Olin vakavasti masentunut ja psykologi päätyi syyllistämään minua....

Vierailija kirjoitti:

Psykologit ovat vain ihmisiä. Osa heistä alalla hoitaakseen ongelmiaan. Osa sosiaalipornon vuoksi. Iso osa onneksi puhtaasti haluaa auttaa.

Näitä psyko-alkuisia ja alalla toimivia ammattilaisia on paljon erilaisia. Jotkut eivät ole nähneetkään psykologia, vaan ovat tavanneet psykiatrisen sairaanhoitajan tms. 

Vierailija kirjoitti:

Ei psykologin kanssa juttelu muuta yhtään mitään, täysin turhaa jutustelua, mistä ei seuraa mitään.

Tiedän kokemuksesta koska olen 10 kertaa psykiatrilla käynyt. Täysin ajanhukkaa.

Ai psykologilla vai psykiatrilla? Toinen on lääkäri. 

Kehon rentouttaminen yhdistettynä hyviin yöuniin. Jos ei ole vakuuttunut että kehon rentouttaminen ja hyvät yöunet on hyvä juttu, silloin terapeutti voi olla hyvä väline vakuuttamaan että on. Jos on kaamea masis, itsemyötätunto unohtuu ja apu ei ole saatavilla vaikka apu seisoisi nenän edessä. Jumalaan uskovilla on helppoa, veikkaan, koska Jumalan myötätunto on saatavilla tilanteessa missä itsemyötätuntokin on unohtunut. Myötätuntoa voi kuvitella satavan päälle vaikka enkeleiltä, pyhimyksiltä tai käyttää toista kuvastoa ja tehdä metta-harjoituksia tai rentoutusharjoituksia ynnä muita ynnä muita. Voit vaikka luoda mielikuvitusystävän eli tulpan ja laittaa se sadettamaan myötätuntoa päälle. Mielikuvitusystäviä tai enkeleitä tai jumalia tai ei, niistä on hyötyä enemmän kuin ei ole ainakin näissä tilanteissa. Jos hyvä uskomus auttaa kehoa rentoutumaan ja saa aikaan paremmat yöunet, silloinhan sen hyvyys tulee todeksi ja sen olemassaoloa on paha lähteä enää kiistämäänkään. Olemalla olemattomia, niiden hyödyt ovat silti mitattavissa.

Sellainen tutkimus oli, että jopa yksi kerta, kun esim. nuori pääsee ahdistuneena jonkun ihmisen kanssa (esim niissä puhelinpalveluissa) voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma syyhän se masennus tavallaan aina on. Omat aivot, asenteet ja ajatukset.

Sinä taidat olla se psykologi. 

Olen entinen masentunut.

Muutin asennettani ja tarkkailen ajatuksiani, niin eipä masenna enää. Pidän myös nykyään parempaa huolta itsestäni. Kukaan muu ei voi itseä parantaa.

Muita kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologit ovat vain ihmisiä. Osa heistä alalla hoitaakseen ongelmiaan. Osa sosiaalipornon vuoksi. Iso osa onneksi puhtaasti haluaa auttaa.

Näitä psyko-alkuisia ja alalla toimivia ammattilaisia on paljon erilaisia. Jotkut eivät ole nähneetkään psykologia, vaan ovat tavanneet psykiatrisen sairaanhoitajan tms. 

...tai psykopaatin, joita näissä psykiatrisissa sairaanhoitajissa harsinkin on yliedustus.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin psykologille kaveristani, joka usein pyysi palveluksia, jotta voisi tienata sen avulla. Olin hyvin uupunut. Minusta pyynnöt olivat lopulta kohtuuttomia. Olin auttanut häntä monesti, mutta lopulta voimani ei riittänyt. Olisi pîtänyt haalia ympäriinsä hänelle tavaraa ilmaiseksi omaa aikaa käyttäen bussilla ympäri seutuja matkustellen. Yhteydenotot liittyivät vain siihen miten olisi pitänyt hänen juoksupoikanaan olla ja hakea tavaroita. Kaveri vielä sai slaagin, jos tavaran kunto alkoi häntä arveluttamaan näkemättä. Sanoin kaverilleni ettei voimavarani riitä syvästä masennuksestani johtuen tällaiseen. Sain kylmää kyytiä. Kaveri ei edes itse halunnut tavaroita käyttää, koska pelkäsi hometta, mutta muille niitä mielellään myi kloritella pestynä.

Psykologi näki tässä vain sen, että kyllähän kaverilla on oikeus yrittää ja hakea tuloja itselleen. Olen samaa mieltä, mutta en samaa mieltä siitä, että se tehdään minun kustannu

Huh! Tässä suosittelen Henry Cloudin kansankielistä ja runsain esimerkein varustettua kirjaa Rajat: taito hallita omaa elämää ja sanoa kyllä ja ei. Älkää olko muiden kynnysmattoja. Omista rajoista pitää huolehtia itse. Kukaan ei kunnioita ihmistä, joka ei huolehdi itse omista rajoistaan.

Ehkäpä tsykologi halusi tuoda myös toista puolta esiin ja realisoida tämän toisen oikeutta tehdä hommia. Olitko siihen mennessä vain valittanut hänen hyväksikäyttävästä tavastaan? Se oli samaan aikaan totta kuin se, että on hyvä, että kaveri ponnistelee ja tekee. Ehkä tajusit sen päässäsi itsekin, mutta olit tuottanut puhetilanteessa vasta uhripuhetta ja valitusta.

Ap, sinä kirjoitat, että olit vakavasti masentunut. Et siis enää? Ehkä psykologin kikka toimi?

Vierailija kirjoitti:

Kerroin psykologille kaveristani, joka usein pyysi palveluksia, jotta voisi tienata sen avulla. Olin hyvin uupunut. Minusta pyynnöt olivat lopulta kohtuuttomia. Olin auttanut häntä monesti, mutta lopulta voimani ei riittänyt. Olisi pîtänyt haalia ympäriinsä hänelle tavaraa ilmaiseksi omaa aikaa käyttäen bussilla ympäri seutuja matkustellen. Yhteydenotot liittyivät vain siihen miten olisi pitänyt hänen juoksupoikanaan olla ja hakea tavaroita. Kaveri vielä sai slaagin, jos tavaran kunto alkoi häntä arveluttamaan näkemättä. Sanoin kaverilleni ettei voimavarani riitä syvästä masennuksestani johtuen tällaiseen. Sain kylmää kyytiä. Kaveri ei edes itse halunnut tavaroita käyttää, koska pelkäsi hometta, mutta muille niitä mielellään myi kloritella pestynä.

Psykologi näki tässä vain sen, että kyllähän kaverilla on oikeus yrittää ja hakea tuloja itselleen. Olen samaa mieltä, mutta en samaa mieltä siitä, että se tehdään minun kustannu

Psykologi tuskin ajatteli sinusta huonoa mutta sinä ajattelit psykologin ajattelevan sinusta huonoa. Ja oikeassahan tuo oli, kaverillasi on täysi oikeus tehdä mitä tekee, SINUN kuuluu vetää omat rajasi ja sanoa kaverille ei.

Itse parannuin vuosia kestäneestä masennuksesta ja ahdistuksesta niin, että yhtenä päivänä vaan tuli mitta täyteen sitä jatkuvaa itsensä säälimistä ja aloin muuttamaan elämääni aktiivisesti parempaan suuntaan. Takana oli itsemurhyrityksiä, lääkityksiä, terapiaa, osastojaksoja... Päätin vain, että nyt riittää tämä säälipisteiden keräily, ja aloin toimimaan. Olihan se aluksi vaikeaa mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi elämä tuntumaan mielekkäältä kun teki itselleen tärkeitä valintoja ja eli niiden mukaan. Mutta tätähän ei saisi sanoa. Mitä tahansa muuta saa sanoa, mutta ei sitä, että masentunut itse voi parantua kun haluaa parantua. Masentuneita pitää vaan sääliä ja antaa heidän rypeä siellä omassa kakassaan, jos vihjaisee yhtään että tarttisko tehdä jotain, niin alkaa huuto ja mekastus, että miten kehtaat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma syyhän se masennus tavallaan aina on. Omat aivot, asenteet ja ajatukset.

Sinä taidat olla se psykologi. 

Olen entinen masentunut.

Muutin asennettani ja tarkkailen ajatuksiani, niin eipä masenna enää. Pidän myös nykyään parempaa huolta itsestäni. Kukaan muu ei voi itseä parantaa.

Et tiedä, mitä on masennus. Jos ihmisellä ei ole mitään syytä elää, niin miksi/miten hän ottaa itseään niskasta kiinni ja "muuttaa asennettaan, tarkkailee ajatuksiaan ja pitää parempaa huolta itsestään" 

Tässä keskustelussa menee taas psykologit, psykiatrit ja terapeutit sekaisin. 

 

Joka tapauksessa jos olet julkisella puolella (missä nykyisin kyllä todella vaikeaa saada psykologikontakti) on sinulla mahdollisuus kerran vaihtaa ammattilainen toiseen.

 

Ja jos et tätä halua tehdä niin voit antaa tuon täällä jakamasi palautteen psykologille: et ymmärrä minun näkökulmaa ja haluaisin siitä kertoa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Oma syyhän se masennus tavallaan aina on. Omat aivot, asenteet ja ajatukset.

Oma syyhän se syöpä tavallaan on. Omat rinnat, asenteet ja ajatukset.

Olen ihan äimänkäkenä. Mitä hemmettiä ap on matkustellut bussilla etsimässä kamaa jollekin kaverilleen? Miksei kaveri itse hanki roinaa myytäväksi? En ikinä tuommoiseen suostuisi. Taisi psykologi vai mikä lie olla ihan oikeassa. Ite olet ap syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologit ovat vain ihmisiä. Osa heistä alalla hoitaakseen ongelmiaan. Osa sosiaalipornon vuoksi. Iso osa onneksi puhtaasti haluaa auttaa.

Näitä psyko-alkuisia ja alalla toimivia ammattilaisia on paljon erilaisia. Jotkut eivät ole nähneetkään psykologia, vaan ovat tavanneet psykiatrisen sairaanhoitajan tms. 

Siksi kannattaa valita sellainen, joka käyttää ammattinimikettä psykoterapeutti. Se on valviran valvoma suojattu ammattinimike.

Vierailija kirjoitti:

Itse parannuin vuosia kestäneestä masennuksesta ja ahdistuksesta niin, että yhtenä päivänä vaan tuli mitta täyteen sitä jatkuvaa itsensä säälimistä ja aloin muuttamaan elämääni aktiivisesti parempaan suuntaan. Takana oli itsemurhyrityksiä, lääkityksiä, terapiaa, osastojaksoja... Päätin vain, että nyt riittää tämä säälipisteiden keräily, ja aloin toimimaan. Olihan se aluksi vaikeaa mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi elämä tuntumaan mielekkäältä kun teki itselleen tärkeitä valintoja ja eli niiden mukaan. Mutta tätähän ei saisi sanoa. Mitä tahansa muuta saa sanoa, mutta ei sitä, että masentunut itse voi parantua kun haluaa parantua. Masentuneita pitää vaan sääliä ja antaa heidän rypeä siellä omassa kakassaan, jos vihjaisee yhtään että tarttisko tehdä jotain, niin alkaa huuto ja mekastus, että miten kehtaat. 

Toki. Mitä väliä on koulukiusauksella, väkiva ltaisilla ra isk auksilla, lapsen kuolemalla ja kroonisilla kivuilla, kun sitä vain yhtenä kauniina päivänä "kyllästyy" niihin ja laittaa noin vain elämänsä kuntoon. Oma syy, jos ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Itse parannuin vuosia kestäneestä masennuksesta ja ahdistuksesta niin, että yhtenä päivänä vaan tuli mitta täyteen sitä jatkuvaa itsensä säälimistä ja aloin muuttamaan elämääni aktiivisesti parempaan suuntaan. Takana oli itsemurhyrityksiä, lääkityksiä, terapiaa, osastojaksoja... Päätin vain, että nyt riittää tämä säälipisteiden keräily, ja aloin toimimaan. Olihan se aluksi vaikeaa mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi elämä tuntumaan mielekkäältä kun teki itselleen tärkeitä valintoja ja eli niiden mukaan. Mutta tätähän ei saisi sanoa. Mitä tahansa muuta saa sanoa, mutta ei sitä, että masentunut itse voi parantua kun haluaa parantua. Masentuneita pitää vaan sääliä ja antaa heidän rypeä siellä omassa kakassaan, jos vihjaisee yhtään että tarttisko tehdä jotain, niin alkaa huuto ja mekastus, että miten kehtaat. 

Voihan tuon ajatella toisinkin. Ehkä ne terapiat, lääkitykset ja osastojaksot toivat sinut siihen pisteeseen, että sinulla oli voimavaroja  tehdä tuo päätös ja alkaa toimia. Ilman saamaasi apua olisit voinut olla jo kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin psykologille kaveristani, joka usein pyysi palveluksia, jotta voisi tienata sen avulla. Olin hyvin uupunut. Minusta pyynnöt olivat lopulta kohtuuttomia. Olin auttanut häntä monesti, mutta lopulta voimani ei riittänyt. Olisi pîtänyt haalia ympäriinsä hänelle tavaraa ilmaiseksi omaa aikaa käyttäen bussilla ympäri seutuja matkustellen. Yhteydenotot liittyivät vain siihen miten olisi pitänyt hänen juoksupoikanaan olla ja hakea tavaroita. Kaveri vielä sai slaagin, jos tavaran kunto alkoi häntä arveluttamaan näkemättä. Sanoin kaverilleni ettei voimavarani riitä syvästä masennuksestani johtuen tällaiseen. Sain kylmää kyytiä. Kaveri ei edes itse halunnut tavaroita käyttää, koska pelkäsi hometta, mutta muille niitä mielellään myi kloritella pestynä.

Psykologi näki tässä vain sen, että kyllähän kaverilla on oikeus yrittää ja hakea tuloja itselleen. Olen samaa mieltä, mutta en sam

Psykologi tuskin ajatteli sinusta huonoa mutta sinä ajattelit psykologin ajattelevan sinusta huonoa. Ja oikeassahan tuo oli, kaverillasi on täysi oikeus tehdä mitä tekee, SINUN kuuluu vetää omat rajasi ja sanoa kaverille ei.

Ja ap vetikin omat rajansa. Ei mennyt enää uudestaan psykologille, joka kuvitteli, että aikaa kannattaa käyttää hyväksikäyttävän kaverin toiminnan ja motiivien puolusteluun. Hyvä ap!