Apua miettimiseen? Naimisissa, toisen miehen lapsi...

tuo biologinen isä saisi vauvan asumaan luokseen, ja sinulle tulisi tapaamisoikeus joka toinen vkl, lomilla ja keskiviikkoisin (esim.)? Perusperheenne pysyisi ja isä saisi lapsen.

mitään viikonloppuvanhemmuutta.

t. ap

tuo biologinen isä saisi vauvan asumaan luokseen, ja sinulle tulisi tapaamisoikeus joka toinen vkl, lomilla ja keskiviikkoisin (esim.)? Perusperheenne pysyisi ja isä saisi lapsen.

siihen mitä SINÄ, ap, haluat???



eli jos sinua ei huvita kunnioittaa miestäsi, menet ja panet muiden kanssa, teet lapsiakin, ja sitten kaikki joutuu kuitenkin sitä soppaa yhdessä selventämään, mutta taas kaiken täytyy ratketa niinkuin sinä haöaut parhain päin....s

sinä teet mitä huvittaa kunhan kaikki muut aina vaan kärsivät siitä!

olet harvinaisen typerä, itsekäs ja epäkypsä ihminen, hävettääkö yhtään???

jos olette edelleen naimisissa lapsen syntyessä. Avioliitossa kun toimii isyysolettama. Toinen mies (avioliiton ulkopuolinen) ei pääse isäksi, vaikka sitä haluaisikin, jos sinä ja aviomiehesi haluatte aviomiehesi olevan lapsen isä. Mutta huomatkaa, että jos toinen mies onkin lapsen oikea biologinen isä, ettekä te reagoi 5 vuoden kuluessa lapsen syntymästä isyyden muuttamiseksi, isyyttä ei voi enää sinun tai aviomiehesi kanteella myöhemmin kumota. Tällä halutaan turvata lapsen vanhemmuuden tietty ennakoitavuus: yleensä kuin tällaiset lapsiriidat tulevat ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun avioparin välit tulehtuvat ja harkitaan eroa (aiemmin ei-biologisen isyyden hyväksynyt avioisä ei haluakaan eron jälkeen maksaa elatusmaksuja, koska lapsi ei ole "oma"). Mikäli toinen mies on lapsen isä, ja sinä ja aviomiehesi haluatte vahvistaa hänen isyyden (dna-testien jälkeen), tulee teidän siis reagoida, kun lapsi on pieni. Tapauksen päähenkilöllä eli syntyvällä lapsella ei ole kanneoikeudelle ylärajaa (eikä ymmärrettävästi alle 5 vuotiaat ole Suomessa haastaneet vanhempia oikeuteen isyyden selvittämiseksi). Lapsen kanneoikeus isyysasiassa on siis määräaikoihin sitomaton.



Tiedän, että olin varmasti epäselvä, ellet ole sitten jo muuten perehtynyt isyysaiheeseen. Näissä isyysasioissa voitte kääntyä kunnan lastenvalvojan puoleen.

Tämä juuri on se ratkaiseva ero avio- ja avoliiton välillä.



Avioliitossa syntyvän lapsen isyys oletetaan (ja kuten edellinen on selvittänyt) eivät viranomaisetkaan reagoi tilaneeseen - vaikka "väärä isyys" voisi näkyä jo rodullisen poikkeavuuden vuoksi (esim. valkoisella avioparilla mulatti lapsi).



Avoliitossa sen sijaan isyys aina selvitetään.



Avioliitossa ei myöskään ole riskiä isyyden "menettämisestä", mikäli molemmat vanhemmat hyväksyvät "väärän" isyyden.

"Se tarkoittaisi, että jonkin ajan kuluessa perheemme hajoaisi, perustaisin toisen miehen kanssa perheen ja vanhempi lapseni joutuisi kahden perheen väliin."



Sinä vaan niinkus päätät, että miten tämä homma menee. Oletko aivan varma, että se on näin yksinkertaista? Että vaan lähdet ja sitten te perustatte sen toisen kanssa perheen ja sitten vain vanhempi lapsi kärsii?



Minun neuvoni on se, että elät yksin, etsit itsesi. Olet hyvä vanhempi molemmille lapsille ja iseille tapaamisoikeus.



Sitten kun tiedät kuka olet, sitten päätät mitä teet!!

Vaimo tuli raskaaksi, ei tiennyt kumman miehen lapsi oli (aviomies vai toinen mies, jonka kanssa oli "suhteessa"). Päättivät elää avioliitossa ja odottaa yhdessä ja syntymän jälkeen teettää isyystestin. Siinä selvisi toisen miehen olevan ko. lapsen isä. Päättivät vieläkin elää yhdessä ja kasvattaa lapsen yhdessä. Vaimo ei kuitenkaan päässyt irti toisesta miehestä, tunnetasolla ainakaan, ja hän empi kahden miehen välillä ja muutti välillä pois aviomiehensä luota muutamaksi viikoksi (asui toisen miehen luona) ja taas palasi takaisin. Aviomies oli jo ehtinyt kiintyä lapseen ja rakasti tätä kuin omaansa ja halusi säilyttää perheensä. Toinen mies halusi myös naisen, mutta ei niin kovasti tuntenut lasta omakseen. Lopulta vaimo teki päätöksen, haki avioeroa ja muutti toisen miehen luokse. He menivät naimisiin ja saivat toisenkin lapsen. Entinen mies menetti perheensä ja luopui isyydestään (tehtävä kirjallisesti, koska oli kuitenkin virallisesti tuon lapsen isä). Hän tapasi sittemmin uuden naisen, meni naimisiin ja sai lapsia ja he elävät onnellisena. Entinen vaimonsa on eronnut tuosta silloisesta toisesta miehestä, elää yksinhuoltajana ja kaipaa entistä (sitä ensimmäistä) miestään.

mahdolliset seuraukset mahdollisimman laajasti. Yritän tehdä valintoja, jotka vahingoittavat perheenjäseniä mahdollisimman vähän. Olen tehnyt erittäin tyhmästi tullessani raskaaksi mahdollisesti toiselle miehelle. Mutta en koe olleeni erityisen epäreilu ottaen huomioon se, kuinka aviomieheni on minua kohdellut.

Nyt ei auta kuin yrittää setviä tilanne niin, että jatkovauriot olisivat mahdollisimman vähäiset.

t. ap

eli kaikki perustuu sitten loppujenlopuksi siihen mitä SINÄ, ap, haluat???

eli jos sinua ei huvita kunnioittaa miestäsi, menet ja panet muiden kanssa, teet lapsiakin, ja sitten kaikki joutuu kuitenkin sitä soppaa yhdessä selventämään, mutta taas kaiken täytyy ratketa niinkuin sinä haöaut parhain päin....s

sinä teet mitä huvittaa kunhan kaikki muut aina vaan kärsivät siitä!

olet harvinaisen typerä, itsekäs ja epäkypsä ihminen, hävettääkö yhtään???

normiakka ottaa eron., ennenkuin juoksee naapuriin paneskelemaan. Eikä ala sekoilemaan koko kylän kanssa.



Kunnian voi menettää vain kerran.

Avioero olisi mielestäni vielä huonompi vaihtoehto kuin toinen mies (tai vastavuoroisesti toinen nainen). Perheen säilyminen on kaikkein tärkeintä.

Alan enenevästi ajatella, että pyrin nyt pitämään perheeni kasassa, jos vain aviomieheni hyväksyy sen.

Mitä kuniaan tulee, onneksi ei eletä yhteiskunnassa, jossa kunnian menettämisestä seuraa kuolema. Ei ihmisen elämä voi olla jonkin yksiulotteisen kunnian varassa. Niin eri asioita voi kunnioittaa. Itse kunnioitan näköjään enemmän sitä, että pariskunnan välillä on rakkautta ja tahtoa rakastaa kuin vaatimusta täydelliseen uskollisuuteen.

t. ap

normiakka ottaa eron., ennenkuin juoksee naapuriin paneskelemaan. Eikä ala sekoilemaan koko kylän kanssa.

Kunnian voi menettää vain kerran.

vain siksi, ettei mies halua tai pysty tekemään elämänlaatua ja elintasoa parantavia päätöksiä ja/tai pysymään niissä? Minullakin on vain yksi elämä (uskoakseni)...

t. ap

Miehenkö vain pitäisi tehdä elämänlaatua ja elintasoa parantavia päätöksiä?

Miten paljon te itse asiassa olette todella keskustelleet elämästänne, parisuhteesta, perheestänne ja nykyisestä tilanteestanne miehesi kanssa?

Vai onko "keskusteleminen" vain molemminpuolista syyttelyä?

Myös mies voi masentua. Monet miehet kokevat itsensä perheessä ulkopuoliseksi kun äiti omii lapsen ja mies kelpaa enää lähinnä lapsenvahdiksi että äiti pääsee välillä tuulettumaan.

Jos ja kun mies yrittää lapsen- tai kodinhoitoon osallistua niin lähinnä kuulee vain "älä tee noin, vaan näin". Yritä siinä sitten osallistua...

Kuulostaa siltä että uusi mies on nyt jännittävä ja ihana, uusi asia elämässäsi. Mutta se arki tulee takuulla vastaan siinäkin suhteessa.

Älä ainakaan miestä lennossa vaihda, se ei ole ratkaisu.

Sanoit että uusi mies ansaitsisi perheen kun on jo sen verran vanha jne.

Ansaitseeko perheenrikkoja perheen? Luuletko olevasi hänelle se ainoa koko loppuelämän kun on jo nyt aloittanut suhteen varattuun naiseen?

Tilanteesi vaikuttaa hyvin paljon samanlaiselta kuin omani pari vuotta sitten, paitsi että en (onneksi) raskaaksi tullut.

Mielestäni en ole kuitenkaan tehnyt emämunausta. Ainakaan siltä ei tunnu. Kumpikin mies olisi ihan hyvä isä lapselle. Lapsella on tosiaan täysi oikeus omaan isäänsä, niin biologiseen kuin psykologiseenkin. Aviomieheni oli mukana synnytyksessä ja on valvonut öitä ja vaihtanut kakkavaippoja. Toinen mies kylvi siemenen, josta tuli ihana lapsi...

Olen tässä alkanut miettiä, että isyystestit kannattanee joka tapauksessa tehdä kummastakin miehestä, koska se on meille jokaiselle tärkeä tieto. Asiaa ei kuitenkaan tässä vaiheessa lastenvalvojalla sotketa, ellei tule ylipääsemättömiä ristiriitoja meidän aikuisten välille.

Jos toinen mies on isä, tulee hänelle järjestää tapaamiset. Tosin se on iso riski olla liian suuri stressi meidän avioliitolle. Ei vähiten siksi, että mulla on syntynyt aika isoja tunteita toista miestä kohtaan.

Koen vastuuta mieheni mielialoista, koska kerran valintani vaikuttavat hänen olemiseensa ja tunteisiinsa. Se on kuitenkin totta, että olen joutunut menneinä vuosina venymään ehkä liikaakin, ja nyt on vaikea luopua toisen miehen rakkaudesta, jos lapsi on tämän. Se tarkoittaisi, että jonkin ajan kuluessa perheemme hajoaisi, perustaisin toisen miehen kanssa perheen ja vanhempi lapseni joutuisi kahden perheen väliin. Käytännössä siis uhraisin vanhemman lapseni tunne-elämän nuoremman lapseni hyväksi.

Jos taas jatkaisin perhe-elämää aviomieheni kanssa vauvan ollessa toisen miehen lapsi uhraisin vauvan tunne-elämän ja omat tunteeni toista miestä kohtaan.

Tilanne tuntuu aivan mahdottomalta :[

t. ap

Missä sfääreissä oikein elät, nainen?

Sinulla on perhe. Petit miestäsi toisen miehen kanssa ja nyt olet saanut lapsen etkä tiedä kumman se on.

Ai että kumpikin olisi ihan hyvä isi. Voi kun suloista.

Mietipä omalle kohdallesi että miehesi olisi pistänyt toisen naisen paksuksi ja sanoisi ettei nyt oikein tiedä jatkaisiko sinun kanssasi vai ottaisiko teidän 6-vuotiaan ja alkaisi leikkimään perhettä uuden naisen, vauvan ja teidän yhteisen lapsenne kanssa. Sinä jäisit yksin. Mietipä omalle kohdallesi tuo vastaava tilanne johon nyt olet miehesi laittanut.

Et tosiaan taida ainakaan nyt olla ihan täysjärkinen, anteeksi vaan.

Selvitä nyt ensin kenen se lapsi on. Jos se on se toisen miehen, niin hänelle voi tosiaan järjestää tapaamisoikeuden ja jatkat elämääsi perheesi kanssa ja katsot rauhassa mikä on tilanne.

t: 9

Kumman lapsen perheen. Sen ekan vai tokan?



Mieti asiaa muidenkin kannalta kuin omasi. Sä olet ihan kuin marketissa ostamassa joko viiliä tai jugurttia.



Viiliä ja jugurttia ei saa samassa paketissa.



Molemmilla lapsilla on oikeus perheeseen.

En tietenkään. Tuskin kukaan haluaa, että puoliso pettäisi. Pikemminkin tulin vain monista asioista siihen johtopäätlökseen, että rakkaus väliltämme oli kuollut ja aloin katsella ympärilleni. Pysyin avioliitossa ainakin siksi, että ajattelen koko yhteiskunnan lepäävän perheiden varassa, joten perhe on pidettävä koossa viimeiseen asti. Meillä oli siinä vaiheessa kuitenkin yksi lapsikin. Toivoin, että jos kulissit saa pidettyä jollain lailla kasassa, olisi rakkauden elpymiselle kuitenkin vielä jotain mahdollisuuksia.

Niinhän se on, että miehelläni on nyt vastavuoroinen "oikeus" aloittaa avioliiton ulkopuolinen suhde.

Sitä itsekin pelkään, että toinen mies ehkä saattaisi hylätä minut, jos lähtisin hänen matkaansa.

Onhan tässä tosiaan sekin mahdollisuus, että molemmat miehet häipyvät ja jään yksin. Sitä en tietenkään toivo.

t. ap

niin rupesit vähän "katselemaan ympärillesi". Näyttää siltä että olet tehnyt vähän muutakin. Ja nyt kun on uusi mies katsottuna ja kokeiltuna niin vanhan voisikin nakata menemään.

Voi tsiisus, ei ihme jos miehesi masentuu aina vaan enemmän.

Säälin todella miestäsi ja lapsiasi.

Näinkö ap?

Kaikilla on vastuu itsensä ja toisten hyvinvoinnista. Jos itse ei voi hyvin ei voi huolehtia toisista.



Minun mielestä Ap on ollut "omaishoitaja" jo vuosia. Mies kärsii haluttomuudesta ja kääntää kylmästi selkänsä. Se loukkaa syvästi naista. Mies ei ole henkisesti terve. Sairas ei näe sairauttaan vaan alistuu olotilaansa "ei minulla mikään ole" mies on "hällä väliä mies"

Tämä vaikuttaa myöskin naisen mielenterveyteen. Vahvana pysymiseen tarvitaan voimia. Voimavarat loppuu, jos ei ole mistä niitä täytetään.



Ihminen hakeutuu sinne missä niitä on selviytyäkseen. Tapahtuu ratkaiseva muutos. Jos hän ei teksi niin sairastuisi molemmat.



Ap sinä et pysty miestäsi auttamaan koska olet liian läheinen.

Voit heitäytyä marttyyriksi ja elää hänen rinnallaan hänen kauttaan. Vuosien kuluessa alat toivoa, että hän löytäisi uuden elämänkumppani joka tekisi hänet onnelliseksi, koska sinä et enää jaksa.

Jos mä olisin noin sekaisin kun sinä. Odottaisin isyystestin tulokset ja jos se toinen mies olisi isä, mä käskisin niiden äijien plänätä tapaamisoikeudet ja velvollisuudet.



Ne vaikuttaa huomattavasti fiksummilta kuin sinä, niiden tunteet on ne jotka on loukattu. Lapsi asuisi luonasi, miehet voisivat päättää kumman riesaksi menet ja miten isät tapaa omia lapsiaan?



Vaikutat hyvin vakuuttuneelta, että olet varsinainen löytö molemmille miehille. Mä epäilen, että niillä tulisi riitaa siitä kumpi sut taakoikseen ottaa.



Hyvä idea, ap?

mitä mullakin tuli mieleen.



Ap on patistanut miestä terapiaan. Ja nyt he ovat käyneet pariterapiassa. Mutta mun mielestä eniten hoitoa tarvitsisi nimenomaan ap, joka vaikuttaa hyvin kypsymättömältä ja jolla on elämän suunta täysin hukassa.



Tuota miehestä toiseen hyppäämistä en ola koskaan ymmärtänyt. Jos sulla kerran oli ongelmia miehen kanssa, niin miksi ihmeessä et muuttanut pois, ja ollut itseksesi miettimässä asioita. Siksikin tarvit sitä apua itsesi löytämisessä, ettet ole miehistä niin riippuvainen, että sun on hypättävä yhden luota toisen luo, ettet vain joudu olemaan yksin. Sitähän nytkin kaikkein vähiten toivot.



Eikä suuret erotulastotkaan hämmästytä, jos näitä ihmisiä on paljon, jotka vain sanovat, etten sitten enää jaksanut odottaa, vaan aloin katselemaan ympärilleni. Sitähän se avioliitto kuitenkin on, että aina ei mene hyvin, ja silloin jaksetaan odottaa, että päästään sen ajan yli. Ei siinä ole mitään takarajaa, että huonot ajat saa kestää max 2 vuotta, ja sitten ei enää tarvi odottaa.



Ja aika lailla ihmettelen tuota, että sun mielestä sun aviomiehesi on hyvä isä. Mutta silti piti hakea tälle toiselle lapselle isä jostain muualta.

Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä - usein puolisosta, lähimmäisestä tai asiakkaasta. Läheisriippuvuus on tärkeää erottaa terveestä riippuvuudesta, jota ovat mm. yhteenkuuluvuuden tunne ja sitoutuminen.



Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen. Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.

harmi että sun pitää aikuistua kantapään kautta tässä elämässä ja samalla pienet viattomat lapsset kärsii siinä eniten...





oikeasti, vaikutat sen verran tasapainottomalta tapaukselta että voisit jopa miehesi niin halutesaan menettää oikutesi olla lastesi huoltaja.