Onko lapsettomuudessa jotain hyviä puolia mielestänne?
Kommentit (155)
Yksinolo on parasta. Tiesin jo pienenä etten halua omia lapsia. Elämä on ihanaa ilman rääkyviä pentuja!
Kehoni on kokonaan minun. Rinnat on kuosissa ja vyötärö kohdallaan, alapää (peräsuolesta puhumattakaan) on vahingoittumaton. Ei tarvitse kärsiä virtsankarkailusta yms
Vierailija kirjoitti:
Kaikke te lapsettomuutta ihannoivat olette tuhonneet omien vanhempienne elämän. Ajatelkaa miten ihanaa heilläkin olisi ollut ilman teitä.
Varmaan heillä olisikin voinut olla ihanaa, jos ihan totta puhutaan. Varmaan he olisivat miettineet kahdesti, jos olisivat tienneet millaiseksi elämä lasten kanssa menee kun niitä laman keskellä hankkii. Minä tai sisarukseni emme kuitenkaan valinneet että tänne synnyimme, joten vanhemmat tekivät omat päätöksensä. Sinun päätöksesi syyllistää lapsia vanhempien elämän pilaamisesta taas olisi ollut täysin estettävissä.
Minä en ole lapsivapaa sen vuoksi, että jäisi tilaa jollekin muulle. Ei todellakaan kiinnosta kuluttaa ainutlaatuista elämää johonkin uranluomiseen, tavallinen asiantuntija/päälikkötaso riittää ja kahdeksasta neljään työpäivä. Tavallisessa normielämässä on minulle aivan riittävästi elettävää ilman lapsia. On varmasti rauhallisempaa.
Välttyy pahimmalta sukupuolten epätasa-arvolta. Lapsiperheessä epätasa-arvo eskaloituu hurjimpaan tasoonsa. Vanhemmuus on niin epäoikeudenmukainen naisille.
On vapautta, tilaa, joustoa, rauhaa, jne. Elää omaa elämää, eikä fasilitoi muiden elämiä.Tykkään kyllä ja suosittelen lapsivapautta lämpimästi, jos kiinnostaa. Ymmärrän, jos ei kiinnosta.
Hmm olen lapseton ja minun mielestä tämä on todella hyvää elämää. Tulin juuri töistä kotiin ja saan olla täällä kotona rauhassa täysin omissa oloissani, heitin vaatteet pois ja pelkät alushousut jalassa voin makoilla sohvalla.
Palkka mitä saan työstäni ei mene hukkaan vaan sijoitan ja säästän, jos minulla olisi lapsi niin se veisi rahaa.
Voin päättää asioistani itse eikä kukaan ole haittaamassa minun elämääni. Lapsi sitoo aivan liikaa.
M34
siinähän ei ole mitään MUUTA kuin hyviä puolia! En ole koskaan halunnut lapsia, nyt 57 veenä en tippaakaan kadu etten hankkinut. olen hyvin tyytyväinen elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän vanhustentaloista täällä puhutaan? Lasten määrän vähentyessä huoltosuhde menee niin vinksalleen, että tuskin parin-kolmenkymmenen vuoden päästä on mitään yhteiskunnan järjestämää vanhustenhuoltoa. Kun ei ole niitä veronmaksajia, saati sitten työntekijöitä vanhusarmeijan pyllyjä pesemään.
Joku automatisoitu pyllypesulinjasto sitten varmaan.
Mitenkähän Japanin suunnalla on tämä vanhusasia hoidettu, siellähän olla perseellään olevan väestöpyramidin kanssa kymmeniä vuosia edellä?
Vaikken olekaan vapaaehtoisesti lapseton, olen hyväksynyt sen, ettei meille tullut lasta ja tunen silti eläväni täysipainoista elämää puolison kanssa.
Lapsi ei tosiaan takaa "vanhuudenturvaa". Vanhempaa veljeäni ei voisi vähempää kiinnostaa 87-vuotiaan äitini hyvinvointi. Hän asuu puolen kilometrin päässä ja on nähnyt äidin viimeksi jouluna. Jollei minua olisi, äiti saisi päräjätä omillaan. Itse olen koetan taata hyvää vanhuutta säästämällä ja sijoittamalla, jotta voin ostaa palveluita.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuksia koska vaan missä vaan, eikä tarvitse pelätä että kultapuppeli yllättää puuhissa, ja traumatisoituu. Kamala kuunnella vanhempia, jotka joutuvat luovimaan seksin kanssa ja ottamaan pikapanoja vaikkapa kun se kultamusu on ulkona kavereiden kanssa. Ja aina saa pelätä, että ovi käy ja jää kirjaimellisesti housut kintuissa kiinni.
Mitä nainen edes hyötyy seksistä? :D Se on vain miestä varten muutenkin. Hauskaa miten suhteessa olevat naiset luulevat olevansa arvostettuja, vaikka mies on kanssanne vain vakituisen seksin takia. Senhän näkee miten peloissaan vaimot ovat, kun naiset saavat harrastaa vapaasti seksiä. Sitä paitsi miehet itsekin kuuluttavat miten kaikki heistä pettävät jos vain voivat, eli siinäpä vasta kaunis suhde. Nainen uhraa itsestään kaiket ja nainen haudataankin miehen sukuun. Mies ei paljoa teitä sukulaisuudesta kiitä.
Minä jäin tahtomattani lapsettomaksi, ja vaikka olen käynyt ajoittain syvissäkin vesissä asian takia, kykenen jo näkemään kaiken sen hyvänkin, mitä elämässäni on nimenomaan lapsettomana. Tulotasoni ei koskaan ole ollut erityisen korkea, mutta lapsettomana rahaa on säästynyt niin paljon, että mulla on nelikymppisenä velaton asunto ja ihan riittävästi taloudellista turvaa. Arki on vähemmän stressaavaa, kun ei ole lasta, jonka kasvatuksesta, koulunkäynnistä, terveydestä tai sosiaalisista suhteista tarvitsisi murehtia. Jossain vaiheessa naapurissa asui perhe, jonka teinillä oli mikä lie adhd/autismi/yleinen kusipäisyyshäiriö, jonka takia se rääkyi ja riehui usein niin että koko naapurusto raikasi, ja mietin kyllä että herranjumala jos tuollaista pitäisi sietää omassa kodissaan. Olen myös miettinyt vaihtavani ehkä alaa vielä näin keski-iässä, ja vaikkei se välttämättä mahdotonta olisi perheellisenäkään niin on se näin ainakin huomattavasti helpompaa.
Ei tule virtsanksrkailua tai muita vammoja, stressiä vaikeista lapsista ym.
Ei tarvitse jaksaa juuri mitään. Kunhan vääntäytyy töihin tai toisaalta pärjää vaikka kelan rahoilla kun ei tarvitse ostaa läheisille terveellistä ruokaa.
Miksi moni lapsellinen on niin ylimielinen lapsettomalle? Kokee kai olevansa jotenkin parempi ihminen? Lapsien tekeminen on kuitenkin vapaaehtoista ja jokaisen henkilökohtainen asia.
Minulle lapsiperheellisyys näyttäytyy raskaana. Koska itsellä ei ole toivetta lapsesta, niin se toinen puoli asiasta jää näkymättä. Uskon kyllä, että on hyvä juttu sellaiselle, joka kaipaa sitä lapsiperhettä.
Minusta tuntuu raskaalta, että sen oman lapsen mukana tulee sellaisia ihmisiä, joita et valitse elämään. Lapsen kaverit, joita täytyisi passata ja kestää, vaikka olisivat omasta mielestä ikäviä tyyppejä. Ja sitten jos aikuisen lapsen kumppanivalinta menee metsään, niin siinä sitä on loppuelämänsä kiinni ihmissuhteissa, joita ei halua.
Omassa aikuistumisessa on juuri ollut parasta se, että itse valitsee seuransa.
Siinä vaiheessa kun pääsee näistä helvetin kriiseistäkin, en koskaan aio hankkia lapsia. Kuolkoon ihmiset sukupuuttoon, vihaan muutenkin että kaksi suurta diktaattoria haluaa anastaa kaiken vallan itselleen. Seksi on muutenkin h*lvetin oksettavaa. Ei kiitos, ikinä.
Tilanne tulee olemaan tämä muuallakin kuin Suomessa ja vaikka alkaisimmekin tekemään lapsia, niin ei se tarkoita että he sijoittuisivat automaattisesti vanhustyöhön korvaamaan työvoimapulaa. Ei tämä nykyinen tilanne johdu nykyisistä 25-40v ihmisistä, vaan kyllä syntyvyys on ollut laskussa jo pidempään.