Olin vakavasti masentunut ja psykologi päätyi syyllistämään minua....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei psykologin kanssa juttelu muuta yhtään mitään, täysin turhaa jutustelua, mistä ei seuraa mitään.

Tiedän kokemuksesta koska olen 10 kertaa psykiatrilla käynyt. Täysin ajanhukkaa.

Juu ei psykologeilla eikä psykiatreilla ole mitään taikakeinoa, jolla saada masennus katoamaan tai muuten asiat muuttumaan. Ehkä sieltä voi kuitenkin saada erilaisia näkökulmia omaan elämään ja saada omaa toimijuutta vahvistettua. 

Kuvitteleeko joku ihan tosissaan että psykologi/terapeutti voi poistaa mielenterveysongelmat? Että elämä jotenkin oudosti muuttuu paremmaksi kun aloitat terapian?

Itselläni on ollut hyvin realistinen asenne psykoterapiaa kohtaan. Tiesin jo nuorena ettei minua pysty toinen ihminen parantamaan.

Mulla on pitkäkestoinen traumahistoria ja se vaikuttaa miltei jokaisella elämän osa-alueella. 

Masennus on sairaus. Joillekin potilaille oireita vähentää SSRI-lääkitys, joillekin ei. Niillekin potilaille, joiden oireita vähentää keskusteluterapia, tiedämme tieteellisestä tutkimuksesta, että vaikutukset välittäjäainetasapainoon ovat saman kaltaisia kuin lääkehoitoon hyvin reagoivilla potilailla lääkehoidossa.

Emme vielä tunne hyvin masennuksen juurisyitä, emmekä osaa hoitaa sitä niin hyvin kuin haluaisimme osata, mutta elimellinen sairaus se on, ihan samalla tavalla kuin muutkin (kehon) sairaudet.

-psykiatri

Vierailija kirjoitti:

Kerroin psykologille kaveristani, joka usein pyysi palveluksia, jotta voisi tienata sen avulla. Olin hyvin uupunut. Minusta pyynnöt olivat lopulta kohtuuttomia. Olin auttanut häntä monesti, mutta lopulta voimani ei riittänyt. Olisi pîtänyt haalia ympäriinsä hänelle tavaraa ilmaiseksi omaa aikaa käyttäen bussilla ympäri seutuja matkustellen. Yhteydenotot liittyivät vain siihen miten olisi pitänyt hänen juoksupoikanaan olla ja hakea tavaroita. Kaveri vielä sai slaagin, jos tavaran kunto alkoi häntä arveluttamaan näkemättä. Sanoin kaverilleni ettei voimavarani riitä syvästä masennuksestani johtuen tällaiseen. Sain kylmää kyytiä. Kaveri ei edes itse halunnut tavaroita käyttää, koska pelkäsi hometta, mutta muille niitä mielellään myi kloritella pestynä.

Psykologi näki tässä vain sen, että kyllähän kaverilla on oikeus yrittää ja hakea tuloja itselleen. Olen samaa mieltä, mutta en samaa mieltä siitä, että se tehdään minun kustannu

Siis miten se psykologi tässä sinua moitti?

Masennus=laiskuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei psykologin kanssa juttelu muuta yhtään mitään, täysin turhaa jutustelua, mistä ei seuraa mitään.

Tiedän kokemuksesta koska olen 10 kertaa psykiatrilla käynyt. Täysin ajanhukkaa.

Juu ei psykologeilla eikä psykiatreilla ole mitään taikakeinoa, jolla saada masennus katoamaan tai muuten asiat muuttumaan. Ehkä sieltä voi kuitenkin saada erilaisia näkökulmia omaan elämään ja saada omaa toimijuutta vahvistettua. 

Kuvitteleeko joku ihan tosissaan että psykologi/terapeutti voi poistaa mielenterveysongelmat? Että elämä jotenkin oudosti muuttuu paremmaksi kun aloitat terapian?

Itselläni on ollut hyvin realistinen asenne psykoterapiaa kohtaan. Tiesin jo nuorena ettei minua pysty toinen ihminen parantamaan.

Mulla on pitkäkestoinen traumahistoria ja se vaikuttaa miltei jokaisella e

Minä kuvittelin. Trauman jälkeen, kun asia vaikutti ihmissuhteisiin, ajattelin, että on pakko hakea apua. Ensimmäinen terapeutti vain kuunteli, ainoa neuvo oli, että kannattaa kirjoittaa päiväkirjaa. Toinen terapeutti arvuutteli istunnossa traumaani liittyviä lääketieteellisiä fakta-asioita, jotka voisi tarkistaa google-haulla ja päädyin selittämään terapeutille miten asiat fyysisesti menevät.

Molemmilla oli psykoterapeutin koulutus ja kuvittelin, että se olisi joku tae siitä, että apua saisi.

Minulla taas on hyviä kokemuksia juttelusta psykologin ja terapeutin kanssa. Hän sentään kuunteli sen koko ajan, kun olin hänen vastaanotollaan, vaikka se olikin maksettua aikaa. Kun tavallinen kokemus etenkin nuorena oli, ettei kukaan muu oikein kuunnellut, mitä yritin kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse parannuin vuosia kestäneestä masennuksesta ja ahdistuksesta niin, että yhtenä päivänä vaan tuli mitta täyteen sitä jatkuvaa itsensä säälimistä ja aloin muuttamaan elämääni aktiivisesti parempaan suuntaan. Takana oli itsemurhyrityksiä, lääkityksiä, terapiaa, osastojaksoja... Päätin vain, että nyt riittää tämä säälipisteiden keräily, ja aloin toimimaan. Olihan se aluksi vaikeaa mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi elämä tuntumaan mielekkäältä kun teki itselleen tärkeitä valintoja ja eli niiden mukaan. Mutta tätähän ei saisi sanoa. Mitä tahansa muuta saa sanoa, mutta ei sitä, että masentunut itse voi parantua kun haluaa parantua. Masentuneita pitää vaan sääliä ja antaa heidän rypeä siellä omassa kakassaan, jos vihjaisee yhtään että tarttisko tehdä jotain, niin alkaa huuto ja mekastus, että miten kehtaat. 

Joskus on niin, että masennus aiheutuu olosuhteista, joille ei itse mitään mahda. Tai jos niille tekee jotain, niin tietää, että muut jotenkin joutuvat kärsimään siitä muutoksesta. Silloin kyllä suututtaa, jos joku muu vihjailee, että asioille tarttis tehdä jotain. Vaikka tietysti on viime kädessä oma valinta jääkö sairastuttavaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on hyviä kokemuksia juttelusta psykologin ja terapeutin kanssa. Hän sentään kuunteli sen koko ajan, kun olin hänen vastaanotollaan, vaikka se olikin maksettua aikaa. Kun tavallinen kokemus etenkin nuorena oli, ettei kukaan muu oikein kuunnellut, mitä yritin kertoa.

 

Kuulluksi tulemisesta tulee turvallinen olo, mikä auttaa jaksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin psykologille kaveristani, joka usein pyysi palveluksia, jotta voisi tienata sen avulla. Olin hyvin uupunut. Minusta pyynnöt olivat lopulta kohtuuttomia. Olin auttanut häntä monesti, mutta lopulta voimani ei riittänyt. Olisi pîtänyt haalia ympäriinsä hänelle tavaraa ilmaiseksi omaa aikaa käyttäen bussilla ympäri seutuja matkustellen. Yhteydenotot liittyivät vain siihen miten olisi pitänyt hänen juoksupoikanaan olla ja hakea tavaroita. Kaveri vielä sai slaagin, jos tavaran kunto alkoi häntä arveluttamaan näkemättä. Sanoin kaverilleni ettei voimavarani riitä syvästä masennuksestani johtuen tällaiseen. Sain kylmää kyytiä. Kaveri ei edes itse halunnut tavaroita käyttää, koska pelkäsi hometta, mutta muille niitä mielellään myi kloritella pestynä.

Psykologi näki tässä vain sen, että kyllähän kaverilla on oikeus yrittää ja hake

Kaverille piti vetää rajat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse parannuin vuosia kestäneestä masennuksesta ja ahdistuksesta niin, että yhtenä päivänä vaan tuli mitta täyteen sitä jatkuvaa itsensä säälimistä ja aloin muuttamaan elämääni aktiivisesti parempaan suuntaan. Takana oli itsemurhyrityksiä, lääkityksiä, terapiaa, osastojaksoja... Päätin vain, että nyt riittää tämä säälipisteiden keräily, ja aloin toimimaan. Olihan se aluksi vaikeaa mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi elämä tuntumaan mielekkäältä kun teki itselleen tärkeitä valintoja ja eli niiden mukaan. Mutta tätähän ei saisi sanoa. Mitä tahansa muuta saa sanoa, mutta ei sitä, että masentunut itse voi parantua kun haluaa parantua. Masentuneita pitää vaan sääliä ja antaa heidän rypeä siellä omassa kakassaan, jos vihjaisee yhtään että tarttisko tehdä jotain, niin alkaa huuto ja mekastus, että miten kehtaat. 

Toki. Mitä väliä on koulukiusauksella, v

Niin, itse olin raskaasti koulukiusattu, siitä ajauduin hyvin sairaaseen ja väkivaltaiseen, sadistiseen parisuhteeseen, jonka jälkeen sitten elelin jossain vaiheessa elämääni myös kadulla. Se, miksi sen päätöksen onnistuin tekemään, niin vaikea sanoa. Loppui vain totaalisesti mielenkiinto siihen jatkuvaan masisteluun, ja halusin minäkin tuntea onnea. Muistan vieläkin sen tilanteen, kun se päätös iski tajuntaani ja päätin pitää siitä kiinni. 

Psyykkinen työ pitää tehdä itse, terapeutti ei voi sitä puolestasi tehdä. Terapiakeskustelujen tehtävänä on vain tulla tietoiseksi ongelmien syistä ja seurauksista, jotta niitä voidaan käsitellä ja mahdollisesti ratkaista. Sitten riippuu, mitä terapiamuotoa eli metodia psykologi edustaa (ratkaisukeskeinen, kognitiivinen terapiamalli jne.) Joskus henkilökemiat terapeutin kanssa eivät kohtaa ja silloin pitää harkita terapeutin vaihtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kerroin psykologille kaveristani, joka usein pyysi palveluksia, jotta voisi tienata sen avulla. Olin hyvin uupunut. Minusta pyynnöt olivat lopulta kohtuuttomia. Olin auttanut häntä monesti, mutta lopulta voimani ei riittänyt. Olisi pîtänyt haalia ympäriinsä hänelle tavaraa ilmaiseksi omaa aikaa käyttäen bussilla ympäri seutuja matkustellen. Yhteydenotot liittyivät vain siihen miten olisi pitänyt hänen juoksupoikanaan olla ja hakea tavaroita. Kaveri vielä sai slaagin, jos tavaran kunto alkoi häntä arveluttamaan näkemättä. Sanoin kaverilleni ettei voimavarani riitä syvästä masennuksestani johtuen tällaiseen. Sain kylmää kyytiä. Kaveri ei edes itse halunnut tavaroita käyttää, koska pelkäsi hometta, mutta muille niitä mielellään myi kloritella pestynä.

Psykologi näki tässä vain sen, että kyllähän kaverilla on oikeus yrittää ja hakea tuloja itselleen. Olen samaa mieltä, mutta en samaa mieltä siitä, että se tehdään minun kustannu

Toivottavasti lopetit kaverin miellyttämisen. Siitä olisi ollut enemmän hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin psykologille kaveristani, joka usein pyysi palveluksia, jotta voisi tienata sen avulla. Olin hyvin uupunut. Minusta pyynnöt olivat lopulta kohtuuttomia. Olin auttanut häntä monesti, mutta lopulta voimani ei riittänyt. Olisi pîtänyt haalia ympäriinsä hänelle tavaraa ilmaiseksi omaa aikaa käyttäen bussilla ympäri seutuja matkustellen. Yhteydenotot liittyivät vain siihen miten olisi pitänyt hänen juoksupoikanaan olla ja hakea tavaroita. Kaveri vielä sai slaagin, jos tavaran kunto alkoi häntä arveluttamaan näkemättä. Sanoin kaverilleni ettei voimavarani riitä syvästä masennuksestani johtuen tällaiseen. Sain kylmää kyytiä. Kaveri ei edes itse halunnut tavaroita käyttää, koska pelkäsi hometta, mutta muille niitä mielellään myi kloritella pestynä.

Psykologi näki tässä vain sen, että kyllähän kaverilla on oikeus yrittää ja hakea tuloja itselleen. Olen samaa mieltä, mutta en samaa mieltä siitä, että se tehdään minun kustannu

Terapeuttihan oli aivan oikeassa! Itsehän sinä tuohon hyväksikäyttäjään (johon muut katkoivat välinsä) olit syystä tai toisesta ripustautunut. Maailma on täynnä eriasteisia hyväksikäyttäjiä, jollet tiennyt, eikä terapeuttisi tehtävä ole "parantaa" heitä. Ehkäpä se terapeuttisi yritti vain auttaa sinua löytämään terveet rajat.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus. Joillekin potilaille oireita vähentää SSRI-lääkitys, joillekin ei. Niillekin potilaille, joiden oireita vähentää keskusteluterapia, tiedämme tieteellisestä tutkimuksesta, että vaikutukset välittäjäainetasapainoon ovat saman kaltaisia kuin lääkehoitoon hyvin reagoivilla potilailla lääkehoidossa.

Emme vielä tunne hyvin masennuksen juurisyitä, emmekä osaa hoitaa sitä niin hyvin kuin haluaisimme osata, mutta elimellinen sairaus se on, ihan samalla tavalla kuin muutkin (kehon) sairaudet.

-psykiatri

Mistäköhän tieteellisestä tutkimuksesta olette tämänkin väitteen repäisseet? Tosiasiassa esimerkiksi fMRI ja MRI-tutkimukset ovat yhtä pseudotiedettä. Tutkijat saavat usein niitä tuloksia, joita haluavat saada johtuen tutkimuksiin liittyvistä vakavista metodologisista ongelmista. Esimerkiksi Naturessa julkaistussa tutkimuksessa Reproducible brain-wide association studies require thousands of individuals todettiin, että toistettavat tulokset edellyttävät aivokuvantamistutkimuksissa valtavia otoksia. Suomeksi = suurin osa psykiatrian ja psykologian oppikirjoissa läpi käydyistä aivokuvantamistutkimuksiin, käyttäytymiseen ja osin myös psykiatrisisiin tautiluokituksiin liittyvistä tuloksista on vääriä positiivisia. Tuhansien otokset viittaavat hyvin pieniin efektikokoihin, joilla tuskin tulee koskaan olemaan mielekästä tulkintaa saati kliinistä merkitsevyyttä. Lähinnä tilastollinen artefakti siis.

Entä mitä on aivokuvantamistutkimuksiin liittyvä analyyttinen joustavuus? Tutkimuksessa On the plurality of (methodological) worlds: estimating the analytic flexibility of FMRI (2012) experiments havaittiin, että aivokuvantamistutkimuksiin liittyy valtava analyyttinen joustavuus ja tutkijat voivat käyttää jopa tuhansia erilaisia analyyspolkuja valitsemalla eri yhdistelmistä esikäsittelystä, mallintamisesta ja tilastotestauksessa. Samaan havaintoon päätyi Naturessa julkaistu Variability in the analysis of a single neuroimaging dataset by many teams, josa todettiin, että tutkijoilla on voimakas vinouma suosia analyysimenetelmiä, jotka tuottavat tilastollisesti merkitsevän tuloksen. Masennus on oirepohjainen tautiluokitus, jolla on tunnetusti todellisissa olosuhteissa heikko realiabiliteetti eli se sekoittuu muihin häiriöihin. Sillä ei ole minkäänlaista biologista pohjaa, ja suurin osa SSRI-lääkkeiden tehosta on saavutettavissa plasebolla, eikä kesimääräinen vaste tosiaan ole riippuvainen suuresti siitä, käytetäänkö hoidossa kilpirauhaslääkettä vai SSRI-lääkettä (ks. esi. Kirch & Sapirstein 1998)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma syyhän se masennus tavallaan aina on. Omat aivot, asenteet ja ajatukset.

Sinä taidat olla se psykologi. 

Olen entinen masentunut.

Muutin asennettani ja tarkkailen ajatuksiani, niin eipä masenna enää. Pidän myös nykyään parempaa huolta itsestäni. Kukaan muu ei voi itseä parantaa.

Et tiedä, mitä on masennus. Jos ihmisellä ei ole mitään syytä elää, niin miksi/miten hän ottaa itseään niskasta kiinni ja "muuttaa asennettaan, tarkkailee ajatuksiaan ja pitää parempaa huolta itsestään" 

Et tiedä minusta mitään, mutta minä tiedän että defenssisi estää sinua ymmärtämästä mitä ajan takaa. Itsemyötätunnon harjoittaminen on tässä avainasemassa ja vastuun ottaminen niistä asioista mihin pystyy itse vaikuttamaan.

Jos tarkastelisit sitä, että miksi minun masennuksestaselviytymistarinani ärsyttää sinua ja koet sen hyökkäyksenä mitä vastaan pitää puolustautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma syyhän se masennus tavallaan aina on. Omat aivot, asenteet ja ajatukset.

Oma syyhän se syöpä tavallaan on. Omat rinnat, asenteet ja ajatukset.

Olipa kaukaa haettua. Oma syyhän se alkoholismikin tavalllaan on. Omat viinat. asenteet ja ajatukset.

Oliko Olli-Pekka Santala? Ammattitaidoton puoskari. Kun olin vastaanotollaan vain vihelteli ja katsoi kattoon. Sitten alkoi lukea jotain n aistenlehteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on hyviä kokemuksia juttelusta psykologin ja terapeutin kanssa. Hän sentään kuunteli sen koko ajan, kun olin hänen vastaanotollaan, vaikka se olikin maksettua aikaa. Kun tavallinen kokemus etenkin nuorena oli, ettei kukaan muu oikein kuunnellut, mitä yritin kertoa.

 

Kuulluksi tulemisesta tulee turvallinen olo, mikä auttaa jaksamaan.

 

Kyllä. Ja tämä oikeasti olisi yksi suurimpia anteja, jota mielenterveyshoidolla olisi annettavana. Osan ihmisistä kohdalla jo pelkästään tällä pääsee todella pitkälle. Toisen ihmisen turvallinen ja hyväksyvä läsnäolo voi parhaimmillaan parantaa. Valitettavasti palkan maksaminen tästä työstä jollekulle ei takaa vielä kovin paljon sitä, että kuulluksi tuleminen oikeasti toteutuu vastaanotolla. Etenkin julkisella puolella palkka juoksee joka tapauksessa, jaksoi sitä keskittyä potilaaseen tai ei. Virheiden pitäisi olla todella räikeitä, jotta potilaalla on mitään saumaa valittaa, ja silloinkaan moni ei jaksa ja uskalla. Tällaiset vastaanottokäynnit vain hukkaavat yhteiskunnan resursseja.

Eihän tuossa tilanteessa ongelmaa aiheuttanut se, että joku pyysi (kohtuuttomia). Sellaista sattuu meille kaikille toistuvasti. Ongelma syntyi siitä,että ap suostui, eikä kyennyt asettamaan rajoja. Psykologi ei pysty vaikuttamaan muiden ihmisten toimintaan. Ap voi opetella laittamaan rajat ja siinä psykologi voi auttaa. 

Mä taas koin psykologin ihan hämmentävänkin empaattisena, kun muilta ihmisiltä tuli vaan ota itseäsi niskasta kiinni - osastoa. Psykologia voi myös vaihtaa.