En jaksa nepsy lastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulujen kesälomat alkoi, itsellä loma alkaa 2 viikon päästä. Isällään lapsi on jokatoinen viikko. Tämä ensimmäinen lomaviikko ja lapsi mulla, olen aivan loppu..

Teen kotona töitä nyt 2-3 päivää, että olen huolehtimassa perusjutuista. Se jo on kaaos, työt plus lapsen/nuoren jutut..kun olen konttorilla ja tulen kotiin, kämppä on sikinsokin, ei ole syöty, tappelua kaikesta.. nukutaan klo 13, sotketaan ja liidellään kavereitten kanssa iltaan asti.. tästä riidat.

Haistattelua,  porsastelua, sääntöjen rikkomista kokoajan. Ylimielistä vaadintaa mm. ruuat, et ei tota ei tota jne.. vie sinne ja vie tonne, yökylään kaverit, sitte mölytään 01 asti, kunnes sanon et heitän just kaverit pihalle.. 

En toki suostu ja vaadin, mutta olen niin loppu nyt. En voi käsittää miten itsekäs ja röyhkeä voi lapsi olla. On joo

Niinpä. Tuntuu siltä, että näiltä vanhemmilta puuttuu kunnolliset kiristys-,/lahjonta-,/rangaistuskeinot. Eri

Keinoja olisi mutta niitä ei haluta käyttää. Koska pelätään että lapsi saa traumat tai että joku tekee lasun.

Vierailija kirjoitti:

kun nepsylapsi kiukuttelee vaikka pukeutumisen kanssa, niin se johtuu siitä, että hänen vireystilansa ei ole sopiva pukeutumistilanteeseen. Vanhemman tehtävä on selvittää miten vireystila saadaan sopivaksi tai milloin on sopiva hetki pukeutumista varten.

Vaikeaksi menee tuo iänkaikkinen joustaminen ja keinojen keksiminen. Ei sen neurotyypillisenkään vireystila ole huipussaan joka asiassa. 

Kannattiko lisääntyä? Lisääntyminen on kuin venäläistä rulettia, koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee.

Millaista tukea kaipaat?

T. Kolmen nepsyn äiti,

2 x ADHD  +  AS.

Vierailija kirjoitti:

Meillä arki on muutoin suhteellisen toimivaa, mutta koulun käynnin kanssa on ongelmia eikä asiaan olla saatu vielä apua. Nuori kyllä tekee läksynsä kunhan tarpeeksi muistuttelee, mutta jos tulee hetki, jolloin me vanhemmat lähdemme aamulla töihin ennen kuin nuoren koulupäivä alkaa, hän saattaa ilman mitään ilmoitusta jäädä pois. Tätä on toistunut useita kertoja ja alkaa olla keinot vähissä. Koulun kanssa ollaan keskusteltu asiasta, mutta avun saaminen kestää ja kestää.

Nuoren kanssa ollaan puhuttu asiasta ja hän itsekkin tietää miten tämä tulee aiheuttamaan vaikeuksia, mutta kokee normaalin koulunkäynnin liian haasteelliseksi. Emme tiedä mitä ihmettä voisimme tehdä. Ei sekään ole ratkaisu että jompi kumpi meistä seisoo nuoren vieressä koko koulupäivän ajan vahtimassa.

Mä itse vien lapseni kouluun, koska muuten ei mene sinne. Suosittelen että toinen järjestää vaan omat työajat sen mukaan.

Perseilevä pentu ruotuun!

Kiittää myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsylapsen kanssa väsyy, jos yrittää kasvattaa häntä kuten ei nepsyä. Mitä nopeammin hyväksyt sen että neurokirjon ihmisistä ei tule koskaan oppikirjanormaaleja tottelijoita, sen paremmin arki sujuu. Jostain syystä ei-nepsyt ajattelevat, että kurilla ja tiukoilla säännöillä arki sujuu. Se on päin vastoin. Mitä nuoremmasta lapsesta kyse sitä enemmän tulee antaa lapselle tilaa ja vapauden TUNNE. Se tarkoittaa enemmän työtä sulle: jos kello 9 pitää lähteä niin valmistelut aloitetaan jo 7. Ei hoputeta. Kerrotaan mikä on seuraava siirtymä ja näytetään vaikka peukalolla ja etusormella nipistäen että paljon on aikaa pukemiseen.

Älä jankuta, lapsi kuulee ekan kerran jos huolehdit itse että puhut lapsen tasolla ja oikealla hetkellä. Kun olette pesemässä hampaita, älä puhu jo seuraavasta tehtävästä tai ainakaan hoputa! Luo ilmapiiri jossa seuraavaan askareeseen siirrytään pienen tauon

Eikös näin pitäisi tehdä kaikkien lasten kanssa?

Voimia kauheasti. Minä olen itse nepsy ja lapseni myös. Että sillein ymmärrän häntä paremmin kuin neurotyypillinen saattaisi, mutta on tää myös helkkarin kuormittavaa itselle. Usein kummankin kattila kiehuu.  Aina kuitenkin sovitaan, jutellaan ja halataan. :)

Ennakointiahan tämä arki on ja sekin joskus kosahtaa. Kaikki kissanristiäiset heittää arjen raiteiltaan ja niitä palasia sitten keräillään. Olisi kiva joskus mennä kaupungille nauttimaan kulttuuritarjonnasta ja kaupunkifestareista, mutta sieltä palaisi takaisin vain kaksi loppuunpalanutta hermorauniota.

Aika pientä ja tavanomaista on tämä arki, vuorovanhemmuus onneksi on joten saan myös itselleni aikaa palautua. Pari burnoutia tässä on tullut 7 vuoden aikana, mutta nyt on alkanut elämän raamit selkiytymään.

Meillä on oma meininki ja olen oppinut rakastamaan sitä. Meillä on vähän tämmöistä. Mut tänään olikin hyvä päivä. Toivottavasti teilläkin huomenna <3

Vierailija kirjoitti:

Voimia kauheasti. Minä olen itse nepsy ja lapseni myös. Että sillein ymmärrän häntä paremmin kuin neurotyypillinen saattaisi, mutta on tää myös helkkarin kuormittavaa itselle. Usein kummankin kattila kiehuu.  Aina kuitenkin sovitaan, jutellaan ja halataan. :)

Ennakointiahan tämä arki on ja sekin joskus kosahtaa. Kaikki kissanristiäiset heittää arjen raiteiltaan ja niitä palasia sitten keräillään. Olisi kiva joskus mennä kaupungille nauttimaan kulttuuritarjonnasta ja kaupunkifestareista, mutta sieltä palaisi takaisin vain kaksi loppuunpalanutta hermorauniota.

Aika pientä ja tavanomaista on tämä arki, vuorovanhemmuus onneksi on joten saan myös itselleni aikaa palautua. Pari burnoutia tässä on tullut 7 vuoden aikana, mutta nyt on alkanut elämän raamit selkiytymään.

Meillä on oma meininki ja olen oppinut rakastamaan sitä. Meillä on vähän tämmöistä. Mut tänään olikin hyvä päivä. Toivottavasti teilläkin huomenna &l

Kaverillakin on joitain näitä oireita mutta pärjää suhthyvin. 

Jätti pois kaiken valkaistun sokerin ja jauhot veks ja todentotta aivot ihan kuin kirkastui hänellä ja on parempi olo. Syö siis  nykyään vihanneksia paljon enemmän kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko myös itse nepsy?

En ole. Ap

Neuroepätyypillisyys on perinnöllistä

Se ei silti tarkoita sitä, että myös vanhempi olisi automaattisesti nepsy. Meistä vanhemmista ei kumpikaan ole, mutta suvussa on henkilöitä, joilla nepsypiirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattiko lisääntyä? Lisääntyminen on kuin venäläistä rulettia, koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee.

Tämä! Ja sitte ku vielä lisäännytään monesti kun ei kerrasta uskota että täysjärkisiä lapsia ei tule.