Ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin kesäkuussa. 13-vuotias on alkanut itkemään joka ilta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin kanssa 13v, kun muutimme Helsingistä paljon pienemälle paikkakunnalle. Se oli kamalaa, voin pahoin ja olin todella katkera vanhemmilleni. Se ikävä ja kaipuu takaisin Helsinkiin ja kavereiden luo oli suunnaton. En ole ikinä antanut vanhemmilleni anteeksi tätä, sillä se osaltaan pilasi koko nuoruuteni. 

Niinpä muutin heti kun oli vain mahdollista takaisin Helsinkiin ja vieraannutin itseni vanhemmistani. Ne reilut 4v toisella paikkakunnalla oli kuin painajaista, joka on nyt onneksi taakse jäänyttä.

 

Miten kovin tutulta tämä kuulostaa! Tunnen tuskasi, sillä olen itse kokenut aikanaan vastaavaa. Olen pahoillani sinun ja kaikkien muidenkin puolesta, jotka ovat joutuneet kokemaan samanlaisen väkisinmuuttamisen. Tuollainen vastentahtoinen muutto herkässä iässä voi tehdä  todella pahaa jälkeä. Ainakin siinä palaa välit vanhempiin, mahdollisesti jopa loppuiäksi.  Itsetunnon kanssa voi tulla suuria ongelmia; todennäköisesti lapsi kokee itsensä arvottomaksi, kun hänen mielipidettään ei edes kysytä asiassa. Aivan kuin hän olisi pelkkä huonekalu, joka vain nakataan muuttokuorman huipulle, eikä hänen mielipiteellään ja tunteillaan ole mitään väliä!

Tämä voi johtaa vakaviinkin häiriöihin mielenterveydessä, pahimmillaan päihteisiin ja syrjäytymiseen. Kapinahenki sinua kohtaan tulee olemaan valtava, eikä hän tule päästämään sinua helpolla kun murkkuikä iskee kovimmillaan. Saat varmasti tietää joka käänteessä, miten sinä olet pilannut hänen elämänsä.

Ap, harkitse vielä. Pyydän: älä tuhoa nuortasi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun meidän perhe muutti uudelle paikkakunnalle ysärin laman aikana. Olin noin neljätoista.

Kaikki kaverit jäi ja oikeastaan se muutto syrjäytti minut pian. Myöhemmin ajauduin rikolliseksi tai pikkuiseksi.

Hyvän arvosanat putosivat reippasti huonoiksi. Vanhemmat erosi parin vuoden päästä muutosta.

Taas työttömyyttä ja isä kuoli kolarissa. Ilmeisesti oli ajanut auton tahallaan kallioon.

Se muutto teki sen että mun elämä meni raiteiltaan. Molemmat veljetkin kuoli. En nyt paljasta miten ne kuoli mutta kyllä ne kuoli vuosikymmeniä myöhemmin isättöminä. Minä elän vielä ja hengitän. Hengitys on alkanut muuttua hitaammaksi ja tuntuu että iho hengittäisi enemmän kuin keuhkot. Iho on nahkea ja keltainen. Iho limanen ja haisee nahkasaletilta tai hapansuolakurkulta, mutta sitruunaiselta kuin vanha maito. Vaikea kuvailla. Jos panen koivunlehen iholle, niin se jää siihen kuin liimattuna. Äidillä oli tapana liimailla

Nyt on aika sujuvaa settiä. Tämä sepustus kokonaisena sivulla 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on nyt kaikki hyvin ja kaveripiiri on hyvä ja "kunnollinen" niin ei kannata muuttaa tässä vaiheessa.

No miten ap sitten elättää lapsensa?

No käy siellä töissä. 120 kilsaa ei ole mikään maailmanloppu varsinkin kun tuskin ruuhkia on tien varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on nyt kaikki hyvin ja kaveripiiri on hyvä ja "kunnollinen" niin ei kannata muuttaa tässä vaiheessa.

Pakkohan sen on, kun yh-mutsi ei saa mistään muualta työtä kuin julkisen suojatyöpaikastaan.

Rakas pikku-persu! Julkisen työpaikkojen ansiosta sinunkin päivittäinen elämäsi toimii ja rattaat pyörivät. Pyörität Teslasi ja kumppanisi bemarin pyöriä tekemällä syviä uria ja se taas lisää julkisen menoja ja työntekijöiden tarvetta. Teillä on kummallinen käsitys teillä pojilla, että julkisen työpaikat ovat yh-mutsien suojatyöpaikkoja. Toki on niitä paikkoja, joissa huutavia ja sormilla osoittelevia pölhökustaita voisi olla ainakin puolet vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii-in, muutto voi olla nuorelle rankka ja traumatisoiva kokemus.

Kyllä 13-v. pystyy jo käsittelemään aika paljon, kun tutustellaan rauhassa uuteen paikkaan ja tarjontaan. Erikoislukioiden takia 15-vuotiaat vahtaa paikkakuntaa yksin, itse muutin 15-v. toiselle paikkakunnalle lukioon.

Majapaikka oli sukulaisella mutta muuten piti hoitaa kaikki itsenäisesti. Ei lapset säry, vaikka  elämä tuo haasteita. Thats life.

Erikoislukioihinhan hakeudutaan omasta tahdosta, mutta Ap:n lapsi aiotaan muuttaa toiselle paikkakunnalle vastoin tämän tahtoa. Se on tässä se karmaisevin pointti. Minä tunnen useampiakin nuoria, jotka ovat särkyneet tuollaisen pakkomuuton seurauksena. That's life.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitäs ap olisit itse meinannut tuossa iässä jos olisit tutun ympäristön ja kaverit joutunut jättämään. ongelmat ovat taatu

Minä olisin ollut innoissani. Olisin ottanut sen seikkailun kannalta. Tilaisuus kokeilla ihan toisenlaista minää.

Alter egoja kehittävät lapset ovat aikuisena usein hyvin narsistisia ja henkisesti äärimmäisen väkivaltaisia läheisilleen.

Enpä nyt puhuisi mistään alter egosta ja väkivaltaisuudesta. Minä oli pienempänä tosi ujo, mikä johtui ehkä siitä, että minulla oli useita kirjainvirheitä lapsena ja minulle naurettiin. Sitten opin aikanaan puhumaan kunnolla ja muutenkin rohkaistuin. Olin kuitenkin jotenkin jumittunut siihen vanhaan rooliin, ujoon ja puhumattomaan ja näkymättömään. Jos olisimme muuttaneet uuteen paikkaan, olisin samalla pystynyt muuttamaan omaa rooliani. Nyt kuitenkin asuimme aina vain sillä samalla paikkakunnalla, jossa kaikki olivat urautuneet siihen, mihin olivat kasvaneet, ja kaikilla oli ne omat kaveripiirit. Ei sellaisista pääse helposti murtautumaan pois. Minä pääsin uusiin ympyröihin vasta lukion jälkeen, ja se oli vapauttavaa.

Töiden haku ei tietenkään ollut vaihtoehtona. Noi virastojen siirrot eivät tule yhtäkkisesti 

Silloin pitää itkeä kun on itkun aika ...tulee vielä päivä jolloin itku ei enää maita ,hura huh hah hei.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä pitää osata sopeutua muutoksiin. Jos ei kestä ajatusta, että pitää muuttaa sen takia että perhe saa syödäkseen, niin ei ihme että nuoriso voi huonosti. Kasvatatteko ollenkaan vai missä pumpulissa pidätte? Ei oerhettä pidetä hengissä murkun ehdoilla!

Eikä mulkun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on nyt kaikki hyvin ja kaveripiiri on hyvä ja "kunnollinen" niin ei kannata muuttaa tässä vaiheessa.

Pakkohan sen on, kun yh-mutsi ei saa mistään muualta työtä kuin julkisen suojatyöpaikastaan.

Rakas pikku-persu! Julkisen työpaikkojen ansiosta sinunkin päivittäinen elämäsi toimii ja rattaat pyörivät. Pyörität Teslasi ja kumppanisi bemarin pyöriä tekemällä syviä uria ja se taas lisää julkisen menoja ja työntekijöiden tarvetta. Teillä on kummallinen käsitys teillä pojilla, että julkisen työpaikat ovat yh-mutsien suojatyöpaikkoja. Toki on niitä paikkoja, joissa huutavia ja sormilla osoittelevia pölhökustaita voisi olla ainakin puolet vähemmän.

Voi kuinka viiltävää! Kirjoittaja on yh-mutsi, on julkisella, ja näköjään mitään epäilystä tai indikaatiota ei ole siitä, että toimipisteen siirto johtaisi henkilöstövähennyksiin. Siirtyminen 120 km on kannattavaa, kun suojatyöpaikka on taattu.

Aika hankalaa kyllä. Me muutettiin kun me lapset oltiin eri-ikäisiä teinejä. Seurasi monta vaikeaa vuotta ja monenlaisia asioita. Vanhemmat ovat sanoneet, että eivät tekisi sitä valintaa enää uudestaan. Ei meidän kenenkään elämä pilalle mennyt, mutta on ihan turha kuvitella että teinien elämää voi siirtää samalla tavalla kuin pikkulapsen tai alakouluikäisen.  

 

Pidän vanhempieni valintaa itsekeskeisenä ja hieman harhaisena. Siis harhaisena sillä tapaa, että kuvittelivat että ydinperhe pyörii vain vanhempien (uran) ympärillä lasten täysi-ikäisyyteen asti, vaikka samaan aikaan itsekin kasvattivat meitä itsenäisyyteen ja omaa elämää kohti. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika huolissani, jos olisin ap. Jos sun lapsi itkee öisin, häiriköi tunneilla ja karkailee kotoa, niin kaikki ei tosiaan ole hyvin. Nyt olisi aika laittaa lapsi etusijalle. 

Kyllä mä tiedän, että kaikki ei ole hyvin. Hän vastustaa tätä muuttoa, kyllä minä sen tiedän. Olemme siitä puhuneet ja tiedän, mikä siinä pelottaa. Usko tai älä nyt mä olen enemmän mä olen todellakin yrittänyt laittaa hänet etusijalle. Tuon lisäksi mitä sanoin meillä on myös hetkiä, kun me puhutaan yhdessä ja halataan. Ei tämä silti helppoa ole kummallekaan. Ap

Missään tekemisessäsi ei näy, että laittaisit lasta etusijalle tai edes huomioisit häntä. Älä viitsi valehdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on nyt kaikki hyvin ja kaveripiiri on hyvä ja "kunnollinen" niin ei kannata muuttaa tässä vaiheessa.

No miten ap sitten elättää lapsensa?

No käy siellä töissä. 120 kilsaa ei ole mikään maailmanloppu varsinkin kun tuskin ruuhkia on tien varrella.

Pääkaupunkiseudulla käy paljon ihmisiä töissä yli 100 kilometrin päästä ja paljon kauempaakin. Yksi työkaveri Tampereelta kulkee päivittäin junalla, matkaa tulee yli 200 km. Toinen Karjalohjalta omalla autolla, n.100 km. Muutaman vuoden jaksat kyllä, varsinkin jos nykyisellä paikkakunnalla on sukulaisia tai tuttuja, joiden luona lapsi voi aina joskus yöpyä ja itse voit jäädä työpaikkakunnalle. Lapsen elämän muutto mullistaa täysin. Itselleni se oli painajainen, joka ahdistaa yhä aikuisena. Nämä työn perässä muuttamaan vaativat eivät ymmärrä sitä, mikä painajainen se on muuttavalle perheelle, varsinkin murrosikäiselle lapselle. Turha herrojen vinkua syntyvyyden laskusta, kun lapsia pidetään viskottavina esineinä.

Tuo varmin tapa saada lapsesta narkomaani.

Mitä ihmeen nysväkkeitä täällä on! Lapsi ei mene rikki, jos muuttaa uuteen paikkaan. Meinaako se asua loppuikänsä äidin luona lapsuudenkodissaan? Äiti elättää lapsensa, ja silloin eletään ihan juuri siellä, missä se äidin työpaikka sattuu olemaan. Ei ihmekään, että maa on täynnä työttömiä veronmaksajien niskoilla lojuvia, kun vingutaan noin paljon työn perässä muuttamisen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vertailun vuoksi: ystäväni isä oli diplomaatti. Ystäväni muutti yhtenään, vuoden parin välein maasta toiseen isän työn mukaan. Hänen äinkielensä on suomi, mutta hän oppi kun oli pakko, myös ranskaa, englantia ja italiaa. 

Hirveetä draamaa väännetään jostain sadan kilsan muutosta. Se on kiinni siitä miten asiat esittää. Vanhat kaverit voi tulla kyläilemään viikonloppuina. Jne.

Tämä on hieman eri asia. Diplomaattien lapset opiskelevat yleensä kansainvälisissä kouluissa, joissa kaikki muut lapset ovat samassa tilanteessa. Kaikki ovat muuttaneet jostain muualta, eikä mitään pysyviä klikkejä pääse syntymään. Jossain pienellä paikkakunnalla tilanne voi olla ihan erilainen, kun kaikki muut ovat tunteneet toisensa päiväkodista saakka, ja sitä yhtä ulkopuolista ei yksinkertaisesti oteta mukaan.

Mielestäni vanhemman asia on kantaa vastuu perheen taloudellisesta tasapainosta ja jos se vaatii muuttamista paikkaan jossa työtä on, niin sitten se vaatii. Rohkea päätös muuttaa ja aloittaa uusi elämä. Nuori saa todennäköisesti uusia kavereita ja ne voivat olla jopa mieluisempia kuin vanhat kaverit. Omituista että joku oikeasti väläyttää ajatusta irtisanoutua töistä että lapsi ei joutuisi muuttamaan oman perheensä kanssa. Työttömällä tuskin olisi varaa tarjota lapsen toivomaa elintasoa ja maksaa harrastuksia. Eiköhän ap olisi vaihtanut työtä paikkakunnan sisällä jos se olisi mahdollista. Toivotan onnea muuttoon! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertailun vuoksi: ystäväni isä oli diplomaatti. Ystäväni muutti yhtenään, vuoden parin välein maasta toiseen isän työn mukaan. Hänen äinkielensä on suomi, mutta hän oppi kun oli pakko, myös ranskaa, englantia ja italiaa. 

Hirveetä draamaa väännetään jostain sadan kilsan muutosta. Se on kiinni siitä miten asiat esittää. Vanhat kaverit voi tulla kyläilemään viikonloppuina. Jne.

Tämä on hieman eri asia. Diplomaattien lapset opiskelevat yleensä kansainvälisissä kouluissa, joissa kaikki muut lapset ovat samassa tilanteessa. Kaikki ovat muuttaneet jostain muualta, eikä mitään pysyviä klikkejä pääse syntymään. Jossain pienellä paikkakunnalla tilanne voi olla ihan erilainen, kun kaikki muut ovat tunteneet toisensa päiväkodista saakka, ja sitä yhtä ulkopuolista ei yksinkertaisesti oteta mukaan.

Lisäksi matkalaukkulapset/kolmannen kulttuurin lapset kyllä ravaavat terapioissa käsittelemässä vierauden ja ulkopuolisuuden tunteitaan. Ihan sama miten hienolta vanhempien ammatti kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi taivas mitä lumihiutaleita! Muuttaminen on normaalia elämää. Eihän se aina kivaa ole, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. 

Ei ihme ettei lapset kestä mitään kun vanhemmat totuttaa ne kiellottomaan elämään, turha varmaan kuvitella että mitään kotitöitä ym. velvollisuuksia olisi? 

Jos perhe muuttaa, niin se muuttaa. 

Kuole, tunnevammainen turhake.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitäs ap olisit itse meinannut tuossa iässä jos olisit tutun ympäristön ja kaverit joutunut jättämään. ongelmat ovat taatu

Minä olisin ollut innoissani. Olisin ottanut sen seikkailun kannalta. Tilaisuus kokeilla ihan toisenlaista minää.

Alter egoja kehittävät lapset ovat aikuisena usein hyvin narsistisia ja henkisesti äärimmäisen väkivaltaisia läheisilleen.

Enpä nyt puhuisi mistään alter egosta ja väkivaltaisuudesta. Minä oli pienempänä tosi ujo, mikä johtui ehkä siitä, että minulla oli useita kirjainvirheitä lapsena ja minulle naurettiin. Sitten opin aikanaan puhumaan kunnolla ja muutenkin rohkaistuin. Olin kuitenkin jotenkin jumittunut siihen vanhaan rooliin, ujoon ja puhumattomaan ja näkymättömään. Jos olisimme muutta

Lukion jälkeen muuttaminen on aivan eri maailmasta kuin 13- vuotiaan pakkomuutto. Et voi tietää, kuinka pahasti ujolle sinulle olisi voinut käydä aivan vieraassa ympäristössä, kun et tutussakaan meinannut selvitä. Minän kokeileva muuttaminen olisi saattanut johtaa vaikka kuinka huonoon lopputulokseen. Ongelmat (ujous ja arkuus) eivät olisi jääneet entiselle paikkakunnalle, kuin joku pois heitetty tarpeeton tavara. Kyllä ne olivat osa sinua ja olisivat seuranneet mukanasi, sinussa.