En jaksa nepsy lastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko myös itse nepsy?

En ole. Ap

Neuroepätyypillisyys on perinnöllistä

Erityislasten vanhemmat ovat usein akateemisia.

Ravinnolla on oma merkittävä vaikutus ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Onko ravinnossa runsaasti nopeita ja huonoja hiilihydraatteja?

Entä rasvat, voimakkaasti prosessoidut, hydratyt, kemialliset käsittelyt... ei elimistö tarvitse sellaisia mihinkään eikä se hyödytä mitenkään vaan vaikutukset ovat päinvastaisia. Luonnollisessa muodossa olevat ovat parhaita. Kylmäpuristus, luomu.

Hyvää proteiinia, monipuolisesti kasviksia, hyviä rasvoja. 

Jotkut meistä ovat herkempiä. Hyvän ravinnon vaikutukset eivät tyhjänä palaa. 

Kommenttini saattaa raivostuttaa muun kuorman ohessa, mutta ravinnolle on hyvä antaa mahdollisuus.

Voimia kovasti ja jaksamisia 💚

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kannattaisi kasvattaa ne lapset niin niitten kanssa jaksaisi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko myös itse nepsy?

En ole. Ap

Neuroepätyypillisyys on perinnöllistä

Se ei silti automaattisesti tarkoita sitä, että vanhemmat ovat nepsyjä. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko myös itse nepsy?

En ole. Ap

Neuroepätyypillisyys on perinnöllistä

Erityislasten vanhemmat ovat usein akateemisia.

Niin, nepsyys ei vaikuta älykkyyteen. 

Omien lasteni kavereissa on pari nepsyä. Kaveritkin kuormittuvat näiden seurassa eivätkä jaksa kovin kauaa olla seurassaan, vaikka nepsy haluaisi usein jatkaa leikkiä vaikka yöhön asti.

Myös läheisilläni on nepsyjä, erään läheisen ystävän nepsylapsen kasvatusta seurannut hyvinkin läheltä.

Yhteistä näille on se, että tukitoimia on mutta kotona niitä ei vanhemmat jaksa arjessa aina noudattaa- joku "vähän" oikaisee ja kuormittuneena hermostuu- kaaos on valmis ja taas seuraavakin päivä on pilalla.

Monella vanhemmalla on kasvatustaidot ihan hukassa ja osa oireista voi johtua ihan siitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys yleensä auttaa. Kannattaa nyt vaan luottaa siihen. 

Vaikeeta näiden kanssa yleensä on, mutta kun vain jaksaa (joka on se vaikein asia) niin yleensä asiat rauhoittuvat, kun rutiinit kunnossa ja lääkitys kohdillaan. 

Miten ruutuaika ja pelaaminen? Ne kannattaa laittaa aivan minimiin. Meillä toimi se, että kerran viikkoon pelipäivä ja muuten kaikki ruudut pois. Rauhoitti tilannetta todella paljon. 

Olkaapa kuitenkin tarkkoina noiden lääkkeiden kanssa ja katsokaa tarkkaan millaisia myrkkyjä lapsillenne syötetään. Muistakaa, että lapsen keskushermosto ja elimet eivät ole kehittyneet ja osa lääkkeistä voi aiheuttaa aivoille, maksalle ja munuaisille pysyviä vaurioita. 

Useilla lääkkeillä on myös ruokahalua ja makean himoa lisäävä vaikutus, jolloin paino saattaa nousta nopeasti kymmeniä kiloja. Tämä tietysti aiheuttaa kiusaamista ja ryhmästä ulos sulkemista. Tämä sitten lisää jo ennestään isoa henkistä kuormaa niin lapsella kuin vanhemmilla.

Ymmärrän väsymyksesi täysin. Auttaisiko, jos saisit kasvatus vastuuta jaettua jonkun kanssa? Onko lapsen toinen vanhempi apuna? Entä löytyisikö sijaisperhettä? Jos mikään muu ei auta, niin lapsen sijoitus johonkin muuhun kotiin, vaikka väliaikaisesti. Kannattaa olla yhteydessä lastensuojeluun ja keskustella näistä vaihtoehdoista. Jossain vaiheessa lapsen tilanne aikuistuessa yleensä rauhoittuu. Mutta tuo ikä 10-22 välillä voi olla todella työlästä ja vaativaa.  Ja jos lapsi sijoitetaan johonkin muualle vähäksi tai pidemmäksi aikaa, niin kyllä vanhempi saa olla lapsen kanssa paljonkin tekemisissä, jos se on hyvä juttu. 

Ei kannata jäädä yksin pähkäilemään , hae apua.

Anna sille selkään.

Jätä se sika.

Oppiipahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko myös itse nepsy?

En ole. Ap

Neuroepätyypillisyys on perinnöllistä

Isällään on, minulla ei.

Tämä on aika tyypillinen kuvio. Nepsyys saadaan isältä, joka itse häipyy lapsiperhekuvioista aikaisin jättäen naisen yksin lapsineen. Ei nyt ap:ta auta, mutta todella valitkaa se puoliso ja lasten isä huolella. Jos on melkoinen säätäjä, niin jättäkää lapsihaaveet tai siirtykää vakaampaan kumppaniin. 

"Neurityypillinen taas kuormittuu valtavasti, kun pitää käyttää kaikenmaailman houkutuskeinot, jotta saisi neuroepätyypillisen toimimaan. Onko sekään oikein? "

Vanhemmuuden osa on sellainen, että jokainen lapsi on erilainen ja jokaisen kanssa tulee joku ongelma, joka pitää selvittää. Toiset lapset tarvitsee enemmän tukea kuin toiset. Ei tarvi maalittaa omaa lasta tai vanhemmuuden haasteita lasten syyksi, siksi, että olisi nepsy. Kyllä sen nepsynkin arjen saa toimimaan, jos jaksaa vaivautua opetella sen oman nepsynsä sisäinen maailma ja rakenne. 

Vierailija kirjoitti:

Nepsy-sanaa ei enää pitäisi käyttää. Neuromonimuotoisuus on parempi. Kyseessä ei ole hoidettavissa oleva sairaus eikä vamma, vaan pysyvä ominaisuus. Asiasta on paljonkin tietoa, miten tuollaisen lapsen elämää voi helpottaa. Esim. aistiyliherkkyyttä (tai aliherkkyyttä). Kouluun kannattaa olla tiiviisti yhteydessä ja pyytää esim. vähentämään läksyjä, jos ne kuormittavat liikaa. Joskus vaikka muutaman viikon tällainen jakso auttaa. Ehkä luokassa onkin käytössä sermit ja kuulosuojaimet, hiljaiset tilat ym.

Ei ne hullut millään sermeillä asetu. Kokemusta on luokkatyöskentelystä. Itärajaa miinoittamaan, ei niistä kunnollisia kansalaisia tule.

Taas täällä akat ylihuolehtii pentunsa pilalle. Selkäsaunalla asia selviää kertalaakista. Tai useampi. Aina kun perseilee.

Anna pois

Vierailija kirjoitti:

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kannattaisi kasvattaa ne lapset niin niitten kanssa jaksaisi paremmin.

Idiootti

Olen itse nepsytytär ja äitisuhteeni on aina ollut vaikea. Koin ettei hän koskaan kuullut tai edes yrittänyt ymmärtää l. Hän varmasti koki että olen tahallani hankala ja hiukan pettymys kaiken poikamaosuuteni kanssa. Olen nyt nelikymppinen enkä enää jaksa edes teeskennellä välittäväni, oma olo tärkeämpi kuin perhesuhteet. Toukokuussa ja joulukuussa laitan viestin. Hoitakoon veljet kun he aina hänelle kelpasivatkin. 

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä akat ylihuolehtii pentunsa pilalle. Selkäsaunalla asia selviää kertalaakista. Tai useampi. Aina kun perseilee.

Tämä! Ei vanhaan aikaankaan mitään nepsynäpsyjä ollut vaan vanhempia toteltiin. Jos ei niin tuli selkään. Hyvin toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy-sanaa ei enää pitäisi käyttää. Neuromonimuotoisuus on parempi. Kyseessä ei ole hoidettavissa oleva sairaus eikä vamma, vaan pysyvä ominaisuus. Asiasta on paljonkin tietoa, miten tuollaisen lapsen elämää voi helpottaa. Esim. aistiyliherkkyyttä (tai aliherkkyyttä). Kouluun kannattaa olla tiiviisti yhteydessä ja pyytää esim. vähentämään läksyjä, jos ne kuormittavat liikaa. Joskus vaikka muutaman viikon tällainen jakso auttaa. Ehkä luokassa onkin käytössä sermit ja kuulosuojaimet, hiljaiset tilat ym.

Ei ne hullut millään sermeillä asetu. Kokemusta on luokkatyöskentelystä. Itärajaa miinoittamaan, ei niistä kunnollisia kansalaisia tule.

Hmmm, tuossa on ideaa. Seuranta, ja jos ei niistä mitään tule, sodan haastavimpiin kohteisiin puolustamaan maatamme. Olisi niistäkin joskus jotain hyötyä eikä pelkkiä kuluja veronmaksajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä akat ylihuolehtii pentunsa pilalle. Selkäsaunalla asia selviää kertalaakista. Tai useampi. Aina kun perseilee.

Tämä! Ei vanhaan aikaankaan mitään nepsynäpsyjä ollut vaan vanhempia toteltiin. Jos ei niin tuli selkään. Hyvin toimi.

Törkeimmät niistä on huomanneet, että vanhemmilla eli lapasilla voi pyyhkiä lattian. 

Vierailija kirjoitti:

Anna sille selkään.

Jätä se sika.

Oppiipahan.

Oppii tai itkee ja oppii. Maailma on säälimätön kone eikä se anna millekään nepsyilyille tasoitusta. Turpaan tulee tulevaisuudessa niin, että tukka lähtee, jos ei opi ihmisiksi olemaan. IHAN varma. Kysy keneltä linnankundilta tahansa.