Mies roikottanut kohta 2 vuotta tapailusuhteessa

Siis onko vain yhdessäasuminen oikeaa seurustelua? Vai eikö mies suostu kutsumaan suhdettanne muuksi kuin seurusteluksi?

Itse olin sitoutuneessa parisuhteessa mieheni kanssa melkein 5 vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Se ei ollut kummallekaan erityisen tärkeää että asutaan saman katon alla, mutta noin 3 kk tapailun jälkeen sovittiin kyllä että seurustellaan vain toistemme kanssa ja esiteltiin toisemme tyttö- ja poikaystävänä.

Mitä tuo tapailusuhde tarkoittaa. Eikö mies halua sanoa, että seurustelette? Onko esitellyt sinut vanhemmilleen ja kavereilleen? 

Yhteenmuutto ei aina ole ajankohtainen kahden vuoden suhteen jälkeen, jos ollaan kovin nuoria ja mahdollisesti kokemattomia (ts. ei olla ehditty asia vielä pitkään omillaan). Mutta jos mies ei halua määritellä teidän välistä suhdetta seurusteluksi, ja/tai ei esittele sinua läheisilleen, niin silloin olisin huolestunut. Ja myös harkitsisin suhteen pistämistä jäähylle.

Mies, joka ei näe sinua unelmanaisenaan:

Hän on emotionaalisesti etäinen: Hänessä voi huomata välinpitämättömyyttä sinua kohtaan. Hän esim välttelee syvällisiä keskusteluja kanssasi, ei puhu tunteistaan tai osoittaa haluttomuutta rakentaa läheisyyttä kanssasi. Lisäksi hän saattaa karttaa läheisyyttä ja intiimejä hetkiä (seksin ulkopuolella). Vaikka hän olisi halukas harrastamaan kanssasi seksiä, hänen käytöksensä voi muuttua etäiseksi seksin jälkeen.

Hän on epävarma tunteistaan: Hän sitoutuu vain tiettyyn pisteeseen asti, esimerkiksi hän haluaa sinulta kaikki tyttöystävän edut, mutta ei määrittele suhdettanne, eikä osoita halua sitoutua sinuun kosimalla. Hän ei ilmaise miten hän näkee sinut tulevaisuudessaan, eikä ryhdy aktiivisiin toimiin sen eteen. Mies, joka on löytänyt unelmanaisensa, ei epäröi hetkeäkään tunteistaan ja mielellään ilmaisee ne myös.

Ei rahallista panostusta: Mies on pihi, haluaa jakaa laskut kanssasi 50/50 "tasa-arvon" nimissä tai pyytää sinulta rahaa. Hän ei myöskään osoita huolehtivaisuutta tekemällä erityisiä eleitä, kuten yllättämällä sinua lahjoilla. Jos mies tapaisi unelmanaisensa, hän kasaisi viimeiset penninsä ja resurssinsa tehdäkseen häneen vaikutuksen. Hänestä olisi noloa laittaa unelmanainen maksamaan. Miehet panostavat aina rahallisesti asioihin joita arvostavat.

Minimieffortti: Hän tekee vain sen verran, että suhde pysyy yllä, mutta ei mitään ylimääräistä osoittaakseen arvostusta tai rakkautta. Miehet ovat luonnostaan metsästäjiä ja haluavat hurmata ja tehdä vaikutuksen unelmanaiseensa, jonka kanssa näkevät tulevaisuuden.

Tekojen puute: Mies näyttää aina teoillaan, ei sanoillaan, onko hän sinusta vakavissaan. Hän saattaa olla täynnä lupauksia tai sanoa sinulle että olet tärkeä, mutta loppujen lopuksi totuus näkyy teoissa. Jos deittejä ei tule ja hän haluaa nähdä sinut vain töiden jälkeen kotonaan... siinä on vastauksesi.

Hän on epämääräinen tulevaisuudesta:Hän ei puhu yhteisestä tulevaisuudesta ja välttää keskusteluja pitkäaikaisista suunnitelmista. Hän saattaa sanoa esim. "Otetaan päivä kerrallaan", "Katsotaan mihin asiat etenee".

Et ole tavannut perhettä/kavereita: Mies salailee suhdettanne, piilottelee sinua ja haluaa nähdä aina vain kahdestaan. Kun mies tapaa unelmanaisensa, hän haluaa kertoa ja näyttää sen kaikille.

Ajanvieton priorisointi: Hän priorisoi ajanviettonsa muiden ihmisten tai asioiden kanssa yli yhteisen ajan sinun kanssasi. Hän esimerkiksi lähtee usein ulos muiden kanssa, mutta ei koskaan kutsu sinua mukaan. Jos hän sanelee jatkuvasti, milloin te näette toisianne, eikä ota huomioon sinun toiveitasi, et ole hänelle prioriteetti.

Vaihteleva kommunikaatio: Joskus hänestä kuuluu, joskus ei. Joskus hän vastaa viesteihin heti, joskus sinä menee tunteja tai päiviä. Joskus hän tekee suunnitelmia, joskus ei. Joskus hän soittaa, joskus ei. Tämä ei ole normaalia käytöstä mieheltä, joka on sinusta vakavissaan. Tämä on käytöstä mieheltä, joka haluaa pitää sinut elämässään helpon seksin, huomion ja oman egonsa buustaukseen.

Hän sanoi jo ettei etsi mitään vakavaa: Kun mies sanoo sinulle ettei halua mitään vakavaa, usko häntä ensimmäisellä kerralla. Et ole hänen unelmanaisensa, joten ei hän tule muuttamaan mieltään.

Jos mies ei ole innoissaan sinusta, panosta sinuun tai vie suhdettanne eteenpäin, et ole hänen prioriteettinsa, eikä sinun tule tyytyä puolittaiseen huomioon, tai tuhlata aikaasi häneen. Olet kaiken sen arvoinen, että sinua kohdellaan kuin kuningatarta.

Sen sijaan, valitse joka on varma sinusta ja kohtelee sinua kuin unelmien naistaan.

Valitse aina mies joka on hulluna sinuun, ei ikinä toisin päin. Miehen tulee olla se joka on täysin sinun lumoissasi, ja joka on innoissaan että pääsee juuri sinun kanssa treffeille/naimisiin ja haluaa esitellä sinut kaikille ja hehkuttaa sinua koko ajan. Ei ikinä toisin päin !! Äläkä ikinä anna enemmän kuin saat.

Muista, että kun mies on sinusta varma, you will know it, eikä sinulla ole epäilystäkään siitä, että haluaako hän sinut vakavissaan. Hän luo sinulle turvaa tekemällä jatkuvasti selväksi teoillaan, että olet hänelle tärkeä. Hän on johdonmukainen kommunikoinnissaan, on säännöllisesti yhteydessä sinuun, panostaa sinuun, priorisoi sinut ja olet aina hänen suunnitelmien ensimmäinen vaihtoehto. Mies, joka on täysin hurmaantunut sinuun, ei malta odottaa päästäkseen aloittamaan elämää kanssasi ja antaa sinulle selkeän käsityksen tulevaisuudesta ja vie koko ajan suhdettanne eteenpäin ollakseen osa elämääsi. Hän ei jätä sinua harmaalle alueelle, sillä hän tietää mitä haluaa ja etenee sitä kohti.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko vain yhdessäasuminen oikeaa seurustelua? Vai eikö mies suostu kutsumaan suhdettanne muuksi kuin seurusteluksi?

Itse olin sitoutuneessa parisuhteessa mieheni kanssa melkein 5 vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Se ei ollut kummallekaan erityisen tärkeää että asutaan saman katon alla, mutta noin 3 kk tapailun jälkeen sovittiin kyllä että seurustellaan vain toistemme kanssa ja esiteltiin toisemme tyttö- ja poikaystävänä.

Tarkoitin tässä että eikö mies suostu kutsumaan suhdettanne muuksi kuin tapailuksi. Ajatusvirhe.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko vain yhdessäasuminen oikeaa seurustelua? Vai eikö mies suostu kutsumaan suhdettanne muuksi kuin seurusteluksi?

Itse olin sitoutuneessa parisuhteessa mieheni kanssa melkein 5 vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Se ei ollut kummallekaan erityisen tärkeää että asutaan saman katon alla, mutta noin 3 kk tapailun jälkeen sovittiin kyllä että seurustellaan vain toistemme kanssa ja esiteltiin toisemme tyttö- ja poikaystävänä.

Olen mies ja tuollaisessa suhteessa mitä ap kuvailee. Naisen kanssa olen kyllä keskustellutkin suhteen tasosta ja miksi sitä kutsutaan ja haluan pitää sen vain tapailusuhteena, en seurusteluna ja olen siitä täysin avoin. Ketjussa kirjoittaneet ovat mielestäni aivan oikeassa. Jos mies ei suhteesta keskusteltaessa halua vakiinnuttaa suhdetta seurustelusuhteeksi, ei ole mitään mitä nainen voisi tehdä, että tilanne muuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on antanut kaikki "aviolliset edut" miehelle, saamatta itse mitään sitoutumisen tapaistakaan.

Liian moni nainen tekee saman virheen.

Kai meille on niin hyvin opetettu, että miehet ja naiset ovat erilaisia, että yritämme ymmärtää, odottaa ja selitellä parhain päin, vaikka mies käyttäytyisi miten. Onko sittenkin lopulta niin, että välittävä ihminen käyttäytyy samoin, olipa kumpaa sukupuolta tahansa? Ja nämä ns. marsilaiset ovat vain keskenkasvuisia pikkupoikia. 

Missä noin on opetettu?

Tietysti ihminen näyttää tunteensa, jos niitä on! Jos ei näytä eikä näy teoissa ja valinnoissa, niin niitä ei ole. Ei tunnemaailmalla sinänsä ole sukupuolta. 

Järkyttävää meininkiä AP:lla, nyt heti poikki tuollainen touhu. 

Ei mitään taukoja, herranjestas sentään! Jos homma ei etene niin se ei etene. Älä enää hukkaa yhtään kallisarvoista päivää ihmisen kanssa joka ei ole valmis oikein mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on fiksuja nykyään. Huvittelevat vain nuorena suomalaisten naisten kanssa ja sitten vakavaan suhteeseen valitsevay ulkomaalaisen puolison. Ne miehet siis, jotka saavat itse valita naisensa, eikä tarvitse pelkästään tyytyä mihinkään.

Saanko esittää sulle kysymyksen: onko sulla mitään sellaisia ominaisuuksia, että olisit hyvä vaimo?

 

 

 

Olet idiootti, mutta taidatkin jo tietää sen. T. ulkomaalainen nainen

 

ihmeen hyvin kirjoitat suomea, vi tun ìdiootti :DD

No varmaan ehkä siksi, että olen asunut Suomessa yli 20 vuotta, ääliö. 

Vierailija kirjoitti:

Suurinosa miehistä haluaisi tuollaisen suhteen, eivätkä etsi mitään parempaa. 

Ikävä kyllä.

Mä jouduin lopettamaan suhteen, jossa ei muutaman vuoden jälkeen mies halunnut minkäänlaista virallista sitoutumista. Ei yhteenmuuttoa, kihloja saatika avioliittoa. Ei perhettä (siihen olimme liian vanhoja). No, kyllähän se, että mua pidettiin itsestäänselvyytenä, näkyi vähän kaikessa muussakin kuin sitoutumisasiassa 

Mietin monesti sitä, että miten meidän suhteelle kävisi, jos miehelle tulisikin vastaan joku johon hän tulisesti rakastuisi. Ja jonka hän haluaisikin vaimokseen. Minä jäisin siinä vaiheessa kuin nalli kalliolle :)

Joten, vaikka ero on tehnyt kipeää ja en voi sanoa siitä toipuneeni, niin parempi yksin kuin parisuhteessa, jossa en ole toiselle tärkeä sillä tavoin kuin puolison tulisi olla.

Miksi mies haluaisi muuttaa kanssasi yhteen ja sitoutua paremmin, koska saa sinulta jo tyttöystäväkohtelua, mutta samalla kätevästi pitää ovea raollaan, jos joku parempi tulisi kuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko vain yhdessäasuminen oikeaa seurustelua? Vai eikö mies suostu kutsumaan suhdettanne muuksi kuin seurusteluksi?

Itse olin sitoutuneessa parisuhteessa mieheni kanssa melkein 5 vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Se ei ollut kummallekaan erityisen tärkeää että asutaan saman katon alla, mutta noin 3 kk tapailun jälkeen sovittiin kyllä että seurustellaan vain toistemme kanssa ja esiteltiin toisemme tyttö- ja poikaystävänä.

Noh aloituksesta käy hyvin selväksi, ettei AP:n ja tuon ihmeen TAPAILUmiehen halut kohtaa. Ei siinä sen kummempaa. 

Parisuhteen edellytys on molemminpuolinen halu olla yhdessä ja sitoutua siihen yhteiseen elämään (mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa).

TAPAILUsuhde on jotain ihme nykypaskaa. Jos AP haluaa rakastajan, etsii sellaisen. Jos AP haluaa poikaystävän, etsii sellaisen. Jos AP haluaa aviomiehen, etsii sellaisen. 

Tapailusuhde on oma asia jos sellasesta tykkää, mutta enpä itse ikinä käyttäisi tuollaista käsitettä enkä alkaisi mihinkään hiton _tapailusuhteeseen_ 

Päivän "tapailusuhde" trolli.

Luulis, että näiden satojen tapailusuhde-trollerssonien jälkeen olisi jo aihe läpeensä kaluttu, mutta aina vaan löytyy uutta ja taas uutta "tapailusuhteen" tiimoilta.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Päivän "tapailusuhde" trolli.

Luulis, että näiden satojen tapailusuhde-trollerssonien jälkeen olisi jo aihe läpeensä kaluttu, mutta aina vaan löytyy uutta ja taas uutta "tapailusuhteen" tiimoilta.

0/5

Joo mulle on tullut sellanen tunne, että jos ikinä livenä törmään ihmiseen joka käyttää sanaa tapailusuhde, tapailumies tai tapailunainen, niin se on siinä - katoan :D 

Sinähän siinä mlkussa roikut. Hanki elämä.

Kerroin jo keskustelun alussa, että mulla tapailusuhde eteni ihan avioliittoon asti. Mutta se ei ollutkaan hyvä juttu. Mulle jäi tunne, että mun kanssa oltiin kun ei parempaa jaksanut etsiä tai ei uskonut, että saisi. Kaikkeen sitä nuorena suostuukin... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos nainen raskautuu???? onko valmis ottamaan vastuun jos vaikka hmmmmm ehkäisy pettää

Entä jos se onkin hänen toinen tapailunaisensa, joka tulee raskaaksi? 

Ehtiikö tuo pyörittää jotain toista tapailunaista, jos tapaa ap:n kanssa kuitenkin yleensä päivittäin?

Mun mielestä ap:n kuvaama tilanne kuulostaa kovasti samalta kuin se, jota monet seurusteluksi nimittävät. Eihän seurusteleminenkaan tarkoita sitä, että oltaisiin satavarmasti loppuelämä yhdessä, vaan tutustumista ja toisilleen soveltuvuuden tutkimista sekin on. Mutta ap:n tapailumies ei ilmeisesti halua sitoutua sitäkään vähää, että uskaltaisi käyttää sanaa seurustelu.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin jo keskustelun alussa, että mulla tapailusuhde eteni ihan avioliittoon asti. Mutta se ei ollutkaan hyvä juttu. Mulle jäi tunne, että mun kanssa oltiin kun ei parempaa jaksanut etsiä tai ei uskonut, että saisi. Kaikkeen sitä nuorena suostuukin... 

 

Joo sen huomaa kyllä jos mies himoaa sua ja inspiroituu sun seurasta, ihailee sua ja viihtyy sun lähellä.

Siitä ei ole epäselvyyttä, jos noin on. 

Toivoisin, ettei yksikään nainen suostuisi näihin "tapailusuhteisiin", koska 100% miehistä on siihen tyytyväisiä, ellei enempää vaadita. Miksei haluaisi saada kaikkea antamatta takaisin juuri mitään, jos siihen mahdollisuus annetaan.

Aloittajaa suosittelisin lopettamaan suhteen, koska se ei melko varmasti johda mihinkään ja tuhlaat vain aikaasi. Toinen vaihtoehto on, että teet oikeasti saman kuin mieskin: katselet ympärillesi ja etsit sitä sitoutumiskykyistä miestä, jonka kanssa mahdollisesti oikeasti haluaisitte toisenne. Tapailumies voi roikkua taustalla tilapäisenä seurana, mutta päivittäinen tapaaminen on kyllä tässä tilanteessa liikaa, koska niin kauan kun tunteita on, on ehkä vaikeaa katsella ja tapailla aidon avoimesti muita, vakavammin otettavia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin jo keskustelun alussa, että mulla tapailusuhde eteni ihan avioliittoon asti. Mutta se ei ollutkaan hyvä juttu. Mulle jäi tunne, että mun kanssa oltiin kun ei parempaa jaksanut etsiä tai ei uskonut, että saisi. Kaikkeen sitä nuorena suostuukin... 

 

Joo sen huomaa kyllä jos mies himoaa sua ja inspiroituu sun seurasta, ihailee sua ja viihtyy sun lähellä.

Siitä ei ole epäselvyyttä, jos noin on. 

No jos on itsetunto-ongelmia niin riittää, että se ukko on siinä ja on ihan kiva. Ei sentään lyönyt tai pahemmin haukkunut.