Yhteenmuutto toisen omistamaam asuntoon

Vierailija kirjoitti:

"Itselleni kävisi tuossa kohtaa kompromissina, että sitten kumpikin vuokralle. Ihan sama, pääasia että nimeni olisi jossain papereissa. 

Jos tämä asunnon omistaja päättäisi joku päivä heittää minut ulos, niin mitä oikeuksia minulla siinä tilanteessa olisi? Kyllä koti on itselleni niin perustavanlaatuinen juttu, etten lähtisi siinä toisen hyväntahtoisuuteen luottamaan."

 

No sulla ois säästöjä ja hommat sitten oman kodin. Kyllä se ero voi tulla vaikka on yhteinen koti. Kovempi homma vaan alkaa myydä sitä asuntoa, että siitä pääsee eroon, jos kummallakaan ei ole varaa ostaa osuutta toiselta.  Paljon helpompi on vaan ottaa omat kimpsut ja kampsut ja muuttaa pois 

Ja joku kestovaraus johonkin läheiseen hotelliin siltä varalta, että joku päivä töistä kotiin tullessa lukot on vaihdettu ja matkalaukut oven edessä odottamassa?

Laukun päällä viesti: "Ei tämä toimikaan. Ei muistella pahalla!"

Up

"Ja joku kestovaraus johonkin läheiseen hotelliin siltä varalta, että joku päivä töistä kotiin tullessa lukot on vaihdettu ja matkalaukut oven edessä odottamassa?

Laukun päällä viesti: "Ei tämä toimikaan. Ei muistella pahalla!"

Ei ketään voi potkia ulos asunnosta noin vain, jos siinä on kirjoilla. Toisekseen, eikö parempi päästä eroon tuollaisesta hullusta, joka yhtäkkiä sekoaa ja muuttaa mielensä koko parisuhteesta ilman mitään varoituksia? Täytyy olla jo seko, jos yksi päivä vaan pyytää muuttamaan pois ilman mitään varoituksia. Ajattele, jos olisi yhteinen omaisuus tuollaisen sekon kanssa. Siinä vasta ongelmia syntyisi ihan varmaan, että saadaan omaisuus ositettua. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen ainoa joka näkee tilanteen toisin. En edes haluaisi osuutta asunnosta. Sijoittaisin rahani muualle ja maksaisin vähän elämisen kuluja eli pääsisin asumisen osalta hyvin halvalla. Ei tarvitsisi miettiä tulevia remontteja saati muita. Osa ruokalaskusta ja muusta sekä ehkä muutama satanen korkeintaan niin sanotusta asumisesta. Olisi todella hyvä kauppa itselleni. Eron jälkeenkin asiat olisivat helppoja. Ikuiseen parisuhteeseen turha tuudittautua. Eikä koskaan miettiä miten saa asunnon kaupaksi ja mihin hintaan. 

Et ole ainoa ja onnekseni asun naiseni omistamassa asunnossa. Maksan yhteisiä menoja vähän ja muutoin omat rahat sijoitukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan naisen ei kannata suostua vain laskujen ja ruokien maksajaksi. Siitä ei jää mitään käteen. 

Tasapuolisuutta! 

No kyllä jää, kun laittaa säästöön tai sijoittaa! Tosi helppoa, kun ei tarvitse välittää muista kuluista. 

 

Ai kahden aikuisen laskut ja ruokakulut ei ole kuluja nyt ollenkaan? 

Vielä jos erehtyy tuohon suhteeseen muksuja tekemään, saa nainen maksaa varmaan kaikki lastenkin kulut samalla kun ukko kasvattelee omaa omaisuuttaan. 

Niin tavallinen tarina. Älkää suostuko, naiset!

Tietenkään ei maksa niitä ruokakuluja tai laskuja kokonaan vaan oman osuutensa niistä. 

Nämä on aina ihan käsittämättömiä juttuja. Yhteen muutetaan sen vuoksi, että halutaan viettää aina vaan enemmän aikaa yhdessä ja huomataan, että toinen kämppä on aina tyhjillään, pölyttyy ja siellä käydään pakosta hakemassa postit ja katsomassa paikat. Tai yritetään viettää väkisin aikaa molemmissa ja aina toiselta on jotain väärässä paikassa.

On tietysti järkevää keskustella siitä, miten asuminen järjestetään reilusti ja tavallisessa suhteessa se ei ole edes vaikeaa tai mikään ongelma. Mutta se kannattaa pitää mielessä, että jossain sitä on asuttava. Jos siis asuminen kahdestaan tulee halvemmaksi kuin yksin, niin muuttaminenhan yhteen siis kaikissa tapauksissa kannattaa.

Mies muutti aikanaan mun omakotitaloon ilman, että kumpikaan alkoi kelailla mitään ruokakuluja tai vastaavia, asumisen kulut laitettiin ilman muuta puoliksi. Lainaa maksoin minä, mies käytti rahansa niin kuin lystäsi. Osteli kyllä kalliimpaa elektroniikkaa kai mitä olisi ollut yksin asuessa varaa, mutta sehän on hänen oikeutensa, käyttää rahansa mihin haluaa. Osti kyllä halvan sijoitusasunnonkin, arvo nousi myöhemmin. 

Myöhemmin maksoi loput mun lainasta + maksoi vähän päälle, millä osti puolet talosta. Mä ostin taas niillä rahoilla sijoitusasunnon, Oikein hyvin on meillä mennyt nämä vuodet, ei ole kumpikaan pelännyt, että toinen sekoaa ja alkaa heittämään toista ulos yön selkään. Mitä hulluutta sekin olisi.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aina ihan käsittämättömiä juttuja. Yhteen muutetaan sen vuoksi, että halutaan viettää aina vaan enemmän aikaa yhdessä ja huomataan, että toinen kämppä on aina tyhjillään, pölyttyy ja siellä käydään pakosta hakemassa postit ja katsomassa paikat. Tai yritetään viettää väkisin aikaa molemmissa ja aina toiselta on jotain väärässä paikassa.

On tietysti järkevää keskustella siitä, miten asuminen järjestetään reilusti ja tavallisessa suhteessa se ei ole edes vaikeaa tai mikään ongelma. Mutta se kannattaa pitää mielessä, että jossain sitä on asuttava. Jos siis asuminen kahdestaan tulee halvemmaksi kuin yksin, niin muuttaminenhan yhteen siis kaikissa tapauksissa kannattaa.

Mies muutti aikanaan mun omakotitaloon ilman, että kumpikaan alkoi kelailla mitään ruokakuluja tai vastaavia, asumisen kulut laitettiin ilman muuta puoliksi. Lainaa maksoin minä, mies käytti rahansa niin kuin lystäsi. Osteli kyllä kalliimpaa el

Mikä siis oli käsittämätöntä?

Teillähän meni asiat oikein hyvin.

Mun mielestä nimenomaan vuokraa maksamalla en tuntisi olevani alisteisessa asemassa. Itselle sopisi diili, jossa maksaisin puolisolle asumisesta noin 300-400 ja puolet juoksevista kuluista. Säästyvällä rahalla kartuttaisin omaa omaisuutta.

Mikä siis oli käsittämätöntä?

Teillähän meni asiat oikein hyvin.

Olen eri, mutta minusta heillä on mennyt asiat ihan tavallisesti. Käsittämätöntä siis minustakin on se, että yhteen muuttamisen lähtökohdaksi otetaan ensinnäkin se, mitä tehdään eron tullessa ja toiseksi taloudelliset seikat, kuka hyötyy mistä ja kuka maksaa mitä jne.

Minäkin ajattelen, että yhteen muutetaan, koska halutaan olla asua yhdessä ja taloudelliset seikat sovitaan tilanteen mukaan mahdollisimman hyviksi kaikin ja molemmin puolin.

Miksi haluaisi muuttaa yhteen jonkun kanssa, josta ajattelee, että tämä voi heittää pihalle tuosta noin tyhjän päälle, koska omistaa asunnon?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siis oli käsittämätöntä?

Teillähän meni asiat oikein hyvin.

Olen eri, mutta minusta heillä on mennyt asiat ihan tavallisesti. Käsittämätöntä siis minustakin on se, että yhteen muuttamisen lähtökohdaksi otetaan ensinnäkin se, mitä tehdään eron tullessa ja toiseksi taloudelliset seikat, kuka hyötyy mistä ja kuka maksaa mitä jne.

Minäkin ajattelen, että yhteen muutetaan, koska halutaan olla asua yhdessä ja taloudelliset seikat sovitaan tilanteen mukaan mahdollisimman hyviksi kaikin ja molemmin puolin.

Miksi haluaisi muuttaa yhteen jonkun kanssa, josta ajattelee, että tämä voi heittää pihalle tuosta noin tyhjän päälle, koska omistaa asunnon?

Täällä asiat väännellään ja käännellään kummallisesti. Aloituksessa lähtökohtana oli halu muuttaa yhteen. Tietenkin raha-asiat täytyy jollakin tavalla sopia. Aloittaja oli antanut monta eri vaihtoehtoa kumppanilleen, mutta hänelle kävi ilmeisesti vain asunnon omistaminen osuudellaan. 

Tuolla edellä vastanneella raha-asiat oli hoidettu asumiskulut puoliksi jakamalla, sen jälkeen oli sijoitettu rahaa ja lopulta ostettu puolikas yhteisestä kodista. Vaikuttaa ihan järkevältä toiminnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itselleni kävisi tuossa kohtaa kompromissina, että sitten kumpikin vuokralle. Ihan sama, pääasia että nimeni olisi jossain papereissa. 

Jos tämä asunnon omistaja päättäisi joku päivä heittää minut ulos, niin mitä oikeuksia minulla siinä tilanteessa olisi? Kyllä koti on itselleni niin perustavanlaatuinen juttu, etten lähtisi siinä toisen hyväntahtoisuuteen luottamaan."

 

No sulla ois säästöjä ja hommat sitten oman kodin. Kyllä se ero voi tulla vaikka on yhteinen koti. Kovempi homma vaan alkaa myydä sitä asuntoa, että siitä pääsee eroon, jos kummallakaan ei ole varaa ostaa osuutta toiselta.  Paljon helpompi on vaan ottaa omat kimpsut ja kampsut ja muuttaa pois 

Ja joku kestovaraus johonkin läheiseen hotelliin siltä varalta, että joku päivä töistä kotiin tullessa lukot on vaihdettu ja matkalaukut oven edessä odottamassa?<

Itse asiassa tuolla lailla ei lain mukaan voi heittää asunnosta ulos ihmistä, joka asuu siellä virallisesti. Eli jos noin kävisi, voisi se ulos heitetty soittaa poliisit. Hänellä olisi kyllä oikeus päästä kotiinsa - ja kodiksi katsotaan se osoite, jossa hän on virallisesti kirjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä16609 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tavannut itsenäisen naisen, joka ei halua asettua alisteiseen asemaan. Hän ei halua asua sinun omistamassasi asunnossa, ei vuokralaisena eikä varsinkaan pullahiirenä tai lokkina. Ilmeisesti sinun on tätä nyt kovin vaikea ymmärtää, joten tuskin tuosta suhteestakaan kovin hyvää tulee.

En varsinaisesti näe mitään itsenäisyyttä siinä, että haluaa väkisin osuuden toisen omistamasta asunnosta itselleen varallisuudeksi, varsinkaan, kun toinen ei halua myydä. Kyse on kuitenkin naisystävästä vielä, eikä avioliitosta. Mitä varallisuutta hänellä on nyt? Jatkakoon sen keräämistä. Hän voi sijoittaa omaan sijoitusasuntoon tai osakkeisiin tai ihan mihin tahansa. 

Itselleni kävisi tuossa kohtaa kompromissina, että sitten kumpikin vuokralle. Ihan sama, pääasia että nimeni olisi jossain papereissa

Samanlaiset oikeudet kuin mitä sinulla on vuokra-asuntoon, jossa olet kirjoilla. Eli sinulla olisi oikeus kyllä päästä sisään - tarvittaessa voisit vaikka soittaa poliisit. Jos olet siellä kirjoilla, silloin se on virallisesti asuntosi, ihan sama kuka sen omistaa. Toki asunnon omistaja voi "häätää" sinut, mutta ei suinkaan noin vaan heittämällä ulos.

Näistähän on ollut juttua, miten vaikea on päästä eroon avopuolisosta, joka kieltäytyy muuttamasta. Pahimmassa tapauksessa joutuu hakemaan tuomioistuimesta häädön.

Täällä asiat väännellään ja käännellään kummallisesti. Aloituksessa lähtökohtana oli halu muuttaa yhteen. Tietenkin raha-asiat täytyy jollakin tavalla sopia. Aloittaja oli antanut monta eri vaihtoehtoa kumppanilleen, mutta hänelle kävi ilmeisesti vain asunnon omistaminen osuudellaan. 

Tuolla edellä vastanneella raha-asiat oli hoidettu asumiskulut puoliksi jakamalla, sen jälkeen oli sijoitettu rahaa ja lopulta ostettu puolikas yhteisestä kodista. Vaikuttaa ihan järkevältä toiminnalta.

Totta, olen kanssasi tästä samaa mieltä. Silti jotenkin apnkin tilanne kuulosti omituiselta: ap ei halua ottaa riskiä asioiden hankaloitumisesta eron tullen ja toinen haluaa myös varmistaa omaisuuden karttumisen itsellekin. Eli pohjimmiltaan ei puhuta halusta muuttaa yhteen, vaan varallisuudesta, sen säilymisestä tai karttumisesta.

Tavallaan ymmärrän, että on vaikea muuttaa asuntoon, jonka toinen on lähes maksanut, tai kokonaan maksanut, koska niin, sen sitten toinen omistaa kokonaan. Ehkä minustakin tuntuisi hankalalta alkaa esittämään muutoksia, ellei toinen selkeästi ilmaisisi, että hänelle se on ok ja olisi mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa niitä.

Sen sijaan uhkailu sillä, että tämä on mun asunto jne on kyllä semmoista, että tuskin jäisi asuntoasiaan, vaan esiintyisi muissakin suhteen tilanteissa, joten olisi mahdoton suhde muutoinkin, asuminen sinällään sivuseikka.

Sinun ehdotus järkevä ap.

ajan kanssa saatat muuttaa mielesi myynnistä mutta ensi kertaa yhteen muuttaessa ei mitään järkeä yhdistää asuntolainaa.  

 

vuokranmaksu ei käy koska hän ei ole alivuokralainen vaan puoliso . Eikä kannata osallistua apn omaisuuden kartoittamiseen. 

 

naisen tulisi ottaa apn ehdotus vastaan ilomielin ja säästää vaikka ne rahat ja sitten on varaa ostaa se puolikas kun sen aika on 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nimenomaan vuokraa maksamalla en tuntisi olevani alisteisessa asemassa. Itselle sopisi diili, jossa maksaisin puolisolle asumisesta noin 300-400 ja puolet juoksevista kuluista. Säästyvällä rahalla kartuttaisin omaa omaisuutta.

Eli maksaisit vuokraa miehelle n. 600-700e/kk. Samaan hintaan maksaisit omaa asuntoa pois, tai olisit yksin vuokralla omassa rauhassa.

En lähtis tohon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääomamenot sinun menoksi, muut asumismenot puoleksi. Naisystäväsi voi käyttää vastaavan summan halutessaa omiin pääomasijoituksiin.

Tuossa kuviossa on se ongelma, ettei mies saa tuottoa tälle pääomasijoitukselleen, kun taas nainen voi saada esim. korko- tai vuokratuottoa omastaan.

Parempi olisi yhteinen koti ja erilliset sijoitukset.

Jos mies haluaa asunnostaan tuloja ja tuottoa, hänen kannattaa muuttaa itse siitä pois ja vuokrata se markkinahinnalla jollekin ulkopuoliselle. Itsehän hän on tehnyt sen valinnan, että on halunnut laittaa omaisuutensa asunnon ostoon. Jos se tuntuu epäreilulta (että oma omaisuus ei tuota, koska on asumiskäytössä, mutta joidenkin muiden omaisuus tuottaa), voi sen asunnon toki myydä ja sijoittaa rahat tuottaviin osakkeisiin tai sijoitusasuntoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääomamenot sinun menoksi, muut asumismenot puoleksi. Naisystäväsi voi käyttää vastaavan summan halutessaa omiin pääomasijoituksiin.

Tuossa kuviossa on se ongelma, ettei mies saa tuottoa tälle pääomasijoitukselleen, kun taas nainen voi saada esim. korko- tai vuokratuottoa omastaan.

Parempi olisi yhteinen koti ja erilliset sijoitukset.

Ei avoliitto ole businesta. Mies kerää pääomaa nopeammin, koska elämisen kulut puolittuu ja saa lainan maksettua nopeammin. Voi sitten sijoittaa ylimääräisiä rahoja myös osakkeisiin.

Todennäköisesti ne rahat menevät remontteihin. 

Sellaista se omistusasunnossa asuminen on. Raha menee siihen. Asunnon ostaminen on kuitenkin ihan vapaaehtoista ja oma valinta. Moni tekee sen valinnan silti, koska kokee saavansa omasta kodista jotain itselleen tärkeämpää ja merkittävämpää kuin mitä sijoituksista saatu tuotto olisi. Mutta jos se valinta alkaa kaduttaa, niin laittaa asunnon myyntiin.

Ja joku kestovaraus johonkin läheiseen hotelliin siltä varalta, että joku päivä töistä kotiin tullessa lukot on vaihdettu ja matkalaukut oven edessä odottamassa?

Laukun päällä viesti: "Ei tämä toimikaan. Ei muistella pahalla!

Mahtaisiko tulla viesti yhtään yllätyksenä, eikö tuommoinen sekopää, joka moista tekee, olisi sen jo muillakin tempuillaan osoittanut. 

Jos oikeasti joku on noin hullu, niin tuo on hyvä ratkaisu pitkän päälle. Tavaratkin pakattuna, ei siihen tarvitse vaivaa edes nähdä ja uloshan tuolta haluaisikin.

Omasta mielestäni kaikkia ehdotettuja järjestelyitä tulisi arvioida aina myös siitä näkökulmasta että voisinko itse suostua niihin jos olisin vastapuolen asemassa. Jos tuo epäilyttää niin sitten se on merkki että oa ehdotus ei ole kohtuullinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nimenomaan vuokraa maksamalla en tuntisi olevani alisteisessa asemassa. Itselle sopisi diili, jossa maksaisin puolisolle asumisesta noin 300-400 ja puolet juoksevista kuluista. Säästyvällä rahalla kartuttaisin omaa omaisuutta.

Itselleni taas olisi ongelma se, että parisuhde muuttuisi vuokrasuhteeksi. Tuntuisi oudolta joutua maksamaan toiselle siitä, että "saa" olla avoliitossa. Ihan kuin toiselle minun läsnäoloni olisi haitta, josta täytyy saada korvaus.

t. eri