70 vuoden kuluttua tämä nuori muuttaa vapaaehtoisesti hoivakotiin jos niitä silloin vielä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teini-iässä sosiaalisilla suhteilla, ryhmään kuulumisella ja hyväksytyksi tulemisella on valtavan suuri merkitys hyvinvoinnille. Ystävät ovat osa identiteettiä. Muuton yhteydessä koko minäkuva on luotava uudelleen."
Jokaiselle ihmiselle iästä riippumatta on tärkeää, että hänellä on sosiaalisia suhteita ja että ihmiset hyväksyvät hänet. Vanhemman työttömyys, jos hän nyt jäisikin nyt työttömäksi, on sekin syrjäytymistä aiheuttava seikka. Monilla työttömillä on vaikeuksia. Mm lääkäriin pääsy on vaikeampaa kuin työelämässä oleville. Nyt kun on heikennetty työttömyysturvaa tuntuvasti, työttömyys on vihonviimeinen vaihtoehto. Ei voi tietää pääseekö koskaan enää töihin.
Jep, eiköhän löydy myös vaikka kuinka monta teiniä, jotka voisi kertoa traagisen tarinan siitä, miten elämä meni sijoiltaan kun vanhemman työttömyyden takia ei enää ollut varaa harrastaa rakasta joukkuelajia tai osallistua muihin kaveriporukan maksullisiin rientoihin. Jos ystävyys ei kestä muuttoa, niin tuskin se kestää uudenlaista elintasoeroakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän täysin yllättäviä elämänmuutoksia lapsella sen parempi. Lapsi on aina onnellinen niistä. Nih!
Ei se niin ole, mutta elämässä tule kyllä eteen ei-toivottuja asioita. Parempi saada vähän valmennusta vaikeita tilanteita varten nuorena, kun ympärillä on kodin antama tuki ja turva. Myöhemmin elämässä aloituksen nuori voi joutua kohtaamaan vaikeita asioita yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teini-iässä sosiaalisilla suhteilla, ryhmään kuulumisella ja hyväksytyksi tulemisella on valtavan suuri merkitys hyvinvoinnille. Ystävät ovat osa identiteettiä. Muuton yhteydessä koko minäkuva on luotava uudelleen."
Jokaiselle ihmiselle iästä riippumatta on tärkeää, että hänellä on sosiaalisia suhteita ja että ihmiset hyväksyvät hänet. Vanhemman työttömyys, jos hän nyt jäisikin nyt työttömäksi, on sekin syrjäytymistä aiheuttava seikka. Monilla työttömillä on vaikeuksia. Mm lääkäriin pääsy on vaikeampaa kuin työelämässä oleville. Nyt kun on heikennetty työttömyysturvaa tuntuvasti, työttömyys on vihonviimeinen vaihtoehto. Ei voi tietää pääseekö koskaan enää töihin.
Eläminen on kovasti kurjistunut. Ei ole ihme, että syntyvyys on romahtanut alimmalle tasolle koko tilastoidulla ajan jaksolla. Älkää nuoret tehkö lapsia tänne kärsimään. Viimeinen voi vaikka jättää valot palamaan. Sammuvat sitten aikanaan nekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aikuisen on helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin nuoren koulua ja kaveripiiriä.
Jokaiseen paikkaan on satoja hakijoita. Kyllä vanhemman työttömyys ja köyhyys on vähintään yhtä lailla rankkaa kuin muuttaminen.
No enpä nyt noinkaan sanoisi. Keskiverto teini on luultavasti eri mieltä, jos on pakko noista valita.
Kenelläkään Suomessa ei ole vielä kokemusta nykyhallituksen tekemistä mittavista leikkauksista ja niiden vaikutuksista. Tarkoitan, että ptkäaikaisen työttömyyden ja surkeiden tukien, pienentyneen asumistuen ym vaikutukset kumuloiotuvat, kun työttömyyden alkamisesta on kulunut aikaa. AP:n teini ei välttämättä osaa hahmottaa millaista on, jos perheen toimeentulo laskee radikaalisti. Tuttavani muistelee joskus miten vanhempien talous romahti hänen ollessaan murrosikäinen. Niukkuus oli tuntunut ian kaikessa heidän perheessään. Lisäksi perheen ympärillä oli paikkakuntalaisia, joiden mielestä tuttuni vanhemmat olivat syypäitä muiden taloudellisin vaikeuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aikuisen on helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin nuoren koulua ja kaveripiiriä.
Jokaiseen paikkaan on satoja hakijoita. Kyllä vanhemman työttömyys ja köyhyys on vähintään yhtä lailla rankkaa kuin muuttaminen.
No enpä nyt noinkaan sanoisi. Keskiverto teini on luultavasti eri mieltä, jos on pakko noista valita.
Teinin elämänvaihe kestää vain muutaman vuoden. Vanhemmalla on pahimmassa tapauksessa loppuelämän kestävä työttömyys ja taludellinen ahdinko uhkaamassa, jos hän sanoo itsensä irti. Kansalaisia on viime aikoina monasti muistutettu siitä, että lähitulevaisuudessa tekoäly tulee viemään paljon nykyisiä työpaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te työttömyydestä höpötätte, eihän sen tarvitse itseään irtisanoa. Menee töihin vaan siihen uuteen paikkaan. Hyvin paukkuu matkakorvaukset.
Vierailija kirjoitti:
Jos/kun lapsella on NYT kaikki hyvin (kavereita, harrastus mihin sitoutunut, koulu menee hyvin?) on sulaa typeryyttä muuttaa, 13 vuotta on varman pahin ikä muuttaa (teini-iän myllerrykset jne.)
Kyse on loppujen lopuksi muutamasta vuodesta, lukioikäisenä homma on jo eri mitä nyt tuon ikäisenä.
Jos olisi AP, jäisin asumaan nykyiselle paikkakunnalle muutamaksi vuodeksi, ja selvittäisin KAIKKI tavat tehdä työt vanhasta kodista käsin. Esimerkiksi:
-Mahdollisuus tehdä viikossa 4 pidempää 10h päivää, jolloin raskas kulkeminen menisi ehkä helpommin kun ei ole 5 päivää/vko
-Mahdollisuus tehdä lyhyempää työviikkoa, toki näkyy palkassa, mutta verotuksen takia ei välttämättä niin paljoa nettopalkka tipu suhteessa bruttopalkkaan
-Asuisin työpaikkakunnalla osan viikosta, esim. 2yötä/vko helpottaisi paljon kulkemista. Ei välttämättä tarvitse edes kokonaista vuokra-asuntoa, jos vaikka jollain työka
Aivan uskomattomia ehdotuksia ihmiselle, joka huolehtii lapsestaan yksin. Sitten kun äidin/isän oltua poissa kotoa vuorokausikaupalla kerrallaan tapahtuu jotain ikävää kotona tai lapsi "eksyy" huonoon seuraan, niin sitten syytetään äänekkäästi lapsen vanhempaa ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii-in, muutto voi olla nuorelle rankka ja traumatisoiva kokemus.
Olenko ymmärtänyt ketjun asiat oikein? Onko tämä nyt ensimmäinen kerta elämässä, kun Ap:n kuvailema nori joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle? Miten se voi olla niin kauhea katastrofi? On olemassa lapsia, jotka ovat muuttaneet monta kertaa ennen kuin täyttivät 13 vuotta. Tuttu ympäristö, tutut ihmiset ja ystävät jäävät siinä tilanteessa taakse. Kauhean ikävää, mutta elämässä tapahtuu myös ikäviä asioita. Viiden tai kuuden vuoden kuluttua tämä nuori ehkä muuttaa omasta tahdostaan, koska lähtee opiskelemaan.
No herranjestas. Aina löytyy ihmisiä jotka tekevät tai kestävät minkä tahansa asian paremmin. Olemme kuitenkin erilaisia ja joillekin muutokset ovat vaikeampia kuin toisille.
Omalle nuorelle jo muutto toiseen taloon samalla paikkakunnalla oli rankka paikka ja itki sitä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttämättä kaverisuhteet eivät kuivu.
On ollut eri asia joskus ennen, nyt on uudet viestimismuodot tätä päivää ja snäpit kulkee. Tapaamisia voi sopia vaikka viikonloppuihin.Totta kai kuivuu. Ei välineet auta siihen kun toinen ei vaan ole enää mukana koulun inside-jutuissa. Nuorille ne on tärkeitä. Meillä kävi noin, kun muutettiin 5 vuotta sitten.
Ap, mieti vielä. Meillä lapset ei koskaan päässeet yli siitä, että heistä tuki hylkiöitä sosiaalisesti. Poika masentui ja tytär alkoi olemaan siinä mittakaavassa itsetuhoinen, että meni laitoshoitoon. Muutettiin 600 km.
Saan kuvan, että te juttelette ja halaatte, ja sä uskot että kaikki kääntyy paremmaksi. Entä jos oikeasti pilaat lapsiesi itsetunnon ja uskon elämään?
Muuttaminen meidän kohdalla oli iso virhe ja aina kun katon lapsia, tiedän että minä tuhosin heidät. Sen
Tälle viimeiselle palstalaiselle sanon, että et voi tietää olisiko hänen poikansa sairastunut masennukseen myös ilman muuttoa. Voi olla, että hän olisi ollut masentunut joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävä tilanne sulla Ap!
Muutto juuri , kun sun lapsi on 13-v sattuu juuri pahimpaan aikaan.
Vaaranpaikkoja on monia kun muutatte tuon ikäisen kanssa, mutta jos pidät tarkan huolen sinun lapsesta niin kaikki menee varmasti lopulta hyvin.
Minä olen kasvattanut lapsiani kolmessa maassa (miehen työt) ja hyvin on mennyt kuitenkin, vaikka kyllä se vaatii vähän sitä mainostamaani tarkkaavaisuutta
Ja niinkuin täällä osa onkin kertonut, niin joskus ne sydänystävät löytyvät kuitenkin vasta lukiosta tai yliopistolta.
Ihmiset suhtautuvat oudon puusilmäisesti täällä. Minä olen muuttanut monta kertaa lapsuudessa ja nuoruudessa. Olen selvinnyt ihan hyvin, mutta aivan järjetöntä pitää koko elämänpiirin vaihtumista pikkujuttuna.
Joskus on pakko, mutta joskus kyse on myös vanhempien itsekeskeisyydestä. Muissa yhteyksissä pidettäisiin järjettömänä, että alle 18v ainoat merkitsevät ihmissuhteet ja siteet ovat omaan ydinperheeseen, mutta annapa olla kun saisi paremman palkan ja hienomman tittelin, niin yhtäkkiä niin onkin sallittua suhtautua. Että mitä ystävistä ja kaikista ihmisistä joita tunnet, aina saa uusia?
Selkeyden vuoksi: aloittajan tilanne ja valinnat ovat hankalampia, enkä tiedä mitä hänen kannattaisi tehdä.
Aivan uskomattomia ehdotuksia ihmiselle, joka huolehtii lapsestaan yksin. Sitten kun äidin/isän oltua poissa kotoa vuorokausikaupalla kerrallaan tapahtuu jotain ikävää kotona tai lapsi "eksyy" huonoon seuraan, niin sitten syytetään äänekkäästi lapsen vanhempaa ongelmista.
Aivan uskomatonta ymmärrystä sulta. Lapsella on nyt tutut piirit, hyvä harrastus, kaverit jne jonka kanssa voi viettää sitä aikaa kun äiti on töissä. Mitä se siellä vieraassa paikassa tekee ??? Istuu yksin kotona itkemässä, kunnes joku iskee siihen silmänsä ja se vedetään johonkin huume/hyväkskäyttöporukoihin.
Lapsuudessani vanhenpani muuttivat kaksi kertaa paikkakunnalta toiselle, ensin kun olin 8-vuotias ja sitten juuri kun olin tulossa murrosikään.
En saanut enää kavereita uudessa koulussa ja minua kiusattiin koko loppu peruskoulu. Ennen muuttoja olin todella sosiaalinen ja suosittu lapsi.
Sanonpahan vain, että tuo 13 vuoden ikä on ehkä kaikkein pahin ikä vaihtaa vieraalle paikkakunnalle ja uuteen kouluun.
On hyvin todennäköistä, että teinisi tulee oirelemaan ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani vanhenpani muuttivat kaksi kertaa paikkakunnalta toiselle, ensin kun olin 8-vuotias ja sitten juuri kun olin tulossa murrosikään.
En saanut enää kavereita uudessa koulussa ja minua kiusattiin koko loppu peruskoulu. Ennen muuttoja olin todella sosiaalinen ja suosittu lapsi.
Niinhän sä muistelet. Aika kultaa muistot.
Alue: Aihe vapaa
Pieni pätkä isompaa tietä niin menee 1 tunti ja 20 minuuttia, pitäs olla ruuhkaa että kestäis noin kauan. Hirveetä liiottelua. Olen vuosia ajanut samankaltaista matkaa eri paikoissa. Parempi sen pojan on kavereiden kanssa olla tai harkoissa sen aikaa kun äiti on töissä/matkalla kuin täysin yksin sen ajan vieraassa ilmapiirissä. Jotain rajaa nyt tohon.