Apua miettimiseen? Naimisissa, toisen miehen lapsi...
Ollaan oltu naimisissa 15 vuotta. Viime vuodet ovat menneet aika huonosti, mutta ollaan haluttu silti yrittää ja pysytty yhdessä. Viime vuonna jotenkin väsähdin, lähinnä kai miehen välinpitämättömyyteen. Osuin yhteen toisen miehen kanssa ja meillä alkoi suhde. Tulin raskaaksi, ja nyt en ole varma kumman miehen tämä lapsi on.
Olen kertonut kummallekin miehelle tilanteesta, ja kumpikin haluaisi asua kanssani. Aviomieheni sanoo olevansa valmis ottamaan toisen miehen lapsen omakseen, kunhan perheemme jatkuisi. Toinen mies haluaisi muuttaa kanssani asumaan.
Jotta tilanne ei olisi liian mutkaton, meillä on aviomieheni kanssa toinen lapsi, joka on 6-vuotias.
En tiedä, mitä tehdä. Emme toisen miehen kanssa tunne niin hyvin, että uskaltaisin noin vain lähteä hänen mukaansa. Toisaalta aviomiehen kanssa menee sen verran huonosti, etten tiedä onko meillä mahdollisuuksia pitkän päälle.
Vaikka tilanne on aika mahdoton, ja varmasti olen tehnyt monessa asiassa tyhmästi, toivoisin myös rakentavia kommentteja.
Kommentit (87)
että lastenvalvoja tietää. Ei tartte mennä kuin googleen, niin vaihtoehtoja löytyy.
Lastenvalvojan kautta saat ilmaiseksi, mutta sitten tulee elatusvelvollisuus yms. asiat harkittavaksi, jos lapsi on toisen.
Mun mielestä sun pitäisi erota kummastakin niin selviäisi mitä oikeastaan haluat ja kuka haluaa sinut. Ja lapsen isyys pitää selvittää.
toisella miehellä ole lapseen mitään oikeutta.
Mutta jos testit tehdään, toinen mies saattaisi vaatia tapaamisia ja huoltajuutta, mikä rasittaisi äärimmilleen aviomiehen ja minun suhdetta. Jos tekisimme vain mieheni kanssa testit, tuntisin siinäkin tapauksessa itseni kurjaksi, koska toinen mies toivoisi lasta ja olisi kamalaa riistää lapsi biologiseta isältään.t. ap
Kysymys on LAPSEN oikeudesta omaan isäänsä. Ei sinun oikeuteesi elää mahdollisimman tasaista elämää itsekkäistä syistä ja senkin jälkeen, että olet tehnyt emämunauksen.
Häpeä!
Instant karma is going to get you.
Ja kuitenkin rakastaa.
Pystyisitkö sinä siihen, jos tietäisit, että se tekisi toisen ihmisen onnelliseksi.
Itsekkyyttä on pitää toisesta kiinni ja tehdä hänet onnettomaksi.
Vain sitä kautta hän pystyy turvaamaan lapsen terveen kehityksen.
Hän ei ole joutunut tähän tilanteeseen ilman syytä. On olemassa syy ja seuraus...
Ap:n teko ei ollut munaus vaan siunaus. Miehesi on aika herätä horroksesta.
Miksi täällä on näitä susia jotka lyö lyötyä?
Mielestäni en ole kuitenkaan tehnyt emämunausta. Ainakaan siltä ei tunnu. Kumpikin mies olisi ihan hyvä isä lapselle. Lapsella on tosiaan täysi oikeus omaan isäänsä, niin biologiseen kuin psykologiseenkin. Aviomieheni oli mukana synnytyksessä ja on valvonut öitä ja vaihtanut kakkavaippoja. Toinen mies kylvi siemenen, josta tuli ihana lapsi...
Olen tässä alkanut miettiä, että isyystestit kannattanee joka tapauksessa tehdä kummastakin miehestä, koska se on meille jokaiselle tärkeä tieto. Asiaa ei kuitenkaan tässä vaiheessa lastenvalvojalla sotketa, ellei tule ylipääsemättömiä ristiriitoja meidän aikuisten välille.
Jos toinen mies on isä, tulee hänelle järjestää tapaamiset. Tosin se on iso riski olla liian suuri stressi meidän avioliitolle. Ei vähiten siksi, että mulla on syntynyt aika isoja tunteita toista miestä kohtaan.
Koen vastuuta mieheni mielialoista, koska kerran valintani vaikuttavat hänen olemiseensa ja tunteisiinsa. Se on kuitenkin totta, että olen joutunut menneinä vuosina venymään ehkä liikaakin, ja nyt on vaikea luopua toisen miehen rakkaudesta, jos lapsi on tämän. Se tarkoittaisi, että jonkin ajan kuluessa perheemme hajoaisi, perustaisin toisen miehen kanssa perheen ja vanhempi lapseni joutuisi kahden perheen väliin. Käytännössä siis uhraisin vanhemman lapseni tunne-elämän nuoremman lapseni hyväksi.
Jos taas jatkaisin perhe-elämää aviomieheni kanssa vauvan ollessa toisen miehen lapsi uhraisin vauvan tunne-elämän ja omat tunteeni toista miestä kohtaan.
Tilanne tuntuu aivan mahdottomalta :[
t. ap
Sinä huudat apua koko olemuksellasi. Olet elämäsi ottanut vastuuta muista mutta unohtanut vastuun itsestäsi.
Sinun avunhuuton on vastannut toinen ihminen. Takerruit häneen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.
Mielestäni teidän ei pitäisi mennä terapiaan yhdessä. Olet itsekkin huomannut ettei siitä ole apua.
Sinun on löydettävä itsesi.
kuinka uskaltaisit hypätä suhteeseen miehen kanssa, joka on niin selkärangaton, että on aloittanut suhteen naimisissa olevan naisen kanssa. Luuletko sinä, että tämä uusi mies sitten olisi aivan ihana elämäsi loppuun asti´? etkö pelkää, että hän uusii tekonsa? Mitä sitten, jos hänkin joskus uupuu? Vaihdatko sitten taas miestä?
Kuule, sinä olet sössinyt nyt todella pahasti. Jos sinulla on ollutkin ongelmia miehesi kanssa, ne olisi pitänyt selvittää toisella tavalla. Olisit hankkiutunut terapiaan tai vaikka eronnut, jos tilanne olisi ollut aivan mahdoton.
kiva tällä vauvalla sitten, kun hän isompana saa tietää, kuinka on saanut alkunsa. Ei toivottuna vahinkona.
jos olisin sinä, niin en teettäisi isyystutkimuksia. Selvittäisin asiat aviomiehen kanssa. Ne todellakin on mahdollista selvittää, jos vain haluat. mutta se vaatii paljon työtä. Miehesi ilmeisesti välittää sinusta todella paljon, koska haluaisi kaikesta huolimatta jatkaa kanssasi.
Kerro miehellesi, mikä mättää, mitä toivot häneltä, mistä tulisit onnelliseksi jne. Menkää hyvät ihmiset nyt avioliittoleirille.
Älä riko perhettäsi. Älä riko 6-vuotiaasi tulevaisuutta. Et tule olemaan onnellisempi uudessa suhteessa. Tulet jonain päivänä vain itse hyljätyksi.
että hän ajoi sinut pettämään???
ota lumppu itseäsi iskasta kiinni ja lal ottaa vastuuta teoistasi. tuo on typerin ja vanhin tekosyy mitä kuulee pettämiselle.
yhtälailla miehelläsi olisi nyt sitten oikeus pettää sinua ja siittää lisää äpäriä, vain koska olet vaikea hänelle!
ja mitä luulet sen toisen miehen tekevän kun sinuun kyllästyy, no etsii tietenkin taas uuden hoidon itselleen, pariuhde kun ei ole mikään este hänelle.
säälin lapsiasi että joutuvat kärsimää tässä ja maksamaan typerän äitinsä huoraamisesta!
ei kuule ap valitettavasti heru yhtään sympatiaa tuollaiselle heikkoluoonteiselle ihmiselle.
vai luulitko naimisiin mennessäsi että elämä olisi aina yhtä ruusuilla tanssimista?
ja jos tukahtuu oloonsa avioliitosssa, on haettava eroa eikä tehtävä lapsia muille mieheille jos hakee kypsää ratkaisua.
mä niin toivon että kumpikin mies hylkäisi sut lopuksi ja hajoisit paskaan oloosi!
Syntyneen uuden ihmisen kannalta on välttämätöntä, että hänen isänsä selvitetään. Kysymys on hänen oikeudesta luoda suhde oikeaan isäänsä. Kaikki muu eli sinun ja miesten tuntemukset ja elämäntuska on todella-vähän- kiinnostavaa tähän verrattuna! Olepa nyt vastuullinen aikuinen ja teetä ne testit.
Ja itse en missään tapauksessa muuttaisi suoraan yhden miehen luota toisen miehen luo. Mikäs miesten jatke sinä olet - etkös ole itsenäinen ihminen? Kömmähdyksiä ei korjata tekemällä lisää kömmähdyksiä.
Jos vauva ilmenee aviomiehesi lapseksi, teillä lienee ihan kohtuulliset edellytykset jatkaa ja parantaa yhteiselämäänne.
hän halusi tehdä lapsen kanssani. Koska hän todellakin halusi saada lapsen. En ole saanut häneltä oikein mitään kunnon vastausta. Selvästi toinen mies on tyytyväinen siihen, että lapsi saattaa olla hänen.
En oikein usko "vaihtavani miestä, jos hän uupuu". Olen jo pitkään pyytänyt aviomiestäni hakemaan apua, mutta hän on toistuvasti sanonut, ettei häntä mikään vaivaa. Silloin vuosi sitten aloin itsekin ajatella, että ehkä aviomiestä ei tosiaankaan vaivaa mikään, vaan välinpitämättömyys ja torjunta johtuvat tosiaan minusta tai siis mieheni ja minun suhteen ongelmista. Oikeastaan sen ajatusprosessin tuloksena päädyin suhteeseen toisen kanssa.
Nämä nykyiset uupumuksen ja masennuksen oireet miehellä ovat alkaneet näkyä vasta synnytyksen jälkeen ja sen jälkeen, kun kerroin aviomiehelleni tilanteesta.
Kaiken lisäksi lapsi ei ollut epätoivottu eikä oikeastaan edes vahinko. Asiat vain etenivät niin nopeasti, etten saanut pidettyä suitsia käsissä. Mutta lasta olin toivonut jo pitempään.
t. ap
kuinka uskaltaisit hypätä suhteeseen miehen kanssa, joka on niin selkärangaton, että on aloittanut suhteen naimisissa olevan naisen kanssa. Luuletko sinä, että tämä uusi mies sitten olisi aivan ihana elämäsi loppuun asti´? etkö pelkää, että hän uusii tekonsa? Mitä sitten, jos hänkin joskus uupuu? Vaihdatko sitten taas miestä?
En tietenkään. Tuskin kukaan haluaa, että puoliso pettäisi. Pikemminkin tulin vain monista asioista siihen johtopäätlökseen, että rakkaus väliltämme oli kuollut ja aloin katsella ympärilleni. Pysyin avioliitossa ainakin siksi, että ajattelen koko yhteiskunnan lepäävän perheiden varassa, joten perhe on pidettävä koossa viimeiseen asti. Meillä oli siinä vaiheessa kuitenkin yksi lapsikin. Toivoin, että jos kulissit saa pidettyä jollain lailla kasassa, olisi rakkauden elpymiselle kuitenkin vielä jotain mahdollisuuksia.
Niinhän se on, että miehelläni on nyt vastavuoroinen "oikeus" aloittaa avioliiton ulkopuolinen suhde.
Sitä itsekin pelkään, että toinen mies ehkä saattaisi hylätä minut, jos lähtisin hänen matkaansa.
Onhan tässä tosiaan sekin mahdollisuus, että molemmat miehet häipyvät ja jään yksin. Sitä en tietenkään toivo.
t. ap
että hän ajoi sinut pettämään???
ota lumppu itseäsi iskasta kiinni ja lal ottaa vastuuta teoistasi. tuo on typerin ja vanhin tekosyy mitä kuulee pettämiselle.
yhtälailla miehelläsi olisi nyt sitten oikeus pettää sinua ja siittää lisää äpäriä, vain koska olet vaikea hänelle!
ja mitä luulet sen toisen miehen tekevän kun sinuun kyllästyy, no etsii tietenkin taas uuden hoidon itselleen, pariuhde kun ei ole mikään este hänelle. ---
mä niin toivon että kumpikin mies hylkäisi sut lopuksi ja hajoisit paskaan oloosi!
Lain mukaan aviomiehelläni näyttäisi olevan oikeus kieltää testien tekeminen, ja hän on sanonut, että hänen kannaltaan olisi helpompaa jos testejä ei tehtäisi. Mutta luulisin, että jos hänen kanssaan keskustelen, hän ainakin antaisi niihin luvan, tosin se saattaisi rikkoa hänen ja minun välistä suhdetta entisestään.
Itsekään en mielelläni muuttaisi yhden miehen luota toisen luo. Parasta olisi asua jonkin aikaa itsekseen.
Mutta nyt on vastuulla pieni vauva ja leikki-ikäinen, joten heidän hoitonsa on turvattava kaikin mahdollisin keinoin, mikä parhaiten toteutuisi mielestäni siten, että perheessä olisi sekä isä että äiti. Samoin oman jaksamiseni varmistamiseksi tuntuisi hyvältä, jos en joutuisi olemaan perheen ainoa aikuinen. Toki tilanne on sellainen, ettei ehkä tulisi valittaa omasta jaksamisesta, mutta mitä olen yksinhuoltajia lähipiirissä nähnyt, sekin on rankka vaihtoehto perhemuotona.
t. ap
Olepa nyt vastuullinen aikuinen ja teetä ne testit.
Ja itse en missään tapauksessa muuttaisi suoraan yhden miehen luota toisen miehen luo. Mikäs miesten jatke sinä olet - etkös ole itsenäinen ihminen? Kömmähdyksiä ei korjata tekemällä lisää kömmähdyksiä.
Jos vauva ilmenee aviomiehesi lapseksi, teillä lienee ihan kohtuulliset edellytykset jatkaa ja parantaa yhteiselämäänne.
ja kaikki apu ajatteluun on tarpeen. Tästä on erittäin vaikea sanoa mitään läheisille.
Mietin vielä sitä, että jos muuttaisin aviomieheni luota toisen miehen luo, saattaisi tulla tilanne, että tämä toinen mies vain "leikkii" jonkin aikaa isää ja sitten häipyy. Tällöin lapset joutuisivat kokemaan kaksi isän menetystä.
Eli tältä kannalta olisi viisainta joko ysyä yhdessä aviomieheni kanssa, jos hän vielä haluaa elää kanssani taikka sitten elää yksin lasteni kanssa ainakin jonkin aikaa.
Mielestäni on kuitenkin parempi "tossun alla kuin taivasalla", joten olisin mieluummin aviomieheni kanssa. Yksinhuoltajana oleminen ei tunnu hyvältä ajatukselta, en ole koskaan pitänyt yksin elämisestä. Mielestäni ihmistä ei ole tehty yksin eläjäksi. Ei ainakaan minua.
t. ap
miksi kuitenkin elät kuten sellainen miehesi kanssa???
teet mitä sinua itseä huvittaa.
tekemistä, koska se saattaisi rikkoa suhdettamme lisää ja johtaa siihen, että aiomieheni hylkää meidät.
Todella hankala tilanne, kehäpäätelmiä joka taholla :/
t. ap
saattaisi tulla tilanne, että tämä toinen mies vain "leikkii" jonkin aikaa isää ja sitten häipyy. Tällöin lapset joutuisivat kokemaan kaksi isän menetystä.
Eli tältä kannalta olisi viisainta joko pysyä yhdessä aviomieheni kanssa, jos hän vielä haluaa elää kanssani taikka sitten elää yksin lasteni kanssa ainakin jonkin aikaa.
lukematta koko ketjua läpi.
Oma ehdotukseni
Tärkein: otat heti selvää, kenen se lapsi on.
Asia tulee satavarmasti vaivaamaan kaikkia osapuolia jossain elämänvaiheessa.
Jos on miehesi, keskustelette ja katsotte, voitteko jatkaa yhdessä. Sitten toimitte päätöksen mukaan. Koittakaa saada ihan oikeasti keskusteluväylä auki, eihän tosta tule mitään, että vastoinkäymisissä lähdetään muiden kainaloon. Reilu ihminen selvittää ongelmat sen kanssa, jonka kanssa niitä on. Unohdat täysin sen toisen miehen ja toivot, että miehesi voi vielä luottaa sinuun.
Jos luottamus ei usean vuoden yrittämisen jälkeen korjaannu, voitte harkita eroa uudelleen.
Jos lapsi on toisen miehen, keskustelet molempien miesten kanssa. Toisen miehen kanssa, miten hän haluaa osallistua lapsen elämään ja oman miehesi kanssa, olisiko valmis todella kasvattamaan toisen miehen lapsen.
Juttelette sitten vaikka kolmistaan, miten käytännön järjestelyt hoidatte.
Ja tulevaisuudessa, älä lähde etsimään lohtua muualta. Ja jos kuitenkin lähdet, muista ainakin pitää housut jalassa. Ja jos eivät pysy, niin muista ehkäisy. Pliis.
Muista kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä - tavalla tai toisella. Tsemppiä!
Sinun elämä on ollut "kamalaa" ei kukaan voi vaatia sinulta enempää.
Sinä huudat apua koko olemuksellasi. Olet elämäsi ottanut vastuuta muista mutta unohtanut vastuun itsestäsi.
Sinun avunhuuton on vastannut toinen ihminen. Takerruit häneen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.
Mielestäni teidän ei pitäisi mennä terapiaan yhdessä. Olet itsekkin huomannut ettei siitä ole apua.
Sinun on löydettävä itsesi.
Muista sinä et ole vastuussa miehesi mielentilasta ja syy ei ole sinun. Älä syyllistä itseäsi olet tehnyt sitä riittävästi.
Hae apua itsellesi, kehoita miestäsikin siihen.