Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto toisen omistamaam asuntoon
02.05.2025 |
Olemme keskustelleet naisystäväni kanssa yhteenmuutosta, mutta emme ole päässeet yhteisymmärrykseen raha-asioista.
Minulla lähes kokonaan maksettu omistusasunto, jossa haluan asua jatkossakin naisystäväni kanssa. Olen sanonut, ettei hänen tarvitse maksaa asumisesta mitään tai voi maksaa vaikka laskuja, ruuan tms. Se ei hänelle käy, vaan haluaisi itsellekin omaisuutta. Minusta ei ole järkevää myydä osuutta asunnosta, koska mahdollisen eron tullessa asiat mutkistuvat ja pitää maksaa varainsiirtoveroja valtiolle edestakaisin. Hän ei myöskään halua maksaa minulle vuokraa, koska tuntisi olevansa alisteisessa asemassa.
Miten muut olette ratkaisseet asian?
Kommentit (310)
Ymmärrän molempia osapuolia. En itsekään haluaisi varmasti myydä osuutta omasta asunnosta toiselle, mutta toisaalta en kyllä suostuisi asumaan pidemmän päälle asunnossa joka ei ole minun omani lainkaan. Ainoa ratkaisu lienee ostaa yhteinen asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän molempia osapuolia. En itsekään haluaisi varmasti myydä osuutta omasta asunnosta toiselle, mutta toisaalta en kyllä suostuisi asumaan pidemmän päälle asunnossa joka ei ole minun omani lainkaan. Ainoa ratkaisu lienee ostaa yhteinen asunto.
Ap:ta tuntui häiritsevän varainsiirtoverojen maksaminen uudestaan mahdollisessa erotilanteessa ja sanoi, että haluaa pysyä nykyisessä asunnossaan. Yhteisen asunnon ostaminen ei niitä asioita ratkaise mitenkään. Hankala tilanne kaiken kaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nimenomaan vuokraa maksamalla en tuntisi olevani alisteisessa asemassa. Itselle sopisi diili, jossa maksaisin puolisolle asumisesta noin 300-400 ja puolet juoksevista kuluista. Säästyvällä rahalla kartuttaisin omaa omaisuutta.
Itselleni taas olisi ongelma se, että parisuhde muuttuisi vuokrasuhteeksi. Tuntuisi oudolta joutua maksamaan toiselle siitä, että "saa" olla avoliitossa. Ihan kuin toiselle minun läsnäoloni olisi haitta, josta täytyy saada korvaus.
t. eri
Minä en taas voisi asua toisen asunnossa maksamatta pientä korvausta, koska kulutan sitä asuntoa. Maksaisin mielelläni vaikka 300 euroa ja puolet juoksevista kuluista, koska kuluta sähköä, vettä jne.. Mulle tuollainen sopisi täydellisesti ja saisin hyvin rahaa säästöön omalta osaltani.
Ajattelen itse niin, että jos tuntuu, että toisen läsnäolo on pelkkä haitta ja että hän vain kuluttaa asuntoa, ei yhteen kannata edes muuttaa. Ainakin itse olen kokenut oman kumppanin kanssa asumisen parantavan elämänlaatuani ja lisäävän onnellisuuttani niin paljon, että asunnon mahdollinen kuluminen on siitä pieni hinta.
Vierailija kirjoitti:
On lähes maksettu asunto ja olisit valmis myymään siitä puolet miehelle kun muutatte yhteen? Ette ole koskaan asuneet yhdessä ja siis tunnette lopulta toisesta vain kiiltokuvapuolen. Jos asetelma olisi näin päin niin oliko edelleen sama mielipide? Eli ellet myisi niin et olisi tosissasi parisuhteen osalta vaan etsisit vain hyötyä.
Miehet olisivat useimmiten vain tyytyväisiä eläessään aiempaa edullisemmin ja saadessaan sijoittaa säästyvät rahat eikä kiinnostusta ostoon olisi.
Vierailija kirjoitti:
Monesti vain se opiskeleva avokki asuu ilmaiseksi jo työssäkäyvän asunnossa ja kun itse pääsee töihin valmistumisen jälkeen niin parisuhde päättyykin sopivasti. Eli vain lokkeillut koko ajan hyötyä hakien.
Monesti? Onko tästä ihan tilastoakin? Ei se raha suhdetta kestävämmäksi tekisi kuitenkaan, mutta jos epäilee, että opiskelija haluaa vain lokkeilla, niin kannattaa etsiä kumppania jo valmistuneiden keskuudesta. Köyhemmälle osapuolelle yhteenmuutto tarkoittaa aina sosiaaliturvan menettämistä, eli esimerkiksi tässä tapauksessa opiskelija ei saisi enää asumistukea. Näin ollen hänen saamansa taloudellinen hyöty saattaa olla jopa miinusmerkkinen, jos kumppanin kanssa asuessa ihan samalla lailla joutuu ottamaan opintolainaa asumisen maksamiseen, kuin jos asuisi yksin vuokra-asunnossa. En myöskään usko, että suhteen dynamiikalle on hyväksi se, että toinen joutuu velkaantumaan voidakseen asua yhdessä, ja toinen sitten yksipuolisesti saa taloudellisen hyödyn siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on hankkia yhteinen uusi koti ja mahdolliset aiemmat asunnot laitetaan vuokralle.
Aika harvalle tämä on vaihtoehto. Siis että voi noin vaan laitella kämppiä vuokralle ja ostella uusia yhteisiä koteja. Aika monella on edelleen lainaa siitä kämpästä, joten vuokratulot menisivät sen lainan maksuun, jos riittäisivät. Ja sitten pitäisi jostain riittää noin vain rahaa sen yhteisen ostoon, jonka pitäisi todennäköisesti olla isompi kuin edellinen. Joten jos tähän ratkaisuun oikeasti on varaa, tuskin tulee marinaa siitä yhteenmuutosta rahan suhteen muutoinkaan.
Tämän vuoksi yleensä muutetaan yhteen a) siihen kämppään, jota on jo enemmän maksettu, b) siihen kämppään, joka on isompi/paremmalla paikalla/mieluisampi. Ja sovitellaan sitten, mikä on ko. tilanteessa paras ratkaisu molempien taloudellinen tilanne huomioon ottaen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän molempia osapuolia. En itsekään haluaisi varmasti myydä osuutta omasta asunnosta toiselle, mutta toisaalta en kyllä suostuisi asumaan pidemmän päälle asunnossa joka ei ole minun omani lainkaan. Ainoa ratkaisu lienee ostaa yhteinen asunto.
Ei varmaan pidemmän päälle ole tarkoituskaan. Mutta tässä sen sijaan annettiin yhteen muuttamisen ehdoksi, että osuudesta asuntoon pitäisi luopua heti. En itse ole ollut tähän valmis, mutta selvää oli alusta lähtien, että pidemmän päälle päädytään erilaiseen ratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asutaan miehen omistamassa talossa. Ollaan naimisissa ja meillä on lapsia. Mulle on itselleni ihan sama kuka tämän talon omistaa ja nimenomaan en olisi halunnut ostaa tästä puolikasta tms. Mulla ei ole mitään tarvetta omistaa asuntoa tai voin ostaa sitten vaikka sijoitusasunnon/asuntoja tai tehdä muita sijoituksia jos haluan kartuttaa omaa varallisuuttani. Maksan itse tulojen mukaisesti pientä vuokaa (tai nyt hoitovapaan ajan en maksa mitään). Meille tämä kuvio sopii hyvin ja se ydinpointti on se, että me ollaan perhe ja tämä on meidän koti. Ei ole väliä kuka teknisesti omistaa mitäkin. Jos joskus eroamme niin olkoon sitten niin. En mieti sellaisia talon omistuksen kannalta nyt. Ja toisaalta, onhan se melkein helmpompikin vain lähteä kun ei ole omaa rahaa tässä talossa kiinni. Mutta siis elämässä voi sattua mitä vaan ja ei noita erojuttuja hirveästi kannata etukäteen miettiä.
"Ajattelen itse niin, että jos tuntuu, että toisen läsnäolo on pelkkä haitta ja että hän vain kuluttaa asuntoa, ei yhteen kannata edes muuttaa. Ainakin itse olen kokenut oman kumppanin kanssa asumisen parantavan elämänlaatuani ja lisäävän onnellisuuttani niin paljon, että asunnon mahdollinen kuluminen on siitä pieni hinta."
Minä taas ajattelin niin, etten pystyisi asumaan toisen asunnossa maksamatta pientä korvausta siitä. Ehdottomasti haluaisin maksaa vaikka toinen ei mitään maksua vaatisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti vain se opiskeleva avokki asuu ilmaiseksi jo työssäkäyvän asunnossa ja kun itse pääsee töihin valmistumisen jälkeen niin parisuhde päättyykin sopivasti. Eli vain lokkeillut koko ajan hyötyä hakien.
Monesti? Onko tästä ihan tilastoakin? Ei se raha suhdetta kestävämmäksi tekisi kuitenkaan, mutta jos epäilee, että opiskelija haluaa vain lokkeilla, niin kannattaa etsiä kumppania jo valmistuneiden keskuudesta. Köyhemmälle osapuolelle yhteenmuutto tarkoittaa aina sosiaaliturvan menettämistä, eli esimerkiksi tässä tapauksessa opiskelija ei saisi enää asumistukea. Näin ollen hänen saamansa taloudellinen hyöty saattaa olla jopa miinusmerkkinen, jos kumppanin kanssa asuessa ihan samalla lailla joutuu ottamaan opintolainaa asumisen maksamiseen, kuin jos asuisi yksin vuokra-asunnossa. En myöskään usko, että suhteen dynamiikalle on hyväksi se, että toinen joutuu velkaan
Jos asuu ilmaiseksi niin silloin ei maksa asumisesta mitään. Lukemisen ymmärtäminen?
Täällä spekuloidaan mahdollista erotilannetta. Entäs jos jompi kumpi kuolee, ette ole naimisissa, kämppä omistetaan puoliksi tms? Kuolleen perilliset saa perintönä toisen puolikkaan, sitten aloitetaan neuvottelut kumpi ostaa toisen ulos vai myydäänkö kämppä "sovussa"?
Kaikkea voi elämässä tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä spekuloidaan mahdollista erotilannetta. Entäs jos jompi kumpi kuolee, ette ole naimisissa, kämppä omistetaan puoliksi tms? Kuolleen perilliset saa perintönä toisen puolikkaan, sitten aloitetaan neuvottelut kumpi ostaa toisen ulos vai myydäänkö kämppä "sovussa"?
Kaikkea voi elämässä tapahtua.
Keskinäinen testamentti.
Vierailija kirjoitti:
Täällä spekuloidaan mahdollista erotilannetta. Entäs jos jompi kumpi kuolee, ette ole naimisissa, kämppä omistetaan puoliksi tms? Kuolleen perilliset saa perintönä toisen puolikkaan, sitten aloitetaan neuvottelut kumpi ostaa toisen ulos vai myydäänkö kämppä "sovussa"?
Kaikkea voi elämässä tapahtua.
Avopuolisoni menehtyi mutta meillä oli keskinäinen testamentti tietenkin eikä asiassa ollut mitään ongelmaa. Siihenkin voi ja pitää varautua. Koska kaikkea voi elämässä tapahtua kuten kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin vaimon talosta aikanaan puolet. Ja olen maksanut nyt sen kokonaan pois. Kaikki omaisuus on puoliksi, myös mun sijoitusasunnot jne. Mitä rakkautta sellainen on jos toiselle ei anna mahdollisuutta omaisuuteen edes ostamalla? Vaikka mulla on parempi palkka niin tartteehan vaimokin jotain turvaa jos ero tulisi joskus. Ollaan oltu jo pitkästi yli 20 vuotta yksissä
t. M50
Vierailija kirjoitti:
Ostin vaimon talosta aikanaan puolet. Ja olen maksanut nyt sen kokonaan pois. Kaikki omaisuus on puoliksi, myös mun sijoitusasunnot jne. Mitä rakkautta sellainen on jos toiselle ei anna mahdollisuutta omaisuuteen edes ostamalla? Vaikka mulla on parempi palkka niin tartteehan vaimokin jotain turvaa jos ero tulisi joskus. Ollaan oltu jo pitkästi yli 20 vuotta yksissä
t. M50
En minä ainakaan tartte mitään turvaan omistamalla puolet asunnosta. Saan enemmän turvaa, kun laitan rahat säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan miehen omistamassa talossa. Ollaan naimisissa ja meillä on lapsia. Mulle on itselleni ihan sama kuka tämän talon omistaa ja nimenomaan en olisi halunnut ostaa tästä puolikasta tms. Mulla ei ole mitään tarvetta omistaa asuntoa tai voin ostaa sitten vaikka sijoitusasunnon/asuntoja tai tehdä muita sijoituksia jos haluan kartuttaa omaa varallisuuttani. Maksan itse tulojen mukaisesti pientä vuokaa (tai nyt hoitovapaan ajan en maksa mitään). Meille tämä kuvio sopii hyvin ja se ydinpointti on se, että me ollaan perhe ja tämä on meidän koti. Ei ole väliä kuka teknisesti omistaa mitäkin. Jos joskus eroamme niin olkoon sitten niin. En mieti sellaisia talon omistuksen kannalta nyt. Ja toisaalta, onhan se melkein helmpompikin vain lähteä kun ei ole omaa rahaa tässä talossa kiinni. Mutta siis elämässä voi sattua mitä vaan ja ei noita erojuttuja hirveästi kannata etukäteen miettiä.
Sitten kun miehesi jättää sinut ja vaihtaa nuorempaan, huomaat asuvasi kaupungin vuokrayksiössä kun ex-miehesi asuu kokonaan maksetussa talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ala siivoamaan miehen isoa omakotitaloa.
Mielummin pienen vuokrakaksion.
En halua pestä miehen lapsen pyykkejä.
En ole ilmaispiika.
Kuka siellä nyt siivoaa ja pesee pyykit? Miksi oletat, että se jää sinun tehtäväksi?
Kokemusta on jo.
Ei enää kiitos.
Miehet puhuvat seurusteluvaiheessa, että tekevät kotitöitä.
Ja sitten eivät kumminkaan tee mitään, jos muuttaa samaan asuntoon. Lisäksi tulee vielä ilkeitä anoppeja jolle miehet ei sano mitään.
Voin seurustella, mutta en muuta samaan asuntoon.
Muutto on myös hemmetin kallista, jos tulee ero.
Omassa kodissa saa olla myös hiljaisuudessa eikä ole pakko ottaa mitään ilkeää anoppia kylään ja voi olla omassa asunnossa, jos miehellä on lastenhoitovuoro viikko.
Nämä asiat voi sopia niin monella tapaa. Meillä jo pitkä suhde, lapsiakin on. Aiemmin asuttu yhteisissä asunnoissa, nyt asutaan vain mun omistamassa talossa. Mies ei halua tästä osuutta, sillä ei ole mitään väliä. Hän ei myöskään suostu asumaan tässä ilmaiseksi, joten hänen toiveestaan hän maksaa meidän remonttilainan, ja minä muut talon kulut. Sopii meille.
Jos kuolen ensin, niin jos lapsista joku haluaa tähän niin mies muuttaa pois, ja jos taas lapset haluaa tämän myydä, mies ostaa tämän heiltä.
Alue: Aihe vapaa
On lähes maksettu asunto ja olisit valmis myymään siitä puolet miehelle kun muutatte yhteen? Ette ole koskaan asuneet yhdessä ja siis tunnette lopulta toisesta vain kiiltokuvapuolen. Jos asetelma olisi näin päin niin oliko edelleen sama mielipide? Eli ellet myisi niin et olisi tosissasi parisuhteen osalta vaan etsisit vain hyötyä.