Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto toisen omistamaam asuntoon
02.05.2025 |
Olemme keskustelleet naisystäväni kanssa yhteenmuutosta, mutta emme ole päässeet yhteisymmärrykseen raha-asioista.
Minulla lähes kokonaan maksettu omistusasunto, jossa haluan asua jatkossakin naisystäväni kanssa. Olen sanonut, ettei hänen tarvitse maksaa asumisesta mitään tai voi maksaa vaikka laskuja, ruuan tms. Se ei hänelle käy, vaan haluaisi itsellekin omaisuutta. Minusta ei ole järkevää myydä osuutta asunnosta, koska mahdollisen eron tullessa asiat mutkistuvat ja pitää maksaa varainsiirtoveroja valtiolle edestakaisin. Hän ei myöskään halua maksaa minulle vuokraa, koska tuntisi olevansa alisteisessa asemassa.
Miten muut olette ratkaisseet asian?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Tuttava sanoi aikoinaan eukollensa kun muuttivat yhteen tuttavan omistamaan taloon että jos haluat tehdä tänne muutoksia niin sitten jos tiemme joskus eroavat niin sitten myös viet kaikki tänne taloon hankkimasi mukanasi.
Äkkiä varmaan muutti erilleen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää miten ne sijoitetut rahat eivät ole mitään mahdollisen eron sattuessa mutta seinissä kiinni olevat ovat valtaisaa omaisuutta.
" Ai sulla on noin paljon säästöjä.... Just sen verran menis tähän remppaan. Tiiäthän, kun asunto on kulunutkin nyt nopeammin kun täällä on asunut kaksi yhden sijasta."
Sinä esittelet säästöjesi määrää? Kukaan normaali ei raha-asioitaan levittele edes puolisolleen.
Mitäh? Miksi ei omalle puolisolleen kertoisi tasan tarkkaan rahatilanteesta, säästöistä, hankinnoista ym? Mitä pelättävää siinä olisi? Ihana ketju, taas muistuttaa siitä että omassa suhteessa asiat on todella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin vaimon talosta aikanaan puolet. Ja olen maksanut nyt sen kokonaan pois. Kaikki omaisuus on puoliksi, myös mun sijoitusasunnot jne. Mitä rakkautta sellainen on jos toiselle ei anna mahdollisuutta omaisuuteen edes ostamalla? Vaikka mulla on parempi palkka niin tartteehan vaimokin jotain turvaa jos ero tulisi joskus. Ollaan oltu jo pitkästi yli 20 vuotta yksissä
t. M50
En minä ainakaan tartte mitään turvaan omistamalla puolet asunnosta. Saan enemmän turvaa, kun laitan rahat säästöön.
Siinä vaan voi herkästi käydä niin, että aina kun jotain kalliimpaa tarvitsee uusia, niin osa-maksujen yms. sijasta sen toisen säästöt voi kiinnostaa enemmän. Että etkö tämän kerran nyt voi maksaa, kun sinulla on heti käytettävissä olevia säästöjäkin noin paljon.
Tuo liitto ei kestä kauaa. Joten ota pieni vuokra lisäksi. Ei tule kenelläkään paha mieli jälkikäteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää miten ne sijoitetut rahat eivät ole mitään mahdollisen eron sattuessa mutta seinissä kiinni olevat ovat valtaisaa omaisuutta.
" Ai sulla on noin paljon säästöjä.... Just sen verran menis tähän remppaan. Tiiäthän, kun asunto on kulunutkin nyt nopeammin kun täällä on asunut kaksi yhden sijasta."
Sinä esittelet säästöjesi määrää? Kukaan normaali ei raha-asioitaan levittele edes puolisolleen.
Mitäh? Miksi ei omalle puolisolleen kertoisi tasan tarkkaan rahatilanteesta, säästöistä, hankinnoista ym? Mitä pelättävää siinä olisi? Ihana ketju, taas muistuttaa siitä että omassa suhteessa asiat on todella hyvin.
Kämppisasuminen näistä joistain jutuista kyllä tulee enemmän mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää miten ne sijoitetut rahat eivät ole mitään mahdollisen eron sattuessa mutta seinissä kiinni olevat ovat valtaisaa omaisuutta.
" Ai sulla on noin paljon säästöjä.... Just sen verran menis tähän remppaan. Tiiäthän, kun asunto on kulunutkin nyt nopeammin kun täällä on asunut kaksi yhden sijasta."
Sinä esittelet säästöjesi määrää? Kukaan normaali ei raha-asioitaan levittele edes puolisolleen.
Mitäh? Miksi ei omalle puolisolleen kertoisi tasan tarkkaan rahatilanteesta, säästöistä, hankinnoista ym? Mitä pelättävää siinä olisi? Ihana ketju, taas muistuttaa siitä että omassa suhteessa asiat on todella hyvin.
Kämppisasuminen näistä joistain jutuista kyllä tulee enemmän mieleen.
Todellakin. En enää ihmettele, ettei suhteet kestä...
Itse näen riskinä ilmaiseksi asumisen toisen omistamassa asunnossa. Voidaanko tuo tulkita oikeudessa siten, että nainen on saanut rahanarvoista etua, josta hän joutuisi maksamaan esim eron tapahtuessa? Jonkinlainen vuokrasopimus pitäisi olla vähintään. Naisella ei ole muuten mitään turvaa eron tullessa, vaan voit käytännössä potkia hänet pihalle melko vapaasti. Sama juttu, jos sinä vaikka kuolisit ja siihen päättyisi teidän suhteenne. Avopuolisolla ei ole mitään mahdollisuutta jäädä asuntoon.
Väliaikaisesti toisen asunnossa asuminen on ihan ok, mutta pidempiaikaisena ratkaisuna minun on hyvin vaikea ymmärtää asiaa. Paras ratkaisu olisi löytää yhteinen asunto ja säilytät vaikka nykyisen asuntosi itselläsi, jos et halua sitä myydä.
Kumppanisi haluaa varmasti itsekin vakiintua ja asua omassa asunnossa. Asia on järkiperusteinen, mutta myös tunteilla on paljon vaikutusta. Voiko toisen kotia ikinä tuntea täysin omaksi? Eihän nainen voi sitä remontoidakaan haluamansa näköiseksi tai vaikka sallisit remontoinnin, eihän naisen sitä kannata ikimaailmassa tehdä, koska siinä hän omalla kustannuksella nostaisi sinun omaisuutesi arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näen riskinä ilmaiseksi asumisen toisen omistamassa asunnossa. Voidaanko tuo tulkita oikeudessa siten, että nainen on saanut rahanarvoista etua, josta hän joutuisi maksamaan esim eron tapahtuessa? Jonkinlainen vuokrasopimus pitäisi olla vähintään. Naisella ei ole muuten mitään turvaa eron tullessa, vaan voit käytännössä potkia hänet pihalle melko vapaasti. Sama juttu, jos sinä vaikka kuolisit ja siihen päättyisi teidän suhteenne. Avopuolisolla ei ole mitään mahdollisuutta jäädä asuntoon.
Väliaikaisesti toisen asunnossa asuminen on ihan ok, mutta pidempiaikaisena ratkaisuna minun on hyvin vaikea ymmärtää asiaa. Paras ratkaisu olisi löytää yhteinen asunto ja säilytät vaikka nykyisen asuntosi itselläsi, jos et halua sitä myydä.
Kumppanisi haluaa varmasti itsekin vakiintua ja asua omassa asunnossa. Asia on järkiperusteinen, mutta myös tunteilla on paljon vaikutusta. Voiko toisen kotia ikinä tuntea täysi
Avopuoliso voi tietenkin jäädä asuntoon jos asiat on niin haluttu järjestellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nimenomaan vuokraa maksamalla en tuntisi olevani alisteisessa asemassa. Itselle sopisi diili, jossa maksaisin puolisolle asumisesta noin 300-400 ja puolet juoksevista kuluista. Säästyvällä rahalla kartuttaisin omaa omaisuutta.
Itselleni taas olisi ongelma se, että parisuhde muuttuisi vuokrasuhteeksi. Tuntuisi oudolta joutua maksamaan toiselle siitä, että "saa" olla avoliitossa. Ihan kuin toiselle minun läsnäoloni olisi haitta, josta täytyy saada korvaus.
t. eri
Minä en taas voisi asua toisen asunnossa maksamatta pientä korvausta, koska kulutan sitä asuntoa. Maksaisin mielelläni vaikka 300 euroa ja puolet juoksevista kuluista, koska kuluta sähköä, vettä jne.. Mulle tuollainen sopisi täydellisesti ja saisin hyvin rahaa säästöön omalta osaltani.
Millä tavalla kulitat sitä asuntoa? Miten se kuluu enemmän, vaikka asut siinä?
Vesilaskut asukkaiden lukumäärän mukaan! Jos kaksi aikuista, maksat vedestä puolet. Jos miehellä 5 lasta, maksat vedestä 1/6. Sähkö samallalailla, vakuutus, roskat, ruoka. TÄMÄ on reilua.
Asunnosta, josta et omista mitään, ei tarvi maksaa mitään. Jollei sulla ole esim omaa huonetta, minkä tarvit itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Millä tavalla kulitat sitä asuntoa? Miten se kuluu enemmän, vaikka asut siinä?
Vesilaskut asukkaiden lukumäärän mukaan! Jos kaksi aikuista, maksat vedestä puolet. Jos miehellä 5 lasta, maksat vedestä 1/6. Sähkö samallalailla, vakuutus, roskat, ruoka. TÄMÄ on reilua.
Asunnosta, josta et omista mitään, ei tarvi maksaa mitään. Jollei sulla ole esim omaa huonetta, minkä tarvit itsellesi."
Mitä ihmettä, kyllä se asunto kuluu, kun sitä käytetään. Muutenhan ei tarvitsisi ikinä mitään remontteja tehdä.
Viimeksi, kun oli vuokralla, niin huomasi erityisesti miten se parketti kului käytössä, varsinkin kun on kaksi koiraa. Vuokraisäntä ei kuitenkaan perinyt mitään extraa siitä eikä ottanut vuokratakuuta itselleen.
Siis kysehän on siitä, jääkö siitä omasta kuukausittain maksetuista rahoista mitään itselle. Jos omistaa, siitä jää itselle ainakin osa sijoituksena. Jos ei omista, ei jää mitään. Miten tämä voi olla niin hankala asia joillekin ymmärtää? En voi käsittää.
Miksi on niin hankala asia jollekin ymmärtää, että joku ei halua sijoittaa asunnon seiniin? En tiedä, oletko viime aikoina seuraillut, mutta näitä asuntoja, joiden arvo 20 vuodessa kasvaa kymmeniä tai satoja tuhansia on Suomen maassa erittäin vähän. Suurimman osan asunnoista hinta ei nouse, vaan laskee. Ja aina kaikissa tapauksissa hinta on relevantti vain myyntitilanteessa ja silloin se määräytyy markkinoiden mukaan. Mitkä sattuvat olemaan suhdanteet, kun myydään ja minkä verran ostajat ovat valmiita maksamaan.
Asuntosijoittaminen, ellet ole miljonääri, jolla niitä on satoja, on aika kannattamatonta puuhaa tavikselle lopulta. Näin, vaikka täälläkin kaikillla on pari kolme sijoitusasuntoa. Itselläni on yksi asunto, jota tällä hetkellä vuokraan, mutta sen remppalainojen+vastikkeen+verojen jälkeen tuotto on todella pieni. Syy, miksi se roikkuu mukana on sentimentalisuus, se on mummoni asunto, jota en vaan halua vielä myydä. Ostin sen perikunnalta aikoinaan ja asuin siinä itse ennen miehen asuntoon muuttoa.
Minä en kerrytä miehen varallisuutta, vaikka hän maksaa nykyisestä asunnosta lainojaan pois ja minä maksan yhteisistä kuluista ja vastikkeesta puolet. Hän elää siis aivan samalla tavalla lainojaan maksellen ja omaisuuttaan kerryttäen kuin ennen minun tähän muuttamista. Sen sijaan hän säästää elinkuluissaan puolet, mikä on hänestä ihan ok.
Minulle todellakin jää mitään, jos eroamme ja muutan tästä. Minulle jää kaikki omista palkoistani säästämäni rahat, minä en ole kerryttänyt kenenkään vieraan vuokranantajan omaisuutta.
Miten on nin hankala ymmärtää, että ilmaiseksikaan ei oikein missään saa asua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Millä tavalla kulitat sitä asuntoa? Miten se kuluu enemmän, vaikka asut siinä?
Vesilaskut asukkaiden lukumäärän mukaan! Jos kaksi aikuista, maksat vedestä puolet. Jos miehellä 5 lasta, maksat vedestä 1/6. Sähkö samallalailla, vakuutus, roskat, ruoka. TÄMÄ on reilua.
Asunnosta, josta et omista mitään, ei tarvi maksaa mitään. Jollei sulla ole esim omaa huonetta, minkä tarvit itsellesi."
Mitä ihmettä, kyllä se asunto kuluu, kun sitä käytetään. Muutenhan ei tarvitsisi ikinä mitään remontteja tehdä.
Viimeksi, kun oli vuokralla, niin huomasi erityisesti miten se parketti kului käytössä, varsinkin kun on kaksi koiraa. Vuokraisäntä ei kuitenkaan perinyt mitään extraa siitä eikä ottanut vuokratakuuta itselleen.
Millä tavalla se asunto kuluu nopeammin, jos talossa asuu kaksi vai yksi henkilö? Okt remppatarpeet on loputtomat, eikä riipu siististi asuvien aikuisten asumisesta.
Piskit on eri asia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Millä tavalla kulitat sitä asuntoa? Miten se kuluu enemmän, vaikka asut siinä?
Vesilaskut asukkaiden lukumäärän mukaan! Jos kaksi aikuista, maksat vedestä puolet. Jos miehellä 5 lasta, maksat vedestä 1/6. Sähkö samallalailla, vakuutus, roskat, ruoka. TÄMÄ on reilua.
Asunnosta, josta et omista mitään, ei tarvi maksaa mitään. Jollei sulla ole esim omaa huonetta, minkä tarvit itsellesi."
Mitä ihmettä, kyllä se asunto kuluu, kun sitä käytetään. Muutenhan ei tarvitsisi ikinä mitään remontteja tehdä.
Viimeksi, kun oli vuokralla, niin huomasi erityisesti miten se parketti kului käytössä, varsinkin kun on kaksi koiraa. Vuokraisäntä ei kuitenkaan perinyt mitään extraa siitä eikä ottanut vuokratakuuta itselleen.
Millä tavalla se asunto kuluu nopeammin, jos talossa asuu kaksi vai yksi henkilö? Okt
Sun logiikallasi asunto kuluu yhtä paljon silloinkin jos siinä asuu yksi henkilö, tai ei yhtään. Mietipä onko näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä asiassa huomaa, miten vaikeaa suomalaisten on ymmärtää semmoista asiaa kuin tuloerot, edes omassa parisuhteessaan. Haetaan vain jotain tasa-arvoisuuden ideologiaa ja uskotaan siihen sitten ajattelematta, miten asiat realistisesti ottaen oikeasti ovat.
Jos toisella on lähes maksettu asunto ja toinen asuu vuokralla, tätä tuloeroa ei sovitella siten, että vuokralla asuja ostaa tältä toiselta puolet siitä asunnosta. Etenkin hullua on tuudittautua ajatukseen, että näin vältytään tilanteelta, jossa "kartutetaan toisen omaisuutta" ja ollaan näin tasa-arvoisia eron sattuessa.
Ajatelkaa nyt naiset jumankauta järjellä. Kaverilla on asunto, jonka hinta-arvio on sanotaan nyt 200 000 e. Hänellä on lainaa maksamatta 50 000 e. Te ostatte puolikkaan asunnosta, eli maksatte 100 000 e.
Lopputulos: kaverilla on säästössä 50 000 e ja omistus puolikkaasta asunnosta. Teillä on lainaa 100 000 e ja omistus puolesta asunnosta. Tasoittuivatko tilit kun 20 v päästä myydään se asunto, kun kaverilla on ollut sijoituksissa 50 000 sen ajan ja asunnon hinta on voinut pompsahdella miten sattuu?
Versus tilanne, jossa annetaan kaverin ihan rauhassa kerrytellä oma omaisuutensa ja maksella lainansa miten lystää ja itse asutaan halvalla ynnä kerrytetään säästöistä omalle tilille ensin se 50 000 ja jos pidempään asutaan ja palkkakin nousee, kenties se 100 000 e.
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa huomaa, miten vaikeaa suomalaisten on ymmärtää semmoista asiaa kuin tuloerot, edes omassa parisuhteessaan. Haetaan vain jotain tasa-arvoisuuden ideologiaa ja uskotaan siihen sitten ajattelematta, miten asiat realistisesti ottaen oikeasti ovat.
Jos toisella on lähes maksettu asunto ja toinen asuu vuokralla, tätä tuloeroa ei sovitella siten, että vuokralla asuja ostaa tältä toiselta puolet siitä asunnosta. Etenkin hullua on tuudittautua ajatukseen, että näin vältytään tilanteelta, jossa "kartutetaan toisen omaisuutta" ja ollaan näin tasa-arvoisia eron sattuessa.
Ajatelkaa nyt naiset jumankauta järjellä. Kaverilla on asunto, jonka hinta-arvio on sanotaan nyt 200 000 e. Hänellä on lainaa maksamatta 50 000 e. Te ostatte puolikkaan asunnosta, eli maksatte 100 000 e.
Lopputulos: kaverilla on säästössä 50 000 e ja omistus puolikkaasta asunnosta. Teillä on lainaa 100 000 e ja omistus puolesta asunnosta. Tasoittuivat
Esimerkkisin nainen pysyy aina köyhempänä kuin puolisonsa. Ei se siitä mihinkään muutu.
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa huomaa, miten vaikeaa suomalaisten on ymmärtää semmoista asiaa kuin tuloerot, edes omassa parisuhteessaan. Haetaan vain jotain tasa-arvoisuuden ideologiaa ja uskotaan siihen sitten ajattelematta, miten asiat realistisesti ottaen oikeasti ovat.
Jos toisella on lähes maksettu asunto ja toinen asuu vuokralla, tätä tuloeroa ei sovitella siten, että vuokralla asuja ostaa tältä toiselta puolet siitä asunnosta. Etenkin hullua on tuudittautua ajatukseen, että näin vältytään tilanteelta, jossa "kartutetaan toisen omaisuutta" ja ollaan näin tasa-arvoisia eron sattuessa.
Ajatelkaa nyt naiset jumankauta järjellä. Kaverilla on asunto, jonka hinta-arvio on sanotaan nyt 200 000 e. Hänellä on lainaa maksamatta 50 000 e. Te ostatte puolikkaan asunnosta, eli maksatte 100 000 e.
Lopputulos: kaverilla on säästössä 50 000 e ja omistus puolikkaasta asunnosta. Teillä on lainaa 100 000 e ja omistus puolesta asunnosta. Tasoittuivat
Miten tuloerot liittyy tähän keskusteluun?
asuin omakotitalossa kun tapasin mieheni. hän muutti luokseni. hän itse halusi maksaa "vuokraa", joka oli puolet lainanhoitokuluistani (olikohan laina kk noin 600 tuolloin).
Sittenmies teki excelin, johon laski meidän tulot ja menot, jakoi tulojen mukaan noin fifty-sixty (enemmän tienaavalle 51% ja toiselle 49%) ja sitten molemmat laittoi tuon summan yhteiselle tilille, josta maksettiin kaikki laskut ja pakolliset menot. Tehtiin vielä erillinen tili, johon siirrettiin ruokarahaa ja sille tilille molemmilla oli kortti.
Loppurahat jäi kummallekin leikkirahaksi.
Ei hän halunnut enkä olisi antanut osuutta kiinteistöstä.
Vierailija kirjoitti:
asuin omakotitalossa kun tapasin mieheni. hän muutti luokseni. hän itse halusi maksaa "vuokraa", joka oli puolet lainanhoitokuluistani (olikohan laina kk noin 600 tuolloin).
Sittenmies teki excelin, johon laski meidän tulot ja menot, jakoi tulojen mukaan noin fifty-sixty (enemmän tienaavalle 51% ja toiselle 49%) ja sitten molemmat laittoi tuon summan yhteiselle tilille, josta maksettiin kaikki laskut ja pakolliset menot. Tehtiin vielä erillinen tili, johon siirrettiin ruokarahaa ja sille tilille molemmilla oli kortti.
Loppurahat jäi kummallekin leikkirahaksi.
Ei hän halunnut enkä olisi antanut osuutta kiinteistöstä.
Mitä teidän suhteelle tapahtui. Mies kyllästyi lopulta maksamaan lainaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan miehen omistamassa talossa. Ollaan naimisissa ja meillä on lapsia. Mulle on itselleni ihan sama kuka tämän talon omistaa ja nimenomaan en olisi halunnut ostaa tästä puolikasta tms. Mulla ei ole mitään tarvetta omistaa asuntoa tai voin ostaa sitten vaikka sijoitusasunnon/asuntoja tai tehdä muita sijoituksia jos haluan kartuttaa omaa varallisuuttani. Maksan itse tulojen mukaisesti pientä vuokaa (tai nyt hoitovapaan ajan en maksa mitään). Meille tämä kuvio sopii hyvin ja se ydinpointti on se, että me ollaan perhe ja tämä on meidän koti. Ei ole väliä kuka teknisesti omistaa mitäkin. Jos joskus eroamme niin olkoon sitten niin. En mieti sellaisia talon omistuksen kannalta nyt. Ja toisaalta, onhan se melkein helmpompikin vain lähteä kun ei ole omaa rahaa tässä talossa kiinni. Mutta siis elämässä voi sattua mitä vaan ja ei noita erojuttuja hirveästi kannata etukäteen miettiä.
Eiköhän se ns.vuokra mene asumiskuluihin.
Alue: Aihe vapaa
Auts. En kyllä kokisi olevani parisuhteessa, jos maksaisin toiselle asumisestani vuokraa. Nythän sinä maksat puolisosi asuntolainaa pois niin, että eron tullessa puolisollasi on asunto, ja sinulle tiliotteella muistona maksamasi "vuokrat".
Kumman idea tuo järjestely on ollut?