Miksi nelikymppiset äidit näyttää siltä että ne on luovuttaneet

Vierailija kirjoitti:

AP täällä taas.

Tiedättekö, mikä tässä on mielenkiintoisinta?

Se, että yksikään teistä ei pysähtynyt oikeasti kysymään miksi kirjoitin tämän.

Kukaan ei pysähtynyt ajattelemaan, että ehkä tämä ei olekaan meikistä tai leggareista.

Ehkä kyse on siitä, että nykyäidit on sysätty johonkin väsyneeseen harmaaseen lokeroon, jossa elämän kuuluukin olla pelkkää "selviytymistä" ja jos joku ei suostu siihen, häntä pitää lyödä heti alas.

Te ette suuttuneet siksi, että minä sanoin jotain väärää.

Te suutuitte siksi, että minä sanoin sen ääneen.

Ja se herättää teissä epämukavan tunteen, koska te ette ehkä halunneet huomata sitä ilmiötä ennen kuin nyt. En syyttänyt ketään yksilönä. Sanoin vain, että moni näyttää siltä, että on luovuttanut. Ja se osui ei siksi ett

Kyllä aloituksestasi sokea kanakin tajusi, että se on kirjoitettu, koska sinulla on paha mieli, joka ei mitenkään liity äitien ulkonäköön hoplopissa.

Vierailija kirjoitti:

AP KIRJOITTAA TEKOÄLYLLÄ. Tahallinen provo (kommentti 18/26)

https://www.vauva.fi/keskustelu/6049500/miksi-tekoalysta-ollaan-niin-hu…

Eipä ihmiskunnalla ole toivoa kun vuonna 2065 tekoäly manipuloi seniilin jd vance juniorin tai baron trumpin painamaan punaista nappia.

Vierailija kirjoitti:

Näit varmaan minut. Olen 37v mamma ja tällä hetkellä viimeinen asia joka on mielessä, on naaman maalaaminen.

Kokeile ap elämää nepsy lapsen kanssa. Saatat yllättyä, miten voimattomaksi se ihmisen vetää. 

Onneksi mulla ei ole lapsia. Lasten saaminen tekee niin katkeraksi. En halua kokea sitä voimattomuutta. 

Ei kuulosta AV-mammalta, ei sitten yhtään.😆

Eikös sun kannattais olla vain tyytyväinen, kun erotut joukosta eduksesi? Ihan hyvä jos jotkut jaksaa vielä vanhanakin olla ulkonäkökeskeisiä, mun mielestä se on ihan hyvä vaan. 

Mutta itse en jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

En yleensä kiinnitä huomiota muiden ulkonäköön, mutt kieltämättä ihmetyttää alle 35-vuotias ystäväni. Ennen lapsia hän piti huolta ulkonäöstään tarkastikin, nyt ei enää pese hiuksiaan. Siis oli sekä festareilla että omien lastensa synttäreillä hiukset näkyvästi rasvaisina.

Lapset vie monilta kaikki mehut. Ei siinä jaksa mitään muuta kuin jatkuvaa lapsen passaamista. 

Ap täällä.

Voi te ihanat. Olen nyt tekoäly, koska en kuulosta tarpeeksi väsyneeltä, riittämättömältä tai katkeralta? Sitäkö se nykyään tarkoittaa että jos nainen kirjoittaa selkeästi, tarkasti ja uskaltaa olla jotain muuta kuin itsensä uhri, niin sen on pakko olla kone?

Olkoon niin. Jos ajatus tekoälystä osuu enemmän hermoon kuin itse kirjoitus, se kertoo vain siitä, kuinka syvälle osuinkin.

Ja miettikää hetki: jos tämä olisi tekoälyn kirjoittamaa, niin miksi se silti suututti teidät? Miksi sydän alkoi hakata, miksi näppäimistö sauhusi vastauksia? Ei tekoälyn vuoksi. Vaan siksi, että jossain teissä joku nyökkäsi vaikkei uskaltanut painaa "peukuta".

Minä sanoin sen, mitä te ette kehdanneet. Ja nyt teidän ainoa lohtu on uskotella, ettei tätä kirjoittanut kukaan oikea. Se on tavallaan surullista, mutta ennen kaikkea paljastavaa.

Tiedättekö, mikä todella olisi tekoälymäistä? Sanoa jotain, joka ei herätä mitään. Te tiedätte itsekin, että tämä ei ollut sitä.

Ap, tai jos haluatte: GPT-Ämmã 9000

Haluatko nyt uuden aiheen seuraavaan ketjuun, tyyliin "En usko että kaikille ihmisille kuuluu parisuhde" tai "Onko lapsiperheiden äänekkyys oikeasti muiden ongelma"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yleensä kiinnitä huomiota muiden ulkonäköön, mutt kieltämättä ihmetyttää alle 35-vuotias ystäväni. Ennen lapsia hän piti huolta ulkonäöstään tarkastikin, nyt ei enää pese hiuksiaan. Siis oli sekä festareilla että omien lastensa synttäreillä hiukset näkyvästi rasvaisina.

Lapset vie monilta kaikki mehut. Ei siinä jaksa mitään muuta kuin jatkuvaa lapsen passaamista. 

Järkyttävää. Luojan kiitos olen vela.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minkä ikäisistä nelikymppisistä puhut. Itse jaksoin jotain 44 v asti olla innoissani elämästä ja suunnitella tulevaa. Jotenkin kun täytin 46, elämänilo vain katosi. puff noin vain. En tiedä mistä johtuu. En koe olevani masentunut. Jotenkin tuli olo, että tämä elämä taisi nyt olla tässä. Olen myös todella väsynyt. Tänään metsälenkillä ajattelin, että jos lähtisin vain kävelemään tästä polulta tuonne metsään päin ja pistäisin jonkun puun alle maate. Missä vaiheessa minua alettaisiin etsimään? Ajattelin, että jos menisin vain makaamaan, kun väsyttää niin paljon. Nukahtaisinko ja pystyisinkö vain makaamaan siinä kunnes kuolen. Mietin myös, että jos voisin tehdä it*'muhan niin, että se olisi kivuton, kuolema tulisi varmasti ja se näyttäisi ulospäin luonnolliselta kuolemalta, niin voisin sen tehdä ihan hyvin. Eli siten, ett

mitä se gynekologi pääkopalle voi? Minulla on kyllä yksi krooninen sairaus ja ollut aina ongelmia hemoglobiinin kanssa, niin voi johtua näistäkin voimattomuus. Mutta ei jaksa enää itsestäänkään pitää huollta. Onneksi lapset alkaa olla jo niin isoja, että eivät vaadi enää vanhempien huomiota samassa määrin kuin ennen.

Hormonikorvaus auttaa yllättävän moneen äkisti ilmestyneeseen ongelmaan. Myös niihin mentaalisiin. Jos sitä ei voi tai halua käyttää, erikoislääkärillä lienee parhaat vaihtoehdot tiedossa siltä varalta, ettei ongelman juurisyy ole pääkopassa.

Nimim. Paljon ei-toivottua kokemusta.

En ole ikinä jaksanut meikata, koska se on mielestäni turhaa ajanhaaskausta. Enkä kaipaa ihailua miltään Hoplop-isiltä, sillä minulla on jo kotona maailman upein mies, joka haluaa minut juuri tällaisena. En siis keksi yhtään syytä meikata varsinkaan Hoplopiin. Vaatteetkin ovat rähjäiset, koska en halua pilata hyviä vaatteita siellä.

Elämäni on todellla kivaa, perheen kanssa on kivaa, työt sujuvat hyvin, lisäksi opiskelen ja harrastan mielenkiintoisia asioita. On vaikea keksiä, mikä olisi paremmin, jos piirtäisin naamaani jonkin maskin meikeillä. 

En muuten ole koskaan tullut katsoneeksi muita vanhempia Hoplopissa, vaan olen joko möyrinyt lapsen kanssa tai sitten jutellut lapsen kaverien vanhempien kanssa. Suosittelen lämpimästi samaa ap:llekin.

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh, en arvannut että tämä saa näin monen takertumaan leggareihinsa.

Täällä syytellään minua siitä, että katson ympärilleni ja uskallan sanoa ääneen sen, mitä monet kyllä ajattelevat mutta eivät kehtaa kirjoittaa. Olenko ylimielinen, jos en halua sulautua harmaaseen? Vai onko se teistä niin outoa, että joku ei ole lakannut olemasta nainen sen jälkeen kun sai lapsen?

Kummallista on se, että suurin osa kommenteista ei puhu itse aiheesta vaan minusta. Jotkut ihan kiukkuisia siitä, että laitan ripsiväriä ja suoristan tukan ennen kuin lähden leikkipuistoon. Miettikää hetki. Teidän viha ei kohdistu muhun, se kumpuaa siitä, että näette peilissä jotain, mistä ette pidä.

Ap

Kukaan ei pidä tuollaisesta ylemmyydentuntoisesta asenteesta. Mitä ulkonäköön tulee niin lapsen saannin myötä olen kyllä vähentänyt meikkaamista radikaalisti, mutta siksi koska en pidä siitä miltä liian raskas meikki tuntuu ja näyttää iholla. En ole kyllä luovuttanut sillä pyrin syömään terveellisesti ja teen useita kertoja viikossa pitkiä vaunulenkkejä ja asun hissittömässä talossa.

Menen jalan kaikkialle vaunujen kanssa ja kyllä, urheiluvaatteissa. Alan olla aika timmikin ja muutenkin hyvässä kunnossa, en esim. polta tai juo enää äitinä ja teen kotona iholle kunnon kosmetologihoidot. Kampaajalla myös käyn ja värjään hiuksia suklaanruskeiksi kun oma väri alkoi harmaantua jo vuosia sitten (kuusi vuotta ennen kuin sain lapsen).

Toivottavasti aloitus on tr0llaus.

N39

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh, en arvannut että tämä saa näin monen takertumaan leggareihinsa.

Täällä syytellään minua siitä, että katson ympärilleni ja uskallan sanoa ääneen sen, mitä monet kyllä ajattelevat mutta eivät kehtaa kirjoittaa. Olenko ylimielinen, jos en halua sulautua harmaaseen? Vai onko se teistä niin outoa, että joku ei ole lakannut olemasta nainen sen jälkeen kun sai lapsen?

Kummallista on se, että suurin osa kommenteista ei puhu itse aiheesta vaan minusta. Jotkut ihan kiukkuisia siitä, että laitan ripsiväriä ja suoristan tukan ennen kuin lähden leikkipuistoon. Miettikää hetki. Teidän viha ei kohdistu muhun, se kumpuaa siitä, että näette peilissä jotain, mistä ette pidä.

Ap

Minua ihmetyttää eniten konteksti. Omista HopLop-ajoista on jo todella kauan aikaa, koska olen nelikymppinen ja toinenkin lapsi kohta täysi-ikäinen. Mutta silloin kun kävin lasten kanssa hoplopissa, oli varmasti vaatetuksena jotain hyvin rentoa, koska kuljin lapsen mukana leikkimässä. Siellä ahtaissa sokkeloissa ja hiki hatussa ei kovin järkevältä olisi tuntunut naamalle valuvat ripsarit ja tyylikkäät vaatteet. Silloin ihmettelin kyllä itse vanhempia, jotka eivät lähteneet lapsen mukaan vaan jäivät kännyköille sivuun seuraamaan. 

On myös hyvä huomata, että ihminen ei ole joko tai. Itse meikkaan töihin ja työnkuvan vuoksi pukeudun siististi. En kuitenkaan erityisemmin pidä esimerkiksi meikkaamisesta, joten vapaapäivät menee hyvin rennosti. Nyt istun tukka likaisena ilman meikkiä kulahtaneissa leggareissa ja paidassa. Aamusta taas tällinki päälle ja virkamiehen vaatetus. 

Kaikki täällä sättii äitejä siitä, miltä ne näyttää Hoplopissa. Mutta mä sanon nyt jotain, mitä ei saisi sanoa: isät näyttää vielä surullisemmilta.

Ei sillä, että ne olis likaisia tai kulahtaneita, ei, ne on usein ihan siisteissä vaatteissa ja tukka hyvin. Mutta silmissä ei oo mitään. Ei iloa, ei läsnäoloa. Ne istuu penkillä kuin vartijat. Joko tuijottaa puhelinta tai ympäristöä, mutta ei lapsiaan. Joku katkeruus paistaa läpi.

Ja uskaltaisin väittää, että osa niistä on siellä pakon edessä. Eivät uskalla sanoa puolisolleen, että eivät nauti Hoplopista, että ahdistaa. Koska nykyään mies joka sanoo "en jaksa", on heti laiska tai välinpitämätön.

Samaan aikaan ne lapset vilkuttaa isille, heiluttaa käsiä, huutaa "katso mua" ja isi nyökkää hajamielisesti. Kukaan ei puhu tästä. Koska se ei sovi narratiiviin. Isä ei saa olla väsynyt. Ei saa olla etäinen. Sitä ei edes huomata, koska kaikki fokus on aina siinä, miltä äidit näyttää.

Mutta mä huomaan. Ja tää on paljon isompi juttu kuin likaiset leggarit.

Pitääkö mun oikeasti alkaa nyt meikkaamaan, että näytän hoplopissa hyvältä? En meikkaa muutenkaan koskaan, mutta nyt on kait sitten pakko, kun muuten näytän elämästä luopuneelta. Kaikkea sitä onkin.

Ne turvonneet mamma hiirulaiset pieru leggingsit päällä huutaa täällä ryhmässä kateuksissaan niille, jotka ei näytä samanlaisilta kun he😂

Joo, no johonkin hoploppiin nyt ei paljoa laittauduta. Noin muuten oma havaintoni on että nelikymppiset useamman lapsen äidit on freesimpiä ja tyylikkäämpiä kuin nuoremmat. Lapsen harrastuksissa näihin useimmiten törmään ja ei ne mitään luovuttaneita ole. Ja äiti olen itsekin. 

.

Laiskuus tarttuu

Miksi täytyy puuttua toisten ihmisten ulkonäköön? Jos itse pitää laittautumisesta ja haluaa laittautua niin sehän hieno juttu. Voin kuvitella, että tuntuu mukavalta näyttää hyvältä. Mutta miksi toinen ihminen, joka valitsee etten tänään laittaudu on toista huonompi tai ansaitsi arvostelua laittautuneelta? Eikö HopLopiin mennä lasten takia, että heille voi tarjota elämyksiä? Jollekin vanhemmalle se on ehkä pieni hengähdyshetki (jos oma lapsi jo osaa leikkiä itsenäisesti) ja toinen taas haluaa jakaa hetken lapsensa kanssa. Kaikki vaihtoehdot yhtä hyviä laittautuneena tai ei. Elämänilosta, energiasta, rakkaudesta jne. laittautuminen ei kerro mitään. Minusta hienointa Hoplopissa on nähdä iloiset lapset ja välittävät vanhemmat. Se ovatko vanhemmat pukeutuneet hienosti / laittautuneet on täysin sivuseikka. Itse tykkään esteettisyydestä, mutta itsellä ei ole tarvetta arvostella muiden ihmisten pukeutumista / laittautumista. Se ei luovuttamisesta tms. Itse koen, että toisen ulkonäön arvostelu kertoo osittaisesta kapeakatseisuudesta, joka voi johtaa vääriin johtopäätöksiin. On hienoa, että vanhemmat jaksavat ja heillä on mahdollisuuksia tarjota lapsilleen elämyksiä<3 huoliteltuna tai ilman, lapsi ei koe tällä eroa eikä muulla ole väliä. 

.