Rakastan molempia lapsiani, mutta poika on mulle jotenkin tärkeämpi.

Joskus aikuisena tyttösi ottaa asian puheeksi.

Meillä poika on erityislapsi mutta jotenkin tunnen hänet kuin omat taskuni (vaikka vaikeaa onkin ajoittain). Tyttö on ollut jostain syystä alusta alkaen isin tyttö, eli liekö tuokin vaikuttanut. Rakastan silti molempia lapsiani aidosti, mutta poikaa hitusen "enemmän".

Äideille pojat läheisempiä ja isille tytöt. Jos yhtään tietoinen psyykkeestä asia ilmiselvä.



Ja tämä ei tarkoita sitä etteikö rakastaisi kumpaakin lasta. Rakastaa vaan eri lailla

Äideille pojat läheisempiä ja isille tytöt. Jos yhtään tietoinen psyykkeestä asia ilmiselvä.

Täytyy myöntää, että en ole ilmeisesti yhtään tietoinen psyykkeestä. Haluaisitko vähän kertoa lisää?

Itselläni on tyttöjä. Jos minulla olisi poika, en osaa kuvitella, miten hän voisi olla vielä läheisempi. :)

Rakastan molempia lapsiani, mutta poika on ihan yli-ihana...mielestäni en tätä kuitenkaan (toivottavasti) osoita mitenkään, yhtälailla lepertelen ja paijaan molempia.

vai olitteko ainoita tai kaikki samaa sukupuolta? Jos veljiä, niin huomasiteko että saitte äidiltänne vähemmän huomiota ja tunsitteko olevanne väehmmän tärkeitä. Meillä olikaikki tyttöhjä, mutta äidille ja isälle vanhin oli tärkein. Eihän sitä suoraan sanottu, mutta kyllä lapsi sellaisen aistii. Vielä näin vanhempanakin huomaa, että jotkut jäljet se on jättänyt itsetuntoon. Sen takia olenkin itse yrittänyt olla niin tasapuolinen kuin mahdollista.

Ihmetyttää vain, että täällä kuitenkin aina toitotetaan kuinka jokainen nainen haluaisi tytön ja pelkkien poikien äitejä säälitään ihan avoimesti!?

Ihmetyttää vain, että täällä kuitenkin aina toitotetaan kuinka jokainen nainen haluaisi tytön ja pelkkien poikien äitejä säälitään ihan avoimesti!?

Itse olen toinen kolmesta lapsesta. Vanhin oli tytto ja nuorin poika. Olen aina tuntenut itseni vahemman rakastetuksi koska siskoni oli ensimmainen ja veljeni viimeinen ja tietenkin poika. Hanki apua koska tyttaresi kylla huomaa vaikka yrittaisit peitella ja traumaantuu tasta. Varsinkin nyt kun minulla on itsellani pieni tytto negatiivisia asioita muistuu mieleeni oman aidin kohtelusta.

Sorry but true!

Ei ole hyvät välit nytkään äitiin. lapsi huomaan sen kyllä vaikka aikuinen kuin yrittäisi peitellä...

En vaan tajua.

tosin meidän poika on vielä pieni,1v2kk, että voisiko se ikäkin tehdä osansa tuohon asiaan. En tiedä. Meidän tyttö on taas ihan isänsä tyttö.

Ei kai ole kovin tavatonta, että vanhempi kokee jotenkin jonkun lapsista jostain syystä läheisemmäksi. Tämä voi johtua monesta seikasta: toinen lapsi on "helpompi", tykkää enemmän samoista asioista kuin sinäkin, on lahjakkaampi tms. tms. Ihan mistä vain. En missään nimessä usko, että kyseessä olisi jotenkin sukupuoleen liittyvä asia, vaan johonkin ihan muuhun.



Tietyllä tapaa yritän tuota ymmärtää, vaikka itse koen rakastavani lapsiani aivan yhtä paljon.

Poika on vaan suloisempi ja tuntuu läheisemmältä. Mä olen miettinyt että johtuisko siitä, kun on nuorempi.



Omassa äitiin mulla on ihan hyvät välit. Olen nuorin ja kolmesta lapsesta ainut tyttö. En oo koskaan kokenut että olisin ollut mitenkään erityisasemassa meidän perheessä, tai tärkeämpi/rakkaampi kuin veljeni.

Mä vielä pelkäsin että en pystyisi rakastamaan ketään niin paljon kuin tytttöäni joka on esikoinen. Näköjään sitä vaan pystyy. Mä olen ihan "hulluna" poikaani.

Toista halaan ja otan syliin mielummin. Kohtelen tasapuolisesti ja molemmat on rakkaita. Ajattelen monesti toisesta että on ihana, mutta toisesta en.



Syy löytyy käyttäytymisestä. Toinen poika käy hermoilleni. En vaan jaksa sitä ja silti se on niin rakas. En kuitenkaan pysty ihailemaan tai olemaan kauhean ylpeä tästä pojasta. Tunnen epäonnistuneeni hänen kanssaan. En pysty ymmärtämään hänen käytöstään vaikka kuinka yritän.



Ehkä kuitenkin rakastan molempia yhtä paljon. Yhtä ylpeä en vaan pysty molemmista olemaan.

Edestänne löydätte vielä tämä.

Voi olla niin. Mutta minkä sitä tunteilleen voi. Mä vähän veikkaan että monessa perheessä on näin. Se on vaan asia mitä ei voi eikä saa mainita ääneen.

Meillä on päinvastoin. Isin poika ja äidin tyttö, temperamentit istuu niin päin paremmin yhteen ja lapsi-vanhempi-pari pelaa paremmin.

Äideille pojat läheisempiä ja isille tytöt. Jos yhtään tietoinen psyykkeestä asia ilmiselvä.

Ja tämä ei tarkoita sitä etteikö rakastaisi kumpaakin lasta. Rakastaa vaan eri lailla

Eipä ole ihme että tämä on miesten maailma, kun poikien suosiminen tyttöjen ohi alkaa jo varhaislapsuudessa.



Tiesittekö muuten, että tutkimusten mukaan jo pikkutyttöjen euro on sen 80 senttiä pikkupoikien euroon verrattuna? Pojille annetaan enemmän rahaa ja kalliimpia leluja kuin tytöille.



Itselläni lapset (tyttö ja poika) ovat vielä niin pieniä etten pysty sanomaan mitään omasta tilanteestani, mutta yritän kyllä kaikkeni että osaisin olla tasapuolinen. No, tietysti jokainen varmaan yrittää.