Mitä diagnoosin, esim. autismi, saaminen auttaa aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa kaikille jotka ovat koko elämäni ajan v,ttuilleet minulle että en vain yritä tarpeeksi etten ole oikeasti pystynyt.

Sosiaalisten tilanteiden pelko, huono rasituksen sieto(sekä fyysisen että psyykkisen), en ymmärrä sarkasmia, tarvitsen selkeät ohjeet jne.. niistä mikään ei ole koskaan ollut laiskuutta, asenne ongelmaa, saamattomuutta tms.

Vanhemmat, opettajat, lääkärit ja monet muut ihmiset saavat katsoa itseään peilistä ja miettiä minkähänlaista siellä helvetissä on. Muistutan heitä aina välillä tästä

Autismiin ei kuulu sosiaalisten tilanteiden pelko. Joillain autisteilla se voi olla kuten joillain neurotyypillisilläkin. Autistilla on vaikea tulkita sosiaalisia tilanteita tai vähemmän pystymistä tai halua osallistua niihin yhtä paljon kuin muilla, mutta se ei tarkoita että sosiaalisiin tilanteisiin liittyen välttämättä tulee fobia.

Voi saada erilaisia tukitoimia tai työpaikalla tai koulussa erityisjärjestelyjä kuten lupa käyttää melua vaientavia kuulokkeita tai lisää palautusaikaa tehtäviin. Muuta kuntoutusta kuten psykoterapiaa voi olla helpompi saada kun myös autismidiagnoosi on tiedossa ja yhtenä perusteena tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ymmärrän hyvin, mutta onko jotain konkreettisia tukitoimenpiteitä mitä aikuinen autisti voi käyttää? 

Ensinnäkin monia helpottaa tieto siitä, ettei olekaan vain huono ja outo. Toiseksi älykäs autisti hyötyy psykoterapiasta ja toimintaterapiasta. Niissä oppii käsittelemään ahdistusta ja stressiä ja hyväksymään omalaatuisuutensa. Hyödyntämään potentiaaliaan.

Etkö tajua, että terapia on itsensä opiskelemista ja haitallisten ajatus- ja käytösmallien muokkaamista hyödyllisempään suuntaan? Aivot ovat oppiva elin, hyvässä ja pahassa. 

up