Mitä diagnoosin, esim. autismi, saaminen auttaa aikuisena?

Pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle halutessaan/helpommin. Tai sitten voi perustella työkkärissä ettei voi koska autismi.

Just tuo, että sotkuisen kämpän ja pettämisen parisuhteessa voi selittää kirjainyhdistelmällä.

Jos ihmiset suuttuvat sille että olet kusipäinen ja itsekäs, voit aina vilauttaa autismikorttia.

Töissä kun ilmoittaa olevansa autisti, ei vaadita samaa kuin muilta.

Pelkkää huomionhakua vain.

Ei tarvitse esim peseytyä ja käyttää vaatteita joita ei halua, jos on autismidiagnoosi. Esim armeijassa ei tarvitse pitää univormua.

Vierailija kirjoitti:

Pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle halutessaan/helpommin. Tai sitten voi perustella työkkärissä ettei voi koska autismi.

Jos on esim. 30v työhistoriaa takana, tuskin autismidiagnoosilla pääsee eläkkeelle.

Voin sanoa kaikille jotka ovat koko elämäni ajan v,ttuilleet minulle että en vain yritä tarpeeksi etten ole oikeasti pystynyt.

Sosiaalisten tilanteiden pelko, huono rasituksen sieto(sekä fyysisen että psyykkisen), en ymmärrä sarkasmia, tarvitsen selkeät ohjeet jne.. niistä mikään ei ole koskaan ollut laiskuutta, asenne ongelmaa, saamattomuutta tms.

Vanhemmat, opettajat, lääkärit ja monet muut ihmiset saavat katsoa itseään peilistä ja miettiä minkähänlaista siellä helvetissä on. Muistutan heitä aina välillä tästä

Yksikään psykiatri ei koskaan ole sanonut mitään tuollaista mitä ap väittää. 

Ja jos onkin niin toimiluvat pois moiselta hirviöltä

Tämän ymmärrän hyvin, mutta onko jotain konkreettisia tukitoimenpiteitä mitä aikuinen autisti voi käyttää? 

Antaa selityksen omille haasteilleen tai käytökseen. 

Ihme tietämätön asenne täällä. Viisaat vauvelit vetää hatusta omia analyysejä. 

Ap on ainakin ihan täysi feikki. Ei kukaan psykiatri tuollaisia puhu. 

Juuri viime viikolla psykiatri näin sanoi. Ap

Vammaiset pääsee aina vähemmällä

Viisi vuotta sitten sain diagnoosini ja se auttoi silleen, että sain loppuiäkseni eläkkeen.terv.keskivaikea aspenger nainen

Ei se diagnoosi taida mitään oikeastaan muuttaa. Ja harva työssäkäyvä ja muutenkin elämässään edes kohtalaisesti pärjäävä saakaan mitään diagnooseja. 

Olen myös törmännyt ilmiöön, jossa diagnosoimatonta, mutta varsin selvästi kirjolle sijoittuvaa ihmistä ei mitkään kirjainyhdistelmät saati diagnoosit kiinnosta vähääkään. Kaikenlainen itsensä arvioiminen, tutkiminen, itseensä tutustuminen on täysin vieras ajatus. Jos elämä sujuu tutuissa ympäristöissä kotona, töissä ja oman harrastuksen parissa, kaikki on silloin ok. Ja se riittää. Jos diagnosoimaton autismi aiheuttaa kitkaa lähipiirissä vaikkapa poikkeavan kommunikoinnin tai tunnesäätelyn vuoksi, niin se on täysin lähipiirin ongelma, kirjolaista ei kiinnosta. 

Toisinaan ihmettelenkin täällä kirjoituksia, joissa autisteiksi itsensä identifioivat analysoivat itseään syvällisesti. Toki ymmärrän, että autismi on käsitteenäkin valtavan laaja ja yksilöissä näyttäytyy eri tavoin. Kuitenkin problematiikka on pohjimmiltaan sama. 

Tässä sote-ammattilaisen ja nepsy-miehen puolison mietteitä. 

Kiitos asiallisesta vastauksesta ja kaikkea hyvää sinulle! Ap

Saa paljon rahaa kun pääsee kaikenmaailman kuntoutustuille yms.

"Tuttu psykiatri sanoi että diagnoosi helposti muuttuu syyksi/selitykseksi ettei edes yritä. "En voi/pysty/kykene koska...""

Kuulostaa tosi tutulta kun lukee palstaa ja ulinaa hallituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Viisi vuotta sitten sain diagnoosini ja se auttoi silleen, että sain loppuiäkseni eläkkeen.terv.keskivaikea aspenger nainen

Asperger diagnoosi ei ollut sulla pääasiallinen syy eläkkeelle pääsyyn. Sulla on myös muita diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Ei se diagnoosi taida mitään oikeastaan muuttaa. Ja harva työssäkäyvä ja muutenkin elämässään edes kohtalaisesti pärjäävä saakaan mitään diagnooseja. 

Olen myös törmännyt ilmiöön, jossa diagnosoimatonta, mutta varsin selvästi kirjolle sijoittuvaa ihmistä ei mitkään kirjainyhdistelmät saati diagnoosit kiinnosta vähääkään. Kaikenlainen itsensä arvioiminen, tutkiminen, itseensä tutustuminen on täysin vieras ajatus. Jos elämä sujuu tutuissa ympäristöissä kotona, töissä ja oman harrastuksen parissa, kaikki on silloin ok. Ja se riittää. Jos diagnosoimaton autismi aiheuttaa kitkaa lähipiirissä vaikkapa poikkeavan kommunikoinnin tai tunnesäätelyn vuoksi, niin se on täysin lähipiirin ongelma, kirjolaista ei kiinnosta. 

Toisinaan ihmettelenkin täällä kirjoituksia, joissa autisteiksi itsensä identifioivat analysoivat itseään syvällisesti. Toki ymmärrän, että autismi on käsitteenäkin valtavan laaja ja yks

Mies on juuri tuollainen. Itse sain diagnoosin kolmannen loppuunpalamisen jälkeen. Olin niin lamaantunut ja loppu että hyvä että muistin hengittää. Auttoi siinä että ehkä en enää vedä itseäni enää niin piippuun. Työnantaja nyreissään kun olin sairiksella kaksi tyyppiä teki mun työt. Ei muuten 8h päivät riittäneet. Jännittää mennä töihin kun tiedän että haluaa palata vanhaan systeemiin.