Olenko huono ystävä tässä tilanteessa?
En edes tiedä mistä aloittaisin, kaipaisin vain ulkopuolista näkemystä asioihin, kun itse tässä on tullut niin sokeaksi kaikelle ja tuntuu, että tämä on tosi epäselvä soppa näin kirjoitettuna mutta yritän parhaani, jos joku täällä jaksaisikin tämän kaiken lukea. Toivon, ettei tekstini ole liian puolueellinen minua kohtaan vaan yritän tehdä siitä niin neutraalin kuin pystyn, mutta tietenkin kerron asiat niin miten ne itse koen. Tahdon myös sanoa, että olen autistinen ja se on varmasti vaikuttanut siihen, miksi en ole osannut lukea tilannetta- muutoin se ei liity asiaan. Taustatietona se, että olemme molemmat 26-vuotiaita ja olemme tunteneet toisemme yläkoulusta saakka. Koulussa hengattiin samassa porukassa ja nähtiin ehkä kerran kuukaudessa vapaa-ajalla tämän samaisen porukan kanssa. Valmistumisen jälkeen ei pidetty juuri yhteyttä kuin vain satunnaisesti viestein. Aloin kuitenkin lähentymään kaverini kanssa viitisen vuotta sitten ja siinä ajassa tultiin aika läheisiksi. Olemme viettäneet paljon aikaa kolmestaan yhteisen ystävämme kanssa, kutsun häntä nyt vaikka kolmoseksi, ettei hän mene sekaisin kaverini kanssa.
Olemme tehneet paljon tavallisia juttuja: käyneet lenkeillä, uimassa ja kahviloissa yms. Kaverini on lähes jokaisen kerran jälkeen ilmaissut epätyytyväisyyttään asioihin. Leffateatterissa hän kertoi saaneensa paniikkikohtauksen. Emme nähneet tai huomanneet sitä kolmosen kanssa paikan päällä, koska keskityimme elokuvaan ja meidän silmissämme kaverikin istui katsomassa elokuvaa ja vasta jälkikäteen ymmärsimme, kuinka ikävä tilanne se hänelle oli. Olemme kysyneet kaveriltamme minkälaista tukea hän tarvitsisi tuollaisissa tilanteissa ja miten voisimme huomata hänen oireensa. Tuo paniikkikohtaus ei tietenkään ole hänen syytään eikä sen oireet tee hänestä negatiivista, mutta hän välillä tuntuu olettavan meidän tietävän ja lukevan häntä paremmin kuin mihin pystymme. Eihän hän itsekään noita kohtauksia voi aina ennakoida, mutta myöhemmin hän kertoi saaneensa paniikkikohtauksia pimeässä ennenkin ja ettei hän oikeastaan pidä elokuvateattereista sen takia. Jos olisimme tienneet tämän, olisimme voineet tehdä jotakin muuta, mistä hänkin olisi nauttinut enemmän. Olemme muistuttaneet häntä usein siitä, että hän voi rohkeasti sanoa jos jokin asia on hänelle ikävää eikä siinä ole mitään hävettävää.
Kaveri kertoi minulle tahtovansa osata laulaa, joten innostuin ajatuksesta, sillä rakastamme laulamista myös kolmosen kanssa ja veimme hänet karaokeen muutaman kerran. Kaikkina kertoina kaveri istui paikoillaan ja se oli meille okei, sillä totta kai karaokeen voi tulla myös ilman, että laulaa. Tsemppasimme häntä mukaan ja ehdotimme, että voisimme laulaa hänelle rakkaita ja kivoja biisejä yhdessä. Kaveri vaikutti alakuloiselta, vähän turhautuneeltakin ja kertoi, ettei hän mitenkään pystyisi siihen ja lopulta hän paljasti, että kotona laulaminen olisi helpompaa. Se kävi meille hyvin ja lainasin sukulaiselta karaokevälineet kotiin, jotta voitaisiin laulaa kotona- kaveri kyllä saapui paikalle, mutta käveli pois olohuoneesta kun aloimme virittelemään laitteita eikä suostunut laulamaan koko iltana. :(
Jatkuu kommenteissa...
Kommentit (69)
Ap, olet ollut erittäin kärsivällinen ja ymmärtäväinen ystävääsi kohtaan. Hän ei kuitenkaan pysty tällä hetkellä vastavuoroiseen ystävyyssuhteeseen ja tarvitsee ensisijaisesti ammattiapua ongelmiinsa. On yhdentekevää, johtuuko hänen käytöksensä autismista, epävakaasta persoonallisuushäiriöstä vai mahdollisista käsittelemättömistä traumoista. Käytöksen ei tarvitse olla tahallista, jotta se olisi vahingoittavaa. Hän ei ymmärrä eikä kunnioita rajojasi, ei osaa säädellä omaa jaksamistaan, ei osaa reflektoida käytöstään (ihmettelee sinussa samoja asioita, joihin "syyllistyy" itsekin) eikä pysty näkemään tilannetta sinun näkökulmastasi.
Sinun ei tietenkään tarvitse laittaa välejä lopullisesti poikki mutta etäisyyden ottaminen on tässä kohtaa varmasti hyvä ratkaisu. Et voi uhrata itseäsi ja jaksamistasi epätasapainoisesta ystävästäsi huolehtimiseen. Ystäväsi ei tule paranemaan sillä, että sinä kannat vastuun hänen kuormittumisongelmistaan ja muista haasteistaan. Hän on aikuinen ja hänen on otettava itse ohjat käsiinsä, jotta saa tarvitsemaansa apua. Siinä mielessä on varmasti ihan hyvä juttu, että hän harkitsee autismitutkimuksiin menoa, koska sitä kautta hän saa ainakin kontaktin terveydenhuoltoon.
Kaikkea hyvää sinulle!
Ystäväsi vaikuttaa sellaiselta jonka kanssa viihtyisin oikein hyvin. Sinä vaikutat mukavalta, mutta en usko että sellaista yhteyttä mitä ystävyydeltä kaipaisin syntyisi meidän välillemme.
Teidän ystävyyttänne helpottaisi jos ystäväsi löytäisi jonkun kirjolla olevan ystäväkseen, sellaisen jolla on tarve läheisyyteen ja tykkää kyllä osallistua tapahtumiin ym. mutta valitsee sellaisia jotka eivät kuormita, kuten taidenäyttelyssä käyminen elokuvan sijaan. Ehkä teidän olisi kannustettava häntä osallistumaan lähialueen autistien ryhmätoimintaan, liiton sivuilta löytyy jäsenyhdistykset. Diagnoosia ei kysellä, kyllä me kaltaisemme tunnistamme. Ehkä jopa juuri minä sattuisin olemaan paikalla kun hän tulee tutustumaan ryhmätoimintaan, riippuen missä päin asutte.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi vaikuttaa sellaiselta jonka kanssa viihtyisin oikein hyvin. Sinä vaikutat mukavalta, mutta en usko että sellaista yhteyttä mitä ystävyydeltä kaipaisin syntyisi meidän välillemme.
Teidän ystävyyttänne helpottaisi jos ystäväsi löytäisi jonkun kirjolla olevan ystäväkseen, sellaisen jolla on tarve läheisyyteen ja tykkää kyllä osallistua tapahtumiin ym. mutta valitsee sellaisia jotka eivät kuormita, kuten taidenäyttelyssä käyminen elokuvan sijaan. Ehkä teidän olisi kannustettava häntä osallistumaan lähialueen autistien ryhmätoimintaan, liiton sivuilta löytyy jäsenyhdistykset. Diagnoosia ei kysellä, kyllä me kaltaisemme tunnistamme. Ehkä jopa juuri minä sattuisin olemaan paikalla kun hän tulee tutustumaan ryhmätoimintaan, riippuen missä päin asutte.
Ap:n kaveri ei vaikuta autistisiselta vaan ap:n ongelmat ovat selkeästi siinä, että kaveri käyttää ap:n autismia hyväkseen. Kyllä minäkin kaltaiseni tunnen.
- Diagnosoitu, myös ryhmätoiminnassa käyvä autisti.
Miksi ihmeessä täällä valitetaan ap:n pitkästä tekstistä..? Minusta on hyvä, että kerrankin joku kirjoittaa tilanteen kunnolla! Näkee, että aloittajalla on paljon mielen päällä. Tuo joka ehdotti, että tekstin voisi käyttää tekoälyssä.. pyh!! On ihanaa nähdä, että joku vielä jaksaa itse kirjoittaa asioistaan syvällisesti eikä niin, että tekoäly luo jonkun tukahduttavan ja persoonattoman tekstin..
Tämä oli nyt tällainen paasaus tähän väliin. Ne, jotka eivät jaksa lukea, voivat siirtyä muualle. Jostakin syystä heillä on kuitenkin kova tarve ilmoittaa, etteivät jaksaneet lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi vaikuttaa sellaiselta jonka kanssa viihtyisin oikein hyvin. Sinä vaikutat mukavalta, mutta en usko että sellaista yhteyttä mitä ystävyydeltä kaipaisin syntyisi meidän välillemme.
Teidän ystävyyttänne helpottaisi jos ystäväsi löytäisi jonkun kirjolla olevan ystäväkseen, sellaisen jolla on tarve läheisyyteen ja tykkää kyllä osallistua tapahtumiin ym. mutta valitsee sellaisia jotka eivät kuormita, kuten taidenäyttelyssä käyminen elokuvan sijaan. Ehkä teidän olisi kannustettava häntä osallistumaan lähialueen autistien ryhmätoimintaan, liiton sivuilta löytyy jäsenyhdistykset. Diagnoosia ei kysellä, kyllä me kaltaisemme tunnistamme. Ehkä jopa juuri minä sattuisin olemaan paikalla kun hän tulee tutustumaan ryhmätoimintaan, riippuen missä päin asutte.
Ap:n kaveri ei vaikuta autistisiselta vaan ap:n ongelmat ovat selkeästi siinä, että kaveri käyttää ap:n autismia hyväkseen. Kyllä minäkin kaltaiseni tunnen.
- Diagnosoitu, myös ryhmätoiminnassa käyvä autisti.
Tarkoitin tuolla ettei diagnoosia kysellä vaan tunnistamme kyllä kaltaisemme sitä, että me kirjolla olevat osaamme sulkea neurotyypilliset pois porukoistamme yhtä tehokkaasti kuin neurotyypilliset sulkee meitä kirjolla olevia pois porukoistaan. Joten jos tuo ystävä hyväksytään osaksi porukkaa, hän todennäköisesti on autisti. Voihan olla että ap sekä ystävä ovat molemmat kirjolla, he ovat vain niin erilailla, eivätkä tunne itseään eikä toisiaan tarpeeksi hyvin jotta ongelmilta vältyttäisiin. Sinulla ja ap:lla voisi ystävyys toimia, minä taas luultavasti hyvin tyytyväisenä käsikynkässä kyhnyttäisin vaikka niitä taidenäyttelyitä läpi ap:n ystävän kanssa. Vaikka me kirjolla olevat paremmin ymmärrämmekin toisiamme kuin kirjolla olevat ja neurotyypilliset, niin ei se automaattisesti sitä tarkoita että kaikki kirjolla olevat ystävystyvät toistensa kanssa.
Itse asiassa mietinkin, pitäisikö heidän tulla yhdessä tutustumaan ryhmätoimintaan, mutta itsekkäästi päädyin ehdottamaan ystävän tulemista yksin, sillä kaipaan hänenlaistaan ystävää itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi vaikuttaa sellaiselta jonka kanssa viihtyisin oikein hyvin. Sinä vaikutat mukavalta, mutta en usko että sellaista yhteyttä mitä ystävyydeltä kaipaisin syntyisi meidän välillemme.
Teidän ystävyyttänne helpottaisi jos ystäväsi löytäisi jonkun kirjolla olevan ystäväkseen, sellaisen jolla on tarve läheisyyteen ja tykkää kyllä osallistua tapahtumiin ym. mutta valitsee sellaisia jotka eivät kuormita, kuten taidenäyttelyssä käyminen elokuvan sijaan. Ehkä teidän olisi kannustettava häntä osallistumaan lähialueen autistien ryhmätoimintaan, liiton sivuilta löytyy jäsenyhdistykset. Diagnoosia ei kysellä, kyllä me kaltaisemme tunnistamme. Ehkä jopa juuri minä sattuisin olemaan paikalla kun hän tulee tutustumaan ryhmätoimintaan, riippuen missä päin asutte.
Ap:n kaveri ei vaikuta autistisiselta vaan ap:n onge
Eli siis ap:n ns. tapa olla autisti on mielestäsi väärin, mutta sinun tapasi on oikea? Tuohan on ihan järjetöntä. Kyllä minäkin mielelläni kävisin taidenäyttelyitä läpi jonkun kanssa käsikynkässä, itsekin taiteilem paljon, mutta en silti voisi tulla toimeen ap:n kuvaileman kaverin kanssa.
Tunnut jotenkin mitätöivän ap:n autismia, mutta puolustelevan hänen kaverin toksista käytöstä vain koska hän on autisti ja autistit kyllä ymmärtäisivät häntä tai jotakin? No, tässä on ainakin yksi, joka ei ymmärrä. Olen kai sitten ainoa.
Kaveri tuntuu haluavan parisuhteen tasoista läheisyyttä. En nyt tarkoita että hän välttämättä haluaisi hypätä sänkyyn kanssasi, mutta haluaa että olet koko ajan hänen käytössään ja tukena kaikin tavoin. Suhteen, kaverisuhteenkin, tulisi olla pidemmän päälle kuitenkin vastavuoroista. Kuulostaa aika ahdistavalta omaan korvaan.
Jos et halua kokonaan jäädyttää välejä, niin lopeta toisen "taakan kantaminen". Eli voit kuunnella, mutta jätä neuvojen antaminen ammattilaisten vastuulle. Häntä voi kutsua mukaan ja on kaverin omalla vastuulla pystyykö osallistumaan vai ei. Älä ota sisällesi hänen huoliaan, tyypin täytyy ne itse selvittää.
Voitko ap vastata oletko poika vai tyttö?!
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi vaikuttaa sellaiselta jonka kanssa viihtyisin oikein hyvin. Sinä vaikutat mukavalta, mutta en usko että sellaista yhteyttä mitä ystävyydeltä kaipaisin syntyisi meidän välillemme.
Teidän ystävyyttänne helpottaisi jos ystäväsi löytäisi jonkun kirjolla olevan ystäväkseen, sellaisen jolla on tarve läheisyyteen ja tykkää kyllä osallistua tapahtumiin ym. mutta valitsee sellaisia jotka eivät kuormita, kuten taidenäyttelyssä käyminen elokuvan sijaan. Ehkä teidän olisi kannustettava häntä osallistumaan lähialueen autistien ryhmätoimintaan, liiton sivuilta löytyy jäsenyhdistykset. Diagnoosia ei kysellä, kyllä me kaltaisemme tunnistamme. Ehkä jopa juuri minä sattuisin olemaan paikalla kun hän tulee tutustumaan ryhmätoimintaan, riippuen missä päin asutte.
Tuollainen käytös ei liity sinällään autismiin.. olen itse neurotyypillinen, aika tylsänkin tavallinen tyyppi ja haluaisin juuri tuollaista ystävyyttä on se sitten normaalia tai ei. Olisi ihanaa, jos joku olisi niin läheinen ja meille toistemme asiat olisivat tärkeitä ja pienetkin jutut merkityksellisiä. Minulle on ollut aina vaikeuksia saada kavereita ja ne vähäiset kokemukseni autistien kanssa ovat sellaisia, etteivät he ole ymmärtäneet minua ja tarpeitani ja ovat kokeneet minut ap:n kaverin tavoin liian tungettelevana. Minulla on sosiaalista pelkoa, ei niin, että kokisin oireeni riittävän diagnoosiin, mutta kuitenkin. Tykkään myös ravata taidenäyttelyissä ja rakastaisin halailla kaveria ja olla fyysisellä, mutta ei seksuaalisella, tavalla läheinen.. 🥹
Kannattaa muistaa, että autistit ovat normiväestöä useammin kaikenlaisen hyväksikäytön ja väkivallan kohteita. En sulkisimpous sitäkään vaihtoehtoa, että kaveri on itsekäs mulkku = narsisti, joka sotkee pakkaa tahallaan. Hän kertoilee ongelmansa aina jälkikäteen = vetelee naruista.
Ap, meidän autistien ongelmia on ylenpalttinen sinisilmäisyys ja hyväntahtoisuus ja se, että meiltä puuttuu ärtymisen, suuttumisen kykyä silloin, kun normaali ihminen alkaisi tuntea itsensä pompotelluksi ja ystävyyssuhteen toimimattomaksi.
Ota etäisyyttä mutta älä polta siltoja. Voit silloin tällöin käydä hänen kanssaan jossain nopeassa tapaamisessa kuten kahvilla ja satunnaisesti viestitellä. Jos hän ahdistuu ja alkaa vaatia intensiivisempää ystävyyttä niin kerro että se ei ole sinulle luontevaa ja koet olevasi vastuussa ystäväsi tunnetiloista ja viihtymisestä. Voit myös ystävällisesti sanoa, että koet ystävyyden nykymuodossaan liian kuormittavana mutta et halua luopua ystävyydestä, vaan kertoa hänelle mikä sinusta tuntuu hyvältä. Asetat siis rajasi selkeästi. Jos ystäväsi ei halua ymmärtää tätä niin lähetä hänelle kirje jonka voi lukea rauhassa ilman kontaktia. Jos ystävyys kariutuu niin ehkä sitten parempi niin.
En todellakaan suosittele ghostausta, niin kuin jotkut ehdottivat. Sellaista harrastavat lähinnä ihmiset jotka eivät välitä pätkääkään toisesta ihmisestä, ja sinä tunnut välittävän, paljonkin.
Sen sijaan voit aivan hyvin joko ottaa etäisyyttä tai sanoa suoraan, että et tässä elämäntilanteessa jaksaa viettää paljoa aikaa hänen kanssaan. Tai esim. rajata vain tapaamiset sellaisiin paikkoihin/tilanteisiin, jotka eivät kuormita sinua tai ystävääsi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että autistit ovat normiväestöä useammin kaikenlaisen hyväksikäytön ja väkivallan kohteita. En sulkisimpous sitäkään vaihtoehtoa, että kaveri on itsekäs mulkku = narsisti, joka sotkee pakkaa tahallaan. Hän kertoilee ongelmansa aina jälkikäteen = vetelee naruista.
Ap, meidän autistien ongelmia on ylenpalttinen sinisilmäisyys ja hyväntahtoisuus ja se, että meiltä puuttuu ärtymisen, suuttumisen kykyä silloin, kun normaali ihminen alkaisi tuntea itsensä pompotelluksi ja ystävyyssuhteen toimimattomaksi.
Tätä olin juuri tulossa kirjoittamaan! Itsekin kirjoilla ja ollut lukuisten, ap:n kaverien kaltaisten tyyppien loukussa.
Ap:n kaveri vaikuttaa siltä, että hänellä on menneisyydessään kenties jokin trauma siitä, että ihmiset ovat hylänneet hänet ja nyt hänellä on jokin puolustusreaktio syntynyt, mikä saa hänet käyttäytymään vaikeasti ja vähän hallitsevastikin toisia kohtaan.
Ap:lle
Jos itse olet nepsy ja erityistarpeinen, osaat varmaan ottaa huomioon että kaverisikin todennäköisesti on, vaikkakin erilaisin tarpein.
Ei ole reilua hänen puolestaan olettaa, mistä hän saattaisi tykätä, vaan kannattaa ihan puhumalla kysyä, jotta ettet aina veisi häntä tilanteisiin jossa hän ylikuormittuu.
Kannattaa edelleenkin pyytää mukaan, mutta eikö hänen kanssa voisi tehdä asioita jotka hänellekin sopii?
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle
Jos itse olet nepsy ja erityistarpeinen, osaat varmaan ottaa huomioon että kaverisikin todennäköisesti on, vaikkakin erilaisin tarpein.
Ei ole reilua hänen puolestaan olettaa, mistä hän saattaisi tykätä, vaan kannattaa ihan puhumalla kysyä, jotta ettet aina veisi häntä tilanteisiin jossa hän ylikuormittuu.
Kannattaa edelleenkin pyytää mukaan, mutta eikö hänen kanssa voisi tehdä asioita jotka hänellekin sopii?
Ap nimenomaan on tehnyt. Lue hänen muita kommenttejaan. Ap on kysellyt ja tämä kaveri on kertonut tahtovansa tehdä jotakin ja myöhemmin kierosti kertonut, ettei halunnutkaan.
ap, älä kuuntele tällaisia kommentteja. Sinä olet tehnyt voitavasi. On selvää, että tällaiset kommentit tulevat ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä meitä kirjoilla olevia ja erityistarpeisia. Meille on vaikeaa muutenkin ymmärtää ihmisiä, joten tuollainen kieroilu sinua kohtaan on vain epäneurotyypillisyytesi hyväksikäyttöä.
Minulla myös tuli mieleen epävakaa persoonallisuus tuosta AP.n ystävästä. No, oli mitä hyvänsä, ei tuollaista ystävää tarvitse jaksaa, todella raskasta, kuormittavaa ja kontrolloivaakin käytöstä.
Mulla on ollut nuorempana jonkin verran tuollaisia ystäviä, joiden kanssa kaikki on pyörinyt heidän tarpeidensa ympärillä ja minä olen mukautunut ja järjestänyt ja ollut mieliksi ja melkein hävinnyt itse. Minua on noissa ystävyyssuhteissa myös rankasti syyllistetty, jos en ole ollut käytettävissä silloin kuin toinen olisi tahtonut tai en ole ollut aina saatavilla. Olen opetellut sittemmin vetämään rajojani ja osan kanssa yhteys on säilynyt (ohuempana) ja osan kanssa katkennut kokonaan, koska jostain syystä heitä ei enää miellyttänyt se, että en ollut mikään sätkynukke.
Yksi, mikä minulle autistina on ollut vaikea oppia, on se, että ihmiset voivat manipuloida, valehdella jne ihan päin naamaa, vaikka ovat samalla "ystäviä". Ja myös se, että jotkut nauttivat vallasta toisiin, siitä, että saavat heidät reagoimaan. Jotkut nauttivat jopa toisen vahingosta. Jotkut käyttävät hyväkseen.
Hyvä ap, että kysyt neuvoa muiltakin, kun tunnet tilanteessa olevan jotain mätää
Kauhea riippakivi se sun ystävä. Dumppaa se. Kiusaa sua.
Tuolla perusteella olisi mahdotonta vastata yhtään mitään, koska mukana ei ole mitään esimerkkejä, jotka havainnollistavat asiaa käytännössä. Ap kirjoitti pitkästi, mutta ei haittaa. Ainakin siitä sai hyvän kuvan tilanteesta. Ei ole pakko lukea, jos ei jaksa. Aihe ei silloin varmaan kiinnosta tarpeeksi ja voi käyttää senkin ajan muuhun.