Lue keskustelun säännöt.
Rakkaudentunnustus - ja miehen vastaus
09.05.2025 |
Kovasti mietityttää tilanne.
Olen seurustellut parisen vuotta ihanan miehen kanssa. Olemme molemmat aika introvertteja ja tunteista puhuminen on meille kummallekin hankalaa - minä olen tätä tosin kovasti opetellut ja päättänyt harjoitella (jotta elämä olisi helpompaa ja täyspainoisempaa).
Pari viikkoa sitten, sunnuntai-aamuna rauhassa herätessämme, aloitin keskustelun parisuhteen tulevaisuudesta ja omista tunteistani suhteeseen liittyen. Samalla kerroin miehelle että rakastan häntä. Ensimmäistä kertaa.
Mies meni vaikeaksi, ja osasi sanoa vain että "voidaanko jutella tästä aamukahvin jälkeen". Keskustelua ei koskaan uudestaan framille nostettu, eikä mies ole tähän päivään mennessä rakkaudesta puhunut - tai sitä minulle tunnustanut.
En halua ottaa asiaa puheeksi, sillä en halua joutua anelemaan tai nyhtämään rakkauden tunnustusta.
Mulla on todella outo olo, enkä rehellisesti tiedä mitä ajatella tästä suhteesta enää. :(
Kommentit (214)
161/214
|
10.05.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Luiskaan.
Joo, niin ehkä paras, koska tunnne "rakkasudesta" ei selvästikkään ole molemminpuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai tähän tyyliin?
-"Minä rakastan sinua."
-"Minä en rakasta sinua."
No, kahden vuoden suhteen jälkeen - jos toisesta välittää - on ihan ok sanoa että olet tärkeä, mutta en ole vielä noin syvällä tunteissa. Tai jotain.
Vielä noin syvällä tunteissa? Jos tuossa vaiheessa ei vielä ole, tuskin tulee olemaankaan. Aika moni voi sanoa parin vuoden jälkeen, etten enää ole. Yhtä turhaa jatkaa yhdessä kummassakin tapauksessa.
Pari vuotta ootte olleet yhdessä eikä kukaan ole puhunut rakkaudesta? Joo-o, erotkaa. Mies ei rakasta sinua nyt eikä myöhemminkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle valkeni, että mies ei rakasta, kun lapset olivat 2v ja 4v. Olin alkanut ihmetellä, kun mies ei reagoinut rakkaudensanoihini mitenkään. Tunnusti sitten, että jonkinlaista rakkautta oli tuntenut ehkä ensimmäiset pari vuotta, sen jälkeen vain ystävyyttä ja kunnioitusta.
Noh, ollaan yhä yhdessä 7 vuotta myöhemmin. "Suhde" on pelkkää kämppäkaveruutta, itselläkin tunteet pikkuhiljaa kuoli tuon jälkeen. Toisaalta meillä on yhdessä mukavaa ja rauhallista, lapset ovat tyytyväisiä, menee tämä näinkin. Ap:lla kun ei ole lapsia, niin kannattaisi ehkä lopettaa suhde nyt.
Ja haluat varmasti lastesi oppivan tuon parisuhdemallin?
No, lapset eivät näe meidän pussailevan tai puhuvan toisillemme rakkaudesta. Muut
En ole varma mistä lapset tietäisivät, ettei (romanttista) rakkautta ole. Mutta olettaen, että arvaisivat sen, niin joskus elämässä ei ole täydellisiä vaihtoehtoja. Eroperheiden lapset eroavat itsekin todennäköisemmin. Uusperheet ovat lapsille haastavia. Elän mieluummin leppoisassa ydinperheessä kuin hajotan sen siksi, että mies vain pitää minusta. Se on sitten lasten oma asia yrittää valita toimivampia parisuhteita itselleen aikuisina.
(Mutta lapsetonta ap:tä edelleen kehotan harkitsemaan tarkkaan jääkö tuohon.)
Just tolleen aloittajan kaltaiset naispuoliset narsistit pilaa muiden elämää.
Heti aamusta aletaan jankuttaan jotain, ja kun ei toinen osaa lukea ajatuksia ja sanoa just oikeita vastauksia,uhriudutaan sittte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies on muuten? Millaisia tekoja tekee? Näkeekö niistä, että rakastaa? Joidenkin on vain todella vaikea sanoa joitain suurien tunteiden asioita. Voi olla lukkoja lapsuudesta, entisistä suhteista tai vaikka jo ehdotettua autismia. Yksi tällainen eksäni sanoi aluksi rakkauden tunnustuksiin "säkin oot ihan kiva", josta lopulta tuli vähän kuin vitsi meidän välillä ja itsekin aloin sanoa sitä rakastamisesta kertomisen sijaan. Tämä eksäni oppi joskus sanomaan myös "Olet rakas", mutta varsinaista "Rakastan sua" en koskaan kuullut, vaikka tiesin hänen kyllä rakastavan.
apua, tää on ihana! 😍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle valkeni, että mies ei rakasta, kun lapset olivat 2v ja 4v. Olin alkanut ihmetellä, kun mies ei reagoinut rakkaudensanoihini mitenkään. Tunnusti sitten, että jonkinlaista rakkautta oli tuntenut ehkä ensimmäiset pari vuotta, sen jälkeen vain ystävyyttä ja kunnioitusta.
Noh, ollaan yhä yhdessä 7 vuotta myöhemmin. "Suhde" on pelkkää kämppäkaveruutta, itselläkin tunteet pikkuhiljaa kuoli tuon jälkeen. Toisaalta meillä on yhdessä mukavaa ja rauhallista, lapset ovat tyytyväisiä, menee tämä näinkin. Ap:lla kun ei ole lapsia, niin kannattaisi ehkä lopettaa suhde nyt.
Ja haluat varmasti lastesi oppivan tuon parisuhdemallin?
No, lapset eivät näe meidän p
Mutta mitäs sitten, kun se miehesi joka vain pitää sinusta löytääkin jonkun jota rakastaa? Siinä ei sinun jäämisesi paljon auta, jos mies päättää että haluaa kokea aidon rakkauden. Itse pelkäisin tätä, jos joku vain tyytyy minuun kun olen helppo ja mukautuva. Niin on käynytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta mitäs sitten, kun se miehesi joka vain pitää sinusta löytääkin jonkun jota rakastaa? Siinä ei sinun jäämisesi paljon auta, jos mies päättää että haluaa kokea aidon rakkauden. Itse pelkäisin tätä, jos joku vain tyytyy minuun kun olen helppo ja mukautuva. Niin on käynytkin."
Mulle kävi just noin. Mies oli tyytynyt muhun, avioliittoa kesti 15 vuotta ja yhdessä oltiin yhteensä 18 vuotta. Mutta sitten löysikin toisen ja ero minusta oli vain sellainen 5 minuutin ilmoitusluontoinen asia. Ja niin minut jätettiin, tuosta noin vain vaihdettiin toiseen. Eli tarinan opetus on se, että vaikka itse rakastat paljon, mutta sinuun vain tyydytään, on se riski, että sinut myös jätetään, vaikket itse haluaisi erota.
Vierailija kirjoitti:
ap vastaa. Kyllä, juuri näin. Tämä kävi itseasiassa parikin kertaa, kahdella eri asialla, tuossa saman viikon aikana. Molempina kertoina mies vetosi siihen, että alan puhumaan hankalasta asiasta ennen aamukahvia, juteltais sen jälkeen. Koskaan ei näitä asioita kuitenkaan nostettu takaisin pöydälle.
Eli minulla on tunne, että jään roikkumaan yksin niiden asioiden kanssa joista koen että meidän pitäisi puhua. Että minun tunteeni eivät ole tärkeitä.
Seuraavan kerran aloitat asian niin, että kerrot että aamukahvin jälkeen muuten keskustellaan asiasta X. Ja sitten myös keskustelette, etkä odottele että mies ottaa puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on toinen.
Siltä tuo melkein kuulostaisi, että aikoi aamiaisen jälkeen pamauttaa jonkin ison uutisen, mutta menikin sitten sisu kaulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle valkeni, että mies ei rakasta, kun lapset olivat 2v ja 4v. Olin alkanut ihmetellä, kun mies ei reagoinut rakkaudensanoihini mitenkään. Tunnusti sitten, että jonkinlaista rakkautta oli tuntenut ehkä ensimmäiset pari vuotta, sen jälkeen vain ystävyyttä ja kunnioitusta.
Noh, ollaan yhä yhdessä 7 vuotta myöhemmin. "Suhde" on pelkkää kämppäkaveruutta, itselläkin tunteet pikkuhiljaa kuoli tuon jälkeen. Toisaalta meillä on yhdessä mukavaa ja rauhallista, lapset ovat tyytyväisiä, menee tämä näinkin. Ap:lla kun ei ole lapsia, niin kannattaisi ehkä lopettaa suhde nyt.
Ja haluat varmasti lastesi oppivan tuon parisuhdemallin?
Näin voi tietysti käydä, että todellinen rakas löytyy, vaikka se olisi hieman yllättävää miehen elintavat tuntien. Noh, sitten niin kävisi. Ihan siitä riippumatta, kumpi eron ottaisi, en itse voi kuvitella olevani kiinnostunut uusista suhteista. Yksin on varmasti ihan mukava elää myös. Tuskin olisin edes valtavan loukkaantunut jos "kämppis" lähtisi, mutta mieluummin toki elelen kimpassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä on nyt fiilis?
Väsynyt, surullinen, epäuskoinen mutta myös jotenkin kylmä.
Mies ei ole ollut yhteydessä tänään, enkä minäkään häneen eilisen viestinsä jälkeen (jossa kirjoitti että hänestä tuntuu, että hänen pitäisi olla joku muu, jotta olisin tyytyväinen).
En tiedä mitä vastata, en todella.
..ja jälleen kerran tuntuu, hän käänsi asian itseensä. Odottaako hän, että pyydän anteeksi että hän tuntee noin? Entä minun tunteeni?
En käsitä tätä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta mitäs sitten, kun se miehesi joka vain pitää sinusta löytääkin jonkun jota rakastaa? Siinä ei sinun jäämisesi paljon auta, jos mies päättää että haluaa kokea aidon rakkauden. Itse pelkäisin tätä, jos joku vain tyytyy minuun kun olen helppo ja mukautuva. Niin on käynytkin.", kirjoitti joku aikaisemmin.
Tämä on aina se riski ihan kaikissa parisuhteissa. Se riski minkä ottaa kun suhteeseen ryhtyy. Jos pelkää tätä, ei voi sitoutua toiseen.
Emme omista ketään tämän maan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakasta sinua. Valitettavasti. Et ole miehen unelmien nainen ja siksi ei voi sanoa rakastavansa sinua.
No aniharva mies sitä nyt on parisuhteessa sen unelmien naisen kanssa. Kyllä se on se b, c ta d-vaihtoehto.
Miehet voisivat vähän petrata tässä asiassa. Ei pidä alkaa suhteeseen ihmisen kanssa joka ei ole se unelmien kumppani.
Ne haluaa seksiä, statuksen mitä parisuhde tuo, ja jonkun hoitamaan kotia. Ei ne edes ymmärrä sitä ajatusta että sen toisen tunteita pitäisi myös miettiä.
En jaksa lukea koko ketjua enkä tiedä mitä tuossa tapahtui, mutta olen itse nainen, joka ei pysty sanomaan että rakastaa. On vain joku niin iso blokki siinä. Meillä ei koskaan lapsuudenperheessä semmoisia sanottu ja sitten oli vielä niin vaikea alku meidän suhteella, että vaikka rakastin en sanonut, eikä kyllä mieskään moneen vuoteen. Myöhempinä vuosina se joskus harvoin sanoo, mutta minä en silloinkaan. On se silti hyvä kuulla. Ehkä minäkin joskus vielä pystyn. En myöskään käytä mitään hellittelysanoja, paitsi joskus harvoin viestissä.
Itselleni miehen kaltainen reaktio rakkaudentunnustukseen olisi kyllä ollut sellainen turn off, että suhde olisi sitä myöten ohi. Lähinnä nolottaisi, että olen lukenut miestä niin väärin, että olisin luullut hänen vastaavan tunteisiini.
Toinen tunnustaa rakkautensa ja toinen pitää sitä hankalien asioiden esiin ottamisena! Haloo! Mikä tässä on epäselvää?
Olet tainnut mielessäsi rakentaa suhteestanne enemmän kuin se on koskaan ollutkaan. Miehesi antaa sulle "tilaa" varmaan siksikin, että mitään kovin syviä tunteita sua kohtaan ei ole. Yhdessäolo silloin tällöin ilman vaatimuksia ja seksiä sopii varmaan hänelle ja nyt sinä alat anelemaan rakkauttakin. Koska sitähän sun käytös viestittelyineen on.
Miehen käytös hankala asia puheineen on oikeasti tosi loukkaavaa ja yrität turhaan mielessäsi kaunistella sitä introverttitulkinnoilla.
Mies ei selvästi rakasta sua, vaikka ei ehkä halua sitä päin naamaa sanoakaan. Tapailusuhde sopii hänelle.Jos haluat suhteeltasi enemmän, sitä et tältä mieheltä saa.Kannattaa uskoa tämä ennemmin eikä myöhemmin.
Tulee vielä mieleen, että jos se säikähti, että olet hinkumassa naimisiin ja jotain häitä tms.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni miehen kaltainen reaktio rakkaudentunnustukseen olisi kyllä ollut sellainen turn off, että suhde olisi sitä myöten ohi. Lähinnä nolottaisi, että olen lukenut miestä niin väärin, että olisin luullut hänen vastaavan tunteisiini.
Toinen tunnustaa rakkautensa ja toinen pitää sitä hankalien asioiden esiin ottamisena! Haloo! Mikä tässä on epäselvää?
Olet tainnut mielessäsi rakentaa suhteestanne enemmän kuin se on koskaan ollutkaan. Miehesi antaa sulle "tilaa" varmaan siksikin, että mitään kovin syviä tunteita sua kohtaan ei ole. Yhdessäolo silloin tällöin ilman vaatimuksia ja seksiä sopii varmaan hänelle ja nyt sinä alat anelemaan rakkauttakin. Koska sitähän sun käytös viestittelyineen on.
Miehen käytös hankala asia puheineen on oikeasti tosi loukkaavaa ja yrität turhaan mielessäsi kaunistella sitä introverttitulkinnoilla.
Mies ei selvästi rakasta sua, vaikka ei ehkä halua sitä päin naama
Kiitos tästä suorasta ja rehellisestä tekstistä. Mua ei nolota, sillä mies on kutsunut mua vaikka millä hellyttelynimillä tässä yhdessäolomme aikana, joten oletin että hän vastaisi tunnustukseeni samalla mitalla.
Ja voi olla hyvinkin että olen mielessäni rakentanut tästä suhteesta vakavamman kuin se on. Se on mahdollista.
Olen toden teolla saanut paljon ajattelun aihetta näistä teidän vastauksistanne. Tilanne on mulle tosi järkyttävä, koska olen ollut hänen kanssa onnellinen, ja tämänlainen asia meni meidän suhteen tuhoamaan. Kiitän myös lämpimistä, tsemppaavista viesteistä.
Nyt ei auta kun jotenkin nousta tästä suosta.
ap