Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsettomuudessa jotain hyviä puolia mielestänne?
Kommentit (151)
Maailma on mennyt sellaiseksi, että lisääntyminen tällaisissa oloissa tuntuisi lähinnä vastuuttomalta. Nyt on sentään saanut kerättyä sen verran taloudellista turvaa, että pystyy itsestään huolehtimaan, vaikka hyvinvointivaltiosta ei ole kuin raato jäljellä ja maailma palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa töiden jälkeen mitään, joten ei ole muita velvollisuuksia kuin työ.
Eikö tuo ole kamalaa, että työ määrittelee elämäsi noin ja vie kaiken energian? Ei tuo ihan normaalilta kuulosta.
Ihan tavanomainen tilanne tämän päivän äärimmilleen kiristetyssä työelämässä. Jos ilmiö ei ole tuttu, lienet joko eläkkeellä tai työsi on hyvin kevyttä. - eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän olisin tehnyt toisin jos olisin jänyt lapsettomaksi?
80- ja 90-luvuilla olin/olimme niin köyhiä vielä etten olisi kuitenkaan päässyt matkustelemaan niin paljon kuin halusin. Mutta lastenkin kanssa matkustimme sentään 4vkoa/v
Olisin varmaan pitkästynyt kuoliaaksi, ei sitä joka päivä jaksaisi harrastaakaan. Olisin varmaan vain notkunut kotona tekemättä oikeastaan mitään.
Työt olisi vieneet jossain vaiheessa omaa aikaa, nyt perhe piti - onneksi - huolen että pysyi normitunneissa
Jos ei olisi ollut miestäkään olisin varmaan muuttanut ulkomaille jo nuorena, nyt vasta eläkeiässä ja mieheni kanssa. Sekin siis tuli tehtyä.
Mutta kaikkea samaa on tehty kuin mitä lapsettomanakin olisin tehnyt. Lapset ovat tuoneet vain hyvää sisältöä mun elämääni. Samoin nyt ihanat lastenlapset
"Olisin varmaan pitkästynyt kuoliaaksi
No annapa esimerkkiviikko ei tylsästä lapsettoman elämästä - huomioi ettei joka päivä juosta harrastuksissa!?
Mulla oli työkaverina vela joka jo keskiviikkona alkoi soittelemaan (perheellisille) sukulaisille ja tuttaville ja tunkemaan mukaan näiden viikonlopunviettoon ja lomille... Kammottavan rasittavaa viihdyttää perheen ulkopuolista jatkuvasti!
Olen työskennellyt lapsiperheiden kanssa yli 20 vuotta ja minulle on turha tulla sanomaan, että lapsi tuo elämään pelkkää iloa ja onnea. Monelta pahalta olen välttynyt lapsettomana enkä todellakaan kadu lapsettomuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Rahaa säästyy satoja tuhansia.
Jää runsaasti aikaa harrastaa, tehdä töissä pitkää päivää ja matkustella.
Kukaan ei ole kinuamassa että pitää muuttaa, tulla tekemään remonttia tai tyrkyttämässä omia lapsia hoitoon.
Ei ole pakko jaksaa lapsen ehdoilla, vaan voi tehdä elämällään mitä itse haluaa.
Aikaa, rahaa ja virtaa olisi tosiaan aivan mielettömästi enemmän kuin lapsiperheessä eikä olisi vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään. Jokaisen lapsen saattamien aikuiseksi ja pois kotoa maksaa vanhemmille noin uuden omakotitalon arvon verran eikä muutenkaan tarvitse säästää eläkepäiville tai perinnöksi vaan voi aivan huoletta panna koko palkan sileäksi ja elää laatuelämää. Eläkkeellä voi vaikka heittäytyä yhteiskunnan turvaverkkojen varaan jos rahat ovat menneet ja vain jatkaa nauttimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän olisin tehnyt toisin jos olisin jänyt lapsettomaksi?
80- ja 90-luvuilla olin/olimme niin köyhiä vielä etten olisi kuitenkaan päässyt matkustelemaan niin paljon kuin halusin. Mutta lastenkin kanssa matkustimme sentään 4vkoa/v
Olisin varmaan pitkästynyt kuoliaaksi, ei sitä joka päivä jaksaisi harrastaakaan. Olisin varmaan vain notkunut kotona tekemättä oikeastaan mitään.
Työt olisi vieneet jossain vaiheessa omaa aikaa, nyt perhe piti - onneksi - huolen että pysyi normitunneissa
Jos ei olisi ollut miestäkään olisin varmaan muuttanut ulkomaille jo nuorena, nyt vasta eläkeiässä ja mieheni kanssa. Sekin siis tuli tehtyä.
Mutta kaikkea samaa on tehty kuin mitä lapsettomanakin olisin tehnyt. Lapset ovat tuoneet vain hyvää sisältöä mun elämääni. Samoin nyt ihanat lastenlapset
"Mulla oli työkaverina vela joka jo keskiviikkona alkoi soittelemaan (perheellisille) sukulaisille ja tuttaville ja tunkemaan mukaan näiden viikonlopunviettoon ja lomille... Kammottavan rasittavaa viihdyttää perheen ulkopuolista jatkuvasti!"
Ja sinun (todennäköisesti fiktiivinen) työkaverisiko edustaa universaalisti kaikkia tämän maailman lapsettomia ihmisiä? Hohhoijaa mitä muusinuija tällä palstalla keskustelee. En todellakaan ala sinulle käskystä listaamaan, mitä lapsettoman ihmisen ei-tylsään viikkoon voi kuulua (varsinkin kun tuon pakonomaisen vastaan vänkäämisen takia mikään siitä ei taatusti olisi mielestäsi muuta kuin tylsää) mutta sen voin todeta, että en kyllä äkkiseltään keksi mitään, mikä minua kiinnostaisi *vähemmän* kuin viikonloppu työkaverin kakaroiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihanko oikeasti joku yrittää uskotella että vela HALUAISI viettää vapaa-aikaa jonkun random lapsiperheen kanssa, koska oma elämä on niin tyhjää? :DDD Melkoiset psykologiset defenssit pitää olla päällä että edes keksii esittää jotain noin älytöntä.
Ilmastonmuutos ahdistaa vähemmän, kun ei tee tänne lapsia ahdistumaan siitä. Ahdistuisivat vielä enemmän ja syystäkin. En siis kuvittele lapsettomuudella pelastavani maailmaa, vaan vähentäväni yksilöiden kärsimystä. Pitäisi oikeasti voida uskoa lapsensa voivan elää onnellisen elämän että sellaisen tekisi. Nykyään se vaan ei näytä kovin mahdolliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmastonmuutos ahdistaa vähemmän, kun ei tee tänne lapsia ahdistumaan siitä. Ahdistuisivat vielä enemmän ja syystäkin. En siis kuvittele lapsettomuudella pelastavani maailmaa, vaan vähentäväni yksilöiden kärsimystä. Pitäisi oikeasti voida uskoa lapsensa voivan elää onnellisen elämän että sellaisen tekisi. Nykyään se vaan ei näytä kovin mahdolliselta.
Juuri näin. Viimeksi tänään aamulla mietin tätä kun luin että merivesien lämpeneminen on saavuttanut sellaisen keikahduspisteen, että korallien sukupuutto on vääjäämätön. Ja sekin oli vain pikku-uutinen, koska kaikkeen tähän on jo turruttu. Jos tänne lapsen tekee niin sille lapselle pitäisi olla tarjolla jotain toivoakin.
Minulla loppuivat hoidot pari vuotta sitten tuloksettomina, ja nyt on jo endon takia minipilleritkin eli olen varmuudella lopullisesti lapseton. Suhde tähän asiaan on sellaista keinulaudalla olemista. Aina kun sitä perhe-elämän auvoa tullaan oikein hieromaan naamaan, vähän aggressiiviseen sävyyn jopa, olo on surullinen ja ulkopuolinen. Toisaalta erittäin usein on nykyään myös tilanteita, joissa näen, miten hyvää ja kiinnostavaa elämäni on nimenomaan lapsettomana. Molemmissa lopputuloksissa on ilonsa ja surunsa, ja itsestäkin on kiinni, miten niihin suhtautuu ja kumpaa on lopulta enemmän.