Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto toisen omistamaam asuntoon
02.05.2025 |
Olemme keskustelleet naisystäväni kanssa yhteenmuutosta, mutta emme ole päässeet yhteisymmärrykseen raha-asioista.
Minulla lähes kokonaan maksettu omistusasunto, jossa haluan asua jatkossakin naisystäväni kanssa. Olen sanonut, ettei hänen tarvitse maksaa asumisesta mitään tai voi maksaa vaikka laskuja, ruuan tms. Se ei hänelle käy, vaan haluaisi itsellekin omaisuutta. Minusta ei ole järkevää myydä osuutta asunnosta, koska mahdollisen eron tullessa asiat mutkistuvat ja pitää maksaa varainsiirtoveroja valtiolle edestakaisin. Hän ei myöskään halua maksaa minulle vuokraa, koska tuntisi olevansa alisteisessa asemassa.
Miten muut olette ratkaisseet asian?
Kommentit (310)
En ala siivoamaan miehen isoa omakotitaloa.
Mielummin pienen vuokrakaksion.
En halua pestä miehen lapsen pyykkejä.
En ole ilmaispiika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ala siivoamaan miehen isoa omakotitaloa.
Mielummin pienen vuokrakaksion.
En halua pestä miehen lapsen pyykkejä.
En ole ilmaispiika.
Kuka siellä nyt siivoaa ja pesee pyykit? Miksi oletat, että se jää sinun tehtäväksi?
Asumme naapureina, kumpikin omassa osakkeessa. Yökyläillä voi kuinka sitten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
En ala siivoamaan miehen isoa omakotitaloa.
Mielummin pienen vuokrakaksion.
En halua pestä miehen lapsen pyykkejä.
En ole ilmaispiika.
Tuo on totta, että okt:ssa on paaljon enemmän hommaa ja vastuuta, kuin (pienessä) vuokra-asunnossa. Okt ei välttämättä mene kaupaksi, ylläriremontteja voi tulla, hometta, aina joku paikka repsottaa, ties mitä. Vuokra-asuntoa voi vaihtaa helposti tarpeiden muuttuessa.
Uusperhedynamiikka on aika iso asia, oma lukunsa. Varttuneemmalla iällä monen ihmisen elämän yhteensovittaminen kysyy paljon halua ja joustoa, kompromisseja kaikilta, myös niiltä lapsilta. En kovin helpolla lähtisi itsekään piikomaan toisen huushollia, palkkio pitäisi olla melko suuri, esim mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä jotta jää enemmän aikaa yksinololle kaiken härdellin keskellä. Tiedän tämän tarpeeni, jotta jaksan. Vaihtoehtoisesti hukuttaudun töihin tai lenkkipolulle, jos kotona ei saa riittävästi olla omissa oloissaan akkuja ladaten.
Vierailija kirjoitti:
Miksette ap hommaa yhteistä kotia?
Siis laittaa myyntiin lähes maksettu asunto ilman mitään tietoa siitä, miten yhteiselo oikeasti tulee sujumaan. Minä en luottaisi keneenkään niin paljon, että lähtisin myisin oman, lähes maksetun asuntoni ja ottaisin yhteisomistuksen toisen kanssa asunnosta tietämättä, millainen toinen oikeasti on. Ja se selviää vasta, kun yhteistä asumista on pidempi aika takana.
Jos aidosti luottamusta ei ole sen vertaa, että voidaan muuttaa yhteen ilman epäilyjä, että toinen haluaa vain käyttää hyväkseen ja heittää ulos ilman varoituksia tai uhkailee riidoissa ulosheittämisellä, ei ole mitään järkeä edes harkita yhteen muuttamista. Tietenkään.
On jotenkin niin ristiriitaista ja epäloogista tämä ajattelu: ei luoteta toiseen sen verran, että uskaltaisi muuttaa tämän omistamaan asuntoon, mutta luotetaan sokeasti niin paljon, että otetaan yhteisomistus asuntoon, todennäköisesti vielä yhteinen laina. Siis mieluummin asetutaan tilanteeseen, jossa toinen omistaa puolet asunnostani, vaikka ei vielä edes asuttu yhdessä kuin siihen, että toinen omistaa asunnon ja minä voin kävellä sieltä ulos ilman kotini pakkomyyntiä, jos ero tulee.
Voiko joku avata, mikä ihmeen järki tässä on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kumppani maksoi vuokraa aiemmin 1200€/kk. Muutti omistamaani asuntoon ja maksaa hoitovastikkeen 240€, vedestä, sähöstä ja ruusta puolet. Mä maksan lainan ja puolet mainituista. Hyvä diili kumppanin mielestä. Täällä oltiin eri mieltä trollien tai totaalilokkien toimesta.
Tuohan kuulostaa nopeasti ajateltuna ihan hyvältä diililtä, jos kumppani on nuori ihminen, jolla ei vielä ole ensimmäistäkään omaa asuntoa hankittuna. Silloin tuossa jää rahaa säästöön. Mutta tarkemmin ajateltuna diili on erityisen hyvä sinulle, koska maksaa koko vastikkeen. Oikeudenmukaista olisi että kumppani maksaisi kuitenkin vain puolet vastikkeesta.
Voi jatkaa siinä tapauksessa vuokralla ja maksaa 1200€+veden+sähkön :)
Oikeudenmukaisempaa niin!
Ap ota nainen luoksesi asumaan puoleksi vuodeksi siten, että hän maksaa vain ruuista puolet. Näette miten sujuu ja on sitten mahdollisuus suunnitella tulevaisuutta yhdessä (hölmö on jos tähän ei suostu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette ap hommaa yhteistä kotia?
Siis laittaa myyntiin lähes maksettu asunto ilman mitään tietoa siitä, miten yhteiselo oikeasti tulee sujumaan. Minä en luottaisi keneenkään niin paljon, että lähtisin myisin oman, lähes maksetun asuntoni ja ottaisin yhteisomistuksen toisen kanssa asunnosta tietämättä, millainen toinen oikeasti on. Ja se selviää vasta, kun yhteistä asumista on pidempi aika takana.
Jos aidosti luottamusta ei ole sen vertaa, että voidaan muuttaa yhteen ilman epäilyjä, että toinen haluaa vain käyttää hyväkseen ja heittää ulos ilman varoituksia tai uhkailee riidoissa ulosheittämisellä, ei ole mitään järkeä edes harkita yhteen muuttamista. Tietenkään.
On jotenkin niin ristiriitaista ja epäloogista tämä ajattelu: ei luoteta toiseen sen verran, että uskaltaisi muuttaa tämän omistamaan asuntoon, mutta luotetaan sokeasti niin paljon, että otetaan yhteisomistus asuntoon, todennäköisesti vielä yhteinen laina. Siis mieluummin asetutaan tilanteeseen, jossa toinen omistaa puolet asunnostani, vaikka ei vielä edes asuttu yhdessä kuin siihen, että toinen omistaa asunnon ja minä voin kävellä sieltä ulos ilman kotini pakkomyyntiä, jos ero tulee.
Voiko joku avata, mikä ihmeen järki tässä on?
Eli naisen pitäisi luottaa ap:seen, mutta ap:n ei tarvitse luottaa naiseen?
Jaettu riski olisi muuttaa yhdessä vuokralle siksi aikaa, ettei eroon valmistautuminen ole koko ajan toisen mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun tilanne on tällainen: miehellä oma asunto josta vielä lainaa jäljellä. Asuntoon muuttaa nainen, jolla ei omaisuutta eikä edes tuloja paitsi opintotuki. Opinnot kestävät vielä useita vuosia. Kesätöitä vain on. Ei siis saa asumis-tai toimeentulotukea kun asuu työssäkäyvän puolison kanssa miehen omistusasunnossa. Pitääkö naisen käyttää opintolainaa yhtiövastikkeen maksamiseen?
No jos mies sitä mieltä on, että hänen luonaan ei ilmaiseksi asuta niin sitten pitää. Mutta tässäkin tapauksessa, joissain sen naisen joka tapauksessa on asuttava ja jollei vanhemmillaan asu niin maksettava jonnekin jotain.
Itse en kyllä mieheltä odottanut mitään maksua kun opiskeli, koska toisaalta, olisin minäkin joutunut joka tapauksessa lainani maksamaan yksin asuvana Ja toisen pienikin apu muissa kuluissa oli kuitenkin vähennystä omiin menoihin.
Tärkeintä kuitenkin oli rakas ihminen lähellä ja tukena.
Tuossa tilanteessa vaan opiskelija ei taida saada asumistukea yhtään, kun asuu ilman vuokrasopimusta tai mitään toisen omistamassa omistusasunnossa.
En muuttaisi. Oma pikkuinen yksiö, ja opintojen päätyttyä omaan. En jatkaisi suhdettakaan, jossa toinen yrittäisi hyötyä minusta noin (jos tuo ehdotus yhteenmuutosta ja opintolainalla toisen asumiskulujen maksamisesta on tullut asunnonomistajalta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti vain se opiskeleva avokki asuu ilmaiseksi jo työssäkäyvän asunnossa ja kun itse pääsee töihin valmistumisen jälkeen niin parisuhde päättyykin sopivasti. Eli vain lokkeillut koko ajan hyötyä hakien.
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle se häätö on yllättäen tullut, vaikka on muka turvana avioliitto ja yhteinen velka ja molempien nimet talon paperissa. Jos toinen siitä haluaa lähteä ja ei ole varaa taloa lunastaa, niin siinä ei auta, että oma omaa puutarhaansa laitellut, sinne se vieraalle myynnissä menee.
Ja aika todennäköisesti näin käy jos yhteen on menty jo kulmat kurtussa varmistellen, että varmasti ei toinen tästä mitään hyötyä saa ja minä ja minun.
Tuossa tilanteessa on molemmilla kuitenkin oikeuksia siihen asuntoon, eli toista ei voi laittaa vain pihalle ilmoittaen, että pitkittynyt kyläily päättyi nyt. Moikka ja ei muistella pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti vain se opiskeleva avokki asuu ilmaiseksi jo työssäkäyvän asunnossa ja kun itse pääsee töihin valmistumisen jälkeen niin parisuhde päättyykin sopivasti. Eli vain lokkeillut koko ajan hyötyä hakien.
Eli jos asutte jo yhdessä, niin muutatteko erilleen jos toinen alkaakin opiskella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kumppani maksoi vuokraa aiemmin 1200€/kk. Muutti omistamaani asuntoon ja maksaa hoitovastikkeen 240€, vedestä, sähöstä ja ruusta puolet. Mä maksan lainan ja puolet mainituista. Hyvä diili kumppanin mielestä. Täällä oltiin eri mieltä trollien tai totaalilokkien toimesta.
Tuohan kuulostaa nopeasti ajateltuna ihan hyvältä diililtä, jos kumppani on nuori ihminen, jolla ei vielä ole ensimmäistäkään omaa asuntoa hankittuna. Silloin tuossa jää rahaa säästöön. Mutta tarkemmin ajateltuna diili on erityisen hyvä sinulle, koska maksaa koko vastikkeen. Oikeudenmukaista olisi että kumppani maksaisi kuitenkin vain puolet vastikkeesta.
Voi jatkaa siinä tapauksessa vuokralla ja maksaa 1200€+veden+sähkön :)
Oikeudenmukaisempaa niin!
Vuokra-asuntoja on huomattavasti edullisempiakin. Yksinasuessa en ole koskaan maksanut tonniakaan vuokrasta, saati yli sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle se häätö on yllättäen tullut, vaikka on muka turvana avioliitto ja yhteinen velka ja molempien nimet talon paperissa. Jos toinen siitä haluaa lähteä ja ei ole varaa taloa lunastaa, niin siinä ei auta, että oma omaa puutarhaansa laitellut, sinne se vieraalle myynnissä menee.
Ja aika todennäköisesti näin käy jos yhteen on menty jo kulmat kurtussa varmistellen, että varmasti ei toinen tästä mitään hyötyä saa ja minä ja minun.
Tuossa tilanteessa on molemmilla kuitenkin oikeuksia siihen asuntoon, eli toista ei voi laittaa vain pihalle ilmoittaen, että pitkittynyt kyläily päättyi nyt. Moikka ja ei muistella pahalla.
Eli eron jälkeen jäädään siihen asuntoon kyräilemään ja miettimään miten saadaan ostettua toinen ulos? Riitelyä ja itkua kun asuntoa ei saada myytyä jos kummallakaan ei ole varaa sitä pitää. Vaihtoehtona kun on että parisuhteen aikana sijoittanut kaiken rahan mikä jäänyt asumiskustannuksista säästöön ja tarvittaessa vuokraa välittömästi asunnon mihin lähtee. Itse en ottaisi asuntolainaa jonkun randomin sukankuluttajan asunnosta edes asumatta ensin päivääkään hänen kanssaan mutta kukin tavallaan.
Eli eron jälkeen jäädään siihen asuntoon kyräilemään ja miettimään miten saadaan ostettua toinen ulos? Riitelyä ja itkua kun asuntoa ei saada myytyä jos kummallakaan ei ole varaa sitä pitää. Vaihtoehtona kun on että parisuhteen aikana sijoittanut kaiken rahan mikä jäänyt asumiskustannuksista säästöön ja tarvittaessa vuokraa välittömästi asunnon mihin lähtee. Itse en ottaisi asuntolainaa jonkun randomin sukankuluttajan asunnosta edes asumatta ensin päivääkään hänen kanssaan mutta kukin tavallaan.
Tätä juuri tarkoitan. En vaan voi millään järjellä tajuta, miten se "yhteinen riski" on parempi kuin se, että lähtisin vain toisen asunnosta veks ilman mitään velvoitteita, jos niin pska tsägä kävisi, että yhteiselo loppuisikin äkillisesti.
Luulen tosin, että eihän tässä mistään järjestä olekaan kyse, vaan siitä, että toinen haluaa varmistua, että ollaan tosissaan. Ei luoteta itseen, eikä luoteta toiseen, vaan vaaditaan taloudellista sitoumusta. Aika raju vaatimus vaan, jos toisen täytyy riskeerata kaikki saavuttamansa, eli pistää peliin ainakin iso, jos ei koko jo hankittu omaisuus.
Siitä kertoo sekin, että ollaan huolissaan, miten joudutaan kotipiiaksi tai puutarhaa hoitamaan tms. toisen kodissa. Ei uskota siis, että toisen mielestä koti voi olla molempien, vaikka toinen on siitä enemmän maksanut. Ja ehkä kertoo jotain heistä itsesään, eli että heidän olisi vaikea sydämestään jakaa jotain omistamaansa.
Eli naisen pitäisi luottaa ap:seen, mutta ap:n ei tarvitse luottaa naiseen?
Jaettu riski olisi muuttaa yhdessä vuokralle siksi aikaa, ettei eroon valmistautuminen ole koko ajan toisen mielessä.
Aolle naiseen luottaminen tarkoittaisi, että hän myy jo lähes maksetun kämppänsä. Naiselle luottaminen tarkoittaisi, että asuisi halvemmalla kuin nyt asuu.
Jos on nähnyt vaivaa ja maksanut omaa asuntoa, on aika iso vaatimus muuttaa takaisin vuokralle. Tekisitkö itse niin, myisit kämpän ja alkaisit maksaa vuokraa jonkun toisen taskuun = alkaisit tuhlata niitä rahoja jonkun vuokranantajan hyväksi, joita olet jo vaivalla säästänyt?
Miten tässä sinun mielestäsi riski jakaantuu ja miten reilusta se jakaantuu?
Itse vastaavassa tilanteessa ostaisin sijoitusasunnon. Jos tulee ero, kummankaan ei tarvitse miettiä miten yhdessä hankittu varallisuus jaetaan ja on sitten valmiina asunto, johon tarvittaessa voi itse muuttaa. Jos siis kerran toiselle sopii, ettei asumisesta tarvitse maksaa ja toinen taas haluaisi kerryttää omaisuuttaan. Win-win.
Yksi vaihtoehto on hankkia yhteinen uusi koti ja mahdolliset aiemmat asunnot laitetaan vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nimenomaan vuokraa maksamalla en tuntisi olevani alisteisessa asemassa. Itselle sopisi diili, jossa maksaisin puolisolle asumisesta noin 300-400 ja puolet juoksevista kuluista. Säästyvällä rahalla kartuttaisin omaa omaisuutta.
Itselleni taas olisi ongelma se, että parisuhde muuttuisi vuokrasuhteeksi. Tuntuisi oudolta joutua maksamaan toiselle siitä, että "saa" olla avoliitossa. Ihan kuin toiselle minun läsnäoloni olisi haitta, josta täytyy saada korvaus.
t. eri
Minä en taas voisi asua toisen asunnossa maksamatta pientä korvausta, koska kulutan sitä asuntoa. Maksaisin mielelläni vaikka 300 euroa ja puolet juoksevista kuluista, koska kuluta sähköä, vettä jne.. Mulle tuollainen sopisi täydellisesti ja saisin hyvin rahaa säästöön omalta osaltani.
Alue: Aihe vapaa
Maksoin vuokrana 290 euron vastikkeen.