Miten teillä vietetään äitienpäivää?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teen kakun ja olen marttyyrina loppupäivän kun ei kukaan huomioi minua.

Minä teen itselleni varmaan jotain hyvää ruokaa ja käyn kävelyllä. Ei minuakaan kukaan huomioi eikä muista mutta koska en edes odota muistamisia niin ei niillä ole silloin väliäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä yksikään lapsi kärsi siitä jos koulussa tehtäisiin edelleen ne äitienpäiväkortit. Kortin voi tehdä myös esimerkiksi mummolle. On lapsen omakin etu että osallistuu koulussa samalla tavalla kuin muutkin eikä vaadi erityiskohtelua.

Kouluissa ja päiväkodeissa voisi olla teemana läheisen päivä ja kertoa,että kortin voi tehdä äidille,mummolle,tai muulle läheiselle.

Koska nykyään on erilaisia perheitä ja nimikkeitä. Lapsi kuitenkin miettii,että kenelle kortin voi antaa,kun omaa äitiä ei ole. On sijaisperheitä,sijoitus perheitä, ym. Sama juttu isänpäivänä.

Kyllä se teema voi ihan äitienpäiväkin olla, koska se on kuitenkin se kalenterissakin oleva juhlapäivä.

Korttien tekemisen suhteen voi ohjeistaa lapsia, että kortin voi tehdä esimerkiksi äidille, mummolle, äitipuolelle, tai sitten jollekin toiselle läheiselle ihmiselle, saa ihan itse valita.

Siis milloin me 30-40v äidit saamme olla passattavina, jos omassa lapsuudessamme järjestimme isän avulla äidille yllätysaamiaisen, teimme kortit, lahjan ja väkersimme kasaan kukkakimpun ja nyt itse äitinä äitienpäivä pitäisi viettää anoppia ja omaa äitiä kestiten? Tietysti heitä pitää muistaa, minä äitiäni ja mies omaansa, mutta tietysti haluaisin itsekin päiväni päivänsankarina. Ei niin, että aina minä järjestän. Ihmettelen siis täällä esiintyviä asenteita. Tänä vuonna vietän itse ensimmäistä kertaa äitienpäivää äitinä. 

Sama täällä. Tärkeintä on huolehtia itsestään ja tehdä päivästä hyvä, vaikkei kukaan huomioisikaan.

Menen viemään äidin ostokset ja ostan hänelle kukan äitienpäivän kunniaksi, ajattelin että voisimme juoda kääretorttu kahvit ja jutella mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Siis milloin me 30-40v äidit saamme olla passattavina, jos omassa lapsuudessamme järjestimme isän avulla äidille yllätysaamiaisen, teimme kortit, lahjan ja väkersimme kasaan kukkakimpun ja nyt itse äitinä äitienpäivä pitäisi viettää anoppia ja omaa äitiä kestiten? Tietysti heitä pitää muistaa, minä äitiäni ja mies omaansa, mutta tietysti haluaisin itsekin päiväni päivänsankarina. Ei niin, että aina minä järjestän. Ihmettelen siis täällä esiintyviä asenteita. Tänä vuonna vietän itse ensimmäistä kertaa äitienpäivää äitinä. 

Ette ikinä. Sitten kun olette vanhoja ja äidit ja anopit ovat jo pilven päällä, te leivotte ja järjestätte kahvittelut lapsille ja lastenlapsille. Ja olette onnellisia jos he tulevat käymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis milloin me 30-40v äidit saamme olla passattavina, jos omassa lapsuudessamme järjestimme isän avulla äidille yllätysaamiaisen, teimme kortit, lahjan ja väkersimme kasaan kukkakimpun ja nyt itse äitinä äitienpäivä pitäisi viettää anoppia ja omaa äitiä kestiten? Tietysti heitä pitää muistaa, minä äitiäni ja mies omaansa, mutta tietysti haluaisin itsekin päiväni päivänsankarina. Ei niin, että aina minä järjestän. Ihmettelen siis täällä esiintyviä asenteita. Tänä vuonna vietän itse ensimmäistä kertaa äitienpäivää äitinä. 

Ette ikinä. Sitten kun olette vanhoja ja äidit ja anopit ovat jo pilven päällä, te leivotte ja järjestätte kahvittelut lapsille ja lastenlapsille. Ja olette onnellisia jos he tulevat käymään. 

Toivottavasti miehesi huomioi ensimmäisen äitienpäiväsi jotenkin, vaikka et hänen äitinsä olekaan 😁

Vierailija kirjoitti:

Siis milloin me 30-40v äidit saamme olla passattavina, jos omassa lapsuudessamme järjestimme isän avulla äidille yllätysaamiaisen, teimme kortit, lahjan ja väkersimme kasaan kukkakimpun ja nyt itse äitinä äitienpäivä pitäisi viettää anoppia ja omaa äitiä kestiten? Tietysti heitä pitää muistaa, minä äitiäni ja mies omaansa, mutta tietysti haluaisin itsekin päiväni päivänsankarina. Ei niin, että aina minä järjestän. Ihmettelen siis täällä esiintyviä asenteita. Tänä vuonna vietän itse ensimmäistä kertaa äitienpäivää äitinä. 

Minä halusin äitienpäivän ihan itselleni ensimmäisen kerran silloin, kun esikoinen oli viimeistä vuotta kotona. Sitä ennen äitienpäivät oli mennyt minun ja miehen äitien luona käydessä. Oman äidin luona oli kahvit, mutta sääliksi ja vihaksi kävi anoppia, joka joka vuosi odotti tuntikausia ruokia lämpimänä pitäen. Monena vuonna sitten tiskasin käsin isot tiskit anopin luona ja mietin, että onpa tämä tapa viettää omaa juhlapäivää. Nykyään me miehen kanssa piipahdetaan vanhemmilla pikaisesti lauantaina ja sunnuntai menee mukavasti.

Me mentiin mukaan siihen "tietenkin pitää mennä, ties vaikka kyseessä on isoäidin viimeinen äitienpäivä" ja se oli virhe. Onneksi päästiin siitä eroon. Kyllä minäkin olen oma juhlapäivän ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. En ole ymmärtänyt miksi äitiä pitää muistaa yhtenä päivänä vuodessa. Kun voin häntä auttaa asioissa ympäri vuoden. Olen myös itse äiti. En halua yhden päivän hössötystä. Autan äitiäni ympäri vuoden. Joten miksi höpötän yhden päivän vuoksi?

Ihan totta, mitä niillä juhlapäivillä tekee. Se on parasta, kun ihan jokainen päivä vuoden aikana on samaa arkea olipa mikä päivä tahansa. Jokainen täyttää vuoden aikana lisää vuosia ja joulukin on joka vuosi. Lapsillekaan ei tarvitse opettaa toisten huomioimista. Hohhoijaa.

Luen kirjan:

Sodan haavoittama lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis milloin me 30-40v äidit saamme olla passattavina, jos omassa lapsuudessamme järjestimme isän avulla äidille yllätysaamiaisen, teimme kortit, lahjan ja väkersimme kasaan kukkakimpun ja nyt itse äitinä äitienpäivä pitäisi viettää anoppia ja omaa äitiä kestiten? Tietysti heitä pitää muistaa, minä äitiäni ja mies omaansa, mutta tietysti haluaisin itsekin päiväni päivänsankarina. Ei niin, että aina minä järjestän. Ihmettelen siis täällä esiintyviä asenteita. Tänä vuonna vietän itse ensimmäistä kertaa äitienpäivää äitinä. 

Ette ikinä. Sitten kun olette vanhoja ja äidit ja anopit ovat jo pilven päällä, te leivotte ja järjestätte kahvittelut lapsille ja lastenlapsille. Ja olette onnellisia jos he tulevat käymään. 

Toivottavasti miehesi huomioi ensimmäisen äitienpäivä

Olen toissaedellisen kommentin kirjoittaja. Uskon, että muistaa! Mielestäni äitienpäivä on myös juhla lapsille. Usein sen lahjaksi annetun äiti-mukin käyttö on jopa niille lapsille itse päivänsankaria tärkeämpää. Lapsi nauttii siitä, kun saa juhlistaa äitiään, tehdä kortin ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. En ole ymmärtänyt miksi äitiä pitää muistaa yhtenä päivänä vuodessa. Kun voin häntä auttaa asioissa ympäri vuoden. Olen myös itse äiti. En halua yhden päivän hössötystä. Autan äitiäni ympäri vuoden. Joten miksi höpötän yhden päivän vuoksi?

Ihan totta, mitä niillä juhlapäivillä tekee. Se on parasta, kun ihan jokainen päivä vuoden aikana on samaa arkea olipa mikä päivä tahansa. Jokainen täyttää vuoden aikana lisää vuosia ja joulukin on joka vuosi. Lapsillekaan ei tarvitse opettaa toisten huomioimista. Hohhoijaa.

Eikä lapsille tarvi opettaa sitä ett äitienpäivä on se juhla. Yritetään söpöttää jotain läheistenpäivää ja lopetetaan äitienpäiväkorttien tekeminen koska kaikilla ei ole äitejä.

Ei mitenkään, en ole äiti ja oma äitini on kuollut.

Ei onneksi mitenkään. Ehkä muutama huurteinen kahdestaan puolison kanssa.

Äitienpäivä on lasten juhla

Kortilla

Hankin kortin, ehkä lahjan

Mieheni menee ravintolaan syömään isänsä ja siskonsa kanssa. Minä saan järjestää juhlani itse itselleni ja lapsilleni, koska hän ei ole kuulemma äitini. Olen kuitenkin mieheni puoliso ja lapsensa äiti, joten arvostuksen puutteen osoittaminen tuntuu todella tylyltä. Varmaa on, että enpä jatkossa järjestä isänpäivälle mitään muistamista ja että jatkossa varaan itse äitienpäiväbrunssin ajoissa itselleni ja lapsilleni, enkä odota mitään (kenties sitten jo ex)mieheltäni.