Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

"Kylläpäs sieltä älähdettiin kun kalikka kalahti. "

Kerro toki, mitä tarkoitat. 😊

Naiset on sinisilmäisiä. Aina tekemässä miten muut tahtoo. Näin kuuluu elää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin monet lapselliset tuttavat kateellisesti piikittelevät, kun käydään hotellilomilla pari kertaa kuussa.

Kyllä mekin käymme, vaikka lapsia onkin. En ymmärrä kommenttia?

Niin, sinä käyt. Mutta monille vanhemmille tämä ei ole kuitenkaan todellisuutta. Luulen että suurimmalle osalle.

Kun sitä näkee kuinka hyvässä fyysisessä kunnossa olevat velat kiertää vapaana ja onnellisena maailmaa, samalla kun itse kääntää paskavaippaa ja stressaa vauva-arkea, kyllä siinä voi kateutta ja katkeruutta syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja se on minusta ihan parasta elämässä. Olen kiitollinen, että olen saanut lapsia. Mutta en myöskään millään tavoin halua tuomita vapaaehtoisesti lapsettomia. Jokainen tekee itselleen sopivimmat päätökset. Se minua kuitenkin ihmetyttää, että usein jos joukossa on henkilöitä, jotka kertoneet olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia, heidän kuullensa ei saa puhua lapsista ja lapsiaihetta liippaavat asiat kielletty. Joskus kyläillessäni kutsujen emäntä varoittanut, että älä sitten puhu lapsista mitään, koska kutsuille tulee myös vapaaehtoisesti lapseton, joka ei halua kuulla puhuttavan lapsista. Se ihmetyttää kyllä. 

Voithan miettiä sitäkin, onko se lopulta kuitenkin parasta kaikille. Et sinäkään varmaan nauttisi, jos kuulisit lapsestasi/lapsista yleisesti negaa koko ajan? Noin yleisesti ottaen on ihan hyvä puhella kaikille yhteisistä puheenaiheista.

Hassua. Miksi otat jotenkin niin henkilökohtaisesti? Onhan se selvää, että vaikka oma lapsi on rakas niin onhan se piru vieköön myös raskas, etenkin pienempänä. Siinä on parisuhteet koetuksella ja moni päättyykin ensimmäisen lapsen synnyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

Onko elämässä oikeasti vain kaksi vaihtoehtoa, lapset tai baarissa ramppaaminen? Mitä sitten teet, kun lapset on lentäneet pesästä? Alat rampata baareissa?!?

Tuskin, mulla on sen verran muita kiinnostuksen kohteita. Ja turha mulle on kitistä, tämä oli vain havainto muutaman tutun velan elämästä. Aina kun tulee pyyntö, että nähdään, niin pitäisi nähdä jossain baarissa

Mutta vaikka

Tässä sen huomaa että jotkut nyt vaan ovat niin tylsiä ja henkisesti köyhiä etteivät keksi elämään mitään muuta sisältöä kuin lapset. Jos lapsia ei olisi niin he ryyppäisivät. Näinhän he lapsettomista ajattelevat eli heidän päässään on vain nämä kaksi vaihtoehtoa miten elämän voi viettää. Lapset tai alkoholi.

Täytyy sanoa, että ei se perhe-elämä vaikuta haluttavalta elämältä. Ainakaan minun mielestäni. Kaverit on saaneet lapsia ja mitä sitä olen seurannut, niin olen iloinen omista valinnoistani. Lapset ja kotileikit eivät ole minua varten ja hyvä niin.

Mä en ymmärrä kuinka voisin olla, kun itse olen halunnut neljä lasta ja saanut ne. Ollaan siitä huolimatta reissattu tosi paljon, harrastettu ja harrastetaan edelleen esim. golfia koko porukka yhdessä, lasketellaan, mökkeillään, käydään lomilla eri kokoonpanoilla. Ei mulla ole valittamista, lapset kasvaa ja omaa aikaa on koko ajan enemmän. Elän sellaista elämää millaisen olen halunnutkin. Enemmänkin tällä hetkellä on fiilis, että voi kun lapset ois vielä pieniä. Aika menee tosi nopeasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te velat, että olisi ollut parempi, jos teitä ei olisi? Ajatteletteko niin, että pilasitte vanhempienne elämän?  Oletteko niitä, joilla oli huono lapsuus?

Suotta sitä ajattelemaan. Tiedän kyllä että olin vahinko kuten aika hiton monet ikäiseni. Lapsuus oli ihan normaali varmaankin. 

Ihmeellinen stigma 2020-luvulla edelleen tikuttamatta alkunsa saaneilla lapsilla. Haukutaanko vieläkin äpäriksi?

Mitä tarkoittaa tikuttamatta alkunsa saanut? Ja mun vanhemmat oli kyllä naimisissa eli sinänsä ihan vakaisiin oloihin synnyin mutta ajankohta oli vähän väärä. 

Kellotettu, tikutettu, suunniteltu...? N*ssittu sillon, kun ovulaatiotesti näyttää positiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin säälin lapsettomia. Ja näitä turhia kommentteja jostain välilihasta. 😂 Kyllä mulla on edelleen vyötärö, väliliha, rahaa ja mitä näitä nyt oli. Ja lapset on arvokkainta ja tärkeintä mitä mun elämässä on. Elämän ehtoopuolella ehkä moni vela saattaa katua ratkaisujaan. Siinä omassa itsekkäässä elämässä tuntuu siltä, ettei tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sen oman vapauden. Sitten kun olet neljän seinän sisällä vankina jossain hoitokodissa, niin on aikaa ajatella.

Mikä tarve sinulla on väkisin yrittää vääntää lapsettomuudesta niin negatiivista? 

Eiköhän koko ketjun alkuperäinen idea ole vääntää lasten saamisesta negatiivista. 😂 Miksi lapsia saaneet olisivat erityisen kateellisia lapsettomille, sillä lapset ovat parasta mitä elämä voi tarjota?

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että ei se perhe-elämä vaikuta haluttavalta elämältä. Ainakaan minun mielestäni. Kaverit on saaneet lapsia ja mitä sitä olen seurannut, niin olen iloinen omista valinnoistani. Lapset ja kotileikit eivät ole minua varten ja hyvä niin.

Minäkään en halua. Ne ystäväni jotka ovat tuohon ryhtyneet tuntuvat pitävän ja se on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että ei se perhe-elämä vaikuta haluttavalta elämältä. Ainakaan minun mielestäni. Kaverit on saaneet lapsia ja mitä sitä olen seurannut, niin olen iloinen omista valinnoistani. Lapset ja kotileikit eivät ole minua varten ja hyvä niin.

Kotileikit? Tuo sana kertoo susta kaiken oleellisen. Ei kannatakaan alkaa leikkimään toisten ihmisten elämillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin säälin lapsettomia. Ja näitä turhia kommentteja jostain välilihasta. 😂 Kyllä mulla on edelleen vyötärö, väliliha, rahaa ja mitä näitä nyt oli. Ja lapset on arvokkainta ja tärkeintä mitä mun elämässä on. Elämän ehtoopuolella ehkä moni vela saattaa katua ratkaisujaan. Siinä omassa itsekkäässä elämässä tuntuu siltä, ettei tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sen oman vapauden. Sitten kun olet neljän seinän sisällä vankina jossain hoitokodissa, niin on aikaa ajatella.

Mikä tarve sinulla on väkisin yrittää vääntää lapsettomuudesta niin negatiivista? 

Eiköhän koko ketjun alkuperäinen idea ole vääntää lasten saamisesta negatiivista. 😂 Miksi lapsia saaneet olisivat erityisen kateellisia lapsettomille, sillä lapset ovat parasta mitä elämä voi tarjota?

Niin lapsia haluavalle mutta ei velalle. Ei ole mitään tarvetta vääntää mitään selvästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te velat, että olisi ollut parempi, jos teitä ei olisi? Ajatteletteko niin, että pilasitte vanhempienne elämän?  Oletteko niitä, joilla oli huono lapsuus?

En ajattele mitään tuollaista ja mulla oli hyvä lapsuus ja nuoruus, noilla asioilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa etten itse halunnut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Oletko ajatellut että vela voisi ajatella samoin? Mitä kaikkea sinä menetät?

Esim. näin:  "Vanhempi ei tiedä mitä elämä ja vapaus on  eikä koskaan opi tuntemaan itseään on kun on hankkinut itselleen lapsen? Vanhempi uhraa elämänsä ja rahansa toisen eteen eikä koskaan pääse toteuttamaan syvimpiä haaveitaan?"

Ihmisillä on eri elämän tavoitteet. Miksi säälit ihmistä, joka elää unelmaansa? Lapsi olisi velalle painajainen.

Olen eri, mutta oudolta tuntuu ajatus, että lapsi, joka sitoo 20 vuodeksi, estäisi jotakuta toteuttamasta syvimpiä haaveitaan. Itselleni kun läheiset ihmiset ovat aina olleet tärkeintä ja lapset syvin haave. 

Kun ikää tulee, menettää maallinen mammona merkityksensä, ei enää matkailu tai seksi ole samalla tavalla jännää, koirat kuolevat ennen kuin ehtii kissaa sanoa, ja peilistä katsoo joku tuntematon haahka. On aika opetella luopumaan, katsella ihaillen niitä, jotka ovat nuoria ja vahvoja, hyväksyä kaikki mennyt.

Uskon, että vela voi elää onnellisen elämän, jo hänellä on lähipiirissään nuorempien sukupolvien edustajia, esimerkiksi kummilapsia. Muuten ajattelen, että ne suuret haaveet muuttuvat tuhkaksi lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

Meniskö se ystävien kesken vietetty aika ja puuhastelu pilalle, jos lapset ei olis mukana?

Mun lapset on jo aikuisia nuorinta lukuun ottamatta. Musta on kiva kutsua meille vieraita vaikka grillailemaan, ei ne lapset ole siinä tiellä mitenkään

Niin? Miksi velojen grillausilta sitten olisi jotenkin automaattisesti pilalla, kun eivät ole synnyttäneet?

Mikä mahdollisesti voisi ärsyttää velaa silloin kun lapset pyörivät jaloissa? Äänet, joita lapset päästelevät: heistä lähtee ääntä lakkaamatta. Eivät sano mitään järkevää, mutta möly on tauotonta. Lapset nimenomaan pyörivät jaloissa: ovat aina tiellä, juoksentelevat, kaatuvat, itkevät, repeat koko illan. He keskeyttävät koko ajan aikuisia: Äiti sitä ja tätä, nyhti nyhti hihasta, paidasta. He lähmivät vanhempiaan koko ajan:  joo, ihan kiva, että olette läheisiä, mutta minua etenkin syödessä ällöttää ne limat ja tuhrut. Kakkaikäiset jne. just ei kiitos. Ihan kiva, että teillä on lapsia ja teille lastenne rääkyminen kuulostaa iloisilta elämän ääniltä, vauvan kakka tuoksuu teistä herkulliselta ja lasten erittämät räät ja taudit kuuluvat elämään. Hienoa! Minun elämääni ne eivät kuulu, joten kaikki on okei silloin, kun tapaamme aikuisina ilman lapsia. En näkyvästi äklöty lapsista, en pahoita tuntemieni vanhempien mieltä, hymyilen lapsille kohdatessa, mutta jos kysytään ja syitä etsitään, niin siinä nyt muutama syy miksi en halua lasten pilaavan grilli-iltaani.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

Onko elämässä oikeasti vain kaksi vaihtoehtoa, lapset tai baarissa ramppaaminen? Mitä sitten teet, kun lapset on lentäneet pesästä? Alat rampata baareissa?!?

Tuskin, mulla on sen verran muita kiinnostuksen kohteita. Ja turha mulle on kitistä, tämä oli vain havainto muutaman tutun velan elämästä. Aina kun tulee pyyntö, että nähdään, niin pitäisi nähdä jos

Turhaan siellä edelleenkään itket asiaa, näköjään se noin joillain veloilla menee, minkäs minä sille mahdan. Mun elämässä on muutakin kuin lapset, ei se sun kirjoituksista muutu miksikään

Itse koin olevani vela kolmekymppiseksi, kunnes sitten alettiinkin miettimään, että halutaankin lapsi. Yksi vain. Saatiin hänet 32vuotiaana ja sitten saatiin vielä toinenkin.

Koen eläväni elämäni onnellisinta aikaa ja meillä on maailman ihanin perhe. En todellakaan ole kateellinen lapsettomille.



Mutta muistan ajatukseni ennen omia lapsiani ja pikkulapsi-arkihan kuulostaa siis ihan hirveälle! Vanhemmat on väsyneitä, kauheita tauteja päiväkodeista, kaikki pyörii lasten ympärillä ja töissä on lomalla jne. Silloin ajattelin, että tuota paskaa en halua koskaan! Mutta nyt kun elän sitä, niin ei tämä olekaan kamalaa :D, vaikka nuo kaikki hirveydet on läsnä. Silti sitä vaan on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus ja kateus näkyy siinä kun jotkut vanhemmat tulevat kertomaan kuinka he tietävät mitä velaus on koska hekin ovat vähän niinku veloja, ja että ei ole päivääkään joutunut uhraamaan lapsen takia, ja on ollut niin helppoa, ja että "en tuomitse mutta vähän säälin".

Kaikki red flägit yhdessä lauseessa.

Kovasti toivoisi ettei vanhemmat siirtäisi ahdasmielisiä näkemyksiään lapsilleen. Mitä jos lapsi kertoo että on vela? Loppuuko rakkaus siihen paikkaan ja aloitetaan moraalisaarna lapselle kuinka lapsien haluaminen on Jumalan tahto ja jos ei lapsia tule niin perintöä ei tipu?

Tämä vaatisi tosin sitä, että pysähtyy miettimään mitä jos asia tulee omalle kohdalle. Kuinka moni pystyy siihen?

Mun lapset, nuoria aikuisia ovat nyt, ovat molemmat ilmoittaneet etteivät välttämättä halua lapsia. Minulle se on ihan ok, eikä asia ole edes minun päätettävissäni. Isompi ongelma mahdollinen velaus tuntuu olevan lasten isovanhemmille. Minuakin pusketaan painostamaan, että kyllähän niitä lapsia täytyy tehdä, mielellään pian, että ehtivät vielä nähdä. Tuohan on toki paras syy tehdä lapsi... vai mitä?

Varmasti kokemus isovanhemmuudesta olisi hieno ja uskon että lastenlapset saisivat minut pauloihinsa, mutta ymmärrän että lapseni tekevät omat ratkaisunsa. Toivon vain, että jos lapsia haluavat, niitä myös saisivat, mutta minun ei kuulu painostaa suuntaan eikä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja se on minusta ihan parasta elämässä. Olen kiitollinen, että olen saanut lapsia. Mutta en myöskään millään tavoin halua tuomita vapaaehtoisesti lapsettomia. Jokainen tekee itselleen sopivimmat päätökset. Se minua kuitenkin ihmetyttää, että usein jos joukossa on henkilöitä, jotka kertoneet olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia, heidän kuullensa ei saa puhua lapsista ja lapsiaihetta liippaavat asiat kielletty. Joskus kyläillessäni kutsujen emäntä varoittanut, että älä sitten puhu lapsista mitään, koska kutsuille tulee myös vapaaehtoisesti lapseton, joka ei halua kuulla puhuttavan lapsista. Se ihmetyttää kyllä. 

Voithan miettiä sitäkin, onko se lopulta kuitenkin parasta kaikille. Et sinäkään varmaan nauttisi, jos kuulisit lapsestasi/lapsista yleisesti negaa koko ajan? Noin yleisesti ottaen on ihan

En miettinyt henkilökohtaisesti. En kuulu niihin, joita lapsipuheet ärsyttäisivät. Vertaa nyt mihin kuumaan perunaan tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin säälin lapsettomia. Ja näitä turhia kommentteja jostain välilihasta. 😂 Kyllä mulla on edelleen vyötärö, väliliha, rahaa ja mitä näitä nyt oli. Ja lapset on arvokkainta ja tärkeintä mitä mun elämässä on. Elämän ehtoopuolella ehkä moni vela saattaa katua ratkaisujaan. Siinä omassa itsekkäässä elämässä tuntuu siltä, ettei tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sen oman vapauden. Sitten kun olet neljän seinän sisällä vankina jossain hoitokodissa, niin on aikaa ajatella.

 

Miten se tekee sinun mielestäsi ihmisestä itsekkään jos ei ole lapsia?

Yleisin kuulemani ja tässäkin ketjussa ilmennyt perustelu vapaaehtoiselle lapsettomuudelle on se, että haluaa käyttää kaiken aikansa ITSEENSÄ, pitää ITSE omat rahansa, päättää ITSE siitä mitä milloinkin tekee. Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja se on minusta ihan parasta elämässä. Olen kiitollinen, että olen saanut lapsia. Mutta en myöskään millään tavoin halua tuomita vapaaehtoisesti lapsettomia. Jokainen tekee itselleen sopivimmat päätökset. Se minua kuitenkin ihmetyttää, että usein jos joukossa on henkilöitä, jotka kertoneet olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia, heidän kuullensa ei saa puhua lapsista ja lapsiaihetta liippaavat asiat kielletty. Joskus kyläillessäni kutsujen emäntä varoittanut, että älä sitten puhu lapsista mitään, koska kutsuille tulee myös vapaaehtoisesti lapseton, joka ei halua kuulla puhuttavan lapsista. Se ihmetyttää kyllä. 

Voithan miettiä sitäkin, onko se lopulta kuitenkin parasta kaikille. Et sinäkään varmaan nauttisi, jos kuulisit lapsestasi/lapsista yleisesti negaa koko ajan? Noin yleisesti ottaen on ihan

Toisen ihmisen lisääntymisvalinnat ovat henkilökohtaisia asioita. Tai niiden pitäisi olla. Valitettavasti maailmassa on tunkeilevia ihmisiä jotka kokevat etuoikeudekseen arvostella/moralisoida velojen elämäntapoja.

Siitä syystä ihan ymmärrettävää jos jotkut ottaa asian henkilökohtaisesti. Kyllä vanhemmatkin ottaa henkilökohtaisesti jos joku tulee sanomaan "olet surkea äiti/isä, keneltäkö lapsesi on oppinut nuo huonot ajatusmallit?"

Mikä saa ihmisen käyttäytymään ylimielisesti ja arvostelemaan/kyseenalaistamaan ventovieraan ihmisen elintapoja, joka ei liity omaan elämään mitenkään? Miksi ei voi olla onnellinen toisen (velan) onnellisuudesta?

-eri