Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsettomuudessa jotain hyviä puolia mielestänne?
Kommentit (155)
Oma aika, vapaus, raha, yöunet, korkeampi elintaso ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikki,en keksi muuta kuin hyviä puolia varsinkin kun itse päiväkodissa töissä.Vanhemmat eläviä kuolleita ja itse työpäivän jälkeen.En oo sekunttiakaan elämässäni toivonut omaa lasta.Saa tehdä mitä tykkää tai olla tekemättä.
Omalla kohdalla: ylisukupolviset traumat ja perinnölliset sairaudet eivät enää siirry eteenpäin.
Mitäköhän olisin tehnyt toisin jos olisin jänyt lapsettomaksi?
80- ja 90-luvuilla olin/olimme niin köyhiä vielä etten olisi kuitenkaan päässyt matkustelemaan niin paljon kuin halusin. Mutta lastenkin kanssa matkustimme sentään 4vkoa/v
Olisin varmaan pitkästynyt kuoliaaksi, ei sitä joka päivä jaksaisi harrastaakaan. Olisin varmaan vain notkunut kotona tekemättä oikeastaan mitään.
Työt olisi vieneet jossain vaiheessa omaa aikaa, nyt perhe piti - onneksi - huolen että pysyi normitunneissa
Jos ei olisi ollut miestäkään olisin varmaan muuttanut ulkomaille jo nuorena, nyt vasta eläkeiässä ja mieheni kanssa. Sekin siis tuli tehtyä.
Mutta kaikkea samaa on tehty kuin mitä lapsettomanakin olisin tehnyt. Lapset ovat tuoneet vain hyvää sisältöä mun elämääni. Samoin nyt ihanat lastenlapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmaksi tulen sitä varmempi olen että ihmisen ei ole koskaan tarkoitettukaan tehdä lapsia, vaan kasvaa henkisesti kehdosta hautaan ihan ilman jakaantumista. Mitä enemmän lapsia ja mitä nuorempana ne tekee, sitä typerämmäksi väestö jalostuu. Siinä missä esimerkiksi nunnat ja munkit muuttuvat kirjaimellisesti pyhiksi.
Kun noita tuttavien perhe-elämän ongelmia kuuntelee niin en voi sanoa että kadehtisin. On koliikkivauvaa, nepsyä, ongelmateiniä, riitaisaa uusperhesirkusta. Jokin aika sitten kaveri jätti hakematta unelmiensa työpaikkaan toisella paikkakunnalla, koska lapsen koulu ja kaverit ja koska vuoroviikkovanhemmuuden takia pitää myös asua riittävän lähellä eksää. Jos siinä vanhemmuudessa niitä hyviä puolia on niin saa siitä myös maksaa melkoisen hinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän olisin tehnyt toisin jos olisin jänyt lapsettomaksi?
80- ja 90-luvuilla olin/olimme niin köyhiä vielä etten olisi kuitenkaan päässyt matkustelemaan niin paljon kuin halusin. Mutta lastenkin kanssa matkustimme sentään 4vkoa/v
Olisin varmaan pitkästynyt kuoliaaksi, ei sitä joka päivä jaksaisi harrastaakaan. Olisin varmaan vain notkunut kotona tekemättä oikeastaan mitään.
Työt olisi vieneet jossain vaiheessa omaa aikaa, nyt perhe piti - onneksi - huolen että pysyi normitunneissa
Jos ei olisi ollut miestäkään olisin varmaan muuttanut ulkomaille jo nuorena, nyt vasta eläkeiässä ja mieheni kanssa. Sekin siis tuli tehtyä.
Mutta kaikkea samaa on tehty kuin mitä lapsettomanakin olisin tehnyt. Lapset ovat tuoneet vain hyvää sisältöä mun elämääni. Samoin nyt ihanat lastenlapset
"Olisin varmaan pitkästynyt kuoliaaksi, ei sitä joka päivä jaksaisi harrastaakaan. Olisin varmaan vain notkunut kotona tekemättä oikeastaan mitään."
Tylsillä ihmisillä on tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä jos on todella kunnianhimoinen ja kutsumukselleen omistautunut niin lapsettomuus antaa tilaa ja aikaa noille toimille.
Ihan noin yksioikoinen asia ei ole. Lapset on pieniä vain hetken. Esimerkiksi mun äiti, joka oli yh isän lähdettyä, panosti myös uraansa. Hän perusti yrityksen, joka menestyi. Tänään hän on miljonääri.
Meidät lapset hän huolehti hyvin ja kasvatti hyvin. Lapsena rahaa ei liikaa ollut, muttei meiltä mitään puuttunut.
Äitini on silti ehtinyt saada uuden, pitkän parisuhteen, matkustella paljon, hoitaa lapsenlapsia (jotka ovat äidille hyvin rakkaita) ja harrastaa mieleisiään juttuja.
Elämään mahtuu niin monenlaista, eikä aina tarvitse ajatella, että yksi asia on pois jostain toisesta. Asiat voivat olla myös limittäin, ja kun on paljon hyviä asioita elämässä siitä saa voimaa.
Minusta ei kyllä menestyjää tullut, ei minusta opiskelemaan ole, mutta lapsia minulla on, ja aina olen voinut harrastaa ja tehdä myös omia juttuja, vaikka minäkin jättäydyin yh.ksi, miehen alkoholismin vuoksi.
Varmasti lapsettoman mielestä olen luopunut paljosta, mutta itse koen, että olen saanut paljon. Voin elää näköistäni elämää ja unelmani ovat toteutuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on. Hyvät puolet riippuvat kunkin ihmisen elämäntavasta. Jos ei halua arkirutiineja tai olla vastuussa kuin itsestään, niin ei olekaan muuta kuin hyviä puolia.
Nämä keskustelut ovat aina niin kummallisia juupas-eipäs provoja.
Minulla on lapsia, ja olen hyvin tyytyväinen. Mutta ymmärrän jos joku ei lapsia halua, ja on hyvä että hän tekee oman näköisensä päätöksen ja elää omaa elämäänsä, kuten haluaa
Jos ei ole lapsia, ei tiedä, mistä jää paitsi näkee vain ne huonot puolet. Ihan samoin, kun minulla on lapsia, ja olen onnellinen elämässäni. Jos nuo lapseni nyt johonkin haihtuisivst, olisin yksinäinen , koska elämäni tärkeät ihmiset katoaisivat. Mutta jos heitä ei olisi koskaan ollut, en tietenkään osaisi ajatella mitä se olisi. Ainakaan jos lapsi ei olisi haaveeni.
Joku nyt tehtailee kovin näitä vela ja lapsettomuusaloituksia. Ehkä vain saadakseen pitkän ketjun ja provotakseeen puolin ja toisin.
Eiköhän se riitä, että jokainen saa elää elämää, millaista haluaa elää. Perheellisenä tai ilman. Tehdä omannäköisiään valintoja.
Ei lapsettomuus ole mikään tabu nykyään, vaikka tällä palstalla siltä kuulostaakin. En usko ketään edes kiinnostavan. (Ja nyt saan pitkän vastalause vyöryn että asiaa joutuu selittelemään).
Vierailija kirjoitti:
En jaksa töiden jälkeen mitään, joten ei ole muita velvollisuuksia kuin työ.
Eikö tuo ole kamalaa, että työ määrittelee elämäsi noin ja vie kaiken energian? Ei tuo ihan normaalilta kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole keksinyt vielä yhtään niitä huonoja puolia. Ja kaikki nuo "vanhuus yksin" höpöttäjät voivat todellakin unohtaa tämän Vanhukset ovat "vanhuskodeissa" yksin , oli niitä lapsia 1 tai 7, tämä on nähty niin sata kertaa, ja sen tietävät kaikki vanhustenhuollossa työskentelevät.
Elämän voi tehdä mielekkääksi niin monella muullakin tapaa, mieluinen ammatti, ystäviä , harrastuksia, vapaaehtoistöitä, muita samanmielisiä, niin ei välttämättä tarvitse niitä jouluja ja juhlapyhiä yksin viettää jos ei halua. Toki nostan hattua kaikille niille, jotka tuohon puuhaan ovat ryhtyneet. Mutta en kanna huonoa omaatuntoa, sen verran korkeita veroja olen aina maksellut enkä tähän asti mitään tukia tai edes sairaanhoitoa koskaan tarvinnut, niin nettomaksajan puolella taidan edelleen olla.Mutta onneksi me ihmiset olemme niin erilaisia. Toivottavasti noita hyvien asioiden esittäjiäkin löytyisi, muuten taidamme kuolla sukupuuttoon. Mutta itse en osaa
Varmaan jokainen, jolla lapsia on, osaa niitä hyviä asioita kertoa. Toki on työtä ja huolenpitoa, mutten minä ainakaan koe sitä ongelmana tai rajoitteena. Onhan elämässä monenlaisia vastuita muutenkin.
Ne lapset on mun perhe. Jäin muuten yh.ksi kun lapset olivat pieniä, ja silti en osaa mitään negatiivista mainita. On ollut tiukkaa rahasta, mutta on pärjätty. Lapset on kasvaneet näppäriksi nuoriksi, eli kai kaikki on ihan hyvin mennyt.
Koen saaneeni paljon. Varmasti lapset on myös rajoittaneet elämää, esim asuinpaikkaa koska jäin tälle paikkakunnalle toisen vanhemman läheisyyden takia. Mutta olisinko oikeasti kuitenkaan muuttanut muualle? Ehkä en olisi saanut taloa myytyä tai töitä toiselta paikkakunnalta. Elämä on ollut hyvää näin.
En koskaan ajattele asiaa yhteiskunnan kannalta. Varmaan on maksettu yhteiskunnalle, mutta on myös uusia veronmaksajia.
Minua ei kiinnosta, miksi jollakin ei ole lapsia tai miksi joku ei halua lapsia. En siis ajattele pahaa tai kysy asiaa. Tällaisista keskusteluista hieman pääsen toisten ajatusmaailmaan ja se riittää.
Jokainen elää tavallaan ja onneksi se on mahdollista, valita oma tapansa elää.
Minulla on kolme lasta ja lapsettomuudessa ei kohdallani olisi ollut mitään hyviä puolia. Siinä on toki hyviä puolia, että lapseni ovat jo aikuisia. On työläämpää olla lasten kuin aikuisten lasten kanssa, mutta eihän hyvää saakaan ilman vaivan näköä. Elämäni suurin menetys olisi ollut, jos en olisi saanut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kaikki,en keksi muuta kuin hyviä puolia varsinkin kun itse päiväkodissa töissä.Vanhemmat eläviä kuolleita ja itse työpäivän jälkeen.En oo sekunttiakaan elämässäni toivonut omaa lasta.Saa tehdä mitä tykkää tai olla tekemättä.
Päätin ammatinvalintaa tehdessäni, että en uhraa omaa biologista jatkuvuuttani työlle. Eli mieluummin omat lapset kuin toisten lasten hoitamista työksi:) Päätin myös, että en lisääntyisi lainasoluilla, vaan vain siis omillani:)
Murehdin tässä just sitä että taas yksi lapsettomuushoitokierros epäonnistui. Kieltämättä jos olisin sekundäärisesti lapseton eli täällä häärisi jo piltti tai useampi niin tämä nyt tarvitsemani sohvalla märehtiminen ei onnistuisi. Juurikin edellä ketjussa mainittuja harrastuksia ynnä muita puuhia on niin paljon ettei tätä kuitenkaan epäterveellisen paljon voi tehdä. Ja kiitos kaikille, tämä ketju jotenkin piristi!
Sillä oletuksella, että lapsettomuus on vapaaehtoista, niin paljonkin, koska silloin kyseinen ihminen saa viettää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa.
Tahaton lapsettomuus taas voi olla yksi elämän suurimpia surun aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä jos on todella kunnianhimoinen ja kutsumukselleen omistautunut niin lapsettomuus antaa tilaa ja aikaa noille toimille.
Miksi tätä on alapeukutettu näin paljon? Tämäkö ei muka ole ihan yksiselitteinen tosiasia? - eri
Nainen ei saa toisten naisten mielestä olla menestynyt, kunnianhimoinen ja uralleen suuntautunut. Tämä tulee esiin myös ihan arkielämässä, ei kannata kertoa tutkinnoistaan tai työpaikoistaan.
Ei, vaan eka kommentti kuulosti siltä, että ainoa syy olla tekemättä lapsia voi olla ura. Että muuten lapsia pitäisi haluta, jos ei ole kunnianhimoinen ja edetä töissä.
Minä en ole kunnianhimoinen ja pidän työstäni näin, ei ole mitään kiinnostusta edetä. Enkä halua lapsia.
Minä en ole kunnianhimoinen enkä käy myöskään työssä. En näe mitään pointtia hankkia lapsia. Olen elänyt jo lapsuuden, miksi minun pitäisi se elää uudestaan vierestä katsoen? Jos joku kokee pakottavaa tarvetta juosta ympäri ympyrän muotoista kenttää uudestaan ja uudestaan niin sitten hänen on pakko sitä tehdä. Jos ei ole pakko, niin ehkä ei kannata.
Joo ei lapsia.Ystävä kamppailee TÄI ONGELMAN KANSSA JO TOISTA VIIKKOA.Toisen teini vetää huumeita.Tiedän vain yhden tuttava pariskunnan joka yhdessä lasten jälkeen.KAIKKI eronneet viimeistään sen toisen jälkeen.Itse en vaa halunnu ikinä lapsia.
Täit ole mikään ongelma, pieni vastoinkäyminen vain. Jos tuolla perustelee itselleen, että hyvä kun ei ole "halunnut" lapsia", niin enpä näe aitoa syytä olla lapseton. Tai erolla. Turha alkaa pelkäämään liittonsa puolesta, vaan elää vain elämäänsä ja on arvokasta, jos molemmat vanhemmat osallistuvat lastensa kasvatukseen. Lapset jatkavat elämäänsä toivottavasti vielä silloinkin, kun itse on jo kuollut. Lapsille on oltava aikaa ja huumeongelmilta kuuluu normaalisti välttyä. Oma huumeiden, tupakan tai alkoholin käyttö ei kiinnosta myöskään.
Nuorena kyllä, vanhana ei.