Lue keskustelun säännöt.
Miksi nelikymppiset äidit näyttää siltä että ne on luovuttaneet
04.05.2025 |
Kävin lapseni kanssa Hoplopissa ja huomasin taas saman ilmiön. Naiset istuvat tuijottamassa kännykkää, tukka likaisena, päällä kulahtaneet leggarit ja huppari, joka viestii että elämä on pysähtynyt. Ei meikkiä, ei ryhtiä, ei mitään mikä kertoisi että omasta itsestä enää välitettäisiin.
Tämä ei ole ulkonäkökommentti vaan havainto. Kun katson itseäni peilistä, haluan näyttää siltä että olen edelleen hereillä. Että elämä ei loppunut synnytykseen tai siihen että joku mies joskus lähti. Että vaikka olen äiti, olen yhä oma itseni.
En puhu luksuksesta. Tarkoitan ihan perusasioita: puhtaat vaatteet, hiukset harjattuna, katse joka ei ole sammunut. Miksi se on niin monelle suomalaiselle naiselle liikaa? Ulkomailla köyhätkin naiset pitävät huolta itsestään.
Ja ennen kuin joku mainitsee burnoutin tai ruuhkavuodet, kysyn vain: onko se todella ylpeyden aihe, että elämästä on tullut pelkkää selviytymistä?
Ehkä jotkut ovat tyytyneet olemaan vain äitejä. Minä en aio olla.
Kommentit (312)
Mulle kävi näin. Nuorena tuli mietittyä tosi paljon ulkonäköä, omaa viehätysvoimaa, vastakkaista sukupuolta ym. Mutta sitten tapahtui jotain, eikä voisi enää vähempää kiinnostaa. Tykkään urheilla, lukea, leipoa, katsoa dokumentteja ja sarjoja, mökkeillä, opiskella kieliä... Maailma avartui ja oma napa unohtui. Kaikki puunaaminen vaan tuntuu ihan turhalta ja vaivalloiselta. Enkä ole väsynyt tai masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on kyllä äidiksi oudon itsekeskeinen ajatusmaailma, minä ja minun ripseni. Oletko nyt ap ihan varma, että olet nainen? Naiset harvemmin miettivät toisiaan niin paljon kuin palstamiehet haluaisivat. On niin paljon muutakin miettimistä.
Vierailija kirjoitti:
Ai että, aina yhtä hellyttävää kun ihmiset vetää herneen nenään siitä, että joku vielä jaksaa pitää huolta itsestään. En minä ole parempi kuin te. Olen vain virkeämpi, ehkä vähän enemmän elossa.
On toki ymmärrettävää, että jotkut elää ruuhkavuosia, mutta milloin siitä tuli kilpajuoksu siihen, kuka jaksaa vähiten? Jos minä valitsen mieluummin punatun suun kuin uupuneen katseen, en tee sitä teidän piikkinä. Mutta jos se silti osuu, niin ehkä kannattaisi miettiä miksi.
Lopuksi pieni vinkki: leggarit ei ole housut, vaikka kuinka väsyttäisi.
Menee koko palko nenuun koska mä en pukeudu noin. Ei olla kaikki naiset samanlaisia.
Ei minusta nuo asiat mitenkään liity mihinkään "luovuttamiseen". Mua ei ainakaan näin 47-vuotiaana naisena enää ulkonäkö kiinnosta pätkän vertaa. Mutta en minä mitenkään elämässä ole luovuttanut. Olen edelleen urallani kunnianhimoinen, ja minulla on aina päällä erilaisia projekteja henkilökohtaisessa elämässänikin. Tällä hetkellä mökin rakennus, paljon itse siellä tehden. Mutta se että välittäisin jostain ulkonäöstä, no ei kiitos. Töissä toki pukeudun roolini mukaisesti, mutta vapaa-ajalla ei niin paskan väliä miltä näytän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh, en arvannut että tämä saa näin monen takertumaan leggareihinsa.
Täällä syytellään minua siitä, että katson ympärilleni ja uskallan sanoa ääneen sen, mitä monet kyllä ajattelevat mutta eivät kehtaa kirjoittaa. Olenko ylimielinen, jos en halua sulautua harmaaseen? Vai onko se teistä niin outoa, että joku ei ole lakannut olemasta nainen sen jälkeen kun sai lapsen?
Kummallista on se, että suurin osa kommenteista ei puhu itse aiheesta vaan minusta. Jotkut ihan kiukkuisia siitä, että laitan ripsiväriä ja suoristan tukan ennen kuin lähden leikkipuistoon. Miettikää hetki. Teidän viha ei kohdistu muhun, se kumpuaa siitä, että näette peilissä jotain, mistä ette pidä.
Ap
Mistäs sun viha ja ylimielisyys kumpuaa? Mietippäs sitä.
Voi kuule, ei tämä kumpua vihasta. Kumpuaminen vaatisi tunnekuohua - minulla on vain kyllästys.
Kyllästys siihen, että joka kerta kun nainen sanoo jotakin suoremmin kuin nyökyttelee, se leimataan vihaksi. Ja jos sanoo jotakin rehellisesti itsestään, se on ylimielisyyttä. Jos taas olisi hiljaa ja kulahtanut, niin sitten saisi olla rauhassa.
Olen huomannut, että naisilta siedetään mitä tahansa paitsi itsevarmuutta. Ja sitä, että joku ei pyydä lupaa ennen kuin puhuu. Se ärsyttää joitakin niin paljon, että aletaan epäillä tekoälyksi.
Sitä en ole. Tämän kirjoitti ihan oikea nainen. Elossa, omaääninen ja valitettavasti täysin tietoinen siitä, millainen reaktio tällä tulee. Silti kirjoitin.
Arvaa miksi? Koska voin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi näin. Nuorena tuli mietittyä tosi paljon ulkonäköä, omaa viehätysvoimaa, vastakkaista sukupuolta ym. Mutta sitten tapahtui jotain, eikä voisi enää vähempää kiinnostaa. Tykkään urheilla, lukea, leipoa, katsoa dokumentteja ja sarjoja, mökkeillä, opiskella kieliä... Maailma avartui ja oma napa unohtui. Kaikki puunaaminen vaan tuntuu ihan turhalta ja vaivalloiselta. Enkä ole väsynyt tai masentunut.
Tämä! Mikä ihana vapautus, kun on koko nuoruuden ja nuoren aikuisuuden stressannut ulkonäköä, ja sitten neljissäkympissä siihen kiinnostus loppui kokonaan. Energiaa vapautui yllättävän paljon muihin, kiinnostavampiin asioihin.
Näit varmaan minut. Olen 37v mamma ja tällä hetkellä viimeinen asia joka on mielessä, on naaman maalaaminen.
Kokeile ap elämää nepsy lapsen kanssa. Saatat yllättyä, miten voimattomaksi se ihmisen vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No entä jos elämä on juurikin niin - pelkkää selviytymistä? Siinä paljon vaatteet kiinnosta..
En tiedä minkä ikäisistä nelikymppisistä puhut. Itse jaksoin jotain 44 v asti olla innoissani elämästä ja suunnitella tulevaa. Jotenkin kun täytin 46, elämänilo vain katosi. puff noin vain. En tiedä mistä johtuu. En koe olevani masentunut. Jotenkin tuli olo, että tämä elämä taisi nyt olla tässä. Olen myös todella väsynyt. Tänään metsälenkillä ajattelin, että jos lähtisin vain kävelemään tästä polulta tuonne metsään päin ja pistäisin jonkun puun alle maate. Missä vaiheessa minua alettaisiin etsimään? Ajattelin, että jos menisin vain makaamaan, kun väsyttää niin paljon. Nukahtaisinko ja pystyisinkö vain makaamaan siinä kunnes kuolen. Mietin myös, että jos voisin tehdä it*'muhan niin, että se olisi kivuton, kuolema tulisi varmasti ja se näyttäisi ulospäin luonnolliselta kuolemalta, niin voisin sen tehdä ihan hyvin. Eli siten, että kenenkään ei tarvisi jäädä miettimään miksi se teki tuon itselleen, vaan kaikille olisi ihan luonnollista, että "koska tämä sairaus tms." niin ihan luonnollista että kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh, en arvannut että tämä saa näin monen takertumaan leggareihinsa.
Täällä syytellään minua siitä, että katson ympärilleni ja uskallan sanoa ääneen sen, mitä monet kyllä ajattelevat mutta eivät kehtaa kirjoittaa. Olenko ylimielinen, jos en halua sulautua harmaaseen? Vai onko se teistä niin outoa, että joku ei ole lakannut olemasta nainen sen jälkeen kun sai lapsen?
Kummallista on se, että suurin osa kommenteista ei puhu itse aiheesta vaan minusta. Jotkut ihan kiukkuisia siitä, että laitan ripsiväriä ja suoristan tukan ennen kuin lähden leikkipuistoon. Miettikää hetki. Teidän viha ei kohdistu muhun, se kumpuaa siitä, että näette peilissä jotain, mistä ette pidä.
Ap
Mistäs sun viha ja ylimielisyys kumpuaa? Mietippäs sitä.
Voi kuule, ei tämä kumpua viha
Ap kirjoittaa tekoälyllä. Luuletko ettei tekstistäsi huomaa jo ilman tunnistustakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh, en arvannut että tämä saa näin monen takertumaan leggareihinsa.
Täällä syytellään minua siitä, että katson ympärilleni ja uskallan sanoa ääneen sen, mitä monet kyllä ajattelevat mutta eivät kehtaa kirjoittaa. Olenko ylimielinen, jos en halua sulautua harmaaseen? Vai onko se teistä niin outoa, että joku ei ole lakannut olemasta nainen sen jälkeen kun sai lapsen?
Kummallista on se, että suurin osa kommenteista ei puhu itse aiheesta vaan minusta. Jotkut ihan kiukkuisia siitä, että laitan ripsiväriä ja suoristan tukan ennen kuin lähden leikkipuistoon. Miettikää hetki. Teidän viha ei kohdistu muhun, se kumpuaa siitä, että näette peilissä jotain, mistä ette pidä.
Ap
Mistäs sun viha ja ylimielisyys kumpuaa? Mietippäs sitä.
Voi kuule, ei tämä kumpua viha
Itsevarmempia ne meikittömät naiset siellä on, jotka ei välitä sunkaltaisista arvostelijoista, vaan lapsistaan. Ei lapsia haittaa silmäpussit ja meikittömyys, lapset on iloisia jos äiti on rento ja vie leikkipaikkoihin. Eli heillä on kaikki hienosti ja ainoa kellä on ongelma, olet sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh, en arvannut että tämä saa näin monen takertumaan leggareihinsa.
Täällä syytellään minua siitä, että katson ympärilleni ja uskallan sanoa ääneen sen, mitä monet kyllä ajattelevat mutta eivät kehtaa kirjoittaa. Olenko ylimielinen, jos en halua sulautua harmaaseen? Vai onko se teistä niin outoa, että joku ei ole lakannut olemasta nainen sen jälkeen kun sai lapsen?
Kummallista on se, että suurin osa kommenteista ei puhu itse aiheesta vaan minusta. Jotkut ihan kiukkuisia siitä, että laitan ripsiväriä ja suoristan tukan ennen kuin lähden leikkipuistoon. Miettikää hetki. Teidän viha ei kohdistu muhun, se kumpuaa siitä, että näette peilissä jotain, mistä ette pidä.
Ap
Siis ei siinä mitään vikaa ole, miten sinä pukeudut ja laittaudut. Ongelma on se, että hyökkäät muita, toisin toimivia kohtaan aloituksellasi. Ei ketään kiinnosta sinun ripsivärisi ja tukansuoristuksesi. Mutta jos alat arvostella muita, joita ei huvita laittautua, niin sitten tulee luonnollisesti puolustusreaktioita. Ihmiset ei pidä siitä, että ulkopuoliset puuttuu heidän tapoihinsa sen enempää kuin sinäkään siitä, jos joku valittaisi ripsaristasi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäisistä nelikymppisistä puhut. Itse jaksoin jotain 44 v asti olla innoissani elämästä ja suunnitella tulevaa. Jotenkin kun täytin 46, elämänilo vain katosi. puff noin vain. En tiedä mistä johtuu. En koe olevani masentunut. Jotenkin tuli olo, että tämä elämä taisi nyt olla tässä. Olen myös todella väsynyt. Tänään metsälenkillä ajattelin, että jos lähtisin vain kävelemään tästä polulta tuonne metsään päin ja pistäisin jonkun puun alle maate. Missä vaiheessa minua alettaisiin etsimään? Ajattelin, että jos menisin vain makaamaan, kun väsyttää niin paljon. Nukahtaisinko ja pystyisinkö vain makaamaan siinä kunnes kuolen. Mietin myös, että jos voisin tehdä it*'muhan niin, että se olisi kivuton, kuolema tulisi varmasti ja se näyttäisi ulospäin luonnolliselta kuolemalta, niin voisin sen tehdä ihan hyvin. Eli siten, että kenenkään ei tarvisi jäädä miettimään miksi se teki tuon itselleen, vaan kaikille olisi ihan l
Käväisepä gynekologilla. (Esi)vaihtareiden ei tarvitse antaa pilata koko elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ap pukeutunut hoplopiin hoplopin pukeutumisetiketin mukaan eli äärimmäisen rennosti. Vähän kuin menisit töihin cocktail-mekossa. Ole tyytyväinen, jos muut eivät naureskele.
AP KIRJOITTAA TEKOÄLYLLÄ. Tahallinen provo (kommentti 18/26)
https://www.vauva.fi/keskustelu/6049500/miksi-tekoalysta-ollaan-niin-hu…
En yleensä kiinnitä huomiota muiden ulkonäköön, mutt kieltämättä ihmetyttää alle 35-vuotias ystäväni. Ennen lapsia hän piti huolta ulkonäöstään tarkastikin, nyt ei enää pese hiuksiaan. Siis oli sekä festareilla että omien lastensa synttäreillä hiukset näkyvästi rasvaisina.
AP täällä taas.
Tiedättekö, mikä tässä on mielenkiintoisinta?
Se, että yksikään teistä ei pysähtynyt oikeasti kysymään miksi kirjoitin tämän.
Kukaan ei pysähtynyt ajattelemaan, että ehkä tämä ei olekaan meikistä tai leggareista.
Ehkä kyse on siitä, että nykyäidit on sysätty johonkin väsyneeseen harmaaseen lokeroon, jossa elämän kuuluukin olla pelkkää "selviytymistä" ja jos joku ei suostu siihen, häntä pitää lyödä heti alas.
Te ette suuttuneet siksi, että minä sanoin jotain väärää.
Te suutuitte siksi, että minä sanoin sen ääneen.
Ja se herättää teissä epämukavan tunteen, koska te ette ehkä halunneet huomata sitä ilmiötä ennen kuin nyt. En syyttänyt ketään yksilönä. Sanoin vain, että moni näyttää siltä, että on luovuttanut. Ja se osui ei siksi että se olisi valhe, vaan siksi että se on liian lähellä totuutta.
Tämä ei ollut hyökkäys. Tämä oli peili.
Jos siinä näkyy jotain rumaa, se ei ole minun tekemäni kuva.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäisistä nelikymppisistä puhut. Itse jaksoin jotain 44 v asti olla innoissani elämästä ja suunnitella tulevaa. Jotenkin kun täytin 46, elämänilo vain katosi. puff noin vain. En tiedä mistä johtuu. En koe olevani masentunut. Jotenkin tuli olo, että tämä elämä taisi nyt olla tässä. Olen myös todella väsynyt. Tänään metsälenkillä ajattelin, että jos lähtisin vain kävelemään tästä polulta tuonne metsään päin ja pistäisin jonkun puun alle maate. Missä vaiheessa minua alettaisiin etsimään? Ajattelin, että jos menisin vain makaamaan, kun väsyttää niin paljon. Nukahtaisinko ja pystyisinkö vain makaamaan siinä kunnes kuolen. Mietin myös, että jos voisin tehdä it*'muhan niin, että se olisi kivuton, kuolema tulisi varmasti ja se näyttäisi ulospäin luonnolliselta kuolemalta, niin voisin sen tehdä ihan hyvin. Eli siten, että kenenkään ei tarvisi jäädä miettimään miks
mitä se gynekologi pääkopalle voi? Minulla on kyllä yksi krooninen sairaus ja ollut aina ongelmia hemoglobiinin kanssa, niin voi johtua näistäkin voimattomuus. Mutta ei jaksa enää itsestäänkään pitää huollta. Onneksi lapset alkaa olla jo niin isoja, että eivät vaadi enää vanhempien huomiota samassa määrin kuin ennen
Vierailija kirjoitti:
AP KIRJOITTAA TEKOÄLYLLÄ. Tahallinen provo (kommentti 18/26)
https://www.vauva.fi/keskustelu/6049500/miksi-tekoalysta-ollaan-niin-hu…
Oho. Totta se on. Lakatkaa vastaamasta tekoälylle 😂
Tekoäly? Voi kultaseni, jos kone kirjoittaisi näin, olisin huolissani ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Tässä ei ollut mitään liian hienoa, ei liian sujuvaa, ei mitään, mitä jokainen täällä ei olisi joskus itsekin ajatellut hiljaa itsekseen. Minä vain sanoin sen ääneen. Se, että joku puhuu selkeästi, ei tarkoita että näppäimistön takana olisi robotti. Se tarkoittaa, että täällä on joku, joka ei enää jaksa teeskennellä tyytyväistä, kun ympärillä roikkuu haalistunutta mukautumista.
Tämä kirjoitus tuli suoraan vatsanpohjasta, ei koodinpätkästä. Mutta ymmärrän toki, että jos ei ole tottunut ilmaisemaan itseään, tällainen voi tuntua vieraalta, jopa epäinhimilliseltä.
Minä olen ihan oikea. Ja juuri siksi tämä kirjoitus osui.
- Ap