Rakkaudentunnustus - ja miehen vastaus

Vierailija kirjoitti:

Tulee vielä mieleen, että jos se säikähti, että olet hinkumassa naimisiin ja jotain häitä tms.

Olemme jo vuosi sitten puhuneet että kummallekaan meistä ei naimisiinmeno ole tärkeä juttu, ja että se ei ole edellytys onnelliselle parisuhteelle jne. Eli tästä ei varmasti ole ollut kyse.

t. ap.

En tiedä lukeeko tätä ketjua enää kukaan, mutta ap täällä laittaa päivitystä siitä huolimatta.

Lähetin miehelle vihdoin tänä aamuna viestiä, vastasin hänen perjantaiseen viestiinsä.

Kirjoitin että en missään vaiheessa toivoisi että hän olisi kukaan muu kuin kuka hän on - ainoastaan sen, että hän olisi emotionaalisesti läsnä minulle, ja että omasta puolestani olen aina halunnut, että hän tuntisi, että saa olla suhteessamme turvassa ja että tuen häntä. Ja aina halunnut tietää mitä minä voisin tehdä osaltani, että hän olisi onnellinen kanssani ja suhteessani, mutta hän ei ole koskaan suoraan näistä asioista minulle puhunut.

Lisäksi kirjoitin, että viime viikkojen aikana olen miettinyt todella paljon missä mennään, ja jopa se, että hänellä olisi joku toinen henkilö elämässään - on käynyt mielessäni, siksikin, että tunteista puhuminen on ollut niin vaikeaa, tavallaan hän on jättänyt minut roikkumaan tähän epämääräiseen tilanteeseen. 

Loppuun laitoin, että en kykene parisuhteeseen jossa minun pitää arvailla "missä seison".

Hän vastasi hetki sitten ainoastaan että "Ei, en tiedä mitä sanoa".

*suhteessamme 

(ap)

Turha tuollaiselle mulkulle on itsestään antaa, mitään ei saa takaisin. Loinen mikä loinen.

Tuo miehen vastaus on kyllä paljon puhuva. Mies ei selvästi vaivaudu edes teeskentelemään, että ymmärtäisi yhtään mistä puhut. Miksi ihmeessä yrität tekohengittää psykologisoinnillasi tätä suhdetta, joka ei sitä ansaitse?

Miehelle selvästi kelvannut vaivaton tapailusuhde seksin kera, mutta sinä yrität väen väkisin tehdä siitä vakavampaa. Mies ei tod.näk. vaan kehtaa sanoa sulle päin naamaa että ei halua sitoutua, koska tietää sun toiveet vakavasta suhteesta.

Jos miehen vähät parisuhteet kariutuneet puhumattomuuteen, niin miten hän nyt yhtäkkiä sinun kanssasi olisi muuttunut?

Se, että sinä olet käynyt terapiassa ja haluat analysoida suhdettanne, ei muuta miestä samanlaiseksi. Mies tod. näk. vaan vaivautuu ja ahdistuu sun analysoinnista. Kieltämättä itsekin kokisin tuollaisen hieman tätimäisen psykopuheen kummalliseksi

Mies ei ole sun työmaa, etkä saa häntä muuttumaan mieleiseksesi. Koska tosiasia on, että hän ei kelpaa puhumattomana itsenään, vaan haluat kouluttaa häntä puhumaan tunteistaan, vaikka hän ei selvästi halua.

Mitä kauemmin jatkat tätä projektia sitä turhautuneemmaksi muutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rakasta sinua. Valitettavasti. Et ole miehen unelmien nainen ja siksi ei voi sanoa rakastavansa sinua.

Näinhän se varmasti on. En ymmärrä miksei mies sitten tuossa yhteydessä, kun tulevaisuudesta puhuimme, asiaa "maininnut", tai rehellisesti kertonut tästä. En halua haaskaa aikaani henkilön kanssa jota rakastan, mutta joka ei rakasta minua.

ap

Koska haluaa parisuhteen hyödyt- ilmaisen pillun, kodinkoneen, tsempparin ja talouden jakajan. Menettäisi ne, jos sanoisi suoraan, mitä ajattelee.

Asuuko ukko siis ulkomailla ja käy välillä Suomessa? Sillä on siellä takuulla jotain muuta, ehkä jopa perhe. Älä ole tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä lukeeko tätä ketjua enää kukaan, mutta ap täällä laittaa päivitystä siitä huolimatta.

Lähetin miehelle vihdoin tänä aamuna viestiä, vastasin hänen perjantaiseen viestiinsä.

Kirjoitin että en missään vaiheessa toivoisi että hän olisi kukaan muu kuin kuka hän on - ainoastaan sen, että hän olisi emotionaalisesti läsnä minulle, ja että omasta puolestani olen aina halunnut, että hän tuntisi, että saa olla suhteessamme turvassa ja että tuen häntä. Ja aina halunnut tietää mitä minä voisin tehdä osaltani, että hän olisi onnellinen kanssani ja suhteessani, mutta hän ei ole koskaan suoraan näistä asioista minulle puhunut.

Lisäksi kirjoitin, että viime viikkojen aikana olen miettinyt todella paljon missä mennään, ja jopa se, että hänellä olisi joku toinen henkilö elämässään - on käynyt mielessäni, siksikin, että tunteista puhuminen on ollut niin vaikeaa, tavallaan hän on jättänyt minut roikkum

Olisit jättänyt tuon rimpsun kirjoittamatta ja vain kysynyt, koska tulee hakemaan tavaransa sinun luotasi.

Jos jokin asia tuntuu huonolta, se on sitä. Älä koskaan selittele miehen tekemisiä parhain päin; jos jokin mättää niin mättää. Sun tehtävä on päättää millaisessa suhteessa haluat olla

Kokisin alentavana tuollaisen anelun ja asian analysoinnin. Hänenhän se pitäisi tilannetta analysoida rakentavasti, jos lainkaan kiinnostaisi jatkaa suhdetta. Ei taida paljon kiinnostaa. Ja se että tyyppi on introvertti ei tosiaan ole mikään selitys puhumattomuudelle. Olen introvertti itsekin ja rehellinen suora puhe on tärkeimpiä asioita ihmissuhteissa.

Mies on vain sekssin takia kanssasi kunnes löytää paremman.

Mies on pitänyt rakkaudentunnustustasi hankalana asian puheeksiottamisena ja vastannut pitkiin analyyseihisi tylyn lakonisesti. Yhäkö silti uskot, että kunhan vaan jaksat kouluttaa miestä psykojargonillasi, hän taikaiskusta muuttuu mieleiseksesi?

Et todellakaan ole turvallinen kiintymystyyliltäsi, kun kieltäydyt näkemästä aivan ilmiselvää torjuntaa. Turvallisesti kiinnittynyt olisi olisi heti osannut tulkita torjunnan ja lopettanut suhteen, jossa olette eri tavoittein liikkeellä. 

Miehelle lähettämäsi pitkät analyysit kertovat, että takerrut mielikuviisi suhteesta. Mielikuviin, jotka eivät vastaa todellisuutta. 

Irrottautuminen satuttaa, mutta vielä enemmän satuttaa mitä myöhemmin sen tekee.

Toki voit kalibroida omia odotuksiasi jos siihen pystyt tai sitä haluat. Tyydyt tapailusuhteeseen ja lopetat rakkauspuheen tai sen odottamisen.

Tästä tulee elävästi mieleen, kun yhdessä suhteessani sanoin kesken kiihkeän syleilyn miehelle että rakastan häntä. Mies totesi tähän että etkä rakasta, tykkäät vain tästä mitä teemme eli halailemne ja pussailemme. Pasmani menivät ihan sekaisin tästä ja taisin suutahtaakin, mutta myöhemmin tajusin että mies on oikeassa. 

Voi tsiisus, mitä kommentteja! On tää hidas ja estynyt kansa. 

Jos ap ei ole asunut miehen kanssa ja tapaamisten välilläkin on pitkiä taukoja, sitä voi rakentaa aika epärealistisen haavekuvan ihmisestä, jonka kanssa on viettänyt vain kivaa, rentoa vapaa-aikaa.

Itse en kyllä lähtisi rakentamaan mitään vakavampaa tuolta pohjalta. Kaikissa sitoutuneissa suhteissa tulee selvitettäviä asioita, eikä miehen kommunikaatio lupaa mitään hyvää jatkon kannalta.

ap, mikä tilanne?

Herrajestas... ei ole kauhean auvoisat tulevaisuudennäkymät, jos suhteessa on noin vaikea puhua asioista. Haluatko oikeasti jakaa elämäsi ihmisen kanssa, jonka kanssa on noin vaikea keskustella. Mieti sitten, millaista se on, kun oikeasti tulee isoja asioita tai suuria ristiriitoja vuosien varrella. Etsi sellainen puoliso, jonka kanssa voit olla oma itsesi, puhua asioista eikä tarvitse arvailla mitään. Kyllä jo kahdessa vuodessa olisi pitänyt tulla sen verran läheiset välit, että voi keskustella avoimesti asioista.

"Et todellakaan ole turvallinen kiintymystyyliltäsi, kun kieltäydyt näkemästä aivan ilmiselvää torjuntaa. Turvallisesti kiinnittynyt olisi olisi heti osannut tulkita torjunnan ja lopettanut suhteen, jossa olette eri tavoittein liikkeellä. 

Miehelle lähettämäsi pitkät analyysit kertovat, että takerrut mielikuviisi suhteesta. Mielikuviin, jotka eivät vastaa todellisuutta."

Nuo kiintymystyylit alkaa olla jo vanhentunutta tietoa ja yksinkertaistamista. Mitä mielikuviin tulee, niitähän luomme kaikki. Hankala on suhde kumppanin kanssa, joka ei selkeästi ilmaise itseään. Itse aikoinaan olin avoliitossa sellaisen miehen kanssa, joka ei aina puhunut avoimesti tunteistaan ja mielikuvistaan. Hän yllätti minut kerran reissullamme kertomalla, että meillä on jo pitkään mennyt huonosti. Olin aivan ihmeissäni ja kerroin, että minä en ole kokenut niin. Ja miksi hän ei sitten ole sanonut mitään. Kun tulimme kotiin, hän kosi minua. En mennyt naimisiin hänen kanssaan vaan muutin omilleni. Tuo ap:n mies on heikko kommunikaatiossaan. Jopa välinpitämätön. Jos ei parissa vuodessa ole jo rakkautta ilmaistu, niin se on siinä. Melko viileää on ja itse en ainakaan jaksaisi edes noin kauaa.



Tsemppii ap:lle!

nosto

Ap täällä. Suhde tuli tiensä päähän.

Mies ei halunnut puhua puhelimitse asiasta, tekstareihin vastasi yhdellä rivillä. Viime sunnuntaina laitoin hänelle viestiä edellisen kerran, johon hän vain vastasi ettei tiedä mitä sanoa. Siihen en osannut itsekään vastata, vaan päätin olla tekstaamatta takaisin.

Nyt keskiviikkona hän tekstasi että vaikka hän ei ehkä laita viestiä, ei se tarkoita etteikö välittäisi, ja on surullinen tästä tilanteesta. Tähän vastasin "mistä tilanteesta"; ja hän siihen että "siitä, että olet surullinen suhteessamme". Eli ei edelleenkään soittoa tai ymmärrystä siitä, miksi olen tässä viime aikoina ollut "surullinen".

Eilen vastasin hänelle ettei suhde tee minua surulliseksi, vaan se, että aina kun puhun tunteistani, minusta tuntuu että hän vetäytyy ja välttelee. Tähän ei tullut vastausta.

Illasta yritin soitella hänelle pari kertaa. Ei vastannut. Laitoin viestiä, että olisiko vapaana juttelemaan. Ei ole lukenut viestiä.

Olen itse tehnyt päätöksen etten enää vastaa hänen viesteihinsä, jos niitä edes tulee.

Olen todella järkyttynyt, ja surullinen. Meillä oli reissua suunniteltu kesäkuuksi, kesälomani sen mukaan varailin töistä. Tiedän että tulen selviämään tästä, mutta tilanne on aika käsittämätön itselleni.

Ehkä tässä on takana muutakin, ehkä hän on autistinen tjtn, ehkä kusipää, ehkä hänellä on toinen. En luultavasti tule koskaan tietämään tai saamaan kysymyksiini vastauksia, tämä mun tulee hyväksyä.

Mutta itsellä aika vahvasti tunne, että suhde päättyi siksi, että puhuin rakkaudesta.