En jaksa nepsy lastani.
Lapsella (11v) todettu adhd jo vuosia sitten ja arki on yhtä kuormittavaa helvttiä... Kaikki mahdolliset tukitoimet on kokeiltu ja lääkityskin on parhaillaan kokeilussa. Silti olen aivan loppu... Aamusta alkaen kaikki on niin vaikeaa, joka asiassa tarvitsee ohjausta ja muistuttelua... Puhumattakaan tunteiden säätelystä, jota on vuosia harjoiteltu. Koulussa ja kotona tulistuu pienistäkin asioista ja kavereiden kanssa on vaikeaa. Olen niin loppu, että itken tätä kirjoittaessa. Vertaistukea?
Kommentit (111)
Täältä lohdutuksen sana: minun aikanaan kovasti huolta aiheuttanut ja hermojakin kiristänyt nepsy-lapsi on nyt ihana nuori, fiksu nepsy-aikuinen. Kaikenlaista on ollut matkan varrella, ja eihän sitä koskaan tulevaisuudesta tiedä, mutta tällä hetkellä näyttää hyvältä. Voimia ja kaikkea hyvää teille!
Voi olla provo. Kukaan normaaki ihminen ei kirjoittele että vie lapsensa järveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko myös itse nepsy?
En ole. Ap
Neuroepätyypillisyys on perinnöllistä
SANOINHAN JO ETTEN OLE DAIJU! Ap
Taas joku muu kirjoittelee. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi olla provo. Kukaan normaaki ihminen ei kirjoittele että vie lapsensa järveen.
Sanoin jo aiemmin ettei ollut minun kommentti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi olla provo. Kukaan normaaki ihminen ei kirjoittele että vie lapsensa järveen.
Se ei ollut ap ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut kyllä minun kirjoittama kommentti. Ap
Ei kukaan niin luulekaan. Tyyppi on itse sairas. eikä voi mitään noille oireileen. Jaksamista sinulle lapsesi kanssa. Toivon, että saat edes pienen hengähdystauon huolistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsy-sanaa ei enää pitäisi käyttää. Neuromonimuotoisuus on parempi. Kyseessä ei ole hoidettavissa oleva sairaus eikä vamma, vaan pysyvä ominaisuus. Asiasta on paljonkin tietoa, miten tuollaisen lapsen elämää voi helpottaa. Esim. aistiyliherkkyyttä (tai aliherkkyyttä). Kouluun kannattaa olla tiiviisti yhteydessä ja pyytää esim. vähentämään läksyjä, jos ne kuormittavat liikaa. Joskus vaikka muutaman viikon tällainen jakso auttaa. Ehkä luokassa onkin käytössä sermit ja kuulosuojaimet, hiljaiset tilat ym.
Ei ne hullut millään sermeillä asetu. Kokemusta on luokkatyöskentelystä. Itärajaa miinoittamaan, ei niistä kunnollisia kansalaisia tule.
Hmmm, tuossa on ideaa. Seuranta, ja jos ei niistä mitään tule, sodan haastavimpiin kohteisiin puolustamaan maatamme. Olisi niistäkin joskus jotain hyötyä eik
Noin hullut, kuin te kaksi edellistä ihan sinne kärkeen. Ei mitään armoa. Olisi teistäkin edes jotain hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsy-sanaa ei enää pitäisi käyttää. Neuromonimuotoisuus on parempi. Kyseessä ei ole hoidettavissa oleva sairaus eikä vamma, vaan pysyvä ominaisuus. Asiasta on paljonkin tietoa, miten tuollaisen lapsen elämää voi helpottaa. Esim. aistiyliherkkyyttä (tai aliherkkyyttä). Kouluun kannattaa olla tiiviisti yhteydessä ja pyytää esim. vähentämään läksyjä, jos ne kuormittavat liikaa. Joskus vaikka muutaman viikon tällainen jakso auttaa. Ehkä luokassa onkin käytössä sermit ja kuulosuojaimet, hiljaiset tilat ym.
Ei ne hullut millään sermeillä asetu. Kokemusta on luokkatyöskentelystä. Itärajaa miinoittamaan, ei niistä kunnollisia kansalaisia tule.
Hmmm, tuossa on ideaa. Seuranta, ja jos ei niistä mitään tule, sodan haastavimpiin kohteisiin puolustamaan maatamme. Olisi niistäkin joskus jotain hyötyä eik
Ajatellaanpa hetki sellaista maailmaa, jossa kaikki yhteiskunnan tukirakenteet olisi poistettu ja pitäisi pärjätä 100 % omilla kyvyillä ja energioilla. Silloin nepsyt olisivat niitä, jotka menestyisivät. Niin on käynyt jo ihmiskunnan historiassa ja nepsyjen ansiosta meillä täällä on kaikenlaisia keksintöjä. Jos ihmiskunta olisi jäänyt nolmien vastuulle ja hoidettavaksi, niin eläisimme edelleen luolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko myös itse nepsy?
En ole. Ap
Kyllä muuten olet.
T. Tietäjä
Aikuisena sä voit säädellä tunteitasi, kun olet levännyt ja tuoda iloa. Lapsi ei pysty aina siihen ja on riippuvainen muiden tunteista, ehkä heijastaa takaisin. Lapsi ottaa muista esimerkkiä oli se isä tai äiti, kaveri tai ope. Siksi oma käytöskin vaikuttaa.
Jos lääke ei tuo tarpeeksi apua, pyytäkää reippaasti toinen lääke.
Sijoitus, lapsi ei saa riittävästi tukea, jos sä itse oot jo ihan lopussa, paras ratkaisu molemmille. Sijoitus voi olla väliaikainen.
Meillä aloittaa ADHD-lapsi mielialalääkkeet, ADHD lääke siis menee jo, mutta ei yksinään tuo riittävästi vastetta, kannattaa tuota mielialalääkettä kokeiluun myös lääkäriltä kysyä.
Tällä hetkellä kokeilussa Elvanse, joka vaikuttaisi olevan hyvä lääke. Ruutuajan kanssa kieltämättä ongelmia. Sitä on rajoitettu mutta vähäinenkin määrä selvästi vaikuttaa negatiivisesti, mutta vaikeaa kokonaan kieltääkään "koska muillakin on" ja jäisi yhä enemmän ulkopuoliseksi lasten keskuudessa. Lapsella kotona rajat ja rakkautta, toisen vanhemman luona "elää kuin pellossa" ja tähän on yritetty puuttua tuloksetta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä kokeilussa Elvanse, joka vaikuttaisi olevan hyvä lääke. Ruutuajan kanssa kieltämättä ongelmia. Sitä on rajoitettu mutta vähäinenkin määrä selvästi vaikuttaa negatiivisesti, mutta vaikeaa kokonaan kieltääkään "koska muillakin on" ja jäisi yhä enemmän ulkopuoliseksi lasten keskuudessa. Lapsella kotona rajat ja rakkautta, toisen vanhemman luona "elää kuin pellossa" ja tähän on yritetty puuttua tuloksetta. Ap
Kuinka paljon lapsi on toisessa kodissa? Joka toinen viikonloppu vai viikottain? Jos hän on siellä viikottain niin tuo "rajat ja rakkautta" ei pidä ihan paikkaansa kun kerran toisessa paikassa elää kuin pellossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä kokeilussa Elvanse, joka vaikuttaisi olevan hyvä lääke. Ruutuajan kanssa kieltämättä ongelmia. Sitä on rajoitettu mutta vähäinenkin määrä selvästi vaikuttaa negatiivisesti, mutta vaikeaa kokonaan kieltääkään "koska muillakin on" ja jäisi yhä enemmän ulkopuoliseksi lasten keskuudessa. Lapsella kotona rajat ja rakkautta, toisen vanhemman luona "elää kuin pellossa" ja tähän on yritetty puuttua tuloksetta. Ap
Kuinka paljon lapsi on toisessa kodissa? Joka toinen viikonloppu vai viikottain? Jos hän on siellä viikottain niin tuo "rajat ja rakkautta" ei pidä ihan paikkaansa kun kerran toisessa paikassa elää kuin pellossa.
Joka toinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Jos lääke ei tuo tarpeeksi apua, pyytäkää reippaasti toinen lääke.
Ei näin, vaan etsikää oikeasti asiantunteva lääkäri. Leipääntyneet psykiatrit määräävät mitä sattuu, välittämättä pitkäaikaisista seurauksista tai sivuoireista. Aivan järjettömiä lääkekokeiluja tehdään lapsilla, jopa vanhan liiton litoa määrätään, joka on psyykelääke toisen maailmansodan ajalta. On myös raskasmetalli, joka ei elimistöstä poistu kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kohta 7v adhd + lisäksi vielä autisti, joten haasteita löytyy meiltäkin aamusta iltaan.. Ei ole helppoa nepsy-lapsen kasvatus, voin vain kuvitella ettei se tästä helpotu kun teini-ikä alkaa. Poika tulinen luonne ja kiivastuu myös todella helposti, kaverisuhteet vähissä.
Todella pieni lapsi vielä, sun pitää ymmärtää että kehitys noilla disgnooseilla on ainakin pari vuotta ikätasoa jäljessä. Kohtele lasta sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas täällä akat ylihuolehtii pentunsa pilalle. Selkäsaunalla asia selviää kertalaakista. Tai useampi. Aina kun perseilee.
Tämä! Ei vanhaan aikaankaan mitään nepsynäpsyjä ollut vaan vanhempia toteltiin. Jos ei niin tuli selkään. Hyvin toimi.
Vanhukset täällä loistamassa lempeydessä ja empatiassa. Sitä saa mitä tilaa jatkossa.
SANOINHAN JO ETTEN OLE DAIJU! Ap