Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Oletko ajatellut että vela voisi ajatella samoin? Mitä kaikkea sinä menetät?

Esim. näin:  "Vanhempi ei tiedä mitä elämä ja vapaus on  eikä koskaan opi tuntemaan itseään on kun on hankkinut itselleen lapsen? Vanhempi uhraa elämänsä ja rahansa toisen eteen eikä koskaan pääse toteuttamaan syvimpiä haaveitaan?"

Ihmisillä on eri elämän tavoitteet. Miksi säälit ihmistä, joka elää unelmaansa? Lapsi olisi velalle painajainen.

Niinkö ne velat unohtavat, että jokainen vanhempi on ollut lapseton ja elänyt vapaata elämää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Oletko ajatellut että vela voisi ajatella samoin? Mitä kaikkea sinä menetät?

Esim. näin:  "Vanhempi ei tiedä mitä elämä ja vapaus on  eikä koskaan opi tuntemaan itseään on kun on hankkinut itselleen lapsen? Vanhempi uhraa elämänsä ja rahansa toisen eteen eikä koskaan pääse toteuttamaan syvimpiä haaveitaan?"

Ihmisillä on eri elämän tavoitteet. Miksi säälit ihmistä, joka elää unelmaansa? Lapsi olisi velalle painajainen.

 

Mutta tuo on täyttä paskaa. Kaikki on olleet lapsettomia ennen lapsia. Kyllä tietää mitä lapsettoman elämä on. Lisäksi kun lapset kasvaa ja itsenäistyy, saa saman "vapauden"  tehdä mitä vain. 

Ohis

Todellakin paskaa. Tulin äidiksi 35 vuotiaana. Tiedän mitä vapaus on, muutin kotoa 15 vuotiaana. Matkustelin maailmassa 20 vuotta vapaana kuin taivaan lintu. En kaipaa sitä enää, touvon että minusta tulee vielä joskus mummo. Sitten olen saanut kaiken.

Ohis myös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

Meniskö se ystävien kesken vietetty aika ja puuhastelu pilalle, jos lapset ei olis mukana?

Mun lapset on jo aikuisia nuorinta lukuun ottamatta. Musta on kiva kutsua meille vieraita vaikka grillailemaan, ei ne lapset ole siinä tiellä mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan olisi lapsettomille kateellinen. Sääliksi käyvät ennemmin. 

 

Miksi säälit? Itse olen lapsettomuuteni valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan jaksaisi elämää jos en olisi saanut tulla äidiksi.

 

En saanut lapsia, pakko ollut jaksaa ilman vai mitä olisi pitänyt tehdä?

Adoptio, sijaisperheenä olo?

 

Muita typeriä ehdotuksia?

Millä tavalla nää on typeriä ehdotuksia? Voisit aidosti auttaa hädänalaisia mutta näköjään oletkin itsekäs. Sijaisperheistä/ -vanhemmistahan on aivan huutava pula. 

Hei kuule kun oot noin innokas hyväntekeväisyys työhön niin keskity sä siihen sädekehän kiillotukseen munkin puolestani.

Kylläpäs sieltä älähdettiin kun kalikka kalahti. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja se on minusta ihan parasta elämässä. Olen kiitollinen, että olen saanut lapsia. Mutta en myöskään millään tavoin halua tuomita vapaaehtoisesti lapsettomia. Jokainen tekee itselleen sopivimmat päätökset. Se minua kuitenkin ihmetyttää, että usein jos joukossa on henkilöitä, jotka kertoneet olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia, heidän kuullensa ei saa puhua lapsista ja lapsiaihetta liippaavat asiat kielletty. Joskus kyläillessäni kutsujen emäntä varoittanut, että älä sitten puhu lapsista mitään, koska kutsuille tulee myös vapaaehtoisesti lapseton, joka ei halua kuulla puhuttavan lapsista. Se ihmetyttää kyllä. 

Voithan miettiä sitäkin, onko se lopulta kuitenkin parasta kaikille. Et sinäkään varmaan nauttisi, jos kuulisit lapsestasi/lapsista yleisesti negaa koko ajan? Noin yleisesti ottaen on ihan hyvä puhella kaikille yhteisistä puheenaiheista. Silloin kaikki voivat osallistua, eikä kukaan pahoita mieltään. Niinhän muidenkin teemojen kohdalla toimitaan. Ei härkitä asioilla, joista tiedetään, ettei joku tykkää ja keskitytään yhteisiin juttuihin. Itseäni ei kylläkään häiritse lapsipuheet, mutta siihen sisältyy vastavuoroisuus: Ei tarvitse valittaa kommenteista kuinka lapsia tusisi kasvattaa jne. Koska minä kyllä kerron miten :D

Katkeruus ja kateus näkyy siinä kun jotkut vanhemmat tulevat kertomaan kuinka he tietävät mitä velaus on koska hekin ovat vähän niinku veloja, ja että ei ole päivääkään joutunut uhraamaan lapsen takia, ja on ollut niin helppoa, ja että "en tuomitse mutta vähän säälin".

Kaikki red flägit yhdessä lauseessa.

Kovasti toivoisi ettei vanhemmat siirtäisi ahdasmielisiä näkemyksiään lapsilleen. Mitä jos lapsi kertoo että on vela? Loppuuko rakkaus siihen paikkaan ja aloitetaan moraalisaarna lapselle kuinka lapsien haluaminen on Jumalan tahto ja jos ei lapsia tule niin perintöä ei tipu?

Tämä vaatisi tosin sitä, että pysähtyy miettimään mitä jos asia tulee omalle kohdalle. Kuinka moni pystyy siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te velat, että olisi ollut parempi, jos teitä ei olisi? Ajatteletteko niin, että pilasitte vanhempienne elämän?  Oletteko niitä, joilla oli huono lapsuus?

Suotta sitä ajattelemaan. Tiedän kyllä että olin vahinko kuten aika hiton monet ikäiseni. Lapsuus oli ihan normaali varmaankin. 

Ihmeellinen stigma 2020-luvulla edelleen tikuttamatta alkunsa saaneilla lapsilla. Haukutaanko vieläkin äpäriksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Oletko ajatellut että vela voisi ajatella samoin? Mitä kaikkea sinä menetät?

Esim. näin:  "Vanhempi ei tiedä mitä elämä ja vapaus on  eikä koskaan opi tuntemaan itseään on kun on hankkinut itselleen lapsen? Vanhempi uhraa elämänsä ja rahansa toisen eteen eikä koskaan pääse toteuttamaan syvimpiä haaveitaan?"

Ihmisillä on eri elämän tavoitteet. Miksi säälit ihmistä, joka elää unelmaansa? Lapsi olisi velalle painajainen.

Niinkö ne velat unohtavat, että jokainen vanhempi on ollut lapseton ja elänyt vapaata elämää? 

Miksi sekoitat lapsettomat ja lapsivapaat keskenään? Ne ovat eri asioita ja tiedät sen itsekin.

Toinen haluaa lapsia (joskus), toinen ei koskaan ja on tiennyt sen aina.

No, en koe että jotain olisi jäänyt tekemättä siksi että mulla on lapsia. Pikemminkin päinvastoin. Sen "tylsän" (not) lapsiperhearjen vastapainona on ollut monia ihania hetkiä lasten kanssa niin kotona kuin muuallakin (ja myös ilman lapsia). Olen myös kokenut hienoja hetkiä paikoissa joihin tuskin ilman lapsia olisi tullut mentyä. 

Nyt olen nainen parhaassa iässä, lapset aikuisia ja voin kokea just niin paljon kuin haluan tai olla kokematta. Edelleenkin myös näiden aikuisten lasten kanssa tai ihan pariskuntana miehen kanssa tai vaikka ihan yksin, mikä fiilis milloinkin. Eikä tarvitse jossitella mitään. Lapset ovat antaneet enemmän kuin uskoinkaan ja on läheiset välit olleet aina.  Lisäksi aika kuluu kuin siivillä joten on yksi huijaus elämässä se hetki kun ovat olleet pieniä. 

Olin (vapaaehtoisesti) lapseton aika kauan, ehdin elää monipuolisen sinkkuelämän ja nyt on aika muulle. Samat asiat eivät tietenkään ole mahdollisia pienen lapsen äitinä - työn priorisoiminen, matkustelu, matkalaukkuelämä - mutta toisaalta lapsen kasvattaminen on kiehtovaa ja palkitsevaa.

Etenkin taaperovuodet olivat raskaammat kuin odotin, mutta nyt puolestaan elämä vaikuttaa kepeältä ja kotona on pieni ihana ihminen, jonka kanssa saan joka päivä oppia uutta ja kasvaa itsekin. Olen ikionnellinen lapsestani enkä kadehdi lapsettomien elämää (jollaista olen tosiaan elänyt itsekin).

Vierailija kirjoitti:

Ainakin monet lapselliset tuttavat kateellisesti piikittelevät, kun käydään hotellilomilla pari kertaa kuussa.

Kyllä mekin käymme, vaikka lapsia onkin. En ymmärrä kommenttia?

"En ole lentänyt ikinä minnekään, mutta pörjään aivan hyvin ilmankin. Ilman perhettäni en pärjäisi."

Oletko taloudellisesti riippuvainen miehestäsi vai vaan läheisriippuvainen? Normaali aikuinen pärjää kyllä omillaankin.

Mielestäni alkanut tämä maailman meno näyttää siltä että korkeammin koulutetut siirtävät lasten hankintaa sillä heillä usein on myös muutakin elämää uran lisäksi kuten tärkeitä harrastuksia ja tämä vaikuttaa siihen että eivät hanki lapsia kuin vasta 35 vuotiaina vaikka parisuhde olisikin vakaalla pohjalla. Sitten taas matalasti koulutetut ja ihmiset joilla ei ole sisältöä elämässään alkavat hankkimaan lapsia kaksikymppisenä. 

Tältä näyttää ainakin mun tuttavapiirissä. Joten en usko että ovat niinkään pelkästä lapsivapaasta arjesta kateellisia vaan siitää että on ylipäätään jokin intohimo elämässä.

Tiiättekö, miehet ei koskaan käy tällaista keskustelua. 😂😂😂

Naistenvaiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te velat, että olisi ollut parempi, jos teitä ei olisi? Ajatteletteko niin, että pilasitte vanhempienne elämän?  Oletteko niitä, joilla oli huono lapsuus?

Suotta sitä ajattelemaan. Tiedän kyllä että olin vahinko kuten aika hiton monet ikäiseni. Lapsuus oli ihan normaali varmaankin. 

Ihmeellinen stigma 2020-luvulla edelleen tikuttamatta alkunsa saaneilla lapsilla. Haukutaanko vieläkin äpäriksi?

Mitä tarkoittaa tikuttamatta alkunsa saanut? Ja mun vanhemmat oli kyllä naimisissa eli sinänsä ihan vakaisiin oloihin synnyin mutta ajankohta oli vähän väärä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

Meniskö se ystävien kesken vietetty aika ja puuhastelu pilalle, jos lapset ei olis mukana?

Mun lapset on jo aikuisia nuorinta lukuun ottamatta. Musta on kiva kutsua meille vieraita vaikka grillailemaan, ei ne lapset ole siinä tiellä mitenkään

Niin? Miksi velojen grillausilta sitten olisi jotenkin automaattisesti pilalla, kun eivät ole synnyttäneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

Onko elämässä oikeasti vain kaksi vaihtoehtoa, lapset tai baarissa ramppaaminen? Mitä sitten teet, kun lapset on lentäneet pesästä? Alat rampata baareissa?!?

Tuskin, mulla on sen verran muita kiinnostuksen kohteita. Ja turha mulle on kitistä, tämä oli vain havainto muutaman tutun velan elämästä. Aina kun tulee pyyntö, että nähdään, niin pitäisi nähdä jossain baarissa

Mutta vaikka sinulla on muita kiinnostuksen kohteita, niin yleistät kaikki velat baarikärpäsiksi parin tuttusi perusteella? Ehkä vika onkin sinussa, jos sinulla on tuollaisia ystäviä? Minä olen vela ja kävin täysi-ik'istyttyäni baarissa, mutta en sen jälkeen. Nimenomaan olen kiinnostunut täysin toisenlaisista asioista kuin baareista, mutta lapset eivät kuulu niihin. Olet todella kapeakatseinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus ja kateus näkyy siinä kun jotkut vanhemmat tulevat kertomaan kuinka he tietävät mitä velaus on koska hekin ovat vähän niinku veloja, ja että ei ole päivääkään joutunut uhraamaan lapsen takia, ja on ollut niin helppoa, ja että "en tuomitse mutta vähän säälin".

Kaikki red flägit yhdessä lauseessa.

Kovasti toivoisi ettei vanhemmat siirtäisi ahdasmielisiä näkemyksiään lapsilleen. Mitä jos lapsi kertoo että on vela? Loppuuko rakkaus siihen paikkaan ja aloitetaan moraalisaarna lapselle kuinka lapsien haluaminen on Jumalan tahto ja jos ei lapsia tule niin perintöä ei tipu?

Tämä vaatisi tosin sitä, että pysähtyy miettimään mitä jos asia tulee omalle kohdalle. Kuinka moni pystyy siihen?

Jos näiden lapsesta tulee vela niin he uhriutuvat miten parhaansa yrittivät hyvän lapsuuden eteen mutta näköjään mieleen meni kun kerran ei lapsia halua! Siinä se loppuelämä sitten meneekin säälien ja miettien että mikä meni pieleen kun lapsesta tulikin omahyväinen baareissa juoksija ja mitä näitä nyt muita olikaan

Varmaan jotkut on. Varsinkin vanhemmissa ikäluokissa on vielä niitä, jotka ovat tehneet lapset koska niin kuuluu tehdä, vaikka eivät ole oikeasti halunneet. Tai sitten ei ole ollut varaa ehkäisyyn tms. Mutta nykyisistä lisääntymisikäisistä tuskin kovin moni on, sillä meille lapset ovat suurimmaksi osaksi oma valinta. Ehkäisy ja abortti on helposti saatavilla.

Mutta sinällään ihan suloinen ajatus, että oltaisiin jotenkin kateellisia ihmisille, jotka ovat tehneet oman näköisiä valintoja elämässä, samalla kun olemme itse tehneet meidän näköisiä valintoja.