Lue keskustelun säännöt.
Seniori, miksi jätät jälkipolville riesaksi hirveät määrät tavaraa?
01.05.2025 |
Eikö se olisi sen vastuulla, joka nuo tavarat on hankkinut, vähintään karsia niitä runsaasti ennen kuin tämän maailman jättää? Jos ei itse jaksa sitä tehdä, niin apua löytyy varmasti.
Todella ahdistavaa perijöille alkaa tyhjentämään arvottoman rojun täyttämää taloa.
Kommentit (367)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon heittänyt arvokkaitakin suoraan roskiin ,mitään en jätä.
No tämä taas on pelkästään typerää ja ilkeää.
Suurin osa vanhuksista on nimenomaan typeriä ja ilkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysmaaksi muuttuu,ei tänne kannata mitään jättääkään.Punavih unelmaa elää paskassa.
Vierailija kirjoitti:
Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.
Teknisesti tuo ei aina onnistu, kun kuolemasta menee tieto pankille, joka sulkee tilit ja tilien käyttöoikeudet välittömästi. Tietysti voisi tilata raivauksen kuolinpesän laskuun, mutta kuka yrittäjä haluaa odotella työstään maksua viikkokaupalla, kun siihenkin on oma protokollansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.
Teknisesti tuo ei aina onnistu, kun kuolemasta menee tieto pankille, joka sulkee tilit ja tilien käyttöoikeudet välittömästi. Tietysti voisi tilata raivauksen kuolinpesän laskuun, mutta kuka yrittäjä haluaa odotella työstään maksua viikkokaupalla, kun siihenkin on oma protokollansa.
Sitä raivausta ei tarvitse tehdä saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Te joilla on käsitys, että on olemassa joku mystinen raivausporukka niin tiedoksi, ettei tällaisia palvelua esimerkiksi maaseudulla ole olemassakaan. Ei siis voi ostaa edes rahalla. Roskalavan voi perikunta tilata ja sitten itse raahata tavaroita sinne. Siinäkin voi mennä vuosia.
Toki on. Äitini asui Pohjanmaalla pienellä paikkakunnalla, ja kun hänestä aika jätti, otimme yhteyttä vanhan tavaran liikkeeseen, joka tyhjensi asunnon kaikesta ja maksoi meille nimellisen summan. Myimme siis lähestulkoon kaiken könttänä, muutamia muistoesineitä lukuun ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.
Teknisesti tuo ei aina onnistu, kun kuolemasta menee tieto pankille, joka sulkee tilit ja tilien käyttöoikeudet välittömästi. Tietysti voisi tilata raivauksen kuolinpesän laskuun, mutta kuka yrittäjä haluaa odotella työstään maksua viikkokaupalla, kun siihenkin on oma protokollansa.
Sitä raivausta ei tarvitse tehdä saman tien.
Usein tarvitsee, jotta saadaan talo/asunto myyntiin, että pystyy maksamaan perintöverot!! Ja jos asuu vuokralla, niin sitten vasta kiirus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.
Miksi et tee sitä itse vaan jätät ison työn muille? Olet kuitenkin itse ne tavarat hankkinut.
Yhtä iso homma raivauksen tilaaminen ja maksaminen on kummalle tahansa. Mun rahoillanihan se joka tapauksessa tehdään.
- eri
Edelleen, miksi et hoida asiaa itse? Omat romusi kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska elän vielä. Tätä omaa elämääni, johon minulla on oikeus. Sinä teet sitten mitä haluat, se on sinun elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.
Teknisesti tuo ei aina onnistu, kun kuolemasta menee tieto pankille, joka sulkee tilit ja tilien käyttöoikeudet välittömästi. Tietysti voisi tilata raivauksen kuolinpesän laskuun, mutta kuka yrittäjä haluaa odotella työstään maksua viikkokaupalla, kun siihenkin on oma protokollansa.
Sitä raivausta ei tarvitse tehdä saman tien.
Usein tarvitsee, jotta saadaan talo/asunto myyntiin, että pystyy maksamaan perintöverot!! Ja jos asuu vuokralla, niin sitten vasta kiirus on.
Hirveä homma sulla on keksiä tekosyitä siihen, että saisit vanhuksesi heittämään tavaransa pois jo eläessään. Kuolinpesä hoitaa asuntoon liittyvät velvoitteet (vuokra, vastike tms), ei tule mikään kiire. Eikä se perintöverokaan lankea maksettavaksi ennenkuin pesä on selvitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tavaraa pitäisi karsia? Minä elän näin, ihan onnellisena tavaravuorien keskellä ja kun kuolen, on testamentissa varattu 18 000 e kotini tyhjentämiseen. Tästä on jo tehty sopimus firman kanssa, joten lapsillani on vaihtoehtona moittia testamenttia ja tyhjentää itse tai hyväksyä testamentti. Ihan itse valitsevat, että haluavatko nähdä kaiken sen vaivan.
Aika monta apumiestuntia, irtolavaa ja kaatiskuljetusta saa 18000€ hintaan. Taitaa sinua nyt olla kusetettu huolella.
Määrittelin tuon hinnan itse. Siihen sisältyy velvollisuus kierrättää kaikki mahdollinen eli esim. vintagevaatteet (3 komerollista) pitää laittaa myyntiin, ei kaatopaikalle. Puisia huonekaluja ei saa viedä kaatikselle, nekin pitää pyrkiä myymään ja kristallikruunut ovat myös sellainen artikkeli, jota ei tuhota. Vanhat valokuvani, kirjeet jne. pitää hävittää asiaankuuluvalla tavalla tai tarjota Kansallisarkistoon (tosin siellä saattaa olla jo nyt ylitarjontaa 1800-luvun lopun yksityisistä arkistoista). Ompeluhuoneeni sisältöä tulee tarjota paikalliselle koululle, ehkä heitä kiinnostaa noin 50 m käyttökelpoista kangasta, pari ompelukonetta ja saumuria jne. Luonnollisesti kaikki mahdolliset tulot tavaroistani kuuluvat ko. firmalle.
Ai miksi en itse tyhjennä? Koska minä elän tätä elämää varsin tyytyväisenä, en halua istua tyhjässä kodissa, joka muistuttaa siitä, että seuraavaksi muutan arkkuun. Eihän nuorillekaan sanota, että lopeta Sheinista ostelu, saatat huomenna kuolla ja vaatteesi ovat pelkkää roskaa.
Joo, siivosimme omien vanhempiemme rintamiestalon jäämistön. Voi ple.
Nyt omakotitaloasujana sinnekin on kertynyt kaikenlaista. Pyrkimyksenä oikeasti siivota. Siivota siksikin kun olisi tarkoitus muuttaa kaupungin keskustaan osakkeeseen. Ja kukin jälkipolvista voi hakea sitä ensin, mitä kokee tarvitsemansa, muita annetaan- osastolle ja sitten kaatopaikalle. Muille ei ns muistoille ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan jätä. Olen jo tehnyt kuolinsiivouksen.
Tehkää perässä jos uskallatte, hamsterit.
Ohan älytön itsekkyys paistaa näistä hamsterisenioreiden vastauksista. Minäminäminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kerännyt ja harrastanut ikäni vanhoja autoja traktoreita ja vastaavaa eli rompetta on ja paljon. Olen alta 60-vuotias ja sairaseläkkeellä työtapaturman takia. Olen pyytänyt pojiltani apua että auttaisivat enimmän tavara määrän hävityksessä ja jos voisivat puolestani laittaa arvokkaampia myyntiin. Eivät ehdi koskaan joten heidän riesaksi jää. Itse en enää paljoa pysty tekemään.
eikös niitä yrityksiäkin ole jotka tulee kotipihalta hakemaan ne kamat pois ja rahat handuun? Juu käteen jää vähemmän kun yksitellen myymällä, mutta homma tulisi hoidetuksi. Turha siinä on poikia pistämään myymään näitä yksi kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.
Miksi et tee sitä itse vaan jätät ison työn muille? Olet kuitenkin itse ne tavarat hankkinut.
Yhtä iso homma raivauksen tilaaminen ja maksaminen on kummalle tahansa. Mun rahoillanihan se joka tapauksessa tehdään.
- eri
Edelleen, miksi et hoida asiaa itse? Omat romusi kumminkin.
Minähän teen just niin kuin itse haluan omille tavaroilleni, vai vielä kuolinsiivouksetkin pitäisi perillisille tehdä, kaikkea sitä kehdataankin vaatia vanhemmilta, höpeäisitte.
Vierailija kirjoitti:
Koska elän vielä. Tätä omaa elämääni, johon minulla on oikeus. Sinä teet sitten mitä haluat, se on sinun elämääsi.
Taidat vihata lapsiasi ja lastenlapsiasi.
Jos koet, että se on arvotonta, et käy sitä tavara kerrallaan läpi vaan dumppaat kaiken könttänä kaatopaikalle.
Useimmiten tämä ohje ei kuitenkaan kelpaa...
Vierailija kirjoitti:
Koska rakastan kokopuisia huonekalu, 100v vanhoja kirjoja, vanhaa Arabiaa, isoäidin tekemiä ryijyjä jne.
Tämä huusholli on kuin museo, en halua tilalle perikunnalle mieluisia lastulevyrimpuloita ja muoviastioita.
Toisen aarre on toisen roska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun jälkipolvi voi ottaa perintörahoja ja maksaa raivauksesta jollekin toiselle.
Teknisesti tuo ei aina onnistu, kun kuolemasta menee tieto pankille, joka sulkee tilit ja tilien käyttöoikeudet välittömästi. Tietysti voisi tilata raivauksen kuolinpesän laskuun, mutta kuka yrittäjä haluaa odotella työstään maksua viikkokaupalla, kun siihenkin on oma protokollansa.
Kummallista, kyllä meillä pankki antoi maksaa ihan kaikki vainajan juoksevat kulut (kiinteistövero, vakuutukset jne.) eikä ilmoittanut, että palovakuutus lakkaa, koska ette saa maksaa sitä. Samaten saatiin maksaa hautauskulut ja asunnon tyhjentäminen (läheisemme asui 3 kk ajan yksityisessä palvelutalossa). Ei yrittäjän tarvitse odotella maksua, kun osaa tehdä laskutuksen oikein.
Kysyin asiaa vastikään mieheltäni, joka on kova hamstraamaan kaikkea paskaa kykenemättä luopumaan mistään. Itse teen jatkuvaa karsintaa ja kun ikää tulee, aina vain enemmän. Totesin, että talo tulee joskus voida myydäkin ja silloin raivaamisessa on järkyttävä työ. Mies vastasi pokkana, että eipä ole hänen ongelmansa siinä vaiheessa!
Hyvin huomaa, ettei hän itse ole ainuttakaan kuolinpesää tyhjentänyt. Ja silti, ilman omakohtaista kokemustakin pitäisi tuollainen tajuta itsekkääksi touhuksi. Että ei ole minun paskavuoreni siinä kohtaa, että kikkelis kokkelis vaan.