Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jaksaisi elämää jos en olisi saanut tulla äidiksi.
En saanut lapsia, pakko ollut jaksaa ilman vai mitä olisi pitänyt tehdä?
Adoptio, sijaisperheenä olo?
Muita typeriä ehdotuksia?
Miksi kukaan olisi lapsettomille kateellinen. Sääliksi käyvät ennemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin säälin lapsettomia. Ja näitä turhia kommentteja jostain välilihasta. 😂 Kyllä mulla on edelleen vyötärö, väliliha, rahaa ja mitä näitä nyt oli. Ja lapset on arvokkainta ja tärkeintä mitä mun elämässä on. Elämän ehtoopuolella ehkä moni vela saattaa katua ratkaisujaan. Siinä omassa itsekkäässä elämässä tuntuu siltä, ettei tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sen oman vapauden. Sitten kun olet neljän seinän sisällä vankina jossain hoitokodissa, niin on aikaa ajatella.
Miten se tekee sinun mielestäsi ihmisestä itsekkään jos ei ole lapsia?
Maapallon kannalta olisi parempi, ettei lapsia hankittaisi. Yhden lapsen hiilijalanjälki vuodessa vastaa 66 mannertenvälistä lentoa. Siis VUODESSA. Niinpä me velat voimme lentää aika paljon ennen kuin pääsemme edes puoleen tuosta. Kahdesta lapsesta se onkin jo sitte132 lentoa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
Oletko ajatellut että vela voisi ajatella samoin? Mitä kaikkea sinä menetät?
Esim. näin: "Vanhempi ei tiedä mitä elämä ja vapaus on eikä koskaan opi tuntemaan itseään on kun on hankkinut itselleen lapsen? Vanhempi uhraa elämänsä ja rahansa toisen eteen eikä koskaan pääse toteuttamaan syvimpiä haaveitaan?"
Ihmisillä on eri elämän tavoitteet. Miksi säälit ihmistä, joka elää unelmaansa? Lapsi olisi velalle painajainen.
Öö, mikähän on se virallinen ikä milloin oppii tuntemaan itsensä? Ja miten ihmeessä lapsi estää sitä? Ehtiihän moni olla "vapaa" pitkälle aikuisuuteen, joku jopa neljäkymppiseksi ilman lapsia. Itse opin nimenomaan lapsen kautta parhaiten mikä itselleni on tärkeää ja mikä ei niinkään. Kun omaa aikaa oli jossain vaiheessa vähemmän, tiesi mitä kaipasi ja halusi. Nyt kun lapset ovat isompia, voin taas tehdä mitä vain haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?
Näin voi ajatella vain ihminen, joka ei ole kokenut sitä ääretöntä rakkautta ja onnea mitä lapset tuo elämään.
Ei ole aina onnea ja autuutta, tiedät sen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
En ole menettänyt yhtikäs mitään! Entäs te lapselliset? Yöunet, kroppa menee piloille, lapsi on hirveä menoerä jne
Eli menettivötkö sinun vanhempasi kaiken tuon luettelemasi, kun saivat ja kasvattivat sinut?
Olit siis hirveä menoerä, niinkö todella ajattelet?
Vierailija kirjoitti:
Päin vastoin, säälin lapsettomia. Jää jotain äärettömän arvokasta kokematta, kun ei saa kokea vanhemmuutta. Toivottavasti saan vielä lastenlapsia ja saan kokea senkin onnen!
Onnellinen neljän lapsen äiti
Entä jos et saa lapsenlapsia, sekin on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä äärettömän onnellinen, että olen valinnut lapsivapauden, kun katson lapsia hankkineita kavereitani. Lapsi on aikamoinen taakka vielä aikuisenakin.
Näinkin voi käydä. Omissa tutuissa on näitä joilla meni käytännössä elämä "pilalle" lapsen myötä ja heitä säälin. Ei ole mitenkään yksioikoista hommaa! Sitten on myös heitä jotka suorastaan hehkuvat onnesta koska saavat elää lapsiperhe-elämää! Näissä asioissa ei saa hätiköidä eikä tehdä muiden halujen ja odotusten mukaan vaan itse pitää tietää mitä haluaa.
"Lapsivapaus". Onko tämä nyt joku uusi virallinen termi oikein. Ehheh.
En usko edes "vapaaehtoiseen" lapsettomuuteen. Jotkut vain eivät lapsia saa, ei se ole mikään valintakysymys.
Luulin olevani vela lopun ikääni. Täytettyäni 30 muutin mieleni ja henkimme puolisoni kanssa 2 lasta.
Vasta lasten saamisen jälkeen pystyin ymmärtämään kuinka itsekeskeinen olin ollut.
Vanhemmuus tuo vastuuta eri tavalla kuin mikään muu asia maailmassa. Vanhemmuus tuo myös muun muassa stressiä, iloa, surua, rakkautta, organisointia, voimaa, myötätuntoa, asioiden hallintaa ja omien kykyjen näkemistä.
Edellä mainituista asioista voiton vie positiiviset asiat ja mikään muu asia maailmassa ei ole ollut minulle niin opettavaista kuin äitiyden elempi korkeakoulu. Äitiyden myötä myös sietokyky ja paineenkesto on kasvanut. En olisi ikinä voinut edetä esimerkiksi urallani mikäli äitiys ei olisi kasvattanut minua ihmisenä.
Vain vanhemuuden kokenut voi samaistua 100% vaikka kaikissa kokemuksissa onkin omat erilaiset piirteensä.
Ajatteletteko te velat, että olisi ollut parempi, jos teitä ei olisi? Ajatteletteko niin, että pilasitte vanhempienne elämän? Oletteko niitä, joilla oli huono lapsuus?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin säälin lapsettomia. Ja näitä turhia kommentteja jostain välilihasta. 😂 Kyllä mulla on edelleen vyötärö, väliliha, rahaa ja mitä näitä nyt oli. Ja lapset on arvokkainta ja tärkeintä mitä mun elämässä on. Elämän ehtoopuolella ehkä moni vela saattaa katua ratkaisujaan. Siinä omassa itsekkäässä elämässä tuntuu siltä, ettei tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sen oman vapauden. Sitten kun olet neljän seinän sisällä vankina jossain hoitokodissa, niin on aikaa ajatella.
Sinäkin voit olla yksin hoitokodissa, se että on lapsia ei tarkoita että he susta huolehtisivat tai kävisivät katsomassa. Olin 45 vuotta hoivakodissa töissä joten tiedän asiasta jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.
En ole menettänyt yhtikäs mitään! Entäs te lapselliset? Yöunet, kroppa menee piloille, lapsi on hirveä menoerä jne
Eli menettivötkö sinun vanhempasi kaiken tuon luettelemasi, kun saivat ja kasvattivat sinut?
Olit siis hirveä menoerä, niinkö todella ajattelet?
Osa vanhemmista menettää. Osa jopa kuolee synnytyspöydälle. Osa saa synnytyksenjälkeisen masennuksen. Se on tosiasia. Miksi tosiasioita pitäisi vältellä tai kieltää? Vanhemmuus on rankkaa, myönsi sen tai ei.
-eri
Vierailija kirjoitti:
"Lapsivapaus". Onko tämä nyt joku uusi virallinen termi oikein. Ehheh.
En usko edes "vapaaehtoiseen" lapsettomuuteen. Jotkut vain eivät lapsia saa, ei se ole mikään valintakysymys.
Etkö edes silloin jos tehdään sterilisaatio tai käytetään ehkäisyä? Sillähän sitä juuri vapaaehtoisesti estetään ettei lapsia tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jaksaisi elämää jos en olisi saanut tulla äidiksi.
En saanut lapsia, pakko ollut jaksaa ilman vai mitä olisi pitänyt tehdä?
Adoptio, sijaisperheenä olo?
Muita typeriä ehdotuksia?
Millä tavalla nää on typeriä ehdotuksia? Voisit aidosti auttaa hädänalaisia mutta näköjään oletkin itsekäs. Sijaisperheistä/ -vanhemmistahan on aivan huutava pula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomat kuvittelevat, että lapsia hankkineet jotenkin erityisesti ajattelisivat vapaaehtoisesti lapsettomien valintojen taustoja?
Huomionhakuisuutta?
Epävarmuutta omista valinnoista?
Minulle on aivan yhdentekevää, hankkiiko joku täysin minulle tuntematon ihminen lapsia vai ei. En olisi ajatellut asiaa yhtään, ellei olisi tällaisia kummallisia aloituksia täysin mitättömästä asiasta.
Minulle lapset ovat olleet parasta elämässä ja se oikea elämäntapa. Nyt jo aikuiset lapset ovat edelleen suuri ilonaihe elämässäni.
Sen lisäksi, nuorena lapset hankkineena, olen täysin vapaa tekemään elämälläni, mitä haluan. Tämä noin 40-vuotiaasta lähtien.
Minäkin ihmettelen miksi jotkut haluavat tehdä siitä numeron etteivät he halua lapsia. Täysin neutraali asia.
Minä taas ihmettelen miksi jotkut tekevät numeron lastenhankinnasta.
En jaksa lukea koko ketjua.
Mutta en ole kateellinen ja syntyvyysaiheisissa keskusteluissa puolustan usein veloja.
Koska minusta on väärin painostaa ketään lisääntymään, oli niitä lapsia sitten 0, 1, 2 tai enemmän.
Katkerimmat, itsekeskeisimmät ja v*ttumaisimmat tuntemani ihmiset ovat veloja.
Sietokykynsä on nolla ja käytös läpinäkyvää ja huonoa (koska ei joudu miettimään miten asiat voi esittää niin töksäyttelevät sammakoita)
Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista.
Olen kyllä äärettömän onnellinen, että olen valinnut lapsivapauden, kun katson lapsia hankkineita kavereitani. Lapsi on aikamoinen taakka vielä aikuisenakin.