Olin vakavasti masentunut ja psykologi päätyi syyllistämään minua....

Terapeutin olis pitänyt olla ilmaisematta omaa mielipidettään toiminnasta. Sen sijaan hänen olisi pitänyt rohkaista AP:tä toimimaan niinkuin itsestä tuntuu tuntematta itseään hyväksikäytetyksi. 

Minä menin vuosia sitten seurakunnan perheasiain terapeutille juttelemaan, kun koin uupumusta perhe- ja työasioiden hoitamisesta. Jotenkin se juttu meni niin, että en saanut tukea ja koin, että kaikki ongelmat olivatkin minun syytäni. Olin siitä häpeissäni. Enkä ole sen jälkeen ongelmistani kenellekään avautunut. Nyt sain mielialalääkkeet, lääkäri ehdotti keskusteluapua, mutta en halunnut.

Monet on uskontojen uhreja eikä osaa puhua asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on hyviä kokemuksia juttelusta psykologin ja terapeutin kanssa. Hän sentään kuunteli sen koko ajan, kun olin hänen vastaanotollaan, vaikka se olikin maksettua aikaa. Kun tavallinen kokemus etenkin nuorena oli, ettei kukaan muu oikein kuunnellut, mitä yritin kertoa.

Minulla parhaimmillaan ollut sama. Ei kukaan muuten jaksa kuunnella minua 45 - 60 minuuttia putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse parannuin vuosia kestäneestä masennuksesta ja ahdistuksesta niin, että yhtenä päivänä vaan tuli mitta täyteen sitä jatkuvaa itsensä säälimistä ja aloin muuttamaan elämääni aktiivisesti parempaan suuntaan. Takana oli itsemurhyrityksiä, lääkityksiä, terapiaa, osastojaksoja... Päätin vain, että nyt riittää tämä säälipisteiden keräily, ja aloin toimimaan. Olihan se aluksi vaikeaa mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi elämä tuntumaan mielekkäältä kun teki itselleen tärkeitä valintoja ja eli niiden mukaan. Mutta tätähän ei saisi sanoa. Mitä tahansa muuta saa sanoa, mutta ei sitä, että masentunut itse voi parantua kun haluaa parantua. Masentuneita pitää vaan sääliä ja antaa heidän rypeä siellä omassa kakassaan, jos vihjaisee yhtään että tarttisko tehdä jotain, niin alkaa huuto ja mekastus, että miten kehtaat. 

Joskus on niin, että masennus aiheutuu olosuhteista, joille ei itse mitään mahda. Tai jos niille tekee jotain, niin tietää, että muut jotenkin joutuvat kärsimään siitä muutoksesta. Silloin kyllä suututtaa, jos joku muu vihjailee, että asioille tarttis tehdä jotain. Vaikka tietysti on viime kädessä oma valinta jääkö sairastuttavaan tilanteeseen.

Tuollaisissa tapauksissa ajattelen, että masennus on tavallaan tarkoituksenmukaista. Se on kehon keino kertoa sulle, että näin ei voi jatkaa. Jotain pitäis muuttua.

Masentuneessa tilassa myös ainakin oman kokemukseni mukaan on helpompi kestää vaikeaa elämäntilannetta kuin ei masentuneena.

Jos ajattelee evolutiiviselta kannalta niin musta se on hyvin järkeenkäypää, että masennuksellakin voi olla tavallaan joku tarkoitus. 

Vierailija kirjoitti:

Minä menin vuosia sitten seurakunnan perheasiain terapeutille juttelemaan, kun koin uupumusta perhe- ja työasioiden hoitamisesta. Jotenkin se juttu meni niin, että en saanut tukea ja koin, että kaikki ongelmat olivatkin minun syytäni. Olin siitä häpeissäni. Enkä ole sen jälkeen ongelmistani kenellekään avautunut. Nyt sain mielialalääkkeet, lääkäri ehdotti keskusteluapua, mutta en halunnut.

Ehkä keskustelu triggeröi terapeutissa jotain, eikä pystynyt suhtautumaan tilanteeseesi täysin objektiivisesti. (Tuli vaan mieleen sanoista seurakunta ja perhe. Näin mielessäni Päivi Räsästä muistuttavan hahmon. )

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tsykologi halusi tuoda myös toista puolta esiin ja realisoida tämän toisen oikeutta tehdä hommia. Olitko siihen mennessä vain valittanut hänen hyväksikäyttävästä tavastaan? Se oli samaan aikaan totta kuin se, että on hyvä, että kaveri ponnistelee ja tekee. Ehkä tajusit sen päässäsi itsekin, mutta olit tuottanut puhetilanteessa vasta uhripuhetta ja valitusta.

Mitä ihmettä? Orjatyö on Suomessa kiellettyä. Ketään ei pidä pakottaa noutamaan erilaisia tavaroita myyntitoimintaa harjoittavalle yksilölle/yritykselle pitkienkin matkojen päästä.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin psykologille kaveristani, joka usein pyysi palveluksia, jotta voisi tienata sen avulla. Olin hyvin uupunut. Minusta pyynnöt olivat lopulta kohtuuttomia. Olin auttanut häntä monesti, mutta lopulta voimani ei riittänyt. Olisi pîtänyt haalia ympäriinsä hänelle tavaraa ilmaiseksi omaa aikaa käyttäen bussilla ympäri seutuja matkustellen. Yhteydenotot liittyivät vain siihen miten olisi pitänyt hänen juoksupoikanaan olla ja hakea tavaroita. Kaveri vielä sai slaagin, jos tavaran kunto alkoi häntä arveluttamaan näkemättä. Sanoin kaverilleni ettei voimavarani riitä syvästä masennuksestani johtuen tällaiseen. Sain kylmää kyytiä. Kaveri ei edes itse halunnut tavaroita käyttää, koska pelkäsi hometta, mutta muille niitä mielellään myi kloritella pestynä.

Psykologi näki tässä vain sen, että kyllähän kaverilla on oikeus yrittää ja hakea tuloja itselleen. Olen samaa mieltä, mutta en samaa mieltä siitä, että se tehdään minun kustannu

Sinä teit täysin oikein kun asetit rajat ja pidit omista rajoistasi kiinni. Psykologin olisi pitänyt tajuta validoida tätä ratkaisua ja kannustaa juuri tällaiseen toimintaan jatkossakin. 

Masennuksen juurisyy monella onkin liiallinen kiltteys ja omien rajojen puute, jolloin joustetaan oman hyvinvoinnin kustannuksella siihen pisteeseen että palaa loppuun. 

Oon käynyt kahdella miespuolisella psykoterapeuteilla, jotka rupesi seksuaalisesti vihjaileviksi (toinen kehui seksikkääksi, toinen että voisi panna minua). Olivat kumpikin tuolloin 20 v minua vanhempia,toinen sai vankilatuomion myöhemmin liittyen veronkiertoon. 

(Olen myös käynyt asiallisilla miespuolisilla ammattiauttajilla)

Ei ne kaikki ole ammattitaitoisia ja empaattisia, vaikka olisi mikä titteli. Siviilissä voisitte yllättyä. Kannattaa vaihtaa työntekijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologit ovat vain ihmisiä. Osa heistä alalla hoitaakseen ongelmiaan. Osa sosiaalipornon vuoksi. Iso osa onneksi puhtaasti haluaa auttaa.

Näitä psyko-alkuisia ja alalla toimivia ammattilaisia on paljon erilaisia. Jotkut eivät ole nähneetkään psykologia, vaan ovat tavanneet psykiatrisen sairaanhoitajan tms. 

Siksi kannattaa valita sellainen, joka käyttää ammattinimikettä psykoterapeutti. Se on valviran valvoma suojattu ammattinimike.

Myös psykologi on suojattu ammattinimike.