En jaksa nepsy lastani.

.

.

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Koulu on ihan kidutusta erilaiselle, päivästä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä älyn vaan sosiaalisuuden kanssa pärjääkö siellä. 

Tämä on totta. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei kaikilla muilla ollut lähellekään yhtä tuskallista tuo koulunkäynti.

Tiedän niin, mistä puhut. Itse sijaisäiti kahdelle adhd tenavalle, enkä tosiaan tiedä mistä voimat tähän revin. Ilmeisesti murrosiässä vähän helpottaa....

Lapsella ei varmaan ihan lääkitys kohdillaan, suosittelen lääkärireissua. 

Ethän paljon muuta voi, kuin että rauhoitat kodin melskeilyltä ja kiireiltä. Pyrit tekemään asiat( kotityöt) niin, että lapsen ei tarvitse  kiihtyä.

Vierailija kirjoitti:

Ravinnolla on oma merkittävä vaikutus ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Onko ravinnossa runsaasti nopeita ja huonoja hiilihydraatteja?

Entä rasvat, voimakkaasti prosessoidut, hydratyt, kemialliset käsittelyt... ei elimistö tarvitse sellaisia mihinkään eikä se hyödytä mitenkään vaan vaikutukset ovat päinvastaisia. Luonnollisessa muodossa olevat ovat parhaita. Kylmäpuristus, luomu.

Hyvää proteiinia, monipuolisesti kasviksia, hyviä rasvoja. 

Jotkut meistä ovat herkempiä. Hyvän ravinnon vaikutukset eivät tyhjänä palaa. 

Kommenttini saattaa raivostuttaa muun kuorman ohessa, mutta ravinnolle on hyvä antaa mahdollisuus.

Voimia kovasti ja jaksamisia 💚

En ole ap., mutta itselläni on lapsi, jolla on ADHD ja autismi. Suoraan sanottuna ärsyttää aina välillä nuo ruokavalio-ohjeistukset ja vinkit, koska erityislapsille on hyvin tyypillistä se, että se ruokavalio koostuu tyyliin viidestä eri ruoasta. Ja muutahan lapsi ei yksinkertaisesti syö. Siinä on vähän paha lähteä rajoittamaan ja optimoimaan ruokavaliota. Monet ovat onnellisia, että lapsi syö edes JOTAIN. Oma lapseni nimittäin oli 3-7-vuotiaana langanlaiha, koska ei syönyt juuri mitään, ja sitä vähää mitä söi, niin aivan onnettomia määriä. Siinä tilanteessa kun olet huolestunut lapsen kasvusta ja kehityksestä, niin olet tyytyväinen siihen, että lapsi yhtäkkiä hoksaakin tykkäävänsä kekseistä. "Juu, äiti hakee kaupasta, syö vaikka koko paketti..." Valitettavasti tämä on monille nepsy-lasten vanhemmille arkea.

.

Vierailija kirjoitti:

Omien lasteni kavereissa on pari nepsyä. Kaveritkin kuormittuvat näiden seurassa eivätkä jaksa kovin kauaa olla seurassaan, vaikka nepsy haluaisi usein jatkaa leikkiä vaikka yöhön asti.

Myös läheisilläni on nepsyjä, erään läheisen ystävän nepsylapsen kasvatusta seurannut hyvinkin läheltä.

Yhteistä näille on se, että tukitoimia on mutta kotona niitä ei vanhemmat jaksa arjessa aina noudattaa- joku "vähän" oikaisee ja kuormittuneena hermostuu- kaaos on valmis ja taas seuraavakin päivä on pilalla.

Monella vanhemmalla on kasvatustaidot ihan hukassa ja osa oireista voi johtua ihan siitäkin.

No en nyt tiedä kuormittumisesta kun ymmärräthän että jos lapsella on adhd se on eri asia kuin vaikkapa add tai Aspergerin oireyhtymä. Et voi siis sanoa noin että nepsyjen oma vika.

Usein tavislapillakin on se vika, että eivät jaksa keskittyä mihinkään ja kaikki pitää saada heti ja mulle itselle! Nepsyt eivät välttämättä käyttäydy näin. Jäävät alakynteen ja yksin..Kaverit menee aina sinne missä hauskinta ja hoivaavat mäkeen

- sivusta

Koulujen kesälomat alkoi, itsellä loma alkaa 2 viikon päästä. Isällään lapsi on jokatoinen viikko. Tämä ensimmäinen lomaviikko ja lapsi mulla, olen aivan loppu..

Teen kotona töitä nyt 2-3 päivää, että olen huolehtimassa perusjutuista. Se jo on kaaos, työt plus lapsen/nuoren jutut..kun olen konttorilla ja tulen kotiin, kämppä on sikinsokin, ei ole syöty, tappelua kaikesta.. nukutaan klo 13, sotketaan ja liidellään kavereitten kanssa iltaan asti.. tästä riidat.

Haistattelua,  porsastelua, sääntöjen rikkomista kokoajan. Ylimielistä vaadintaa mm. ruuat, et ei tota ei tota jne.. vie sinne ja vie tonne, yökylään kaverit, sitte mölytään 01 asti, kunnes sanon et heitän just kaverit pihalle.. 

En toki suostu ja vaadin, mutta olen niin loppu nyt. En voi käsittää miten itsekäs ja röyhkeä voi lapsi olla. On joo tukitoimet, myös kesällä eli kuskaan terapiaan ja käydään perheneuvolassa, sekin tappelua.. 

Et Tsemppiä kaikille, jotka yrittävät selviytyä suunnilleen täysjärkisenä tästä esimurkun, nepsyn kesästä.

Vierailija kirjoitti:

Koulujen kesälomat alkoi, itsellä loma alkaa 2 viikon päästä. Isällään lapsi on jokatoinen viikko. Tämä ensimmäinen lomaviikko ja lapsi mulla, olen aivan loppu..

Teen kotona töitä nyt 2-3 päivää, että olen huolehtimassa perusjutuista. Se jo on kaaos, työt plus lapsen/nuoren jutut..kun olen konttorilla ja tulen kotiin, kämppä on sikinsokin, ei ole syöty, tappelua kaikesta.. nukutaan klo 13, sotketaan ja liidellään kavereitten kanssa iltaan asti.. tästä riidat.

Haistattelua,  porsastelua, sääntöjen rikkomista kokoajan. Ylimielistä vaadintaa mm. ruuat, et ei tota ei tota jne.. vie sinne ja vie tonne, yökylään kaverit, sitte mölytään 01 asti, kunnes sanon et heitän just kaverit pihalle.. 

En toki suostu ja vaadin, mutta olen niin loppu nyt. En voi käsittää miten itsekäs ja röyhkeä voi lapsi olla. On joo tukitoimet, myös kesällä eli kuskaan terapiaan ja käydään perheneuvolassa, sekin tappelua.. <

Onko teillä mitään rangaistuksia lapsille, vai käytättekö pelkästään noita tukitoimia?

Vaikutat tylsältä ihmiseltä.

Sun on pakko jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Koulujen kesälomat alkoi, itsellä loma alkaa 2 viikon päästä. Isällään lapsi on jokatoinen viikko. Tämä ensimmäinen lomaviikko ja lapsi mulla, olen aivan loppu..

Teen kotona töitä nyt 2-3 päivää, että olen huolehtimassa perusjutuista. Se jo on kaaos, työt plus lapsen/nuoren jutut..kun olen konttorilla ja tulen kotiin, kämppä on sikinsokin, ei ole syöty, tappelua kaikesta.. nukutaan klo 13, sotketaan ja liidellään kavereitten kanssa iltaan asti.. tästä riidat.

Haistattelua,  porsastelua, sääntöjen rikkomista kokoajan. Ylimielistä vaadintaa mm. ruuat, et ei tota ei tota jne.. vie sinne ja vie tonne, yökylään kaverit, sitte mölytään 01 asti, kunnes sanon et heitän just kaverit pihalle.. 

En toki suostu ja vaadin, mutta olen niin loppu nyt. En voi käsittää miten itsekäs ja röyhkeä voi lapsi olla. On joo tukitoimet, myös kesällä eli kuskaan terapiaan ja käydään perheneuvolassa, sekin tappelua.. <

Tuollaista se on monessa kodissa tavallistenkin teinien kanssa. Teini-iässä lapset ovat kaikkein itsekkäämmillään.

Vierailija kirjoitti:

Nepsylapsen kanssa väsyy, jos yrittää kasvattaa häntä kuten ei nepsyä. Mitä nopeammin hyväksyt sen että neurokirjon ihmisistä ei tule koskaan oppikirjanormaaleja tottelijoita, sen paremmin arki sujuu. Jostain syystä ei-nepsyt ajattelevat, että kurilla ja tiukoilla säännöillä arki sujuu. Se on päin vastoin. Mitä nuoremmasta lapsesta kyse sitä enemmän tulee antaa lapselle tilaa ja vapauden TUNNE. Se tarkoittaa enemmän työtä sulle: jos kello 9 pitää lähteä niin valmistelut aloitetaan jo 7. Ei hoputeta. Kerrotaan mikä on seuraava siirtymä ja näytetään vaikka peukalolla ja etusormella nipistäen että paljon on aikaa pukemiseen.

Älä jankuta, lapsi kuulee ekan kerran jos huolehdit itse että puhut lapsen tasolla ja oikealla hetkellä. Kun olette pesemässä hampaita, älä puhu jo seuraavasta tehtävästä tai ainakaan hoputa! Luo ilmapiiri jossa seuraavaan askareeseen siirrytään pienen tauon kautta.

Esimerkiksi meidän aamu uhmaikä

Ihme lässytystä 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulujen kesälomat alkoi, itsellä loma alkaa 2 viikon päästä. Isällään lapsi on jokatoinen viikko. Tämä ensimmäinen lomaviikko ja lapsi mulla, olen aivan loppu..

Teen kotona töitä nyt 2-3 päivää, että olen huolehtimassa perusjutuista. Se jo on kaaos, työt plus lapsen/nuoren jutut..kun olen konttorilla ja tulen kotiin, kämppä on sikinsokin, ei ole syöty, tappelua kaikesta.. nukutaan klo 13, sotketaan ja liidellään kavereitten kanssa iltaan asti.. tästä riidat.

Haistattelua,  porsastelua, sääntöjen rikkomista kokoajan. Ylimielistä vaadintaa mm. ruuat, et ei tota ei tota jne.. vie sinne ja vie tonne, yökylään kaverit, sitte mölytään 01 asti, kunnes sanon et heitän just kaverit pihalle.. 

En toki suostu ja vaadin, mutta olen niin loppu nyt. En voi käsittää miten itsekäs ja röyhkeä voi lapsi olla. On joo tukitoimet, myös kesällä eli kuskaan terapiaan ja

Tuollaista se on monessa kodissa tavallistenkin teinien kanssa. Teini-iässä lapset ovat kaikkein itsekkäämmillään.

Niinpä. Tuntuu siltä, että näiltä vanhemmilta puuttuu kunnolliset kiristys-,/lahjonta-,/rangaistuskeinot. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy-sanaa ei enää pitäisi käyttää. Neuromonimuotoisuus on parempi. Kyseessä ei ole hoidettavissa oleva sairaus eikä vamma, vaan pysyvä ominaisuus. Asiasta on paljonkin tietoa, miten tuollaisen lapsen elämää voi helpottaa. Esim. aistiyliherkkyyttä (tai aliherkkyyttä). Kouluun kannattaa olla tiiviisti yhteydessä ja pyytää esim. vähentämään läksyjä, jos ne kuormittavat liikaa. Joskus vaikka muutaman viikon tällainen jakso auttaa. Ehkä luokassa onkin käytössä sermit ja kuulosuojaimet, hiljaiset tilat ym.

Ei ne hullut millään sermeillä asetu. Kokemusta on luokkatyöskentelystä. Itärajaa miinoittamaan, ei niistä kunnollisia kansalaisia tule.

Hmmm, tuossa on ideaa. Seuranta, ja jos ei niistä mitään tule, sodan haastavimpiin kohteisiin puolustamaan m

Juuri nämä lumihiutaleet eivät pysyisi edes hengissä kuvailemassasi tilanteessa. 

Hulvaton väite! Tarvitsevat sitä, tätä ja tuota. Tukea ja resursseja monen ihmisen edestä jotta pärjäsivät. Mutta kuitenkin ihmeen kaupalla tilanteessa, jossa tukea ja apua ei olisi saatavilla lainkaan, he menestyisivät. 

Mutta hei! Jos väitteesi pitää paikkansa, kannattaa kaikki "nepsyt" jättää kaikkien tukimuotojen ulkopuolelle välittömästi. Hehän alkaisivat menestyä! 

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, mikä sinua kuormittaa, on se, että alitajuisesti odotat hänen muuttuvan normaaliksi, ja joka aamu sinä petyt, kun näin ei vieläkään ole käynyt. Se pettymyksen tunne on todella kuormittava.

En tällä viestilläni vähättele yhtään niitä muita asioita, jotka lapsen neuroepätyypillisessä käyttäytymisessä sinua kuormittaa. Ne ovat varmasti pääasiallinen syy siihen, että olet kuormittunut. Mutta viestin alussa kirjoittamani asia on ns. "turhaa kuormaa". Mikään lääke tai tukitoimi ei tee hänestä normaalia, ikinä.

Olen itse neuroepätyypillinen, ja kuormitun siitä, kun minulta vaaditaan asioita. Ja kun kuormitun, kuormitan käyttäytymiselläni myös muita. Asiat kannattaa esittää siten, että ne ei neuroepätyypillisissä aivoissa tunnu vaatimuksilta, vaan siltä, että haluan tehdä ne.

Uniikki lumihiutale odottaa erityishuomiota. Erittäin raskasta ja aivan väärä paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko myös itse nepsy?

En ole. Ap

Neuroepätyypillisyys on perinnöllistä

Isällään on, minulla ei.

Tämä on aika tyypillinen kuvio. Nepsyys saadaan isältä, joka itse häipyy lapsiperhekuvioista aikaisin jättäen naisen yksin lapsineen. Ei nyt ap:ta auta, mutta todella valitkaa se puoliso ja lasten isä huolella. Jos on melkoinen säätäjä, niin jättäkää lapsihaaveet tai siirtykää vakaampaan kumppaniin. 

 

Nämä nepsyisät on hyvin vaikeita ihmisiä, jotka räksyttävät mutteivät kanna vastuuta.