Lue keskustelun säännöt.
Lapseni punastuu todella nopeasti ja voimakkaasti. Mitä tuolle voi tehdä? Kertoo että kaverit jo naureskelee hänelle.
05.05.2025 |
Lapsella on ollut monena päivänä on paha mieli ja viimein uskalsi kertoa miksi. Mulla on itselläni sama punastumis "ongelma", mutta meikillä saan hieman lievennettyä. Ymmärrän siis täysin. Ei tarvi kuin vähän nolostua tai innostua niin naama muistuttaa sitä kuuluisaa paloautoa. Lapsi sanoi että koulussa liikkuu ihastusjuttuja ja tuota naureskelua on tämän takia. Tosi ikävää. Onko tähän mitään voiteita tms mitä olette kokeneet hyväksi?
Kommentit (153)
Tuo on normaalia.
Ehkä kavereillakin on ihastuksia, mutta pojat ei niistä osaa keskenään puhua, joten asiasta heitetään vitsiä. Ihastunutta kiusataan vaikka mitään syytä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriin ja kysy leikkausta. Ylempänä jo mainittiinkin. 4000 pieni hinta pojalle itseluottamuksesta
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Koko ketju on luettu läpi. Sain paljon ajateltavaa. Tilanteesta sen verran että pojan isoin tunnekuohu meni ohi ja äsken juttelin hänen kanssaan ja hän kertoi että oli laittanut snäpissä parille kaverille että tuo ärsyttää. Mulle tuli pojan puheesta sellainen olo että kaveritkin olisi pyytäneet anteeksi. Tottakai huomenna koulussa voi jotain käydä, mutta pyysin kertomaan, jos niin on. Puhuttiin monista täällä nousseista ajatuksista ja musta tuntuu että pojalla on jo paljon parempi olo. Tietysti varaudun siihen että saan tsempata häntä tämän asian kanssa vielä pitkään. Tuossakin keskustellessa huomasin, että hän punastui kun vain kertoi niistä tilanteista joissa koulussa oli punastunut. Ja huomasin, että yritti sitä peitellä vetämällä huppua päähän ja katsomalla muualle. En kuitenkaan sanonut siitä mitään, mutta huomaan, että vaikea tilanne on. Jospa kaverit olisi kuitenkin ymmärtäneet pojan viestin ja lopettaisivat.
Huolestuttavaa jos punastuu noin helposti. Jos ihan normaalissa tilanteessa punastuu niin jotakin voi olla vialla ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on rosacea joka on geneettinen vaiva, eikä sitä mikään muu kuin PDL laser tai YAG laser korjaa. Yksi hoitokerta on yksityisellä noin 700 euroa ja hoitokertoja tarvitaan punoituksen täysimääräiseen poistoon 4-6 eli nelisen tuhatta euroa.
Ivermektiinivoide (soolantra) auttaa vain jos ongelma on bakteriaalinen ja demodex-punkkien aiheuttama. Jos ei ole aknea vaan ainoastaan todella punainen naama, laser on ainoa hoitokeino.
Heh :D Rosacea on useimmiten naisten, hieman varttuneempien sellaisten vaiva (epäillään että hormonaalisilla tekijöillä ja aurinkoaltistuksella on osuutensa säätelyn flippaamisessa). Se ei ala yhtäkkiä vaan hiipii pahemmaksi usein vuosien kuluessa. Ihon punoittelua ja märkänäppyjä on yleensä muutenkin kuin jännittävissä tilanteissa.
Ap:n pojan punastelu vaikuttaa kyllä vahvasti sosiaaliseen jännitykseen liittyvältä sympaattisen hermoston reaktiolta. Joka taas on tyypillistä nimenomaan nuorilla ja usein helpottaa ikää myöten.
Etenkin hyvällä hoidolla ja oireen ymmärryksellä, kannattaa ehkäistä pakkoajatuksen tasolle menevä pelko mitä punasteluun voi liittyä. Beetasalpaajat katkaisee monen kohdalla ikävän sosiaalisten tilanteiden pelkoon johtavan kierteen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Koko ketju on luettu läpi. Sain paljon ajateltavaa. Tilanteesta sen verran että pojan isoin tunnekuohu meni ohi ja äsken juttelin hänen kanssaan ja hän kertoi että oli laittanut snäpissä parille kaverille että tuo ärsyttää. Mulle tuli pojan puheesta sellainen olo että kaveritkin olisi pyytäneet anteeksi. Tottakai huomenna koulussa voi jotain käydä, mutta pyysin kertomaan, jos niin on. Puhuttiin monista täällä nousseista ajatuksista ja musta tuntuu että pojalla on jo paljon parempi olo. Tietysti varaudun siihen että saan tsempata häntä tämän asian kanssa vielä pitkään. Tuossakin keskustellessa huomasin, että hän punastui kun vain kertoi niistä tilanteista joissa koulussa oli punastunut. Ja huomasin, että yritti sitä peitellä vetämällä huppua päähän ja katsomalla muualle. En kuitenkaan sanonut siitä mitään, mutta huomaan, että vaikea tilanne on. Jospa kaverit olisi kuitenkin ymmärtäneet pojan viestin ja lopettaisivat.
Jos ei muuta, niin ainakaan poikasi ei ole yksin. Meitä on paljon, jotka ovat kärsineet tai kärsivät siitä edelleen.
Parhaiten voisi vaan auttaa pääsemään siitä eroon, ettei piiloutuisi tai nolostuisi siitä vaan rohkeasti vaan on välittämättä muista. Vaikeaa se on ja itse en siihen pystynyt ainakaan nuorempana ja ujonpana. Toivottavasti poikasi on joku päivä rohkeampi kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee aikuistumisen myötä kyllä ohi. Itse mietin välillä, etten ole punastellut pitkään aikaan, siis vuosiin! Nuorena se oli kovin kiusallista.
N46
Olen samanikäinen ja punastun edelleen, mutta en niinkään jännittämisen vuoksi vaan jos kiihdyn/suutun. Siis vaikken sanoisi mitään, kierrokset nousee ja puna nousee kasvoille. Kyllä se häiritsee.
Mulla on tämä sama. Olen opettaja ja vaikka tilanteet eivät mene ihon alle niin punastun silti joka päivä. Välillä oppilaatkin kysyy, miksi olen punainen. Siis esimerkiksi jos menen kahden oppilaan riidan väliin, nauran paljon tai vaikka keskustelen jostain hankalasta tilanteesta jonkun huoltajan kanssa. Nolottaa. Tuntuu, että se vie uskottavuuttani.
Ei ihastumista kannata hävetä. Sehän on normaali ja hieno asia. Se kertoo enemmän kavereista, jotka tuolle nauravat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee aikuistumisen myötä kyllä ohi. Itse mietin välillä, etten ole punastellut pitkään aikaan, siis vuosiin! Nuorena se oli kovin kiusallista.
N46
Olen samanikäinen ja punastun edelleen, mutta en niinkään jännittämisen vuoksi vaan jos kiihdyn/suutun. Siis vaikken sanoisi mitään, kierrokset nousee ja puna nousee kasvoille. Kyllä se häiritsee.
Mulla on tämä sama. Olen opettaja ja vaikka tilanteet eivät mene ihon alle niin punastun silti joka päivä. Välillä oppilaatkin kysyy, miksi olen punainen. Siis esimerkiksi jos menen kahden oppilaan riidan väliin, nauran paljon tai vaikka keskustelen jostain hankalasta tilanteesta jonkun huoltajan kanssa. Nolottaa. Tuntuu, että se vie uskottavuuttani.
Minulla juuri sama ongelma! Olen 4-kymppinen opettaja ja punastelen töissä viikoittain. Todella kiusallinen vaiva. Toisinaan otan propralia esim ennen palaveria mutta useinkaan en ehdi ja sitten olen punainen palaverissa.
Eihän siinä mitään. Tuohan on täysin normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on normaalia.
Ehkä kavereillakin on ihastuksia, mutta pojat ei niistä osaa keskenään puhua, joten asiasta heitetään vitsiä. Ihastunutta kiusataan vaikka mitään syytä ei ole.
Näin. Kuka vain voisi joutua ap:n pojan asemaan. Eiköhän nuoret pian keksi uuden jutun. Tsemppiä.
Itsellä käytössä Eucerin ultrasensitive päivävoide, rauhoittaa herkkää ihoa. Lisäksi on olemassa laserhoitoja yksityisellä ihon pintaverisuonien laajentumista vastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä mitään. Tuohan on täysin normaalia.
Ai mikä on normaalia?
Se, että punastuu helposti ja heleästi?
Se, että siitä vittuillaan? Vai...
Se, että kärsii sekä punastelustaan että vittuilusta?
Jos jokin on normaalia, niin se että yrittää löytää ratkaisun ongelmaan.
Olen herkästi ja voimakkaasti punastuva mies. Nyt jo nelikymppinen eikä asia siksi ole kiinnostanut pitkään aikaan eikä nykyään joka vuosi tule vastaan mitään voimakkaita näkyviä tunteita aiheuttavaa. Muistan, että parin ihmisen mielestä on ollut hauskaa joskus kun punastun. Ei ole ollut tuon tason ongelma kuin ap:n lapsella. Oma suhtautuminen on se mihin voi vaikuttaa. Itse punasteluun ei ole neuvoja, mutta vittuiluun auttaa väkivalta. Ei mikään tiukasti sanominen, vaan välitön ruumillinen satuttaminen, joka kohdistetaan heti siihen syylliseen, ei johonkin porukasta. Saa laittaa alapeukkuja ja ymmärrän, jos joku ei tätä hyväksy, mutta sen vaihtoehto on sietää kiusaamista. Niistä voi valita.
Mikään "keskustelu" toisille pojille, jossa äiti kertoo kuinka paha mieli meidän pikkuisella on ja se itkee kotona ei tietenkään ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet unohtanut opettaa murkulle itsetuntoa.
Jos romahtaa muiden ihmisten naurahtelusta niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Olen herkästi ja voimakkaasti punastuva mies. Nyt jo nelikymppinen eikä asia siksi ole kiinnostanut pitkään aikaan eikä nykyään joka vuosi tule vastaan mitään voimakkaita näkyviä tunteita aiheuttavaa. Muistan, että parin ihmisen mielestä on ollut hauskaa joskus kun punastun. Ei ole ollut tuon tason ongelma kuin ap:n lapsella. Oma suhtautuminen on se mihin voi vaikuttaa. Itse punasteluun ei ole neuvoja, mutta vittuiluun auttaa väkivalta. Ei mikään tiukasti sanominen, vaan välitön ruumillinen satuttaminen, joka kohdistetaan heti siihen syylliseen, ei johonkin porukasta. Saa laittaa alapeukkuja ja ymmärrän, jos joku ei tätä hyväksy, mutta sen vaihtoehto on sietää kiusaamista. Niistä voi valita.
Mikään "keskustelu" toisille pojille, jossa äiti kertoo kuinka paha mieli meidän pikkuisella on ja se itkee kotona ei tietenkään ole vaihtoehto.
Niinhän se on. Esim Mike Tyson lässyttää kimeällä äänellä, mutta kuinkakohan monta kertaa hänelle on vittuiltu siitä lapsuusiän jälkeen.
No mitäs jos opettaisi lapselle, ettei punastumisessa ole mitään hävettävää ja tukisi kaikin keinoin hänen itsetuntoaan ja itseluottamustaan.
Punastuminen kertoo inhimillisistä tunteista. Psykopaatit ei punastele.
Punastelu vähenee, mitä vähemmän pelkää, jännittää ja häpeää.
"Älä häpeä punastumista se kertoo tärkeästä sosiaalisesta kyvystä"
"Ihminen on sosiaalinen laumaeläin. Siksi ihmisellä on tunteita, jotka viriävät toisten seurassa tai kun henkilö pohtii, mitä muut hänestä ajattelevat. Häpeä on yksi tällaisista tunteista.
Ihminen ei oikeastaan pelkää punastumista, vaan siitä seurannutta häpeää, sanoo psykoterapeutti Emilia Kujala.
Häpeä on olemassa sen takia, ettemme toimisi moraalittomasti vaan sellaisella tavalla, joka edistäisi laumamme yhdessä selviytymistä."
"Mikäli punastuminen häiritsee arkea, sitä voi Kujalan mukaan pyrkiä lieventämään kiinnittämällä huomionsa muualle ja vaalimalla häpeän vastareaktioita myötätuntoa sekä autenttista ylpeyttä.
Pelkoa voi rauhoittaa aktivoimalla autonomisen hermoston rauhoittavaa eli parasympaattista osaa hengittämällä hitaasti. Kujala suosittelee erityisesti pitkiä uloshengityksiä.
Voihan sen punastumisen myös omistaa ja ottaa kehollisesti sellaisen asennon, että hei, punastuin, en yritäkään mennä piiloon, mihin häpeä yleensä meitä yllyttää. Sen sijaan avaakin ryhtinsä ja seisoo leuka pystyssä, että hei, minä punastuin, tällainen olen."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo lääkkeet varmaan tehokkain, beetasalpaajat vaikka, niistä tulee myös psykologinen vaikutus käyttäjän mieleen.
Meikkivoiteen sijaan suosittelen ehdottomasti ennemmin mineraalimeikkipohjaa, jauhemaista. Ei näy takuulla ja ei myöskään voi levitä niin että näkyisi. Voi laittaa vaikka vain tarvittaviin kohtiin. Esim Lily Lolo on ihan jees
Kiitos. Tsekkaan tämän. Meikkivoide oli ihan ehdoton no no, kun sitä ehdotin aiemmin. Mutta otan selvää tuosta, kuulostaa hyvältä ja iso plussa, jos on hyvin huomaamaton.
Ap
En suosittelisi kyllä tuollaisia voimakkaita lääkkeitä lapselle ilman varsinaista terveydellistä ongelmaa.
Punastumisessa ei ole mitään pahaa tai hävettävää. Mitä isomman ongelman tuosta ihan tavallisesta asiasta tekee, niin se lisää ja pahentaa myös tuota punastelureaktiota.
Mielestäni ei pidä myöskään vanhempana antaa sellaista viestiä lapselle, että punastumisessa olisi jotain pahaa ja hävettävää ja sitä pitäisi peitellä tuolla tavalla. On keinoja oppia pärjämään asian anssa, ja myös vähentää punastelua.
Se, ettei häpeä asiaa, on ensimmäinen askel. Asia on aivan normaali, ja jotkut ihmiset punastuvat herkemmin. Itsetuntoa kasvattamalla punastumistilanteita voi vähentää, ja sitten kun joskus punastuu, niin silloin se punastuminen ei edes niin haittaa, kun itsetunto on kohdillaan. MItä sitten, että joskus punastuu. Muutkaan eivät välttämättä jaksa asiaa niin nauresella, jos siihen ei reagoi mitenkään erityisesti, tyyliin mitä sitten, tavallinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Miehille tehdään nykyään omia voide- ja meikkisarjoja. Ei miesten todellakaan tarvitse naisten tuotteita käyttää!!
"Erityisen suosittu ja parhaiten myyvä meikkituote on peitevoide, jolla voi peittää ihon pieniä virheitä, kuten näppyjä, tummia silmänalusia ja juonteita", sanoo juttu "Nyt myös miehet ostavat ja käyttävät meikkejä tässä on miesten suosikkituote". Linkki juttuun: https://www.is.fi/menaiset/tyyli/art-2000006197007.html
No eiköhän ne miesten meikit ole sitä ihan sama tavaraa vaan erivärisessä pakkauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Pieni annos b salpaajaa(propranolol)tarvittaessa.hetken kun käyttää,voi oireilu mennä ohi,kun saa itseluottamusta
Tai sitten lapsi alkaa vaan käyttää tuota sydänlääkettä. Mielestäni huono idea oikeasti. Sitä paitsi koko lääke on reseptillä, kirjoittaisikohan lääkäri tuota edes lapselle...
Itseluottamusta voi kerryttää ja opetella monella muulla tavalla.
Harva pitää sitä söpönä, moni ehkä neutraalina. Itselleni huomautetaan asiasta lähes poikkeuksetta edelleen, ja olen 33 v. "Kato, Korhonen punastui! Mitä mielessä hajhahahajskdkdks"
Ap, pyydä poikaasi käymään terkkarin juttusilla. Muuta neuvoa en keksi. Aivan jumalattoman veemäinen vaiva.