Seniori, miksi jätät jälkipolville riesaksi hirveät määrät tavaraa?

Onneksi meiltä jää perintöä niin paljon, että tyttärellä on hyvin varaa palkata joku tekemään loppuraivaus. 

Täällä taas mielensäpahoittajamarttyyrit ymmärtää asian (tahallaan) väärin. Ei kukaan ole vaatimassa kaikesta tavarasta luopumista. Jos harrastaa jotain, niin ei tietenkään harrastusvälineistä tarvitse luopua. Eikä muistakaan tärkeistä, käytössä olevista tavaroista.

Kyse on nyt TURHASTA tavarasta, jonka karsiminen elinaikanaan olisi kohteliasta jälkipolvia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.

Miksi et tee sitä itse vaan jätät ison työn muille? Olet kuitenkin itse ne tavarat hankkinut.

 

Yhtä iso homma raivauksen tilaaminen ja maksaminen on kummalle tahansa.  Mun rahoillanihan se joka tapauksessa tehdään. 

- eri

Edelleen, miksi et hoida asiaa itse? Omat romusi kumminkin. 

Minähän teen just niin kuin itse haluan omille tavaroilleni, vai vielä kuolinsiivouksetkin pitäisi perillisille tehdä, kaikkea sitä kehdataankin vaatia vanhemmilta, höpeäisitte.

Olet itsekäs paska. Kuole romujesi keskelle.

Vierailija kirjoitti:

Ohan älytön itsekkyys paistaa näistä hamsterisenioreiden vastauksista. Minäminäminä. 

Miten se on itsekästä, että pidän omat tavarani kunnes kuolen, mutta jätän asunnon raivaamiseen tarvittavat rahat, jottei kenenkään tarvitse nähdä vaivaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.

Teknisesti tuo ei aina onnistu, kun kuolemasta menee tieto pankille, joka sulkee tilit ja tilien käyttöoikeudet välittömästi. Tietysti voisi tilata raivauksen kuolinpesän laskuun, mutta kuka yrittäjä haluaa odotella työstään maksua viikkokaupalla, kun siihenkin on oma protokollansa. 

Sitä raivausta ei tarvitse tehdä saman tien.

Usein tarvitsee, jotta saadaan talo/asunto myyntiin, että pystyy maksamaan perintöverot!! Ja jos asuu vuokralla, niin sitten vasta kiirus on.

Ei sitä asuntoa voi laittaa myyntiin ennen kuin perunkirjoitus on tehty ja sen jälkeenhän pankin kanssa riittää selvitys siitä, että pesää ei jaeta vaan jatketaan kuolinpesänä, porukka antaa valtakirjat ja kuolinpesän varoja voidaan käyttää asunnon tyhjentämiseen.

Kaameita kommentteja. En tiedä minkä ikäluokan senioreista on kysymys, mutta ääliöitä te kaikki olette. Kuvittelette olevanne turvassa muistojenne keskellä. Kuinka moni teistä on tyhjentänyt kuolinpesää kuukausikausia ja ollut kusessa sen kaiken arvottoman roinan kanssa?

Kuolinsiivous on palvelu perillisille. Ja itselle. Uskokaa huviksenne, teidänkin olisi paljon helpompi elää kun tavaraa on vähän. Ihminen ei oikeasti tarvitse kovinkaan materiaa paljon ollakseen onnellinen.

Aloittaja hyvä, voin vakuuttaa että sinulle ei kukaan jätä sen paremmin tavaraa kuin rahaakaan. Voit jatkaa sen tyhjän elämäsi elämistä tyhjässä asunnossasi viihdyttäen itseäsi tyhjällä päälläsi. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas mielensäpahoittajamarttyyrit ymmärtää asian (tahallaan) väärin. Ei kukaan ole vaatimassa kaikesta tavarasta luopumista. Jos harrastaa jotain, niin ei tietenkään harrastusvälineistä tarvitse luopua. Eikä muistakaan tärkeistä, käytössä olevista tavaroista.

Kyse on nyt TURHASTA tavarasta, jonka karsiminen elinaikanaan olisi kohteliasta jälkipolvia kohtaan.

Mitä se turha tavara on? Minä neulon, löytyy 8 settiä erilaisia sukkapuikkoja. Sinä et neulo, sinusta minulle riittäisi 1 setti, silläkin saa sukat aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaameita kommentteja. En tiedä minkä ikäluokan senioreista on kysymys, mutta ääliöitä te kaikki olette. Kuvittelette olevanne turvassa muistojenne keskellä. Kuinka moni teistä on tyhjentänyt kuolinpesää kuukausikausia ja ollut kusessa sen kaiken arvottoman roinan kanssa?

Kuolinsiivous on palvelu perillisille. Ja itselle. Uskokaa huviksenne, teidänkin olisi paljon helpompi elää kun tavaraa on vähän. Ihminen ei oikeasti tarvitse kovinkaan materiaa paljon ollakseen onnellinen.

Miksi siis lapsiperheissä kauhistellaan tavaran määrää ja mietitään, miksi asunnossa ei ole tarpeeksi komeroita? En ole vielä yhdenkään mummon kuullut valittavan, että vaatteet ei mahdu kaappeihin, lapsiperheissä sen sijaan kuivataan pyykitkin olohuoneessa, kun kylppärissä on liikaa tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaameita kommentteja. En tiedä minkä ikäluokan senioreista on kysymys, mutta ääliöitä te kaikki olette. Kuvittelette olevanne turvassa muistojenne keskellä. Kuinka moni teistä on tyhjentänyt kuolinpesää kuukausikausia ja ollut kusessa sen kaiken arvottoman roinan kanssa?

Kuolinsiivous on palvelu perillisille. Ja itselle. Uskokaa huviksenne, teidänkin olisi paljon helpompi elää kun tavaraa on vähän. Ihminen ei oikeasti tarvitse kovinkaan materiaa paljon ollakseen onnellinen.

Miksi siis lapsiperheissä kauhistellaan tavaran määrää ja mietitään, miksi asunnossa ei ole tarpeeksi komeroita? En ole vielä yhdenkään mummon kuullut valittavan, että vaatteet ei mahdu kaappeihin, lapsiperheissä sen sijaan kuivataan pyykitkin olohuoneessa, kun kylppärissä on liikaa tavaraa.

Whataboutismia. Tässä ketjussa puhutaan senioreiden tavaranhamstrauksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.

Teknisesti tuo ei aina onnistu, kun kuolemasta menee tieto pankille, joka sulkee tilit ja tilien käyttöoikeudet välittömästi. Tietysti voisi tilata raivauksen kuolinpesän laskuun, mutta kuka yrittäjä haluaa odotella työstään maksua viikkokaupalla, kun siihenkin on oma protokollansa. 

Sitä raivausta ei tarvitse tehdä saman tien.

Riippuu missä vainaja on asunut. Omistusasunnossa voi viirata niin pitkään kuin maksaa yhtiövastikkeet, ja haluaa kuolinpesän varoja siihen käyttää, vuokra-asunnon kanssa eri. Puhumattakaan, jos on jossain hoitolaitoksessa asunut, sieltä lyhyimmillään on ollu yksi vuorokausi aikaa. Niissä ei todennäköisesti ole ihan yhtä paljon roinaa kuin jossain, missä on vuosikymmenet asuttu. Eli, ei ole mikään sääntö, että voisi pitkittää raivausta mielin määrin.

Tämä ketju on kyllä taas vahvistanut käsitystäni osasta suurten ikäluokkien edustajista. Eivät ymmärrä mistä keskustellaan, eivät osaa keskustella rakentavasti ja nähdä ja ymmärtää toisen osapuolen pointtia. Loukkaannutaan, uhriudutaan ja haukutaan muita keskustelijoita.

Paras kommentti tähän asti oli tämä neulomista harrastava, joka nyt pelkää että hänen puikot viedään :D XD

Miksi teitä nyt ahdistaa minäminä-vanhusten elämä ja se, että eivät tyhjennä kotejaan tavaroista, joista perikunnalle ei ole iloa? Kun ihan oikeasti siihen kotiin ei tarvitse omaisten mennä kuoleman jälkeen, riittää, että tilaa firman tyhjentämään. Helppoa ja edullista, ei mene kenenkään hermot lakanapinoja ihmetellessä.

Ei perikunnalla ole velvollisuutta itse tyhjentää kenenkään kotia, kuolinpesä voi tilata tyhjennyksen ja pankki antaa sen maksaa, jos tyhjennys kohdistuu vainajan osoitteeksi merkittyyn asuntoon tai omistuksessa olleeseen kesämökkiin, ei siis kannata kokeilla oman kotinsa tyhjennystä samaan syssyyn, vaikka omat 28 paria lenkkareita vähän liialta tuntuvat.

Vai onko sittenkin niin, että tavaraa enemmän ahdistaa ajatus siitä, että joutuu käymään läpi vanhempansa elämän siltäkin osin, mitä ei tuntenut. Kun joutuu heittämään roskiin äitienpäiväkortteja vuodelta 1982, siis niitä, joita on itse tehnyt ja nyt tajuaa, että äiti säästi nämäkin. Tai kun huomaa, että siellä lakanapinossa on jouluna 1995 lahjaksi saatu pussilakanasetti, jota oli toivonut ja jonka sitten jättikin lapsuudenkotiin, koska värit eivät sointuneet opiskelijayksiön sävyihin. Äiti ei heittänyt sitä pois, vaikka minulle se ei sittenkään kelvannut.

Mitä te pelkäätte siinä tavarassa? Työtä vai sittenkin omia tunteitanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.

Teknisesti tuo ei aina onnistu, kun kuolemasta menee tieto pankille, joka sulkee tilit ja tilien käyttöoikeudet välittömästi. Tietysti voisi tilata raivauksen kuolinpesän laskuun, mutta kuka yrittäjä haluaa odotella työstään maksua viikkokaupalla, kun siihenkin on oma protokollansa. 

Sitä raivausta ei tarvitse tehdä saman tien.

Riippuu missä vainaja on asunut. Omistusasunnossa voi viirata niin pitkään kuin maksaa yhtiövastikkeet, ja haluaa kuolinpesän varoja siihen käyttää, vuokra-asunnon kanssa eri. Puhumattakaan, jos on jossain hoitolaitoksessa asunut, sieltä lyhyimmillään on ollu yksi vuorokausi aikaa. Niissä ei todennäköisesti ole ihan yht

Vuokrasopimus siirtyy kuolinpesälle. Hoitolaitokset ovat tosiaan eri juttu, mutta niissä ei vainajan tavaroita yleensä paljon olekaan.

Olen "vasta" 48-vuotias, lapseton. Olen jo nyt miettinyt sitä, että joku tämän minunkin kotini joutuu jonain päivänä raivaamaan. Siksi en halua hamstrata mitään turhaa ja ylimääräistä.

Jokainen, joka on ollut tyhjentämässä tavaran täyttämää asuntoa, ymmärtää kyllä miten hitonmoinen urakka se on, eikä halua sitä vihamiehellekään jättää tehtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaameita kommentteja. En tiedä minkä ikäluokan senioreista on kysymys, mutta ääliöitä te kaikki olette. Kuvittelette olevanne turvassa muistojenne keskellä. Kuinka moni teistä on tyhjentänyt kuolinpesää kuukausikausia ja ollut kusessa sen kaiken arvottoman roinan kanssa?

Kuolinsiivous on palvelu perillisille. Ja itselle. Uskokaa huviksenne, teidänkin olisi paljon helpompi elää kun tavaraa on vähän. Ihminen ei oikeasti tarvitse kovinkaan materiaa paljon ollakseen onnellinen.

Miksi siis lapsiperheissä kauhistellaan tavaran määrää ja mietitään, miksi asunnossa ei ole tarpeeksi komeroita? En ole vielä yhdenkään mummon kuullut valittavan, että vaatteet ei mahdu kaappeihin, lapsiperheissä sen sijaan kuivataan pyykitkin olohuoneessa, kun kylppärissä on liikaa tavaraa.

Whataboutismia. Tässä ketjus

Joka on ihan suorassa suhteessa lapsiperheiden tavaravuoriin! Ette huomaa malkaa omassa silmässä, koska haluatte etsiä roskia muiden nurkista!

Vierailija kirjoitti:

Ohan älytön itsekkyys paistaa näistä hamsterisenioreiden vastauksista. Minäminäminä. 

No mitäs muuta kuin itsekkyyttä tää aloitus sitten on? Määräillään toisten tavaroista, kun Minäminäminä niin Ahdistun.

"Eikö se olisi sen vastuulla, joka nuo tavarat on hankkinut, vähintään karsia niitä runsaasti ennen kuin tämän maailman jättää?"

Mun vanhemmilla on säästössä mun ja sisarusteni, lapsuudessa hankkimia, hankkimia. Ja lastenlasten tavaroita. Ja sitten lisäksi vielä heidän itse hankkimansa. Ja vielä siskoni miehen veljen mökiltä, mummoni asunnolta, vanhan perhetutun jättämiä, ja kummituttöni isomummun asunnolta tyhjättyjä tavaroita. Kun niitä kaikkia voi joskus tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kyllä taas vahvistanut käsitystäni osasta suurten ikäluokkien edustajista. Eivät ymmärrä mistä keskustellaan, eivät osaa keskustella rakentavasti ja nähdä ja ymmärtää toisen osapuolen pointtia. Loukkaannutaan, uhriudutaan ja haukutaan muita keskustelijoita.

Paras kommentti tähän asti oli tämä neulomista harrastava, joka nyt pelkää että hänen puikot viedään :D XD

Olisi kiva, jos kuolinsiivousta vaativat nostaisivat kissan pöydälle omasta näkökulmastaan.

Usein taitaa olla kyse siitä, että asunto halutaan tyhjentää itse, koska se on osa surutyötä. Tai koska pelätään, että arvokkaammista tavaroista menee hyöty jollekin muulle. Tai halutaan pitää kuolinpesän rahavarat maksimaalisesti itsellä. Ja jos joku näistä pätee, niin totta, olisihan se kiva jos vanhus olisi itse siivonnut arvottomat ja tarpeettomat tavarat pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teitä nyt ahdistaa minäminä-vanhusten elämä ja se, että eivät tyhjennä kotejaan tavaroista, joista perikunnalle ei ole iloa? Kun ihan oikeasti siihen kotiin ei tarvitse omaisten mennä kuoleman jälkeen, riittää, että tilaa firman tyhjentämään. Helppoa ja edullista, ei mene kenenkään hermot lakanapinoja ihmetellessä.

Ei perikunnalla ole velvollisuutta itse tyhjentää kenenkään kotia, kuolinpesä voi tilata tyhjennyksen ja pankki antaa sen maksaa, jos tyhjennys kohdistuu vainajan osoitteeksi merkittyyn asuntoon tai omistuksessa olleeseen kesämökkiin, ei siis kannata kokeilla oman kotinsa tyhjennystä samaan syssyyn, vaikka omat 28 paria lenkkareita vähän liialta tuntuvat.

Vai onko sittenkin niin, että tavaraa enemmän ahdistaa ajatus siitä, että joutuu käymään läpi vanhempansa elämän siltäkin osin, mitä ei tuntenut. Kun joutuu heittämään roskiin äitienpäiväkortteja vuodelta 1982, siis niitä, joita on itse tehnyt ja n

Luulen, että te vanhukset jotka ette pysty luopumaan edes turhista rojuista pelkäätte omia tunteitanne paljon enemmän kuin me jotka joudutaan teidän kämpät tyhjentämään.