Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono ystävä tässä tilanteessa?
29.04.2025 |
En edes tiedä mistä aloittaisin, kaipaisin vain ulkopuolista näkemystä asioihin, kun itse tässä on tullut niin sokeaksi kaikelle ja tuntuu, että tämä on tosi epäselvä soppa näin kirjoitettuna mutta yritän parhaani, jos joku täällä jaksaisikin tämän kaiken lukea. Toivon, ettei tekstini ole liian puolueellinen minua kohtaan vaan yritän tehdä siitä niin neutraalin kuin pystyn, mutta tietenkin kerron asiat niin miten ne itse koen. Tahdon myös sanoa, että olen autistinen ja se on varmasti vaikuttanut siihen, miksi en ole osannut lukea tilannetta- muutoin se ei liity asiaan. Taustatietona se, että olemme molemmat 26-vuotiaita ja olemme tunteneet toisemme yläkoulusta saakka. Koulussa hengattiin samassa porukassa ja nähtiin ehkä kerran kuukaudessa vapaa-ajalla tämän samaisen porukan kanssa. Valmistumisen jälkeen ei pidetty juuri yhteyttä kuin vain satunnaisesti viestein. Aloin kuitenkin lähentymään kaverini kanssa viitisen vuotta sitten ja siinä ajassa tultiin aika läheisiksi. Olemme viettäneet paljon aikaa kolmestaan yhteisen ystävämme kanssa, kutsun häntä nyt vaikka kolmoseksi, ettei hän mene sekaisin kaverini kanssa.
Olemme tehneet paljon tavallisia juttuja: käyneet lenkeillä, uimassa ja kahviloissa yms. Kaverini on lähes jokaisen kerran jälkeen ilmaissut epätyytyväisyyttään asioihin. Leffateatterissa hän kertoi saaneensa paniikkikohtauksen. Emme nähneet tai huomanneet sitä kolmosen kanssa paikan päällä, koska keskityimme elokuvaan ja meidän silmissämme kaverikin istui katsomassa elokuvaa ja vasta jälkikäteen ymmärsimme, kuinka ikävä tilanne se hänelle oli. Olemme kysyneet kaveriltamme minkälaista tukea hän tarvitsisi tuollaisissa tilanteissa ja miten voisimme huomata hänen oireensa. Tuo paniikkikohtaus ei tietenkään ole hänen syytään eikä sen oireet tee hänestä negatiivista, mutta hän välillä tuntuu olettavan meidän tietävän ja lukevan häntä paremmin kuin mihin pystymme. Eihän hän itsekään noita kohtauksia voi aina ennakoida, mutta myöhemmin hän kertoi saaneensa paniikkikohtauksia pimeässä ennenkin ja ettei hän oikeastaan pidä elokuvateattereista sen takia. Jos olisimme tienneet tämän, olisimme voineet tehdä jotakin muuta, mistä hänkin olisi nauttinut enemmän. Olemme muistuttaneet häntä usein siitä, että hän voi rohkeasti sanoa jos jokin asia on hänelle ikävää eikä siinä ole mitään hävettävää.
Kaveri kertoi minulle tahtovansa osata laulaa, joten innostuin ajatuksesta, sillä rakastamme laulamista myös kolmosen kanssa ja veimme hänet karaokeen muutaman kerran. Kaikkina kertoina kaveri istui paikoillaan ja se oli meille okei, sillä totta kai karaokeen voi tulla myös ilman, että laulaa. Tsemppasimme häntä mukaan ja ehdotimme, että voisimme laulaa hänelle rakkaita ja kivoja biisejä yhdessä. Kaveri vaikutti alakuloiselta, vähän turhautuneeltakin ja kertoi, ettei hän mitenkään pystyisi siihen ja lopulta hän paljasti, että kotona laulaminen olisi helpompaa. Se kävi meille hyvin ja lainasin sukulaiselta karaokevälineet kotiin, jotta voitaisiin laulaa kotona- kaveri kyllä saapui paikalle, mutta käveli pois olohuoneesta kun aloimme virittelemään laitteita eikä suostunut laulamaan koko iltana. :(
Jatkuu kommenteissa...
Kommentit (69)
Kiitos paljon kun sanoit näin suoraan oman näkemyksesi asiaan. Ystäväni on hetkessä, jossa en kai voi auttaa häntä enää. Olen yrittänyt tukea, mutta en saa häntä nostettua kuopasta. Toivon, että hän vähän peilaisi sitä, mitä on tapahtunut ja yrittäisi miettiä, miltä minusta ja kolmosesta on tuntunut ja niitä sanoja, joita olen sanonut. Minäkin lupaan miettiä omaa käytöstäni ja olla parempi. Minusta tuntuu että se, miten paljon vietämme aikaa yhdessä, ei anna kummallekaan mahdollisuutta henkiseen kasvuun.
olisin valmis antamaan ystävyydelle uuden mahdollisuuden tulevaisuudessa jos hän sitä vielä haluaa.
kiitos vielä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että hän hakee diagnoosia vain selittääkseen ja oikeuttaakseen huonoa käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Tähän lisäyksenä, että kaveri todella toivoo, että häntä otettiaisiin mukaan eri menoihin, koska hän pelkää jäävänsä ulkopuolelle. Hän sanoo haluavansa olla mukana, vaikka jälkeenpäin kokee siitä ahdistusta. Siksi en aina tiedä, pyytääkö häntä mukaan vai ei ja missä menee raja.
- ap
Ei tarvitse pyytää mukaan. Voi vaikka sopia ystävien kanssa että hänet pyydetään välillä kylään, mutta ei oteta mukaan niihin asioihin mistä on jo kokemusta että ne ahdistaa ja voi sanoa hänelle että se on hänelle itselleen parhaaksi, koska haluatte että hänellä on turvallinen olo.
Kuulostaa kaikkiin suuntiin läheisriippuvaiselta tuo kuvio. Te menette sinne kaverin tontille ja tuo karaoke on hyvä esimerkki. Laulaminen ja karaoke ovat eri asioita. Miksi yritätte tuputtaa nimenomaan karaokea? Miksi yritätte ylipäätään ratkaista asiaa kaverinne puolesta? Te ette ole vastuussa toisen ihmisen elämästä ja tunteista, vaikka ilman muuta on huomaavaista ottaa toinen ihminen huomioon eikä tahallaan tuottaa pahaa mieltä.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään. Ottaisin reilusti etäisyyttä. Ystävlläsi ei ole mikään akuutti tilanne, jossa tarvitsisi kannatella. Hänen tulee ymmärtää käytöksensä itse. Jos ystävyys kuormittaa ja ottaa enemmän kuin antaa, niin nostan kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jätä ystävääsi hädän keskellä. Tue häntä, mutta aseta itsellesi rajat.
Vierailija kirjoitti:
Älä jätä ystävääsi hädän keskellä. Tue häntä, mutta aseta itsellesi rajat.
Minkä hädän? Tuota käytöstä ei pidä mahdollistaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kaikkiin suuntiin läheisriippuvaiselta tuo kuvio. Te menette sinne kaverin tontille ja tuo karaoke on hyvä esimerkki. Laulaminen ja karaoke ovat eri asioita. Miksi yritätte tuputtaa nimenomaan karaokea? Miksi yritätte ylipäätään ratkaista asiaa kaverinne puolesta? Te ette ole vastuussa toisen ihmisen elämästä ja tunteista, vaikka ilman muuta on huomaavaista ottaa toinen ihminen huomioon eikä tahallaan tuottaa pahaa mieltä.
Anteeksi, taisin olla epäselvä aloitusviestissäni enkä muistanut kirjoittaa kaikkea..
Ystäväni nimenomaan halusi karaokeen. Hän sanoi, ettei tahtonut jäädä paitsi mistään ja että häntä jää harmittamaan, jos emme ota häntä mukaan. Olen ehdottanut laulamista myös ilman mikkejä. Kaverini laittoi minulle tästä aikoinaan pitkän viestin, kuinka hän haluaisi myös opetella laulamaan ja tahtoisi tulla kanssani karaokeen. Innostuin siitä ja siksi pyysinkin hänet mukaan. Tämä ristiriita on toistuva: kaveri sanoo, että haluaa tehdä asian x mutta masentuu kun ei pysty/haluakaan tehdä sitä. Se on minulle todella hämmentävää.
Henkilön joka toivoo osaavansa laulaa karaokeen vieminen on outoa. Okei idea on että siellä saa laulaa, mutta jos pitää itseään huonona laulajana ja haluaa olla hyvä niin karaoke ei ole se eka paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että kaverisi on raskas ja kuluttaa sinut loppuun. Ota hienovaraisesti etäisyyttä, ei tarvitse selittää mitään hänelle. Sekin voi viedä nimittäin voimia ja voi johtaa hänen puoleltaan syyllistämiseen. Ja sitä et ansaitse.
Kuulostaa siltä, että on hänen vuoronsa ehdottaa tekemistä yms. Viesteistäsi saa sen kuvan että olet koko ajan järjestämässä hänelle ohjelmaa. Lopeta se ja keskity omiin juttuihisi ja vaikka kolmoseen. Jos tämä vaikea ystävä ehdottaa jotain, kieltäydyt vain sanomalla kepeästi että ei valitettavasti nyt onnistu.
Kuten joku jo sanoi, ystävyys on arvokasta eikä kannata heittää ystävyyttä menemään, mutta nyt tilanne on niin paha että taukoa voi ottaa. Tauko voi kestää parikin vuotta. Niin kauan ainakin, että ystävä ehtii reflektoimaan omaa käytöstään ja olemaan parempi ystävä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä jätä ystävääsi hädän keskellä. Tue häntä, mutta aseta itsellesi rajat.
Minkä hädän? Tuota käytöstä ei pidä mahdollistaa yhtään.
Nimenomaan. Kuulostaa siltä, että kaverilla on itsetunnon kanssa ongelmia ja on täten toksinen, mutta ei suostu näkemään virheitä itsessään vaan antaa omian tunteidensa ottaa vallan ja pilata fiiliksen kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisi on hirveän raskas ihminen. Autisti tai ei, mutta ei hän ole aivan terve päästään. Kyllä ystävältä on lupa odottaa tervejärkistä käytöstä ihan diagnoosista riippumatta. Lisäksi hän vaikuttaa olevan niitä, jotka piiloutuvat diagnoosinsa taakse ja tekevät siitä identiteetin ja sen jälkeen vetoavat siihen kaikessa. Sinuna ottaisin etäisyyttä, mutta en nyt suoraan hylkäisi kokonaan. Sinun vastuullasi on kuitenkin suojella omaa hyvinvointiasi.
Hyvää jatkoa, ap!
Toivottaa keski-ikäinen itsediagnosoitu AuDHD.
Ja sille, joka ihmetteli ratkaisujen tarjoamista, niin se on ehkä aika tyypillinen tapa autistien kesken, eli mietitään ratkaisuja eikä vellota ongelmissa. Yleensä autisti itsekin haluaa ratkaisuja, mutta ap:n kaveri ei nyt ilmeisesti halua ratkaista ongelmia, vaan hän haluaa diagnoosin ja siitä syyn velloa ja pompotella kavereita. Ehkä sille on jokin syy hänen lapsuudessaan tai ehkä hän ei ole autisti ensinkään, vaan esim. traumataustainen.
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi on hirveän raskas ihminen. Autisti tai ei, mutta ei hän ole aivan terve päästään. Kyllä ystävältä on lupa odottaa tervejärkistä käytöstä ihan diagnoosista riippumatta. Lisäksi hän vaikuttaa olevan niitä, jotka piiloutuvat diagnoosinsa taakse ja tekevät siitä identiteetin ja sen jälkeen vetoavat siihen kaikessa. Sinuna ottaisin etäisyyttä, mutta en nyt suoraan hylkäisi kokonaan. Sinun vastuullasi on kuitenkin suojella omaa hyvinvointiasi.
Hyvää jatkoa, ap!
Toivottaa keski-ikäinen itsediagnosoitu AuDHD.
Ja sille, joka ihmetteli ratkaisujen tarjoamista, niin se on ehkä aika tyypillinen tapa autistien kesken, eli mietitään ratkaisuja eikä vellota ongelmissa. Yleensä autisti itsekin haluaa ratkaisuja, mutta ap:n kaveri ei nyt ilmeisesti halua ratkaista ongelmia, vaan hän haluaa diagnoosin ja siitä syyn velloa ja pompotella kavereita. Ehkä sille on jokin syy hänen lapsuudessaan tai ehkä hän ei ole aut
Juurikin tuo. Täällä oli joku kommentoinut, että ihminen avautuessaan odottaa usein tukea eikä niinkään ratkaisuja. Se on totta ja haluaisin osata auttaa paremmin esimimerkiksi halaamalla, mutta se minulle vaikeaa eikä tule luonnostaan. Saatan myös turhautua ja hämmentyä kun ystäväni ei ota neuvoja vastaan, sillä minulle pahojen asioiden jakaminen ja valittaminen on sellaista mitä en tahdo tehdä vaikka tiedän, että se on ehkä sitä mitä kaverini haluaa eli jakaa jonkin negatiivisen kokemuksen yhdessä ja saada vertaistukea siten. Se on taas jotakin, mikä minua ahdistaa ja kuormittaa. Tunnen kyllä empatiaa paljonkin ja tahdon auttaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostattepa kolmosen kanssa kiusaajilta, hyi että!!
Vierailija kirjoitti:
Aiot siis jättää ystäväsi ja kysyt mielelipidettämme.
Ystävyyssuhteet on arvokkaita ja kannattaa panostaa niihin. Yksinäisyys tappaa Suomessa paljon, meidän pitäisi välittää enemmän toisistamme. Ota vähän etäisyyttä ja ole muidenkin ihmisten kanssa, mutta älä hylkää ystävääsi.
Huoh että tällaiset kommentit ottaa kupoliin!!!
EI, MYRKYLLINEN YSTÄVYYS EI OLE JÄÄMISEN ARVOINEN.
Pakko sanoa, että tuo kohtaus minkä kaverisi sai leffateatterissa ei kyllä ollut paniikkikohtaus vaan jokin muu ahditus mitä hänellä on ollut. En minä ainakaan paniikkikohtauksen aikana pysty istumaan vain paikoillani. Se on ihan hirveä tila, missä ihminen alkaa haukkomaan henkeään ja itkemään hallitsemattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kaikkiin suuntiin läheisriippuvaiselta tuo kuvio. Te menette sinne kaverin tontille ja tuo karaoke on hyvä esimerkki. Laulaminen ja karaoke ovat eri asioita. Miksi yritätte tuputtaa nimenomaan karaokea? Miksi yritätte ylipäätään ratkaista asiaa kaverinne puolesta? Te ette ole vastuussa toisen ihmisen elämästä ja tunteista, vaikka ilman muuta on huomaavaista ottaa toinen ihminen huomioon eikä tahallaan tuottaa pahaa mieltä.
Hyvin sanottu!
Huh huh, miten äärimmäisyyksiin tukahduttava "ystävä" sulla on. Häntä pitäisi ymmärtää, tukea, lukea ajatuksia, kuunnella huolia loputtomiin, olla jatkuvasti käytettävissä ja vieläpä koskettaa fyysisesti!? esim. paijaamalla, halaamalla, ottamalla syliin yms. Aika pitkälle kyllä menee!!!
Jep, todellakin sun on aika vetää rajat tuollaiselle.
Hei Ap,
Tekoäly on sitä varten, että se tiivistää, jos et itse osaa. Syötin tekstisi tekoälylle, ja kas tässä asiasi paremmin keskustelupalstalle sopivassa mitassa:
Tiivistelmä: Kirjoittaja kertoo pitkään jatkuneesta ystävyyssuhteesta, joka on alkanut tiivistyä viitisen vuotta sitten. Ystävä vaikuttaa vaativan paljon emotionaalista tukea, jatkuvaa yhteydenpitoa, ja haluaa erittäin läheistä fyysistä sekä ajallista yhteyttä. Hän on usein tyytymätön yhteisiin tekemisiin, eikä osallistu suunnitteluun, mutta kokee silti itsensä ulkopuoliseksi. Hän puhuu paljon mahdollisesta autismistaan ja kuormittumisestaan, mutta ei tunnu ottavan huomioon, että kirjoittajalla on myös omat rajoitteensa. Kirjoittaja kokee syyllisyyttä, uupumusta ja riittämättömyyttä ystävyyden vaatimusten alla. Hän yrittää joustaa ja ymmärtää, mutta ei saa tilaa omille tarpeilleen eikä koe ystävyyttä enää tasapainoisena. Hän miettii, toistuuko sama kuvio ystävän muissakin ihmissuhteissa.
Kirjoittajan kysymys:
Onko tämä ystävyyssuhde enää terve tai kestävällä pohjalla, vai pitäisikö ottaa etäisyyttä?
Ystäväsi manipuloi sinua ja kolmosta. On hyvä ajatus, että vietät vähemmän aikaa hänen seurassaan.
Ehdotan, että pidät hieman pidemmän tauon ystävyydessänne. Silloin luultavasti huomaat, miten vapauttavaa on, kun joku ei jatkuvasti vaadi tai syytä. Ystävyyssuhteen lopettamisessa ei ole mitään pahaa, jos haluat niin tehdä.
Tekee ystävällesikin hyvää kantaa vastuu omista tunteistaan itse.
Kaikkea hyvää teille kaikille!
N46