Lue keskustelun säännöt.
Apua miettimiseen? Naimisissa, toisen miehen lapsi...
18.09.2008 |
Ollaan oltu naimisissa 15 vuotta. Viime vuodet ovat menneet aika huonosti, mutta ollaan haluttu silti yrittää ja pysytty yhdessä. Viime vuonna jotenkin väsähdin, lähinnä kai miehen välinpitämättömyyteen. Osuin yhteen toisen miehen kanssa ja meillä alkoi suhde. Tulin raskaaksi, ja nyt en ole varma kumman miehen tämä lapsi on.
Olen kertonut kummallekin miehelle tilanteesta, ja kumpikin haluaisi asua kanssani. Aviomieheni sanoo olevansa valmis ottamaan toisen miehen lapsen omakseen, kunhan perheemme jatkuisi. Toinen mies haluaisi muuttaa kanssani asumaan.
Jotta tilanne ei olisi liian mutkaton, meillä on aviomieheni kanssa toinen lapsi, joka on 6-vuotias.
En tiedä, mitä tehdä. Emme toisen miehen kanssa tunne niin hyvin, että uskaltaisin noin vain lähteä hänen mukaansa. Toisaalta aviomiehen kanssa menee sen verran huonosti, etten tiedä onko meillä mahdollisuuksia pitkän päälle.
Vaikka tilanne on aika mahdoton, ja varmasti olen tehnyt monessa asiassa tyhmästi, toivoisin myös rakentavia kommentteja.
Kommentit (87)
Lähdenkin tänään ratkaisemaan ongelmia bilettämällä ja iskemällä jonkun miehen. Kyllä ne ongelmat ratkeaa kun naiskentelen ilman ehkäisyä vieraan miehen kanssa. Oikein jopa lähentää minua aviomieheni kanssa.
Olisiko taustalla ajatus, että ap haluaa kimppakivaa miehensä ja tän toisen miehen kans kun ei halua kummastakaan luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan kuitenkin kommentoida ketjua.
72 on nimittäin täysin oikeassa siinä asiassa, että jos tän näytelmän roolit olisivat toisin päin, eli mies olisi pettänyt ja nainen masentunut, niin ei kyllä pettäjämies saisi yhtään empatiaa täältä puhumattakaan rakentavista kommenteista.
Että kyllä on monella vastaajalla moraali löyhässä, kun pelkkä sukupuoli vaikuttaa suhtautumiseen noin paljon.
kyllä ihan täysin miestäsi vain syytellä ja sillä selitellä itsellesi miten olet tuollaisen sopan kaikille nyt keittänyt.
miten teidän suhde voi olla täysin kuollut jos kuitenkin epäilet että miehesi voisi olla nuoremman isä? suurenteletko asioita jotta saat nyt tekosyitä käytöksellesi?
kyllä aikuinen vastuullinen ihminen koittaa hoitaa asiansa niin ettei turhaan sivulliset kärsi, ja koita muistaa että kaikkea ei voi aina saada. täytyy tehdä jotain valintoja elämässä ja kompromisseja tarpeen vaatien.
lasten kannalta tuollainen edesvastuuton toiminta on täysin väärin, ja taidat nyt olla sellainen ihminen jolle mikään ei tule koskaan olemaan tarpeeksi.
teit mitä tahansa nyt, jatkossa sekin tulee olemaan sinun mielestäsi riittämätön tilanne sinulle....
muuta uuden vauvan kans uuden miehen luo.
Et ajatellut 6 vuotiastasi naidessasi vieraan miehen kans ja väsätessä hänelle last
käytöksesäni vikaa? Totta kai siinä oli vikaa. Olen sen mielestäni sanonut jo useamman kerran. Ensinnäkin olen menettänyt toivoni avioliittooni, pettänyt miestäni, ajanut itseni raskaaksi mahdollisesti toiselle miehelle ja lopulta vielä tunnustanut asian aviomiehelleni (tätäkin varmaan joku kohta ehtii ihmetellä). Eikö siinä ole vikaa riittämiin? Itsehän nämä asiat tein, joten syykin on minun. Mutta yritin pitkään avioliitossa, johon en saanut puhallettua elämää. Tuli sellainen olo, että en jaksa enää vetää kivirekeä.
Kuten sanoin, en sentään kaikkea kestä. Jollain lailla yritin tosiaan viheltää pelin katki.
Avioliittoa on nyt takana 15 vuotta. Ei tässä ole kyse rakkauden loppumisesta vaan jaksamisen loppumisesta. En jaksanut enää yrittää. Avioero oli siinä mielessä vieras ajatus, että jollain tasolla toivoimme kai kumpikin, että pystyisimme vielä jatkamaan. Ei ollut mitään sellaista selvää asiaa, jonka takia liitto olisi murtunut, enemmänkin vain loputonta torjuntaa. Kun on ollut näin kauan yhdessä, ei tunnu mielekkäältä noin vain erota kun on lapsikin, vain siksi että saisi elää yksin. Vaikka selvää yhteistä tavoitteellista elämää ei enää olisi, on kuitenkin vuosien tuoma tuttuus ja helppous, joka pitää yhdessä.
Omituisella tavalla tämä rikokseni on jotenkin lähentänytkin meitä mieheni kanssa. Mieheni tuntuu heränneen miettimään, missä tilanteessa oikein olemme ja mitä hän suhteeltamme haluaa. Olen alkanut miettiä, että mitä jos pystymmekin jatkamaan silti tästä yhdessä. Entä jos löydämmekin uusia tapoja olla yhdessä ja saada kumpikin omaa elämää eteenpäin. Vaikea sanoa. Se tuntuu epätodennäköiseltä, mutta toisaalta mahdolliseltakin. Sillä tavoin lapsilla ainakin olisi kokonainen perhe.
t. ap
sun itsesi nyt korkea aika varata itsellesi aika sinne psykologille keskustelemaan!
miten mulle tulee sun juttuja lukiessa kokoajan vahvempi kuva siitä että sinä saatat ap itse olla hyvinkin mahdollisesti narsisti.
et näe omassa käytöksessä mitään vikaa, ja vierität syyt tapahtuneesta muille. et välitä tippaakaan miten muut kärsivät teoistasi, kunhan vain asiat hoituvat sinulle sopivimmalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ratkaisuehdotus on, että jätä 6 vuotias isälleen ja
muuta uuden vauvan kans uuden miehen luo.
Et ajatellut 6 vuotiastasi naidessasi vieraan miehen kans ja väsätessä hänelle last
olen yrittänyt löytää jonkinlaista ratkaisua avioliittomme tulehtuneeseen pattitilanteeseen tällä tavoin. Se oli ilmiselvästi väärä tapa, ja nyt yritänkin ajatella ja miettiä ja keksiä parasta mahdollista ratkaisua, jotta lapsilla olisi mahdollisimman ehjä koti ja molemmat vanhemmat, jos vain suinkin mahdollista.
Ajattelin 6-vuotiasta. Avioliittomme ja parisuhteemme rakenteen vuoksi oli todennäköistä, että hän joka tapauksessa tulisi hoitooni, kävi liitollemme miten tahansa. Tapaamiset kyllä järjestyisivät, jos liitto hajoaisi.
t. ap