Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietittekö koskaan kuolleen läheisenne kohtaloa kuoleman jälkeisessä tilassa?
01.05.2025 |
Minulta kuoli perheenjäsen ja keskityin omaan suruuni ja siihen, että elämääni jäi merkittävä aukko. Keskityin siis itseeni ja muihin tätä kuollutta kaipaaviin.
Tapahtumasta on muutama kuukausi. Aloin ajatella, että oleellisempaa kai olisi miettiä sitä, miten suuren askeleen se kuollut otti! Valtavan askeleen.
Meistä kukaan ei voi varmasti tietää, mitä kuolleen minuudelle tapahtuu ruumiin kuollessa.
Jotkut eivät suostu ajattelemaan kuin että kaikki loppuu. Ihmisen minuuttakaan ei ole.
Jotkut nojaavat ajatuksensa kuolemanrajakokemuksiin. Oikeasti rajalla käyneet eivät kuitenkaan ole kuolleet.
Osa uskoo lohdullisesti, että Jumala kyllä pitää huolen ja niin minäkin haluan uskoa.
Oikeasti pelottaa. Ihmiset ei edes juurikaan puhu siitä, mitä kuolleelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. (Yleensä miettivät vain omaa kohtaloasn)
Jumalaan uskovakaan ei tiedä, mitä siellä on. Raamattu ei selkeästi kerro, onko ihminen tiedostavassa tilassa ennen yleistä ylösnousemusta. (Kysyin papilta)
Kun kuolleet ei palaa kertomaan, kukaan ei välitä, millaisissa oloissa ovat.
Tää mun omainen selvästi pelkäsi kuolemista, vaikkei sitä sanonut koskaan. Yritti taistella vastaan.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
En mietin, koska olen varma, ettei ole mitään tilaa kuoleman jälkeen.
Se ei poissulje jotakin asiaa, ettet itse siihen usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Olen kyllä miettinyt, että näemmekö enää koskaan. Ehkä oman kuoleman hetkellä pääsee jotenkin lähemmäs omia kuolleita läheisiään, mutta en usko että se tapahtuu konkreettisesti vaan sellaisen muistoissa elämisen ja muistoihin sulautumisen kautta. Olen viime vuosina menettänyt kaksi tärkeää läheistä, joilla molemmilla oli paljon tuskaa ennen kuolemaansa. Ajattelen että tuska on heidän osaltaan nyt ohi, niin haluan uskoa. En usko että heitä on enää. En usko että he näkevät minua tai pystyvät ottamaan minuun enää yhteyttä. Syntymättömät ja kuolleet ovat meidän ulottumattomissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä ollut kuoleman jälkeisessä tilassa, niin en ole siinä voinut miettiä yhtään mitään.
Näinhän se on, mutta mietitkö koskaan jonkun kuolleen läheisesi kuolemanjälkeistä tilaa. Esim onko hänellä siellä kaikki ok?
Kumpikin vanhempani tuhkattiin ja näin heidän tuhkansa lentävän tuulessa ja päätyvän meren aaltojen pinnalle. Siitä ne keinuivat hiljalleen avomerelle kohti Ruotsin rannikkoa.
Toisesta tulee tänä vuonna 19 vuotta, toisesta neljätoista. Heillä ei voi olla kaikki hyvin tai huonosti, koska heitä ei enää ole, ja tuhkatkin ovat jo aikoja sitten kelluneet sinne minne ikinä päätyivätkään ja hävinneet olemasta.
Kyllä minun elämäni on paljon helpompaa kuin sinun, koska minun ei koskaan tarvitse elää tuollaisessa epätietoisuudessa. Se olisi kertakaikkisen kamala loppuelämän kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä ollut kuoleman jälkeisessä tilassa, niin en ole siinä voinut miettiä yhtään mitään.
Näinhän se on, mutta mietitkö koskaan jonkun kuolleen läheisesi kuolemanjälkeistä tilaa. Esim onko hänellä siellä kaikki ok?
Kumpikin vanhempani tuhkattiin ja näin heidän tuhkansa lentävän tuulessa ja päätyvän meren aaltojen pinnalle. Siitä ne keinuivat hiljalleen avomerelle kohti Ruotsin rannikkoa.
Toisesta tulee tänä vuonna 19 vuotta, toisesta neljätoista. Heillä ei voi olla kaikki hyvin tai huonosti, koska heitä ei enää ole, ja tuhkatkin ovat jo aikoja sitten kelluneet sinne minne ikinä päätyivätkään ja hävinneet olemasta.
Kyllä minun elämäni on paljon helpompaa kuin sinun, koska minun ei koskaan tarvitse elää tuollaisessa epätietoisuudessa. Se olisi kertak
Unohdin mainita, että olen eri henkilö kuin lainaamasi kommentoija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä ollut kuoleman jälkeisessä tilassa, niin en ole siinä voinut miettiä yhtään mitään.
Näinhän se on, mutta mietitkö koskaan jonkun kuolleen läheisesi kuolemanjälkeistä tilaa. Esim onko hänellä siellä kaikki ok?
Kumpikin vanhempani tuhkattiin ja näin heidän tuhkansa lentävän tuulessa ja päätyvän meren aaltojen pinnalle. Siitä ne keinuivat hiljalleen avomerelle kohti Ruotsin rannikkoa.
Toisesta tulee tänä vuonna 19 vuotta, toisesta neljätoista. Heillä ei voi olla kaikki hyvin tai huonosti, koska heitä ei enää ole, ja tuhkatkin ovat jo aikoja sitten kelluneet sinne minne ikinä päätyivätkään ja hävinneet olemasta.
Kyllä minun elämäni on paljon helpompaa kuin sinun, koska minun ei koskaan tarvitse elää tuollaisessa epätietoisuudessa. Se olisi kertak
Entäs kuolematon sielu? Siitähän tässä on kyse eikä maatuvasta tai tuhkattavasta ruumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti koska mun ajatuksen mukaan elämä loppuu kun kuolet eikä ole mitään muuta ikuista elämää.
Löysin kiinnostavan aihetta koskevan linkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en usko mihinkään sieluun. Ihminen on mielensä, ajatuksensa, muistinsa. Kun sellainen aivotoiminta loppuu, ihminen lakkaa olemasta. Vihanneksiksi sellaisia kutsutaankin, vaikka sydän vielä löisi. Eikö totta?
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko mihinkään sieluun. Ihminen on mielensä, ajatuksensa, muistinsa. Kun sellainen aivotoiminta loppuu, ihminen lakkaa olemasta. Vihanneksiksi sellaisia kutsutaankin, vaikka sydän vielä löisi. Eikö totta?
Mutta entä sitten, kun muistinsa menettänyt kuolee.
Tuo on vain yksi monista uskomuksista, että kaikki häviää.
Mutta kiinnostaisi keskustella siitä, että entäpä, jollei häviäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Tuosta muistuikin mieleen miten Jumalaansa uskova kuningas Salomo kirjoitti:"Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heitä enää palkita, sillä heitä ei enää muisteta. 6 Myös heidän rakkautensa, vihansa ja kiihkeytensä ovat jo kadonneet, eikä heillä ole enää mitään osaa siinä, mitä tehdään auringon alla."
Vierailija kirjoitti:
Löysin kiinnostavan aihetta koskevan linkin
Yksi tärkeimmistä kohdista tässä linkissä on se, että voi rukoilla jonkin menneenkin asian puolesta, sillä Jumalalla ei ole aikaa.
Jos rukoilee kuolleen puolesta, niin se voisi päätyä esirukoukseksi tämän kuolemaa edeltävälle ajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myllynkivi kaulassa kaikilla jotka on vahingoittanut Jeesuksen omia ja erottanut Jeesuksesta. Ne jotka kieltää Jeesuksen heillä ei ole edes toivoa pelastua. Mutta nämä kristityiltä varastaneet .....jopa myllynkivi olisi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Kirkoissa on vuosi kuoleman jälkeen pyhäinpäivänä rukoilutilaisuus, jossa mainitaan kuolleet nimeltä.
Olen aina miettinyt, että se on eloon jääneitä varten, mutta jos se onkin rukoilua niiden kuolleiden puolesta.
Se tilaisuus on näitä molempia varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Tuosta muistuikin mieleen miten Jumalaansa uskova kuningas Salomo kirjoitti:"Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heitä enää palkita, sillä heitä ei enää muisteta. 6 Myös heidän rakkautensa, vihansa ja kiihkeytensä ovat jo kadonneet, eikä heillä ole enää mitään osaa siinä, mitä tehdään auringon alla."
Eli hän sanoo, että kuolleilla ei ole osaa auringon alla. Ei kuolleet täällä puuhaa, mutta entä sitten siellä, minne kuolleet ovat menneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Tuosta muistuikin mieleen miten Jumalaansa uskova kuningas Salomo kirjoitti:"Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heitä enää palkita, sillä heitä ei enää muisteta. 6 Myös heidän rakkautensa, vihansa ja kiihkeytensä ovat jo kadonneet, eikä heillä ole enää mitään osaa siinä, mitä tehdään auringon alla."
Niin nuo jakeet on siis Saarnaaja 9:5-6
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ei ole myöskään ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, wträ kuoleman jälkeistä tilaa ei olisi.
Mä mietin että kuolemassa tietoisuus sammuu. Kuoltuasi tajuat yhtä vähän mistään kuin ennen sikiämistäsi ja syntymääsi.
Valot sammuu eikä mitään ole.
Muut selitykset on ihmisten keksimiä kuolemanpelkonsa ja ikävänsä lievittämiseen.
Minusta elämän kauneus on juuri tässä: tulet tyhjästä, elät hetken ja palaat tyhjyyteen. Käsittääkseni tämä on myös juutalaisuuden ajatus.
Alue: Aihe vapaa
Syvä uni on sellasta, missä ei ole mitään unikuvia tai tietoisuutta - no oikeastaan tajuttomuuttahan se kuolleena olo on pikemminkin eikä unta ollenkaan.