Lue keskustelun säännöt.
Lapseni saa jatkuvasti paniikkikohtauksia koulussa. Kysymys sinulle joka kärsit paniikkihäiriöstä tai jonka läheinen kärsii!
07.05.2025 |
Lapseni ei halua myöntää edes itselleen, että ne ovat paniikkikohtauksia ja se pahentaa tilannetta. Fyysiset syyt ovat poissuljettuja. Lääkitystä ei ainakaan vielä ole. Lääkärissä hän valehtelee lääkärille oireistaan ja vähättelee niitä. Sitten kun lisään omia huomioita hän alkaa kertomaan järkeviä selityksiä noille oireille. Varmasti lääkäri kuuntelee silti mun huomioita, mutta silti totesi, että nuori itse ei selvästi koe tästä olevan haittaa hänelle. Oikeasti haittaa on paljon, kun esimerkiksi koulupäivä saattaa keskeytyä voimakkaan kohtauksen takia niin kuin tänään.
Miten saan lapseni ymmärtämään tilanteen ja myöntämään ongelman? Olen yrittänyt sanoa, että jokaisella on omia ongelmia, ja ne ei tee ihmisestä heikkoa, mutta hän sanoo että hänellä ei ole mitään ongelmaa. Koulussa on käynyt kuraattorin juttusilla mutta ei hänkään ollut saanut mitään irti.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Onko taustalla ehkä autisminkirjoa/nepsyyttä? Tätä pitäisi selvittää siis jos ei ole vielä diagnoosia. Kesäloma alkaa pian, eikä paljoa ole kouluvuotta jäljellä. Toivottavasti tilanne rauhoittuu ilman aikana. Ensi syksynä sitten heti jotain erikoisjärjestelyjen yrittämistä, jos tilanne koulussa on yhä huono. Jos tilanne kerran on paha niin pystyisikö lapsi käymään lopun kouluvuodesta etänä kotoa käsin? Paljon ei tosiaan ole enää jäljellä.
Koulun välttelyyn ei missään nimessä kannata kannustaa. Varsinkaan jos nuori ei itse ole sellaista ottanut esille. Välttelykäyttäytyminen vain pahentaa oireita, kun pitää palata kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä siis poissaoloja koulusta oireilun takia? Vaikuttaako vapaa-aikaan?
Nyt on viidesti lähtenyt kesken päivän kotiin kohtausten takia. Ei varsinaisesti vaikuta vapaa aikaan paitsi että hän ei halua mennä bussilla, että jos kaverit menee kauemmas hän tulee takaisin kotiin. Mutta nuo kohtaukset tulee yleensä vain koulussa. Kotona ei ole tullut vielä yhtäkään, bussissa se yksittäinen.
Eli liittyy sosiaalisiin tilanteisiin tai paikkoihin joissa on paljon ihmisiä. Onko nuori aiemmin ollut kova jännittämään erilaisia tilanteita?
Ketipinoria naamariin. Auttaa joka vaivaan.
"Juu. Ikävä kuulla, että sulla on sama ongelma. Kun mä en vain ymmärrä tai tiedä miten saan hänet harjoittelemaan. Hän ei koe tarvitsevansa apua. Ainoastaan silloin kun paniikkikohtaus on päällä ja soittaa mulle niin suostuu kuuntelemaan mun ohjeita. Mutta ei ne aina auta ja esimerkiksi tänään kohtaus kuulosti niin pahalta, että mun oli pakko hakea hänet koulusta ja viedä kotiin rauhoittumaan."
Ehkä seuraavalla kerralla voisi viedä koulun terkkarille tai päivystykseen, niin ei pystyisi kaunistelemaan oireita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä siis poissaoloja koulusta oireilun takia? Vaikuttaako vapaa-aikaan?
Nyt on viidesti lähtenyt kesken päivän kotiin kohtausten takia. Ei varsinaisesti vaikuta vapaa aikaan paitsi että hän ei halua mennä bussilla, että jos kaverit menee kauemmas hän tulee takaisin kotiin. Mutta nuo kohtaukset tulee yleensä vain koulussa. Kotona ei ole tullut vielä yhtäkään, bussissa se yksittäinen.
Eli liittyy sosiaalisiin tilanteisiin tai paikkoihin joissa on paljon ihmisiä. Onko nuori aiemmin ollut kova jännittämään erilaisia tilanteita?
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriöt=mieliala lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi oikeita paniikkikohtauksia niin lapsi vietäisiin ambulanssilla sairaalaan joka kerta
Eli koulun vessasta hysteerisesti itkeminen, niin tiheä hengittäminen että en saa sanoista mitään selvää, väliin liman yökkiminen ja tukehtumisen tunne ei ole tarpeeksi oikea paniikkikohtaus? Voin sanoa, että pari ensimmäistä kertaa säikähdin kunnolla kun lapseni soitti mulle koulusta tuossa kunnossa. Pelkäsin että hän oikeesti tukehtuu siihen limaansa kun hengitys oli niin tiheää ja pinnallista. Tänään viimeksi hain hänet tuossa kunnossa kotiin .
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi oikeita paniikkikohtauksia niin lapsi vietäisiin ambulanssilla sairaalaan joka kerta
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni pahin paniikkikohtaus on ollut sellainen toisen ihmisen itselleni kotona aiheuttama tilanne, johon olin tahtomattani joutunut, jossa oikeasti luulin, että en enää selviä tästä. Koko keho tärisi, luulin tukehtuvani, sydän pommi todella kovaa, syke oli varmaan 200. Joudun muutenkin istumaan lähes kaiken kotona hereillä olemani ajan pimeässä vessassa ja eipä tuokaan enää oikein auta, eikä varsinkaan tuolloin auttanut. Tuosta kohtauksesta toipuminen kesti todella kauan. Diagnoosina itselläni on tosiaan vain autisminkirjo ja eristäytyvän persoonallisuuden piirteet. En tiedä, miksi en ole saanut diagnooseja esim. paniikista, ahdistuksesta ja masennuksesta kun selvästi noista kärsin ja nuo diagnoosit saa helposti. Käytössäni ei ole mitään lääkitystä, eikä hoitoa tai mitään apua ole saatavilla.
Itsellä auttoi beetasalpaajat. Aina ei tarvitse edes ottaa sitä lääkettä vaan tieto siitä että on keino olemassa myös auttaa. Ja jos on tiedossa jotain jo etukäteen mikä jännittää niin voi ottaa sitten ennakoivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi oikeita paniikkikohtauksia niin lapsi vietäisiin ambulanssilla sairaalaan joka kerta
Ei ole noin! Itse esimerkiksi menin paniikkikohtausten aikana jos vaan mahdollista, johonkin piiloon ja yksinäisyyteen, koska minua hävetti se kohtaus. Alkuun toisinaan tosiaan epäilin että kyseessä on fyysinen kohtaus, mutta siltikin ajattelin, että ok kuolen sitten johonkin aivo- tai sydänjuttuun, mutta en halua että kaikki näkee kun kuolen. Joten menin esim. vessaan yksin "kuolemaan". Sitten kun kohtauksia oli jonkun aikaa ollut, tiesin jo että on erittäin epätodennäköistä että on sairaskohtaus, että tämä on se paniikkikohtaus vaan, joten ei olisi tullut mieleenkään mitään ambulanssia soitella. Niin karmealta kuin paniikkikohtaus tuntuukin, niin se menee aina ohi, suhteellisen nopeastikin vielä. Joten sitä voi ihan vaan odottaa että menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä siis poissaoloja koulusta oireilun takia? Vaikuttaako vapaa-aikaan?
Nyt on viidesti lähtenyt kesken päivän kotiin kohtausten takia. Ei varsinaisesti vaikuta vapaa aikaan paitsi että hän ei halua mennä bussilla, että jos kaverit menee kauemmas hän tulee takaisin kotiin. Mutta nuo kohtaukset tulee yleensä vain koulussa. Kotona ei ole tullut vielä yhtäkään, bussissa se yksittäinen.
Eli liittyy sosiaalisiin tilanteisiin tai paikkoihin joissa on paljon ihmisiä. Onko nuori aiemmin ollut kova jännittämään erilaisia tilanteita?
Ei ole ainakaan näkynyt hänestä eikä ole siitä aiemmin sanonut. Ihan pienenä kyllä oli todella ujo ja meni aina mun selän taakse piiloon jos meille tuli hänelle tuntemattomia vieraita. Sittemmin reipastui mutta nyt on tullut noita kohtauksia. Ihan eka tuli silloin kun hänelle oli tullut jännityksen takia huono olo luokassa ja hän oli jostain syystä alkanut pelkäämään, että oksentaa ja ei ehdi vessaan.
Mutta tosi hankala selvittää tilanteita enemmän kun hän ei halua myöntää että mitään ongelmaa on. Esim tuossakin hän sanoi että se koko juttu tuli huonon olon takia eikä halunnu kertoa miksi huono olo tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt kuulostaa oikeasti siltä, että ensi syksyksi kouluun tarvitaan jotain erikoisjärjestelyjä ja siltä, että normaali koulunkäynti ei onnistu. Lapselle pitää hankkia diagnoosi ja jotain apua vaikka sitten väkisin ihan jo tulevaisuutta ajatellen. Eri asia sitten on se, että onko mitään apua tai hoitoa saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusataanko koulussa? Jos kyllä niin pitäisi puuttua siihen. Ei auta paniikkikohtausten hoito psykiatrialla, jos olosuhteet on pielessä.
Ei mun tietoon ainakaan ole tullut sellaista. Eka kohtaus tuli ennen esitelmää ja se fyysinen huono olo taitaa laukaista sen paniikin. Hänelle tulee voimakkaat fyysiset oireet ja hän pelkää että oksentaa luokkaan eikä ehdi vessaan. En toki tiedä onko tuo pelko aina sama, mutta joskus oli tuo tilanne josta kohtaus tuli.
Huh, onneksi itsellä ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta ahdistaessa, että o... tulisi. 😥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä siis poissaoloja koulusta oireilun takia? Vaikuttaako vapaa-aikaan?
Nyt on viidesti lähtenyt kesken päivän kotiin kohtausten takia. Ei varsinaisesti vaikuta vapaa aikaan paitsi että hän ei halua mennä bussilla, että jos kaverit menee kauemmas hän tulee takaisin kotiin. Mutta nuo kohtaukset tulee yleensä vain koulussa. Kotona ei ole tullut vielä yhtäkään, bussissa se yksittäinen.
Eli liittyy sosiaalisiin tilanteisiin tai paikkoihin joissa on paljon ihmisiä. Onko nuori aiemmin ollut kova jännittämään erilaisia tilanteita?
Ei ole ainakaan näkynyt hänestä eikä ole siitä aiemmin sanonut. Ihan pienenä kyllä oli todella ujo ja meni aina mun selän taakse piiloon jos meille tuli hänelle tuntemattomia vieraita. Sittemmin re
Jos se pelko liittyy oksentamisen pelkoon niin voisiko sopia kaikkien opettajien kanssa, että vessaan saa lähteä lupaa kysymättä ja taskussa olisi muovipussi syöksyoksennuksia varten, jos vessaan ei ehtisi. Ehkä se vähentäisi tai ainakin lievittäisi oireita, kun lapsi tietää, että vahinkoa ei voi tulla?
Anteeksi nyt vaan, en halua loukata, mutta itse autisminkirjolla olevana tätä keskustelua lukeneena kuulostaa koko ajan enemmän siltä, että autisminkirjoa/nepsyyttä saattaa olla taustalla. Autisminkirjoon liittyy vahvasti lähes jatkuva eri tavoin ilmenevä ahdistus ja sitten kun mitään keinoa sen halkintaan ei ole esim. tic-oireet niin sitten se purkaantuu rajusti. Sen voi aiheuttaa ihan epämukavia tilanteisiin joutuminen, kuormitus ja äärimmäiset aistiyliherkkyydet, joita laukaisevia tekijöitä juurikin koulusta löytyy mm. kova ääni, valot, yleinen kaaos, liikaa ihmisiä, auktoriteetit, tavallaan vankilamaiset olosuhteet jne.
Ehkä menen asioiden edelle, mutta diagnooseilla ja lääkärintodistuksella tuollaisessa tilanteessa olisi esim. mahdollista päästä tekemään ylioppilaskirjoitukset omaan tilaan, jossa paikalla on vain valvoja, eikä muita. Suureen saliin ei tarvitse mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi oikeita paniikkikohtauksia niin lapsi vietäisiin ambulanssilla sairaalaan joka kerta
Eli koulun vessasta hysteerisesti itkeminen, niin tiheä hengittäminen että en saa sanoista mitään selvää, väliin liman yökkiminen ja tukehtumisen tunne ei ole tarpeeksi oikea paniikkikohtaus? Voin sanoa, että pari ensimmäistä kertaa säikähdin kunnolla kun lapseni soitti mulle koulusta tuossa kunnossa. Pelkäsin että hän oikeesti tukehtuu siihen limaansa kun hengitys oli niin tiheää ja pinnallista. Tänään viimeksi hain hänet tuossa kunnossa kotiin .
Kyllä se on. Oksentaako hän kohtauksen aikana vai onko se vain pelkoa eikä todellinen uhka?
varmista nyt ettei ole esimerkiksi OCD, jolloin väärällä "hoidolla" se vain pahenee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä siis poissaoloja koulusta oireilun takia? Vaikuttaako vapaa-aikaan?
Nyt on viidesti lähtenyt kesken päivän kotiin kohtausten takia. Ei varsinaisesti vaikuta vapaa aikaan paitsi että hän ei halua mennä bussilla, että jos kaverit menee kauemmas hän tulee takaisin kotiin. Mutta nuo kohtaukset tulee yleensä vain koulussa. Kotona ei ole tullut vielä yhtäkään, bussissa se yksittäinen.
Eli liittyy sosiaalisiin tilanteisiin tai paikkoihin joissa on paljon ihmisiä. Onko nuori aiemmin ollut kova jännittämään erilaisia tilanteita?
Ei ole ainakaan näkynyt hänestä eikä ole siitä aiemmin sanonut. Ihan pienenä kyllä oli todella ujo ja meni aina mun selän taakse piiloon jos meill
En tiedä onko se ainoa pelko tuossa taustalla vai ei. Epäilen että ei ole mutta vsikea tietää kun hän kiistää kaiken. Hyviä vinkkejä kuitenkin.
Nyt on viidesti lähtenyt kesken päivän kotiin kohtausten takia. Ei varsinaisesti vaikuta vapaa aikaan paitsi että hän ei halua mennä bussilla, että jos kaverit menee kauemmas hän tulee takaisin kotiin. Mutta nuo kohtaukset tulee yleensä vain koulussa. Kotona ei ole tullut vielä yhtäkään, bussissa se yksittäinen.