Lue keskustelun säännöt.
Lapseni saa jatkuvasti paniikkikohtauksia koulussa. Kysymys sinulle joka kärsit paniikkihäiriöstä tai jonka läheinen kärsii!
07.05.2025 |
Lapseni ei halua myöntää edes itselleen, että ne ovat paniikkikohtauksia ja se pahentaa tilannetta. Fyysiset syyt ovat poissuljettuja. Lääkitystä ei ainakaan vielä ole. Lääkärissä hän valehtelee lääkärille oireistaan ja vähättelee niitä. Sitten kun lisään omia huomioita hän alkaa kertomaan järkeviä selityksiä noille oireille. Varmasti lääkäri kuuntelee silti mun huomioita, mutta silti totesi, että nuori itse ei selvästi koe tästä olevan haittaa hänelle. Oikeasti haittaa on paljon, kun esimerkiksi koulupäivä saattaa keskeytyä voimakkaan kohtauksen takia niin kuin tänään.
Miten saan lapseni ymmärtämään tilanteen ja myöntämään ongelman? Olen yrittänyt sanoa, että jokaisella on omia ongelmia, ja ne ei tee ihmisestä heikkoa, mutta hän sanoo että hänellä ei ole mitään ongelmaa. Koulussa on käynyt kuraattorin juttusilla mutta ei hänkään ollut saanut mitään irti.
Kommentit (82)
Jos paniikkikohtaukset kroonistuu, niin niistä on melkein mahdoton päästä eroon. Toivottavasti tilanne nyt ratkeaa jotenkin ja lapsi on vastaanottavainen apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, en halua loukata, mutta itse autisminkirjolla olevana tätä keskustelua lukeneena kuulostaa koko ajan enemmän siltä, että autisminkirjoa/nepsyyttä saattaa olla taustalla. Autisminkirjoon liittyy vahvasti lähes jatkuva eri tavoin ilmenevä ahdistus ja sitten kun mitään keinoa sen halkintaan ei ole esim. tic-oireet niin sitten se purkaantuu rajusti. Sen voi aiheuttaa ihan epämukavia tilanteisiin joutuminen, kuormitus ja äärimmäiset aistiyliherkkyydet, joita laukaisevia tekijöitä juurikin koulusta löytyy mm. kova ääni, valot, yleinen kaaos, liikaa ihmisiä, auktoriteetit, tavallaan vankilamaiset olosuhteet jne.
Itse en ole koskaan ajatellut autisminkirjon olevan syyn paniikkihäiriöön, mutta olen itse epäillyt itsekin sitä kun lapsuudessa pelkäsi kovia ääniä ja oli sosiaalisesti ahdistunut ja kommunikaatiotaidot heikot. Kannattaa nyt kuitenkin oppia vaan elämään oli sitten syy mikä tahansa. Tietenkin kuka tahansa voi ahdistua eikä pelkästään autisminkirjon ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nuori itse hakee sit apua kun tarvii. Kun kerta lääkärillekin vähätteli vaivojaan.
Sinä tässä saat paniikkikohtauksia kohta, ihan tosi jos elät lapsesi kautta elämää, ei pahalla.
Oisko apua molemmille ?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nuori itse hakee sit apua kun tarvii. Kun kerta lääkärillekin vähätteli vaivojaan.
Sinä tässä saat paniikkikohtauksia kohta, ihan tosi jos elät lapsesi kautta elämää, ei pahalla.
Oisko apua tästä ?
Yhteiskunnassa ja kouluissa on vikaa jos tosi monet saavat paniikkikohtauksia. Ei se lapsen vika ole. Viileä sää yleensä pahentaa sitä, valoisuus ja stressi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aineenopettaja joten en tiedä muutaman oppilaani diagnooseista tarkemmin mutta olen sopinut luokanopettajan ja paniikkikohtauksia saavien oppilaiden kanssa että he voivat poistua tarvittaessa tunnilta minulta lupaa kysymättä käytävään tai ylimääräiseen tilaan rentoutumaan/rauhoittumaan. Ovat niin vanhoja että osaavat tulla kysymään apua minulta, luokanopettajalta tai vanhemmalta, jos olisi pahempi kohtaus. Sopimus on toiminut hyvin. Lähtevät joskus tunnilta ja tulevat taas takaisin. Nykyisin on tarvinnut lähteä harvemmin. Varmaan jo lupa lähteä helpottaa oloa. Samoin se että luokkatoverit luultavasti tietävät asiasta. En ole varma tietävätkö mutta ainakin on sellaiset luokat ettei kukaan reagoi mitenkään kun näkee toisen poistuvan joksikin aikaa luokasta.
Omassa koulussa usein riittää että sanoo opettajalle että pitää käydä esim. vessassa. Ei teidän opettajien tarvi erikseen sanoa kenellekkään mitään. Vaikka oppilals itkisi kun haluaisi nähdä poikaystävää tai tyttöystävää, niin ei se tietenkään oikeuta opetuksesta poistumiseen. Vaikka tietenkin tarkoitat hyvää, niin kannattaa oppilaiden myös oppia itsekuria että kaikista tilanteista ei tarvitse paeta jos ei osaa hoitaa sitä. Se näkyy työelämässäkin sitten.
Kofeiini laukaisee paniikkikohtauksia. (Samoin muskottipähkinä!) Juoko lapsi kahvia, colajuomia, teetä tai energiajuomia? Koittakaa muistella, onko kohtauspäivinä tullut juotua vähän enemmän kofeiinipitoisia juomia.
Minulla vähensi kohtauksia, kun jätin kofeiinin pois. Erittäin harvoin tulee enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain itse tällaisen neuvon: Laske mielessäsi sadasta alaspäin vähentäen kolme kerrallaan. Eli 100, 97, 94, 91, 88, jne. Keskushermosto tulee huijatuksi ajatteluhommiin ja kohtaus loppuu. Useimmiten kohtaus loppuu ennenkuin saan laskulitanian loppuun. Joskus pitää mennä kaksi kierrosta.m
Vierailija kirjoitti:
Onko taustalla ehkä autisminkirjoa/nepsyyttä? Tätä pitäisi selvittää siis jos ei ole vielä diagnoosia. Kesäloma alkaa pian, eikä paljoa ole kouluvuotta jäljellä. Toivottavasti tilanne rauhoittuu ilman aikana. Ensi syksynä sitten heti jotain erikoisjärjestelyjen yrittämistä, jos tilanne koulussa on yhä huono. Jos tilanne kerran on paha niin pystyisikö lapsi käymään lopun kouluvuodesta etänä kotoa käsin? Paljon ei tosiaan ole enää jäljellä.
Kannattaa ainoastaan siinä tapauksessa jos etäopetuksesta on loogisesti jotain hyötyä. Eli ei sen takia jos lähiopetus tuntuu ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häntä on vaikea auttaa jos hän ei itse suostu ottamaan apua vastaan. Jos hän ei ole halukas opettelemaan keinoja hermoston rauhoittamiseen, niin vähän on tehtävissä.
Onko muka sitä mahdollista hoitaa pelkästään lääkkeillä? Itse kun sairastin sitä niin ajattelin aina että lääkket voisivat ikään kuin "kantaa" sen ahdistuksen pois. En onneksi kuitenkaan kokeillut, mutta olen miettinyt että onko kukaan koskaan oikeasti parantunut näiden avulla pysyvästi. Varmasti monet eivät edes tiedä mitä kaikkea kemikaaleja ne sisältävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä on vaikea auttaa jos hän ei itse suostu ottamaan apua vastaan. Jos hän ei ole halukas opettelemaan keinoja hermoston rauhoittamiseen, niin vähän on tehtävissä.
Onko muka sitä mahdollista hoitaa pelkästään lääkkeillä? Itse kun sairastin sitä niin ajattelin aina että lääkket voisivat ikään kuin "kantaa" sen ahdistuksen pois. En onneksi kuitenkaan kokeillut, mutta olen miettinyt että onko kukaan koskaan oikeasti parantunut näiden avulla pysyvästi. Varmasti monet eivät edes tiedä mitä kaikkea kemikaaleja ne sisältävät.
Eihän tuossa puhuttu lääkkeistä mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsen 2 kaverilla oli pahoja paniikkikohtauksia koulussa.
Lapsi tutustui heihin siksi, että oli erityisopettajalla lukiongelmansa takia ja tapasi heidät siellä.
Paniikit vain pahenivat ajan mittaan. Ysiluokalla olivat todella paljon pois koulusta. Toinen oli tyttö ja toinen oli poika.
Se tyttö oli myös sekaisin seksuaalisuutensa suhteen, kun ei oikein tiennyt, mikä on. Poika taas tuli isäksi 16-vuotiaana ja muutti yhteen samanikäisen ja myös paniikista kärsivän tytön kanssa ja muuttivat kauas kahdestaan. En voi käsittää, miten selvisivät lapsensa kanssa.
Minulla oli ja poispääsin vasta aikuisena kun kävin sitä vastaan eli en paennut kohtauksia. Ajattelin että sitten pyörryn jos pyörryn. Nyt ollut noin 22 vuotta poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä on vaikea auttaa jos hän ei itse suostu ottamaan apua vastaan. Jos hän ei ole halukas opettelemaan keinoja hermoston rauhoittamiseen, niin vähän on tehtävissä.
Onko muka sitä mahdollista hoitaa pelkästään lääkkeillä? Itse kun sairastin sitä niin ajattelin aina että lääkket voisivat ikään kuin "kantaa" sen ahdistuksen pois. En onneksi kuitenkaan kokeillut, mutta olen miettinyt että onko kukaan koskaan oikeasti parantunut näiden avulla pysyvästi. Varmasti monet eivät edes tiedä mitä kaikkea kemikaaleja ne sisältävät.
Eihän tuossa puhuttu lääkkeistä mitään
Aiemmin täällä ehdotettiin kyllä lääkkeistä
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi oikeita paniikkikohtauksia niin lapsi vietäisiin ambulanssilla sairaalaan joka kerta
Olet kyllä niin typerys että pitäisi ambulanssilla viedä hoitoon
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen 2 kaverilla oli pahoja paniikkikohtauksia koulussa.
Lapsi tutustui heihin siksi, että oli erityisopettajalla lukiongelmansa takia ja tapasi heidät siellä.
Paniikit vain pahenivat ajan mittaan. Ysiluokalla olivat todella paljon pois koulusta. Toinen oli tyttö ja toinen oli poika.
Se tyttö oli myös sekaisin seksuaalisuutensa suhteen, kun ei oikein tiennyt, mikä on. Poika taas tuli isäksi 16-vuotiaana ja muutti yhteen samanikäisen ja myös paniikista kärsivän tytön kanssa ja muuttivat kauas kahdestaan. En voi käsittää, miten selvisivät lapsensa kanssa.
Yleensä auttaa mt-ongelmiin, kun muuttaa pois vanhempien luota niin ei tarvitse olla osana sitä perhedynamiikkaa, joka ongelmat on todennäköisesti aiheuttanut. Tietenkin voi johtua muustakin, mutta suurimmassa osassa tapauksia voidaan katsoa sinne kasvatukseen.
Miten ne fyysiset syyt on suljettu pois? Jos kyse olisi vaikka migreenistä ja paniikkikohtaukset olisivat toistaiseksi ainoa oire, niin ei kai sitä voi mistään tietää.
No ehkä ne kohtaukset eivät haittaa häntä niin paljon. Jospa ne ovat sinulle suurempi ongelma kuin hänelle itselleen.
Löysinpäs ketjun. Toivottavasti ap löytää viestini.
Laita lapsesi lukemaan tuo. Toivottavasti auttaa lastasi ymmärtämään ja hyväksymään tilanteensa.
Suomessa kyllä menisi miljardeja vuodessa hukkaan turhaan terveydenhuoltoon jos näin olisi.