Lue keskustelun säännöt.
Ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin kesäkuussa. 13-vuotias on alkanut itkemään joka ilta.
11.05.2025 |
Ihan lohdutonta itkua, että hän ei halua muuttaa. Pari kertaa olen yöllä herännyt hänen itkuunsa. Eilen hän oli tunnin omilla teillään kun hän osoitti mieltään siitä, että hän ei halua muuttaa. Tuo vaikuttaa hänen mielialaankin ja koulusta on tullut viestiä, että meno on muuttunut levottomaksi ja lapsi häiriköi oppitunteja.
Kommentit (390)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuon pojan pitäisi päästä keskustelemaan jonkun terapeutin kanssa. Ja ehkä äidin myös. Pojan itkujen takana voi olla muutakin kuin tuo muutto. Tuo muutto vain pahensi tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuon pojan pitäisi päästä keskustelemaan jonkun terapeutin kanssa. Ja ehkä äidin myös. Pojan itkujen takana voi olla muutakin kuin tuo muutto. Tuo muutto vain pahensi tilannetta.
Juuri näin. Mitähän apua tuo äiti luuli palstalta saavansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutatte?
Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap
No, sinä muutat ja toinen vanhempi jää lapsen kanssa nykyiseen asuntoon. Saa lapsi käydä yläasteen rauhassa loppuun tutussa koulussa. Ei kai työnantaja päätä perheen asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono ikä muuttaa.
Tiedän. Sano se päättäjille. Ap
Sano se itsellesi vaan. Lapsen ja toisen vanhemman ei ole PAKKO muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutatte?
Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap
No, sinä muutat ja toinen vanhempi jää lapsen kanssa nykyiseen asuntoon. Saa lapsi käydä yläasteen rauhassa loppuun tutussa koulussa. Ei kai työnantaja päätä perheen asioita.
Mikä toinen vanhempi? Luepa viestit uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas mitä lumihiutaleita! Muuttaminen on normaalia elämää. Eihän se aina kivaa ole, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Ei ihme ettei lapset kestä mitään kun vanhemmat totuttaa ne kiellottomaan elämään, turha varmaan kuvitella että mitään kotitöitä ym. velvollisuuksia olisi?
Jos perhe muuttaa, niin se muuttaa.
Älä jauha paskaa.
Murrosikä on monen muutoksen kohta eikä silloin tarvita yhtään ulkopuolista muuttujaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutatte?
Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap
No, sinä muutat ja toinen vanhempi jää lapsen kanssa nykyiseen asuntoon. Saa lapsi käydä yläasteen rauhassa loppuun tutussa koulussa. Ei kai työnantaja päätä perheen asioita.
Mikä toinen vanhempi? Luepa viestit uudestaan.
No, en lue teidän typeriä kommentteja alkua pidemmälle, en aiemmin enkä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ketjun luettuani kerron näkemykseni.
13-vuotiaana murrosiän muutoksia on omassa kehossa ja mielessä jo valmiiksi paljon. Muuttaminen vieraalle paikkakunnalle samaan aikaan kasvattaa muutosten määrää lapsen elämässä kuormittavan korkealle.
Toiseksi, ja tämä on tärkeä pointti eli yksilöllinen sopeutuminen. Varmasti on lapsia, jotka alkuhankaluuksien jälkeen sopeutuvat uuteen ympäristöön, jos onnistuvat saamaan uusia kavereita. Ap:n lapsi on kuitenkin viestinyt kaikin tavoin (yölliset itkut, tunniksi karkaaminen, häiriökäyttäytyminen koulussa), että hänelle muuttaminen ei ole mikään "pikkuhankaluus".
On olemassa riski, että lapsi viestii tulevasta muutoksesta vanhemmalleen kaikin mahdollisin tavoin, mutta vanhempi ei jääräpäisyydessään kuuntele näitä ennakkovaroituksia eikä osaa miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Myöhemmin vanhempi huomaa, että lapsen viestit olivat nähtävissä ja kuultavissa, ne olivat ikään kuin alkusoittoa siitä, mitä tuleman pitää.
Kaikki varmasti toivovat, että ap:n muutossa kaikki menee hyvin myös varhaisnuoren osalta. Toisenlainen skenaario on kuitenkin mahdollinen, jopa todennäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutatte?
Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap
No, sinä muutat ja toinen vanhempi jää lapsen kanssa nykyiseen asuntoon. Saa lapsi käydä yläasteen rauhassa loppuun tutussa koulussa. Ei kai työnantaja päätä perheen asioita.
Mikä toinen vanhempi? Luepa viestit uudestaan.
No, en lue teidän typeriä kommentteja alkua pidemmälle, en aiemmin enkä enää.
Mutta esität typeriä kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas mitä lumihiutaleita! Muuttaminen on normaalia elämää. Eihän se aina kivaa ole, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Ei ihme ettei lapset kestä mitään kun vanhemmat totuttaa ne kiellottomaan elämään, turha varmaan kuvitella että mitään kotitöitä ym. velvollisuuksia olisi?
Jos perhe muuttaa, niin se muuttaa.
Älä jauha paskaa.
Murrosikä on monen muutoksen kohta eikä silloin tarvita yhtään ulkopuolista muuttujaa!
No se on silti monelle muutoksen paikka. Yläkouluun meno hajottaa ne lapsuuden koululuokat vähintään eri rinnakkaisluokille, monissa kaupungeissa myös eri kouluihin kun ne koulupiirit eivät välttämättä mene samalla tavalla yläkouluun kuin alakouluun.
Itse olen muodostanut kaveripiirin kolme kertaa uudestaan. Ensin kun ala-asteen luokka hajosi kun mentiin kolmeenkin eri yläkouluun, sitten taas hajosi luokka lukioon mennessä kun mentiin tosi moneen eri lukioon ja lopuksi taas kun menin opiskelemaan ihan eri suunnalle kuin kukaan lukioluokaltani.
Niistä kaikista selvittiin vaikka ei ollut henkisesti helppoa.
Elämässä pitää osata sopeutua muutoksiin. Jos ei kestä ajatusta, että pitää muuttaa sen takia että perhe saa syödäkseen, niin ei ihme että nuoriso voi huonosti. Kasvatatteko ollenkaan vai missä pumpulissa pidätte? Ei oerhettä pidetä hengissä murkun ehdoilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välttämättä kaverisuhteet eivät kuivu.
On ollut eri asia joskus ennen, nyt on uudet viestimismuodot tätä päivää ja snäpit kulkee. Tapaamisia voi sopia vaikka viikonloppuihin.
Tarhaikäisten kanssa ehkä onnistuu jotkut leikkitreffien sopiminen, mutta teinit ei paljoa suunnittele.
Me muutettiin saman kaupungin sisällä, mutta koulu pysyi samana. Kukaan ei tule meille kylään vaan niille, jotka asuu koulun lähellä.
Jos hänellä on joukkue, hän harrastaa joukkuelajia. Harrastuksen jatkaminen uudella paikkakunnalla voi olla positiivisen muutoksen avain.
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä on joukkue, hän harrastaa joukkuelajia. Harrastuksen jatkaminen uudella paikkakunnalla voi olla positiivisen muutoksen avain.
Mutta se oma joukkue jää vanhalle paikkakunnalle ja pitäisi päästä sisään uuteen joukkueeseen.
Vierailija kirjoitti:
Älkää muuttako, jos on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Kaverit ovat tärkeitä lapsille.
Lapset saavat uusia kavereita. Itse muutin monta kertaa vanhempieni työtehtävien takia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin; mitään dramaattista en siinä koskaan kokenut.
Itse olin 16 kun perheeni kanssa muutettiin toiselle puolen Suomea eri murrealueelle. Jouduin jättämään pienen kivan luokan silloisessa keskikoulussa, hyviä ystäviä oli luokalla.
Uudessa koulussa jouduin isolle tyttöluokalle- olivat tietysti tuttuja toisilleen jo vuosien ajan. Kyllä tunsin itseni ulkopuoliseksi! Ujona en saanut ystäviä.
Entisessä koulussa olisin ehkä pyrkinyt lukioon mutta nyt menin amikseen ja sitä kautta työelämään.
Miettikää tarkasti murrosikäisten kannalta onko pakko muuttaa! Ap:n tapauksessa taitaa olla näin. Kyllä lapsi sopeutuu, kannusta uusiin kuvioihin ja harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Välttämättä kaverisuhteet eivät kuivu.
On ollut eri asia joskus ennen, nyt on uudet viestimismuodot tätä päivää ja snäpit kulkee. Tapaamisia voi sopia vaikka viikonloppuihin.
Totta kai kuivuu. Ei välineet auta siihen kun toinen ei vaan ole enää mukana koulun inside-jutuissa. Nuorille ne on tärkeitä. Meillä kävi noin, kun muutettiin 5 vuotta sitten.
Ap, mieti vielä. Meillä lapset ei koskaan päässeet yli siitä, että heistä tuki hylkiöitä sosiaalisesti. Poika masentui ja tytär alkoi olemaan siinä mittakaavassa itsetuhoinen, että meni laitoshoitoon. Muutettiin 600 km.
Saan kuvan, että te juttelette ja halaatte, ja sä uskot että kaikki kääntyy paremmaksi. Entä jos oikeasti pilaat lapsiesi itsetunnon ja uskon elämään?
Muuttaminen meidän kohdalla oli iso virhe ja aina kun katon lapsia, tiedän että minä tuhosin heidät. Sen kanssa on tosi hankala elää, varsinkin kun pojan masennus ei hellitä vieläkään. On nyt 6 vuotta muutosta... Tytär yrittää suorittaa iltalukiota...
Aja uuteen paikkaan, ja etsi uutta työtä, mutta älä muuta. Lapsesi ei kaipaa sinua kotona kuten kavereitaan... Se ei koskaan muutu paremmaksi, eikä hän saa uusia kavereita, todennäköisesti aletaan kiusaamaan. Voi jopa tappaa itsensä.
Välttämättä kaverisuhteet eivät kuivu.
On ollut eri asia joskus ennen, nyt on uudet viestimismuodot tätä päivää ja snäpit kulkee. Tapaamisia voi sopia vaikka viikonloppuihin.