Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

Lasten myötä olen saanut elämässä enemmän kuin menettänyt ja elämä on hyvää näin. Ja jos joku ei halua lapsia, niin se on hänen asiansa. En muutenkaan kyttää muiden tekemisiä

kai se alkuun niin menee. ei kukaan kadehdi vauva/lapsi arkee, mutta kun ne vähän kasvaa ja alkaa oleen seuraks niin eiköhän ne vähän kadehti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lomien osalta alkaa perheellisiltä kuulua kaikenlaista vinkumista. En tiedä onko se kateutta, mutta selvästi harmittaa, kun lapsettomat tekee mitä lystää.

Ihan sitä saa äitinäkin tehdä lomalla niitä juttuja mitä haluaa. Suurimman osan vanhemmista elämä ei pyöri vain sen lapsen/lasten ympärillä. Ja jos pyörii, niin sitä on haluttu. 

Mutta huom!! Lapsettomat saa viimeiseksi valita lomansa ajankohdan! (Vaikka en oo ymmärtänyt miksi esim. itse olisin halunnut lomailla just heinäkuussa kun kaikki paikat on täynnä lomailevia lapsiperheitä ja matkailu kalleimmillaan)

Ei meillä ainakaan saa. Itse en edes tiedä kenellä työkavereista on lapsia ja kenellä ei. 

Tästä nyt kuitenkin aika paljon on keskusteluja varsinkin keväisin. Tosiaan itse aina työelämässä vielä ollessa halusin loman touko-kesäkuulle ja sitten syksyllä vielä lisää. 

Ehkä hetkittäin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teini-ikäinenkin tarvii vanhempien valvontaa, vaikka ei yhtä paljon kuin pikkulapsi. Ei teiniäkään voi jättää ulkomailla heitteille. Jonkun pitää katsoa perään. Stressin aihe sekin, jollekin isompi ja jollekin pienempi.

Tämä on se ero velaan nähden. Velalla ei ole tätä stressiä. Voi vain olla.

Mutta miksi se nuori muka jätettäisikään heitteille, tätä en tajua. Me ollaan matkustettu teinien kanssa paljonkin, eivätkä he halua lähteä seikkailemaan itsekseen. Meillä on kiva perhe vaikka itse sanonkin, nuorilla ei ole ollut tarve ottaa riskejä ulkomailla koska vanhemmat on niin paskoja. Ollaan se reissu maksettukin ja ovat halunneet lähteä mukaan, ei heillä ole aihetta kapinoida :)

Ei siis huolta, ei ole tarvinnut stressata teinejä reissuissa. Koen että minäkin voin halutessani vain olla, mut usein kyllä halutaan tehdä asioita, nähdä eri paikkoja ym. Yhdessä rakkaiden kanssa.

Monilla veloilla syy lapsia halumattomuuteen on se, ettei pärjää hyvin elämässä, ei ole houkutteleva kumppanina, ei ole elämänhallinta kunnossa, mielenterveysongelmia, ulkonäkö ei ole hyvä tms. Jos tällainen vela olisi syntynyt toiseen vartaloon toisena ihmisenä niin silloin hänkin todennäköisesti haluaisi lapsia.

Sitten on tahattomasti lapsettomat. Heitä kohtaan tunnetaan myötätuntoa ja sääliä.

Tietenkin lapsikin voi olla sairas tai vammainen ja tällaisen hoitaminen on raskasta ja voi toivoa, että olisi yhä lapseton. Mutta jos on saanut terveenkin lapsen niin se kompensoi tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Minun lapsen kanssa ei ole kyllä kenenkään koskaan tarvinnut leikkiä kohteliaisuudesta. Koskaan en ole lapsen seuraa tyrkyttänyt vaan ihmiset ovat saaneet ihan itse ehdottaa, jos haluavat hänen kanssaan aikaa viettää. En itsekään liiemmin pidä muiden lapsista, joten ymmärrän veloja ja muita ihmisiä, jotka eivät pidä minun lastani maailman napana. Ja oikeastaan itsekin vihaan niitä vanhempia, jotka kuvittelevat vieraan aikuisen automaattisesti pitävän heidän lapsestaan.

On erilaisia lapsia ja on erilaisia aikuisia. Olen vela, mutta lapsimagneetti. Vieraat lapset saattavat tulla halaamaan minua, tarttuvat kädestä jne. Sukulaislapset tulevat itse hakemaan minua leikkeihinsä. Kohteliaisuus voi olla lapselle tarkoitettua. Torjuvia aikuisia on, mutta en halua olla se aikuinen, joka huitoo kärttynaamaisena pois lapsia ympäriltään. 

Minä ja puolisonikin (kumpikin veloja) olemme tällaisia lapsimagneetteja. Jostain syystä lapset ilmeisesti tietävät, että meistä saa kunnollista leikkiseuraa. Meitä ei edes vierasteta vaikka lapsen kehitysvaihe olisi juuri siinä kohdassa. Entuudestaan tuntematon kaverin kaverin ujo seitsemänvuotiaskin tuli yhtäkkiä pyytämään minua askartelemaan hänen kanssaan (menin). Kaverini leikki-ikäinen oli aivan haltioissaan meistä ja halasi oma-aloitteisesti kun olimme lähdössä ja kysyi milloin tulemme uudelleen. Vieraat lapset ovat tulleet juttelemaan meille julkisilla paikoilla ja jonkun taapero halasi onnellisena jalkaani seisoessani jonossa, vanhempiensa rynnätessä pyytelemään hämmentyneenä anteeksi. Se, että on vela, ei vielä tarkoita, että ei pitäisi lapsista. Se tarkoittaa ainoastaan, että ei halua omia lapsia.

Silloin, kun lapsi oli pieni ja valvotti ensimmäiset kolme vuotta, olin kateellinen niille, joilla oli jo iso lapsi, joka nukkui. Lapsettomille en ole ollut ikinä kateellinen.

Mä en ole kateellinen. Olen aina halunnut lapsia ja se hetki kun sain oman lapsen ensimmäistä kertaa syliin oli huikea. Nyt tätä huikeutta on jatkunut kohta 20 vuotta ja edelleen olen onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Minä olin vela yli 30 vuotiaaksi. Olin aivan varma että en halua lapsia koskaan. Mutta...mieleni muuttui. Ja onneksi muuttuikin.

Sekin on ok. Mutta kai ymmärrät, että me sinua vanhemmat tiedämme, että olemme veloja loppuikämme ja allekirjoitamme oman päätöksemme elämämme loppuun asti?

En oikeastaan ymmärrä, kukaan ei näe tulevaisuuteen. Tätini kuoli 55 vuotiaana. Ennen kuolemaansa hän katui sitä että oli ollut elämänsä vela. 

 

Ja 55 v. oli vanhin mitä pystyit kuvittelemaan? Se on hei ihan ok, että olet tehnyt lapsen ja todennut, että et olekaan vela. Sitäkin sattuu, että tuntee jonkun, joka katuu veluuttaan. Sitten on meitä, jotka elävät joka päivä tietäen, että eivät halua lapsia :)

En kuvitellut mitään, se on totta. En näe tulevaisuuteen, etkä näe sinäkään :)

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hetkittäin.

Kiitos rehellisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teini-ikäinenkin tarvii vanhempien valvontaa, vaikka ei yhtä paljon kuin pikkulapsi. Ei teiniäkään voi jättää ulkomailla heitteille. Jonkun pitää katsoa perään. Stressin aihe sekin, jollekin isompi ja jollekin pienempi.

Tämä on se ero velaan nähden. Velalla ei ole tätä stressiä. Voi vain olla.

 

Mutta miksi se nuori muka jätettäisikään heitteille, tätä en tajua. Me ollaan matkustettu teinien kanssa paljonkin, eivätkä he halua lähteä seikkailemaan itsekseen. Meillä on kiva perhe vaikka itse sanonkin, nuorilla ei ole ollut tarve ottaa riskejä ulkomailla koska vanhemmat on niin paskoja. Ollaan se reissu maksettukin ja ovat halunneet lähteä mukaan, ei heillä ole aihetta kapinoida :)

Ei siis huolta, ei ole tarvinnut stressata teinejä reissuissa. Koen että minäkin voin halutessani vain olla, mut usein kyllä halutaan tehdä asioita, nä

Minusta teinien kanssa on kiva matkustaa, kun katsovat vielä maailmaa ihan eri perspektiivistä kuin itse. Päädytään myös paikkoihin, joihin ei ehkä tulisi aikuisten kesken lähdettyä, mutta ovatkin todella kivoja. Teinien kanssa voi sitäpaitsi tehdä ihan kaikkea. Paitsi ryypätä, mutta sitä ei tehtäisi muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Kulkeeko lapset yön yli mukana viihteellä? Kulkeeko lapset baareissa mukana? Jätetäänkö lapset rannalle ilman vahtia kun vanhemmat lähtee uimaan/snorklaamaan? Otetaanko pikkulapset mukaan teatteriesityksiin jossa pitää olla hipihiljaa? Jne...

Kaikki tietää kyllä että kun lapset on mukana reissussa, se ei ole sama asia. Velan ei tarvitse murehtia mitään tällaista. Voi vain nauttia ja olla. "

Pitääkö sun aina olla viihteellä? Matkoista voi nauttia myös ilman ryyppäysviihdettä. 

Joillekkin matkoille voi ottaa lapset mukaan ja joillekin matkoille mennä ilman lapsia. 

Lasten kanssa paljon matkustaneena voin omasta puolestani todeta, että raskasta se on. Ensi suunnittelet matkan, pakkaat kaikkien tavarat, keksit ohjelmaa matkalla joka päivä ja hetki, kuuntelet kaikki väsykiukut + muut, loman j

Tähän kommentoisin, että lapsia on erillaisia. Meidän 9.v kanssa on helppo matkustaa. On ainut lapsi ja tottunut reissaamiseen. Osaa käyttäytyä rauhallisesti. Ei huuda eikä juokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?

Olen 76-v neljän lapsenlapsen mummo. Saan nukkua niin pitkät yöunet kuin haluan, vyötärö katoaa myös lapsettomilta ikätovereiltani, väliliha ei ole vaivannut, vapaa-aikaa on ja rahaakin on sopivasti. Joten mikä on huonommin kuin lapsettomilla? Lastenlasten halit parasta. Vanhin lapsenlapsi valmistuu tänä keväänä mieleiseensä ammattiin. 

Näinpä. Lapsiperhe-elämä kestää aikansa, sitten kun lapset on omillaan niin ei se elämänlaatu sen erilaisempaa ole oli lapsia tai ei. Iän myötä tulee kremppaa enemmän ja vähemmän kaikille, ne lasten takia joskus aikanaan valvotut yöt on vaan pisara meressä siinä mikä kaikki terveyteen vaikuttaa.

Toki mahdollinen isovanhemmuus tuo elämään omat mausteensa, mutta sen voi hoitaa ihan omien voimavarojen ja halujen mukaan, ei ole pakko osallistua lastenlasten elämään jos ei tahdo, mutta toisaalta monet kyllä kokee sen valtavana lahjana että saavat osallistua. Silloin kun saa ne hyvät puolet, mutta ei valvottuja öitä ja kasvatusvastuuta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole kateellinen. Olen aina halunnut lapsia ja se hetki kun sain oman lapsen ensimmäistä kertaa syliin oli huikea. Nyt tätä huikeutta on jatkunut kohta 20 vuotta ja edelleen olen onnellinen. 

Tämä. Koskaan en ole ollut kateellinen lapsettomalle. Halusin lapsia ja elämäni olisi siis ollut huonompaa ilman. Joskus olen saattanut olla kateellinen niille, joitten lapset on isompia jo. 

Mutta jos joku kokee että hänen elämänsä on parempaa ilman lapsia niin silloin on varmasti parempi olla ilman. Ei ole minulta pois. En ymmärrä miksi tästä aiheesta pitää jatkuvasti jauhaa, miksei voisi vaan hyväksyä että ihmiset on erilaisia? 

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin lapsikin voi olla sairas tai vammainen ja tällaisen hoitaminen on raskasta ja voi toivoa, että olisi yhä lapseton. Mutta jos on saanut terveenkin lapsen niin se kompensoi tilannetta.

Mulla on vammainen lapsi, enkä kadu äitiyttä yhtään. Varmasti on elämä monimutkaisempaa kuin vammattoman lapsen vanhemmalla, mutta se johtuu isosti byrokratiasta ja huonoista asiantuntijoista joiden työtä saat olla jatkuvasti viemässä Aviin tai hallinto-oikeuteen (looking at you, vammaispalvelut).

Terve lapsi ei myöskään kompensoi tilannetta siinä missä lapset ovat omia persooniaan ja äitiyden kokemus on usein aivan sama. Uskon että monen vammaisfoobikon silmät avautuisivat ihan vaan sillä, että viettäisi vammaisten kanssa enemmän aikaa, suosittelen!

Eli uskon että jos ihminen tekee harkitun päätöksen siitä, että haluaa äidiksi/isäksi, ja sitten lapsella ilmeneekin sairaus tai vamma, niin sitä lasta ei silti toivo pois. Toki vamma-asteet ja sairaudet ovat erilaisia ja voivat vaikuttaa vanhemman elämään radikaalistikin, eli puhun lopulta vain omasta kokemuksestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus koski väitettä että vanhempi olisi yhtä vapaa kuin vela. Ei ole.

Vanhempi ei koskaan ole yhtä vapaa kuin vela. Velan vapaus tuo ehdottomasti omat hyvät puolensa. Ja sitten taas toisaalta sama vapaus tuo omat huonot puolensa.

Lapsellisten ja velojen ero on kuitenkin siinä, että moni vanhempi on kokenut kummankin elämän molemmat puolet. Velat taas ovat kokeneet ainoastaan lapsivapaan elämän. Tämän vuoksi olen itse tyytyväinen, etten aikoinaan kaikesta vanhemmuuden rankkuudesta huolimatta valinnut velan elämää. 

Ja ikävä kyllä tuo kokemusten puutteellisuus velan elämässä vie ainakin minulla hieman uskottavuutta heidän väitteistään. Mutta eihän asia minulle edes mitenkään kuulu ja itseasiassa kiitän heitä siitä, että he ovat omilla verorahoillaan tarjonneet minun lapsilleni yhteiskunnan tukea.

Ihme jankutusta. Samalta se vela olo tuntuu 40 v tai 50 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

336: siis sun mielestäsi lapsi menisi altaan reunalla istuskelulomalla, muttei pyöräily- tai kiipeilylomalla? Oletko koskaan tavannut lasta elävässä elämässä?

Eri, mutta olen tavannut lapsia ja juuri siksi en suin surminkaan lähtisi millekään vaellus- tms. lomalle lapsen kanssa. 

En minäkään. Mutta minulla on useampiakin huippukuntoisia tuttuja, jotka hullut ovat lähteneet vaeltamaan lapsi rinkassa tai ahkiossa, huh :)

Luulin etten tee ikinä lapsia- onneksi tein ja sain.

Meillä ei ole ollut tukiverkkoja eikä olla aina päästy kaikkiin rientoihin mutta ei yhtään harmita. Lasten myötä minulle aukesi ihan uusi maailma. Lasten myötä olen oppinut hirveästi uusia asioita ja pikkulapsiaikakin meni tosi nopeasti ohi.

Teini-ikäisten lasten kautta näen maailman ihan eri tavalla kuin ennen.

Vanhemmuus oli paras päätökseni ikinä. En ymmärrä mistä minun pitäisi olla veloille kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lomien osalta alkaa perheellisiltä kuulua kaikenlaista vinkumista. En tiedä onko se kateutta, mutta selvästi harmittaa, kun lapsettomat tekee mitä lystää.

Keitä nämä vinkujat on (ystäviäsi vai nettitrolleja), ja mikä on valituksen ydin, ne lapsetko?

Ainoat "lomavinkujat" minun piireissäni on tutut joilla on lomaa törkeän vähän vuodessa. Ja sen vinkunan ymmärrän hyvin.