Rakkaudentunnustus - ja miehen vastaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen kumppanin saaminen tavismiehille, jota voisi rakastaa on todella harvinaista.

Tavismiehen on pakko tyytyä siihen mitä voi saada tai jäädä kokonaan yksin.

Tuollainen rakkausilmoituksen kalastaminen on vähän kuin laittaisi suolaa haavoihin.

Kerro nyt, millaista naista voisit rakastaa? Mitä se rakastaminen on? Miksi haluat tyytyä vain johonkin naiseen?

Tuo aiempi lainaus, niin tuo on juuri se syy miksi pitää pistää itse suhde poikki siinä vaiheessa, jos toinen alkaa parin vuoden suhteen jälkeen kiemurrella rakkaudesta puhuessa. 

Jatkan kommenttiani, että jatkossa itse en lähde parisuhteeseen muuta kuin sellaisen kanssa, jolla on ollut paljon vientiä ja häneen ihastuneita vaikka kuinka paljon.

Koska silloin minä olisin hänelle aidosti valinta. Hän olisi valinnut olla niistä kaikista mahdollisista juuri minun kanssani.

Voi olla, että olen tällä ajatuksella loppuelämäni yksin, mutta oikeasti. Sekin on paljon parempi, kuin löytää itsensä jostain tyytymissuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tosiasiassa rakastan häntä juuri siksi, että hän on kuka hän on oma. Rauhallinen, introvertti, hiljainen, älykäs, asioihin perehtyvä, hellä, luotettava. 

Mulla oli tämmöinen aviomies. Hän sitten kuitenkin kykeni jättämään mut täysin yllätyksenä, aivan yhtäkkiä. Täysin kylmästi ilmoitti erohalustaan ja se oli sitten siinä. Mistään suhteen tilasta ei keskusteltu ennen eikä jälkeen eron. Pienenä varoituksena vain, nimenomaan nämä rauhalliset, hiljaiset introvertit voivatkin yllättäen olla niitä pahimpia.

Mulla oli myös tuollainen mies. Aluksi, hiljalleen muuttui kylmäksi ja puhumattomaksi, mutta ei kuitenkaan halunnut erota. Eroaminen olikin sitten ihan h-vettiä. Jos koskaan alan uutta miestä katselemaan, niin sitten toivon mieheltä avoimuutta, kykyä puhua ihan kaikesta ja tietynlaista rivakkuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Itse, jos en ole rakastunut, kierrän sanaa viimeiseen saakka. Sitten kyllä sanon totuuden, ettei ole tarpeeksi tunteita. Kun olen rakastunut pystyn sanomaan sen ihan helposti.

Miten ylipäätään päätyy tilanteeseen, missä joutuisi jotakin tuollaista sanomaan, jos ei ole rakastunut? Ei sinulle kukaan kadulla tule ilmoittamaa, että rakastaa sinua. Jos hyväksikäytät naista/miestä, niin todennäköisä on, että rakastuu. Mitäpä jos et hyväksikäyttäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta suhdetta takana ja keskustelu suhteen tulevaisuudesta on ensi kertaa otettu esille nyt...

Ei ole ensimmäinen kerta kun suhteen tulevaisuudesta on puhuttu, vaan juttelin tulevaisuudesta ja siinä yhteydessä ensimmäistä kertaa suoraan rakkaudesta, ja rakkaudesta puhumisesta. 

ap

Jos tuolle introvertille miehelle on vain niin vaikeaa puhua tunteista, eikä ole ehkä mitään hyvää mallia peritty kotoakaan.

Kokemuksesta voin sanoa, että sellaisen opettelu ja oppiminen, mihin ei ole mitään mallia lähipiiristään saanut, on vaikeaa. Ei siksi, ettei haluaisi, mutta kun ei ujoudelta ja arkuudelta saa sanoja ulos.

Keskustelkaa aiheesta: onko yhteistä tulevaisuutta, jos on, mitkä ovat sen edellytykset puolin ja toisin. Keskusteluun on kyllä suostuttava, koska asia koskee syävästi suhteen molempia osapuolia.

Onhan se rankkaa, jos mies ei tunteista jaarittele vaan toteaa rakastamispuheisiin, että "kerron sitten kun lopetan". Toisaalta on otettava huomioon ja hyväksyttävä toistensa erilaisuus myös tunteiden ilmaisemisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin, että minä olen tässä alkanut ymmärtämään, tai minulle on hahmottunut, että se mitä tunnen häntä kohtaan ei ole samaa mitä hän tuntee minua kohtaan. Hän vastasi että "eämä ei ehkä kuitenkaan ole totta", ja lisäsi että "ehkä me vain näytämme sen toisillemme eri tavoin". Vastasin hänelle tähän, että minusta on alkanut tuntumaan, että painostan häntä kun haluan puhua tunteista, ja että aina kun haluaisin niistä puhua, on hänelle huono aika, koskaan ei käy. Ja että tällä hetkellä olen todella hämmentynyt (tunnetasolla) ja ahdistunutkin.

Hän vastasi että hänestä tuntuu, että hänestä tuntuu, että jotta olisin tyytyväinen, hänen pitäisi olla joku muu kuin kuka hän on.

Tähän viestiin en keksinyt enää sanottavaa ja keskustelu jäi siihen. 

Oho. Tässä alkaa olla jo lopun alun tunnelmia: 

"Hän vastasi että hä

Naisten sekä miesten olisi hyvä ymmärtää että mies on siittäjä. Jos siis haluaa tulla siitetyksi, kannattaa seurustella miehen kanssa. Jos haluaa esimerkiksi lämpöä ja rakkautta, kannattaa hankkia kissa tai lapsia.

"Naisten sekä miesten olisi hyvä ymmärtää että mies on siittäjä. Jos siis haluaa tulla siitetyksi, kannattaa seurustella miehen kanssa. Jos haluaa esimerkiksi lämpöä ja rakkautta, kannattaa hankkia kissa tai lapsia."

Sinä näytät olevan tunnekylmä sosiopaatti, mutta eivät kaikki ihmiset ole sellaisia kuin sinä.

Ap, mikä on nyt fiilis?

Vierailija kirjoitti:

Millainen mies on muuten? Millaisia tekoja tekee? Näkeekö niistä, että rakastaa? Joidenkin on vain todella vaikea sanoa joitain suurien tunteiden asioita. Voi olla lukkoja lapsuudesta, entisistä suhteista tai vaikka jo ehdotettua autismia. Yksi tällainen eksäni sanoi aluksi rakkauden tunnustuksiin "säkin oot ihan kiva", josta lopulta tuli vähän kuin vitsi meidän välillä ja itsekin aloin sanoa sitä rakastamisesta kertomisen sijaan. Tämä eksäni oppi joskus sanomaan myös "Olet rakas", mutta varsinaista "Rakastan sua" en koskaan kuullut, vaikka tiesin hänen kyllä rakastavan.

Olen itse nainen enkä ole koskaan sanonut noita sanoja, vaikka olenkin rakastaminen. Olen parhaimmillani saanut sanottua, että "mäkin sua". En vaan osaa sanoa noita sanoja, menen ihan lukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rakasta sinua. Valitettavasti. Et ole miehen unelmien nainen ja siksi ei voi sanoa rakastavansa sinua.

Näinhän se varmasti on. En ymmärrä miksei mies sitten tuossa yhteydessä, kun tulevaisuudesta puhuimme, asiaa "maininnut", tai rehellisesti kertonut tästä. En halua haaskaa aikaani henkilön kanssa jota rakastan, mutta joka ei rakasta minua.

ap

Koska sinä annat hänelle pillua.

Et ehkä halua tätä kuulla, mutta näin se on. Mies on huononkin naisen kanssa, naisen jota inhoaa, kun saa tältä pillua. Seksin markkinahinta on 200e/kerta ja yli 1000e/yö. Sinä annat näitä miehelle ilmaiseksi.

Mikä estää tuollaista miestä sanomasta niitä sanoja, vaikkei niitä tarkoita? Jos ei pidä naisesta, niin valehteluhan silloin sopii täsmälleen kuvioon-

Vierailija kirjoitti:

No jos kahteen vuoteen ei ole puhuttu rakkaudesta niin ei se ehkä haittaa jos vielä jotain kuukausia menee. Mielestäni tilanne ei ole muuttunut.

Sinä odotat nyt toiselta vastavuoroisuutta kun itse sanoit. Se ei mene niin, hän sanoo sitten kun sanoo tai ei sano. 

 

Niin. Menihän ap:lla itselläänkin se 2 vuotta saada kerrottua tunteistaan. Tossa tilanteessa mä odottelisin vielä, jos mies muuten vaikuttaa välittävän.

Vierailija kirjoitti:

ap vastaa. Kyllä, juuri näin. Tämä kävi itseasiassa parikin kertaa, kahdella eri asialla, tuossa saman viikon aikana. Molempina kertoina mies vetosi siihen, että alan puhumaan hankalasta asiasta ennen aamukahvia, juteltais sen jälkeen. Koskaan ei näitä asioita kuitenkaan nostettu takaisin pöydälle. 

Eli minulla on tunne, että jään roikkumaan yksin niiden asioiden kanssa joista koen että meidän pitäisi puhua. Että minun tunteeni eivät ole tärkeitä.

Otitko itse asia puheeksi kahvien jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies vastasi sun pitkään viestiin, jossa kerroit tunteistasi? Kirjoitit sen siis hänelle, kun hän on nyt ulkomailla.

 

Kirjoitin, että minä olen tässä alkanut ymmärtämään, tai minulle on hahmottunut, että se mitä tunnen häntä kohtaan ei ole samaa mitä hän tuntee minua kohtaan. Hän vastasi että "eämä ei ehkä kuitenkaan ole totta", ja lisäsi että "ehkä me vain näytämme sen toisillemme eri tavoin". Vastasin hänelle tähän, että minusta on alkanut tuntumaan, että painostan häntä kun haluan puhua tunteista, ja että aina kun haluaisin niistä puhua, on hänelle huono aika, koskaan ei käy. Ja että tällä hetkellä olen todella hämmentynyt (tunnetasolla) ja ahdistunutkin.

Hän vastasi että hänestä tuntuu, että hänestä tuntuu, että jotta olisin tyytyväinen, hänen pitäisi olla joku muu kuin kuka hän on.

Tähän viestiin en keks

Tossahan hän kaarrellen sanoi tuntevansa samoin kuin sinä.

Tässä on ehkä muutama ongelma mielestäni. Olet ottanut asian puheeksi silloin, kun olet itse kokenut, että aika on oikein ja miettinyt asiaa, mutta et antanut miehelle aikaa miettiä asiaa ja kokea, että aika olisi oikea.

Suosittelisin kysymään, että voitteko keskustella esimerkiksi ensiviikonloppuna jne... asiasta, teidän suhteesta ja siitä mitä suhteelta haluatte. On tärkeää, että annat miehelle myös aikaa miettiä asiaa, ettei se tule kuin iskuna vasten kasvoja ja sitten pitäisi jo osata sanoa mitä tuntee ja ajattelee.

Jos tuonkaan jälkeen ei osaa kommunikoida tai puhua, niin sitten kannattaa miettiä haluaako hänen kanssaan olla. Toinen tapa tottakai on, että kysyt myös miksi mies kokee sen olevan vaikeaa, että kommukoi etkä lainkaan tuomitse niitä syitä mitä hänellä on tai ala häntä neuvomaan asian suhteen paitsi, jos hän itse pyytää neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Olin ex-mieheni kanssa vuosikausia. Mietin usein suhteessa ollessani, etten tuntenut itseäni rakastetuksi, vaikka ex sanoi usein rakastavansa. Monta murhetta olisin välttänyt, jos olisin uskonut tunnettani. Luin joskus sellaisen, että rakkautta ei tarvitse pyytää. Parhaassa tapauksessa se menisi niin, että toinen rakastaa sua just sen takia, kun sä olet sellainen kuin olet. Usko siis, että rakkautta ei tarvitse pyytää. Väärä mies sinulle.

Mä haluaisin mieluummin tuntea itseni  rakastetuksi kuin kuulla ne sanat. Sanat voi valehdella, teot harvemmin.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen mies on muuten? Millaisia tekoja tekee? Näkeekö niistä, että rakastaa? Joidenkin on vain todella vaikea sanoa joitain suurien tunteiden asioita. Voi olla lukkoja lapsuudesta, entisistä suhteista tai vaikka jo ehdotettua autismia. Yksi tällainen eksäni sanoi aluksi rakkauden tunnustuksiin "säkin oot ihan kiva", josta lopulta tuli vähän kuin vitsi meidän välillä ja itsekin aloin sanoa sitä rakastamisesta kertomisen sijaan. Tämä eksäni oppi joskus sanomaan myös "Olet rakas", mutta varsinaista "Rakastan sua" en koskaan kuullut, vaikka tiesin hänen kyllä rakastavan.

Olen itse nainen enkä ole koskaan sanonut noita sanoja, vaikka olenkin rakastaminen. Olen parhaimmillani saanut sanottua, että "mäkin sua". En vaan osaa sanoa noita sanoja, menen ihan lukkoon.

Äääh, olenkin siis rakastanut. Tyhmä kännykkä.

Kahdessa vuodessa on jo selvää, rakastaako vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta suhdetta takana ja keskustelu suhteen tulevaisuudesta on ensi kertaa otettu esille nyt...

Ei ole ensimmäinen kerta kun suhteen tulevaisuudesta on puhuttu, vaan juttelin tulevaisuudesta ja siinä yhteydessä ensimmäistä kertaa suoraan rakkaudesta, ja rakkaudesta puhumisesta. 

ap

Jos tuolle introvertille miehelle on vain niin vaikeaa puhua tunteista, eikä ole ehkä mitään hyvää mallia peritty kotoakaan.

Kokemuksesta voin sanoa, että sellaisen opettelu ja oppiminen, mihin ei ole mitään mallia lähipiiristään saanut, on vaikeaa. Ei siksi, ettei haluaisi, mutta kun ei ujoudelta ja arkuudelta saa sanoja ulos.

Keskustelkaa aiheesta: onko yhteistä tulevaisuutta, jos on, mitkä ovat sen edellytykset puolin ja toisin. Keskusteluun on kyllä suostuttava, koska

Introvertti ei tarkoita mykkää, hiljaista, ujoa erakko, antisosiaalista tolloa jne. Vaan sitä että ihminen palautuu yksinäisyydessä. Ekstrovertti palautuu ihmisten keskellä. Ekstrovertti voi olla myös ujo hiljainen jne. Introvertti voi olla huöyvinkin sosiaalinen ja puhelias. 

Opetelkaa termit mitä käytätte. 

Olin yli neljä vuotta suhteessa miehen kanssa, joka ei kertaakaan sanonut oma-aloitteisesti rakastavansa mua. Oma-aloitteisesti sanoi vain tykkäävänsä minusta (kyseessä ihan aikuinen viisikymppinen mies). Minä teen eron tykkääminsen ja rakastamisen välillä ja sanoin hänelle rakastavani häntä, johon hän kyllä vastasi, että niin hänkin mua. Mutta ehdottomasti jotain jäi puuttumaan, kun ei voinut oma-aloitteisesti kertoa rakastavansa. Olen itse niin suora, että kysyin, rakastaako hän mua ja vastaus oli vähän ympäripyöreä, että ei ole kenellekään muullekaan sanonut aiemmissa suhteissa rakastavansa. Miehellä oli hyvin erikoinen tunne-elämä noin muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ex-mieheni kanssa vuosikausia. Mietin usein suhteessa ollessani, etten tuntenut itseäni rakastetuksi, vaikka ex sanoi usein rakastavansa. Monta murhetta olisin välttänyt, jos olisin uskonut tunnettani. Luin joskus sellaisen, että rakkautta ei tarvitse pyytää. Parhaassa tapauksessa se menisi niin, että toinen rakastaa sua just sen takia, kun sä olet sellainen kuin olet. Usko siis, että rakkautta ei tarvitse pyytää. Väärä mies sinulle.

Mä haluaisin mieluummin tuntea itseni  rakastetuksi kuin kuulla ne sanat. Sanat voi valehdella, teot harvemmin.

-eri

Mä haluan molemmat. Haluan teot ja haluan sanat, hyvään suhteeseen kuuluvat molemmat. Ikinä enää en tyydy mihinkään. Pitkä suhde, jossa jouduin miettimään saanko tekoja vai saanko sanoja vai saanko yhtään mitään, opetti että suhteeseen kuuluvat teot, sanat ja rakkaus joka näkyy, kuuluu ja tuntuu. 

Voihan olla että hän rakastaa, mutta ei pysty sanomaan sitä tai ei tunnista edes koko tunnetta. Jos mies on niin jumissa itsensä kanssa ettei pysty sanomaan sanaa rakkaus/ rakastan, niin ei ole hyvää kommunikointia tiedossa tulevaisuudessakaan. En jatkaisi.