Lue keskustelun säännöt.
Miten hyvä resilienssi määritellään?
Resilienssillä tarkoitetaan siis niitä tekijöitä, jotka auttaa tukemaan omaa hyvinvointia ja jatkamaan elämää vastoinkäymisistä huolimatta. Mutta miten se oikeastaan sitten määritellään kenellä on hyvä resilienssi ja kenellä ei?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vastoinkäymiset tekee vahvemman ja resilienssin tietää siitä. Menetin vanhempani lapsena ja hyvin olen selvinnyt. Moni jolla on paljon pienempiä ongelmia ei ole selvinnyt yhtä hyvin ja lähinnä ärsyttää ihmiset jotka ei ole kokeneet pikaista vastoinkäymisiä ja silti valittaa että heillä on vaikeaa.
Hyvinpä yhtään menevän kun täytyy yrittää nostaa itsetuntoa näin nolosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kipua, ei kehitystä. Ei kärsimystä, ei henkistä kasvua.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä resilienssi on sitä, että tapahtui mitä tahansa, aina sieltä selviää pinnalle ja eiku uuteen alkuun.
Tällaiset ihmiset eivät takerru menneeseen ja haudo vanhoja asioita. Eteen päin on elävän mieli!
Terapeutit jäävät työttömiksi, jos ihmiset rupeavat resilienteiksi. Eli ottavat itse vastuun elämästään ja tulevaisuudestaan.
Terapian läpikäynti on nimenomaan vastuun ottamista elämästään ja tulevaisuudestaan. Ja siinä resilienssi kasvaa, kun menneisyyden möröt käsitellään pois. Eivät vie enää erergiaa salakavalasti, joten sitä energiaa on enemmän.
Resilienssi ei ole tunteettomuutta tai reagoimattomuutta tai edes sietokykyä juuri sillä hetkellä tapahtuviin asioihin. Se tarkoittaa sitä, että kun pasha on osunut tuulettimern, pyyhitään lopulta räät poskelta, niistetään nenä, paikataan vuotavat haavat ja lapioidaan se pasha kottareihin ja viedään navetan taa.
Ainakaan omassa elämässäni ne vastoinkäymiset ei ole lisänneet resilienssiä niin yhtään, ehkä päinvastoin. Koen että minua on vahvistaneet kaikki ne positiiviset asiat, hyvä ja turvallinen lapsuus, läheiset ja heiltä saatu kannustus ja tuki sekä mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Resilienssi voidaan tulkita sietokyvyksi. Esim. itänaapureisssa se on korkealla tasolla, on totuttu siihen, että välillä on parempia aikoja, ja sitten taas kärsitään.
Epävarmuutta ei kukaan haluaisi sietää, mutta kun on pakko. Ei se siltikään ole sitä jaloa ja ylevää resilienssiä, vaikka sitä oppii sietämään epävarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resilienssi voidaan tulkita sietokyvyksi. Esim. itänaapureisssa se on korkealla tasolla, on totuttu siihen, että välillä on parempia aikoja, ja sitten taas kärsitään.
Epävarmuutta ei kukaan haluaisi sietää, mutta kun on pakko. Ei se siltikään ole sitä jaloa ja ylevää resilienssiä, vaikka sitä oppii sietämään epävarmuutta.
Elämässä olisi hyvä oppia tanssimaan ohuilla langoilla ja nauttia siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä resilienssi on sitä, että tapahtui mitä tahansa, aina sieltä selviää pinnalle ja eiku uuteen alkuun.
Tällaiset ihmiset eivät takerru menneeseen ja haudo vanhoja asioita. Eteen päin on elävän mieli!
Terapeutit jäävät työttömiksi, jos ihmiset rupeavat resilienteiksi. Eli ottavat itse vastuun elämästään ja tulevaisuudestaan.
Terapian läpikäynti on nimenomaan vastuun ottamista elämästään ja tulevaisuudestaan. Ja siinä resilienssi kasvaa, kun menneisyyden möröt käsitellään pois. Eivät vie enää erergiaa salakavalasti, joten sitä energiaa on enemmän.
Kaikki eivät tarvi terapiaa alun alkujaankaan. He osaavat itse ratkaista ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan omassa elämässäni ne vastoinkäymiset ei ole lisänneet resilienssiä niin yhtään, ehkä päinvastoin. Koen että minua on vahvistaneet kaikki ne positiiviset asiat, hyvä ja turvallinen lapsuus, läheiset ja heiltä saatu kannustus ja tuki sekä mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita.
Kyllä, positiiviset kokemukset vahvistavat resilienssiä, negatiiviset heikentävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastoinkäymiset tekee vahvemman ja resilienssin tietää siitä. Menetin vanhempani lapsena ja hyvin olen selvinnyt. Moni jolla on paljon pienempiä ongelmia ei ole selvinnyt yhtä hyvin ja lähinnä ärsyttää ihmiset jotka ei ole kokeneet pikaista vastoinkäymisiä ja silti valittaa että heillä on vaikeaa.
Et siis ole käsitellyt vanhempiesi menestystä edes sen vertaa että kestäisit sitä että muilla on erilaisia vaikeuksia kuin sinulla. Tuo ei ole resilienssiä, vaan jotain sen vastakohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan omassa elämässäni ne vastoinkäymiset ei ole lisänneet resilienssiä niin yhtään, ehkä päinvastoin. Koen että minua on vahvistaneet kaikki ne positiiviset asiat, hyvä ja turvallinen lapsuus, läheiset ja heiltä saatu kannustus ja tuki sekä mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita.
Kyllä, positiiviset kokemukset vahvistavat resilienssiä, negatiiviset heikentävät.
Ei se noin yksinkertaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä resilienssi on sitä, että tapahtui mitä tahansa, aina sieltä selviää pinnalle ja eiku uuteen alkuun.
Tällaiset ihmiset eivät takerru menneeseen ja haudo vanhoja asioita. Eteen päin on elävän mieli!
Terapeutit jäävät työttömiksi, jos ihmiset rupeavat resilienteiksi. Eli ottavat itse vastuun elämästään ja tulevaisuudestaan.
Terapian läpikäynti on nimenomaan vastuun ottamista elämästään ja tulevaisuudestaan. Ja siinä resilienssi kasvaa, kun menneisyyden möröt käsitellään pois. Eivät vie enää erergiaa salakavalasti, joten sitä energiaa on enemmän.
Kaikki eivät tarvi terapiaa alun alkujaankaan. He osaavat itse ratkaista ongelmansa.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Jos terapian tarvetta on, on resilienssiä osoittavaa ja resilienssiä kasvattavaa käydä terapia läpi.
Se on osin perittyä, osin opittua kykyä ja taitoa aloittaa aina vain alusta ja olla antamatta periksi.
Mutta jokaisen resilienssillä on rajansa. Kun työttömyyttä seuraa sairastuminen, avioeroa lapsen kuolema, häätöä loukkaantuminen jne. niin jossain vaiheessa ei vaan jaksaa enää syödä terveellisesti ja olla juomatta ja pitää kunnosta huolta ja hakea töitä ja siivota jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tervettä kipua ja sairasta kipua. Terve kipuilu johtaa epämukavuusalueelle jolloin muutosta tapahtuu. Järkevä ihminen osaa ennakoida tilanteita ja hahmottaa kokonaisuuksia, varautua haasteisiin, olla valmiina tekemään vaikeitakin päätöksiä. Esim pitkänmatkanjuoksia osaa ja tietää jakaa voimansa juoksumatkan pituuden suhteen oikein, hän tiedostaa rajansa ja kyvykkyytensä. Hän ei esim lähde heti täysiä vaan jaksottaa vauhtinsa järkevästi. Kun kuormitus ja syke on kiivaimmillaan tapahtuu positiivista kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Se on osin perittyä, osin opittua kykyä ja taitoa aloittaa aina vain alusta ja olla antamatta periksi.
Mutta jokaisen resilienssillä on rajansa. Kun työttömyyttä seuraa sairastuminen, avioeroa lapsen kuolema, häätöä loukkaantuminen jne. niin jossain vaiheessa ei vaan jaksaa enää syödä terveellisesti ja olla juomatta ja pitää kunnosta huolta ja hakea töitä ja siivota jne.
Sitten pitää tulla yli-ihmiseksi, ja sananmukaisesti ylitettävä itsensä. Ihminen onkin jotain, joka on ylitettävä.
Vierailija kirjoitti:
On tervettä kipua ja sairasta kipua. Terve kipuilu johtaa epämukavuusalueelle jolloin muutosta tapahtuu. Järkevä ihminen osaa ennakoida tilanteita ja hahmottaa kokonaisuuksia, varautua haasteisiin, olla valmiina tekemään vaikeitakin päätöksiä. Esim pitkänmatkanjuoksia osaa ja tietää jakaa voimansa juoksumatkan pituuden suhteen oikein, hän tiedostaa rajansa ja kyvykkyytensä. Hän ei esim lähde heti täysiä vaan jaksottaa vauhtinsa järkevästi. Kun kuormitus ja syke on kiivaimmillaan tapahtuu positiivista kehitystä.
Av-mammat eivät juokse maratoneja. He haluavat vain valittaa, kuinka vastoinkäymiset romahduttavat heidät ja elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan omassa elämässäni ne vastoinkäymiset ei ole lisänneet resilienssiä niin yhtään, ehkä päinvastoin. Koen että minua on vahvistaneet kaikki ne positiiviset asiat, hyvä ja turvallinen lapsuus, läheiset ja heiltä saatu kannustus ja tuki sekä mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita.
Kyllä, positiiviset kokemukset vahvistavat resilienssiä, negatiiviset heikentävät.
Vastoinkäymiset ovat väärinymmärrettyjä myötäkäymisiä. -Purtsi Purhonen
Buddha antoi vertauksen nuolesta (Sallatha Sutta). Tietäjä ja tavallinen ihminen molemmat kokevat kipua, joten mikä on heidän eronsa?
Tavallinen ihminen vastustaa kipua/koettelemusta, joten on kuin häntä ammuttaisiin nuolella ja sen kälkeen toisella. Tietäjä ei vastusta kipua, joten on kuin häntä ammuttaisiin yhdellä nuolella, mutta ei sen jälkeen seuraavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastoinkäymiset tekee vahvemman ja resilienssin tietää siitä. Menetin vanhempani lapsena ja hyvin olen selvinnyt. Moni jolla on paljon pienempiä ongelmia ei ole selvinnyt yhtä hyvin ja lähinnä ärsyttää ihmiset jotka ei ole kokeneet pikaista vastoinkäymisiä ja silti valittaa että heillä on vaikeaa.
Et siis ole käsitellyt vanhempiesi menestystä edes sen vertaa että kestäisit sitä että muilla on erilaisia vaikeuksia kuin sinulla. Tuo ei ole resilienssiä, vaan jotain sen vastakohtaa.
Nyt oli virheellistä tulkintaa. Kirjoittaja ihmettelee, miten jotkut eivät kestä kynnen katkeamista. Ihan aiheellinen kysymys. Monet iältään aikuiset ihmiset ovat lapsen kengissä mitä tulee epämukavien tai itselle hankalien asioiden sietämiseen. Se voi jopa ärsyttää, ihan syystä. Suhteellisuudentaju puuttuu.
Ei ole noin.