Onko joskus joku ystävä, kaveri tai ystäväpariskunta hävinnyt selittelemättä elämästänne?

Esikoisen entinen kummitäti pisti itse välit poikki esikoisen ollessa puolitoistavuotias. Sen jälkeen en oo hänestä kuullut yli 25vuoteen. Syyksi sanoi, että ollaan liian erilaisista taustoista.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen entinen kummitäti pisti itse välit poikki esikoisen ollessa puolitoistavuotias. Sen jälkeen en oo hänestä kuullut yli 25vuoteen. Syyksi sanoi, että ollaan liian erilaisista taustoista.

Oliko hän ystäväsi tai jotain muuta ennen tuota kummiutta? Harmillista lapselle jos ei edes postikortteja lähetä. JA siis plussat siitä, että on kuitenkin antanut jonkin syyn ennen täyshiljaisuutta. Aina ei syytä voi antaa, se on sen verran "paha".

Olen sekä itse hävinnyt että minulta on hävitty muutamia kertoja. Mielestäni ihan normaalia, kun elämäntilanteet ja ystävätkin muuttuvat.

Tarve puida asiaa liittyy siihen, ettei olisi itse tahtonut lopettaa suhdetta eli koki suhteen tärkeämpänä kuin toinen osapuoli tai sitten tapahtui jotain vastaavaa kiusallista kuin ap:lle. Itsellekin tapahtui, että tuttavaperheen mies teki rakkaudentunnustuksen, mutta ei sitä tarvinnut mitenkään selitellä, kun lopetimme ystävyyden. Vaimo oli käskenyt tunnustaa.

Pari lapsuuden ystävää lemppasi, en tiedä miksi. Tosin olen erään ihmisen nähnyt YouTube videoissa ja ajattelen että on ihan kopio lapsuuden ystävästäni. Kehitin siis teorian päästäni, että ystäväni tuli raskaaksi eikä jostain syystä voinut siitä mitään sanoa ja kadotti minut elämästään. Meinaan tämän henkilön ikä mätsäisi jos hän olisi ystäväni lapsi,siitä ajasta kun lopetti yhteydenpidon. Se on vaan kun lapsesta yleensä tulee vanhemman kopio,eleet,puhetyyli,ilmeet..vaikkei sitä itse huomaisi,mut mä näen tässä henkilössä kopion siitä lapsuuden ystävästäni.

Mä taisin olla se, joka hävisi. Liittyy lähinnä mielenterveyteen ja muutenkin aika eristäytynyttä elämää elelen nykyään. Ei kyllä kukaan kysellyt peräänkään, kun hävisin kokonaan kuvioista.

Vierailija kirjoitti:

Olen sekä itse hävinnyt että minulta on hävitty muutamia kertoja. Mielestäni ihan normaalia, kun elämäntilanteet ja ystävätkin muuttuvat.

Tarve puida asiaa liittyy siihen, ettei olisi itse tahtonut lopettaa suhdetta eli koki suhteen tärkeämpänä kuin toinen osapuoli tai sitten tapahtui jotain vastaavaa kiusallista kuin ap:lle. Itsellekin tapahtui, että tuttavaperheen mies teki rakkaudentunnustuksen, mutta ei sitä tarvinnut mitenkään selitellä, kun lopetimme ystävyyden. Vaimo oli käskenyt tunnustaa.

Minulta on myös kerran hävinnyt yksi tuttava. Tulin raskaaksi ja se oli ilmeisesti hälle liikaa, kun kärsi lapsettomuudesta. En ollut nuorena kaveripiirissä mitenkään erityisesti julistanut haluavani lapsia tai perhettä, koska ei ole tapana kertoa kaikkia asioita ympäriinsä. Kun sitten yhtäkkiä tapasinkin lasteni isän, kaikki kävi aika nopeasti niinkuin joskus käy kun asiat loksahtavat kohdalleen, ja tämä ilmeisesti ärsytti tai herätti kummastusta.

Olen nuorena muuttanut toiselle paikkakunnalle kertomatta etukäteen tästä kenellekään.

Syitä oli monia, muun muassa minusta levitetyt valheet, poikaystävä toisaalla, vaikea perhetilanne eikä kykyä selvittää asioita.

Eräs ystävä otti tästä nokkiinsa, oli tosin jo ennen sitä kääntänyt minulle selkänsä.

Laitoin hääkutsun - henkilö katosi jäljettömiin. 

16-25 vuotiaana katosi kaikki. Uudet kuviot vei ja kasvoimme varmaan erilleen. Sitten kun erosin ekasta ja toisesta suhteesta, niin sen mukana tulleet ystävät ja pariskunnat katosi välittömästi. Ei ollut yllätys. Ja pääsipä aloittamaan tyhjältä pöydältä. 

Ystävä, jonka luulin olevan parhaani, ei pitkään vastannut yhteydenottoihin, ja laittoi sitten viestin, että hänen mielestään meidän välillä ei ole enää ystävyyttä, ja se oli sitten siinä, vaikka yritin avata keskustelua ja selvittää, mistä tämä johtui. 

Tämä kyllä satutti paljon. Täsätä on jo usea vuosi. Toisaalta jälkikäteen ajateltuna, oli hänellä aiemminkin tällaista käytöstä muita kohtaan. Kertoi välillä, että sejase kaveri sanoi kerran tällälailla pahasti vaikkapa tämän ystäväni puolisosta. Minä tietenkin järkyttyneenä siihen kommentoin, että eihän tuollaista käytöstä pitäisi sietää  kaveriltaan. Vasta jälkikäteen ymmärsin, että ehkä tämä ystäväni herkästi väärintulkitsi ihmisten sanomisia, eikä kyennyt lähtemään selvittämään tilanneta, vaan muhi sitä yhtä kommenttia tai tilannetta aikansa, ja pisti sitten vaan välit poikki. Oisipa ollut kiva saada häneltä ajoissa se tieto, mitä tein väärin, niin olisin voinut korjata tilanteen ja olisimme edelleen ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Olen sekä itse hävinnyt että minulta on hävitty muutamia kertoja. Mielestäni ihan normaalia, kun elämäntilanteet ja ystävätkin muuttuvat.

Tarve puida asiaa liittyy siihen, ettei olisi itse tahtonut lopettaa suhdetta eli koki suhteen tärkeämpänä kuin toinen osapuoli tai sitten tapahtui jotain vastaavaa kiusallista kuin ap:lle. Itsellekin tapahtui, että tuttavaperheen mies teki rakkaudentunnustuksen, mutta ei sitä tarvinnut mitenkään selitellä, kun lopetimme ystävyyden. Vaimo oli käskenyt tunnustaa.

Miksiköhän oli käskenyt tunnustaa? Aika erikoinen asetelma tässäkin.

Olen etäännyttänyt itse ja tullut myös itse etäännytetyksi.

Syynä kutakuinkin se, että oma elämä on ollut repaleista ja olen ollut osana monenlaisia eri kulttuuriympäristöjä. Omat mieltymykset vielä siihen päälle. Ei ole oikein sellaisia "hengenheimolaisia", joiden kanssa oltaisiin samalla aaltopituudella. Nykyään aika yksityinen ihminen muutenkin, enkä jaksa oikein tutustuakaan uusiin ihmisiin, kun suhteet aina loppuvat.

Kyllä on, ihan mitään selittämättä eräs erittäin hyvänä ystävänä pitämäni henkilö lopetti yhteydenpidon. En rehellisesti tiedä mikä oikein tuli ja olin pitkän aikaa aika rikki asiasta. Välirikosta on yli 10 vuotta ja välillä mietin mitä hänelle mahtaa kuulua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sekä itse hävinnyt että minulta on hävitty muutamia kertoja. Mielestäni ihan normaalia, kun elämäntilanteet ja ystävätkin muuttuvat.

Tarve puida asiaa liittyy siihen, ettei olisi itse tahtonut lopettaa suhdetta eli koki suhteen tärkeämpänä kuin toinen osapuoli tai sitten tapahtui jotain vastaavaa kiusallista kuin ap:lle. Itsellekin tapahtui, että tuttavaperheen mies teki rakkaudentunnustuksen, mutta ei sitä tarvinnut mitenkään selitellä, kun lopetimme ystävyyden. Vaimo oli käskenyt tunnustaa.

Miksiköhän oli käskenyt tunnustaa? Aika erikoinen asetelma tässäkin.

Oli kyllä yksi erikoisempia tapahtumaketjuja elämässäni ja hyvin kiusallista. Luulen, että nainen tiesi, että mies sai pakit ja halusi, että haikailu loppuu. Mies oli nimittäin aina kehumassa minua, osti lahjoja pyytämättä jne. 

on

Ystävyyssuhteet, jne on yleensä solmittu tietyssä elämänvaiheessa tai tiettyyn tarpeeseen, ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää täyty, kun se elämä vyöryy eteen päin ja nämä suhteet päätyy ilman selittelyjä, jne...

Eräs nettituttu vain lopetti yhteydenpidon yllättäen. Olimme lähettäneet toisille paljon sähköpostiviestejä ja tekstiviestejä ja soitelleet toisillemme. Olimme tapailleetkin jotain kertoja ja tapaamiset olivat onnistuneet hyvin. Sitten eräänä päivänä hän vain lopetti yhteydenpidon. Ei vastaillut enää viesteihin, eikä puheluihin, ei mihinkään yhteydenottoihin. Ei myöskään ottanut enää itse koskaan yhteyttä minuun. Hän vain toivotti eräänä illtana  hyvää yötä tekstiviestillä, sen jälkeen en enää kuullut hänestä mitään. Tästä on jo yli 10 vuotta ja yhä ihmettelen, että mitä tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Ystävä, jonka luulin olevan parhaani, ei pitkään vastannut yhteydenottoihin, ja laittoi sitten viestin, että hänen mielestään meidän välillä ei ole enää ystävyyttä, ja se oli sitten siinä, vaikka yritin avata keskustelua ja selvittää, mistä tämä johtui. 

Tämä kyllä satutti paljon. Täsätä on jo usea vuosi. Toisaalta jälkikäteen ajateltuna, oli hänellä aiemminkin tällaista käytöstä muita kohtaan. Kertoi välillä, että sejase kaveri sanoi kerran tällälailla pahasti vaikkapa tämän ystäväni puolisosta. Minä tietenkin järkyttyneenä siihen kommentoin, että eihän tuollaista käytöstä pitäisi sietää  kaveriltaan. Vasta jälkikäteen ymmärsin, että ehkä tämä ystäväni herkästi väärintulkitsi ihmisten sanomisia, eikä kyennyt lähtemään selvittämään tilanneta, vaan muhi sitä yhtä kommenttia tai tilannetta aikansa, ja pisti sitten vaan välit poikki. Oisipa ollut kiva saada häneltä ajoissa se tieto, mitä tein väärin, niin olisin voinut korjata tilanteen ja olisimme edelleen ystäviä.

Mä tiedän myös yhden tällaisen ihmisen. Ns sarjatulella blokkailee ihmisiä elämästään jos asiat ei mene kuten haluaa. Hyvin vaikeaa ja raskastakin pidemmän päälle tällaisen henkilön kanssa "asiointi".

Sosiaalisesta mediasta poistelu on minusta jo vähän draamahakuisuutta, varsinkaan kun ystävät ei ole vastuussa eikä syytäpäitä tämän miehen tekemisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs nettituttu vain lopetti yhteydenpidon yllättäen. Olimme lähettäneet toisille paljon sähköpostiviestejä ja tekstiviestejä ja soitelleet toisillemme. Olimme tapailleetkin jotain kertoja ja tapaamiset olivat onnistuneet hyvin. Sitten eräänä päivänä hän vain lopetti yhteydenpidon. Ei vastaillut enää viesteihin, eikä puheluihin, ei mihinkään yhteydenottoihin. Ei myöskään ottanut enää itse koskaan yhteyttä minuun. Hän vain toivotti eräänä illtana  hyvää yötä tekstiviestillä, sen jälkeen en enää kuullut hänestä mitään. Tästä on jo yli 10 vuotta ja yhä ihmettelen, että mitä tapahtui?

Oletko varma, että hän on yhä ihan elossa tai ettei silloin mitään vakavaa sattunut?