Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

336: siis sun mielestäsi lapsi menisi altaan reunalla istuskelulomalla, muttei pyöräily- tai kiipeilylomalla? Oletko koskaan tavannut lasta elävässä elämässä?

Vierailija kirjoitti:

En näe hyvää lastenkasvatusta kognitiivisena, vaan ennen kaikkea emotionaalisena ponnistuksena. Siinä ihminen joutuu käymään läpi oman lapsuutensa, ottamaan sieltä hyvän ja jättämään taakseen huonon. Kyllä, sen voi tehdä ilman lapsiakin, mutta yllättävän harva siinä täysin onnistuu.

Itse asiassa hyvä lastenkasvatus on ennen kaikkea kognitiivinen prosessi. Tämän vuoksi tutkimukset toisensa jälkeen ovat todistaneet, että ns. vanhojen äitien terveenä syntyneet lapset menestyvät keskimäärisesti elämässä joka mittarilla paremmin mitä nuorten äitien lapset. Äidin ikä nimittäin lisää heidän kognitiivisia kykyjään huolehtia jälkeläisensä tarpeista ja hyvinvoinnista.

Kun mietin lähipiirini ihmisiä, en usko, että kukaan on kateellinen kenellekään. Joukkoon mahtuu niin veloja kuin yksilapsisia sekä yksi lapsi tulee jos on tullakseen-ihminen. Meillä on kaikilla hyvin oman näköinen elämä. Ollaan siitä onnekkaita, että ollaan kaikki saatu sellaiset itsellemme rakentaa. Yksilapsisuus tuntuu yleistyvän koko ajan ja tuntuu myös olevan sopiva vanhemmuuden muoto monelle. 

On tutkittua että jopa 20% vanhemmista katuu lapsiaan. Näin siis Saksassa, joka on Suomen kaltainen kehittynyt länsimaa. Muissakin maissa yllättävän korkeita lukuja.

Katumus on siis yllättävän yleistä.

Onhan maailmanlaajuisestikin jopa 50-60% raskauksista vahinkoraskauksia.

En siis ihmettele miksi veloihin kohdistuu niin paljon epäluuloa ja skeptisyyttä. Jos on epävarma omasta lisääntymisvalinnasta tai jos suoranaisesti katuu sitä, se on helppo purkaa johonkin. Kun näkee itseään paremmin pärjänneen velan ja joka näyttää ikäistään 10v nuoremmalta, ymmärrettävästi voi syntyä kateuden tunteita. "Nuo vain juhlii! Heillä on tyhjä elämä!" jne. öyhötystä.

Ne jotka pystyvät myöntämään katumuksen ovat rehellisiä itselleen ja heillä on mahdollisuus päästä tuskastaan eroon, jos saavat siihen oikean kanavan ja tuen. Toivon heille kaikkea hyvää ja jaksamista. Sen sijaan denialismissa elävät "kaikki on ollut niin helppoa enkä ole kertaakaan ollut väsynyt enkä ikinä tuntenut negatiivista tunnetta joten siispä ei kukaan muukaan ole!" -puheet herättävät ihmetystä. Toivottavasti heidän lapset eivät opi toksisia ajatusmalleja vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

On tutkittua että jopa 20% vanhemmista katuu lapsiaan. Näin siis Saksassa, joka on Suomen kaltainen kehittynyt länsimaa. Muissakin maissa yllättävän korkeita lukuja.

Katumus on siis yllättävän yleistä.

Onhan maailmanlaajuisestikin jopa 50-60% raskauksista vahinkoraskauksia.

En siis ihmettele miksi veloihin kohdistuu niin paljon epäluuloa ja skeptisyyttä. Jos on epävarma omasta lisääntymisvalinnasta tai jos suoranaisesti katuu sitä, se on helppo purkaa johonkin. Kun näkee itseään paremmin pärjänneen velan ja joka näyttää ikäistään 10v nuoremmalta, ymmärrettävästi voi syntyä kateuden tunteita. "Nuo vain juhlii! Heillä on tyhjä elämä!" jne. öyhötystä.

Ne jotka pystyvät myöntämään katumuksen ovat rehellisiä itselleen ja heillä on mahdollisuus päästä tuskastaan eroon, jos saavat siihen oikean kanavan ja tuen. Toivon heille kaikkea hyvää ja jaksamista. Sen sijaan denialismissa elävät "kaikki on oll

Suurimmalla osalla ei ole mitään epäluuloja veloja kohtaan. Paitsi, jos velat kuvittelee olevansa jotenkin parempia kuin perheelliset. Niin kuin sinä viestisi perusteella, kun oletat, että olet pärjännyt paremmin ja näytät nuoremmalta kuin perheellinen. Lähinnä kyllä naurattaa tuo.

Oman tuttavapiirin velat on veloja eri syistä. Kaikkien syitä en tiedä eikä ne minulle kuulu. Ei meidän keskustelut pyöri sen ympärillä, että miksi jollain on lapsia ja miksi jollain ei. Toisekseen vaikka moni jossain kohtaa katuu lasten tekoa, ei se välttämättä tarkoita, että olisi kamalan kateellinen veloille. Se voi olla vaan sellainen ohikiitävä ajatus, jonka rinnalla on kuitenkin kiitollisuus siitä, että on ne lapset siinä elämässä. Esim. itse en enää nykymaailmaan lasta tekisi enkä ihmettele yhtään, että jotkut jättävät lapset tekemättä. Tavallaan kaduttaa, että olen oman lapseni tällaiseen maailmaan synnyttänyt, mutta samalla olen kiitollinen, että saan elää tätä elämää hänen kanssaan. 

"En todellakaan ilku enkä sanonut pitäväni itseäni parempana. Mutta ihan rehellisesti säälin mielessäni. Ei sitä rakkautta omaan lapseen pysty kuvittelemaan. Kuinka monella lapsettomalla on joku, jonka puolesta kuolisi sekuntiakaan epäröimättä? Niinpä."

---

Olen eri mutta minulle puolisoni on tällainen "joku". Ilmeisesti sinulle puoliso ei ole niin tärkeä? Sinä halusit (oletettavasti) lapsia, joten tietenkin olet onnellinen heistä. Vapaaehtoisesti lapseton on onnellinen nimenomaan siksi, että lapsia ei ole eikä tule olemaan. Minä säälin puutteellista kykyäsi käsittää asioita eri näkökulmista. 

Moni vanhempi sanoo, että oma lapsi on rakkain ja tärkein ja, että tekisi mitä tahansa heidän puolestaan. Todellisuus on sitten kuitenkin usein toinen, varsinkin aikuisten lasten kohdalla. Ilmeisesti tämä pyyteetön, ylimaallinen rakkaus on isolla osalla aika heiveröinen eikä kestä edes lapsen kasvua aikuiseksi.

Osa vanhemmista peräti ilmoittaa lasten hankinnan motiivikseen alusta alkaen palvelijan vanhuuden varalle ("kuka sinut sitten hoitaa vanhana"). En näe tässä sitä mainostamaasi rakkautta kuin korkeintaan itseä kohtaan tai sitä, että oltaisiin valmiita uhraamaan oma henki lapsen puolesta. Ei, kyllä tässä odotetaan lapsen uhraavan elämänsä vanhempiensa eteen.

"Suurimmalla osalla ei ole mitään epäluuloja veloja kohtaan. Paitsi, jos velat kuvittelee olevansa jotenkin parempia kuin perheelliset. Niin kuin sinä viestisi perusteella, kun oletat, että olet pärjännyt paremmin ja näytät nuoremmalta kuin perheellinen. Lähinnä kyllä naurattaa tuo."

En näe syytä miksi velan pitäisi kuvitella olevansa parempi kuin muut. Ylimielisyys ei sovi kenellekään olipa lapsia tai ei.

Kyseinen esimerkki oli kärjistetty. En väitä että kaikki velat olisivat rikkaita, urheilullisia, maailmanmatkaajia ja supernuorekkaita, koska jokainen tietää ettei sellainen yleistys pidä paikkansa. Osa varmaan voi olla sellaisia, ja en sitä kiellä. Kyse oli siitä että jos on itse väsynyt vanhempi, huonossa parisuhteessa, ja lapsiperhearki on todella rankkaa, kuka tahansa ihminen voi näyttää kadehdittavalta jos heillä näyttäisi asiat olevan edes vähän paremmin kuin itsellä. Vela on siksi helppo maali omille epävarmuuksille, koska velalla ei ole samaa vaipparallia, pakollisia koulun tilaisuuksia, perheauton huoltoa, harrastuksiin kuskausta edestakaisin jne.

Vierailija kirjoitti:

"En todellakaan ilku enkä sanonut pitäväni itseäni parempana. Mutta ihan rehellisesti säälin mielessäni. Ei sitä rakkautta omaan lapseen pysty kuvittelemaan. Kuinka monella lapsettomalla on joku, jonka puolesta kuolisi sekuntiakaan epäröimättä? Niinpä."

---

Olen eri mutta minulle puolisoni on tällainen "joku". Ilmeisesti sinulle puoliso ei ole niin tärkeä? Sinä halusit (oletettavasti) lapsia, joten tietenkin olet onnellinen heistä. Vapaaehtoisesti lapseton on onnellinen nimenomaan siksi, että lapsia ei ole eikä tule olemaan. Minä säälin puutteellista kykyäsi käsittää asioita eri näkökulmista. 

Moni vanhempi sanoo, että oma lapsi on rakkain ja tärkein ja, että tekisi mitä tahansa heidän puolestaan. Todellisuus on sitten kuitenkin usein toinen, varsinkin aikuisten lasten kohdalla. Ilmeisesti tämä pyyteetön, ylimaallinen rakkaus on isolla osalla aika heiveröinen eikä kestä edes lapsen kasvua aikuiseksi

Tähän tulikin mieleen yksi sitaatti 100% epäitsekkyydestä:

"MINUN lapseni. MINUN sukunimelläni. MINÄ lähetin kouluun ensimmäisenä päivänä. Sukulaiset ovat ylpeitä MINUN lapsesta. Hän on MINUN näköinen. MINUN lapseni on fiksu. MINÄ saan onnellisuutta lapsestani. Lapsi rakastaa MINUA. Hän tulee katsomaan MINUA vanhainkotiin. Kun MINÄ olen vanha, hän tulee siivoamaan MINUN kotiani ilmaiseksi, koska MINÄ toin leivän pöytään. Hän antaa MINULLE lapsenlapset, joilla on MINUN nimi toisena nimenään."

Ei tietenkään ole. Jokaisen oma päätös. Tekee paljon muuta kuin lapsenhoito, lahjakas, kaunis ja aktiivinen ihminen. En ymmärrä kadehtimista ja muiden asioiden märehtimistä muutenkaan. Elämästä voi tehdä sellaisen kuin haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Suurimmalla osalla ei ole mitään epäluuloja veloja kohtaan. Paitsi, jos velat kuvittelee olevansa jotenkin parempia kuin perheelliset. Niin kuin sinä viestisi perusteella, kun oletat, että olet pärjännyt paremmin ja näytät nuoremmalta kuin perheellinen. Lähinnä kyllä naurattaa tuo."

 

En näe syytä miksi velan pitäisi kuvitella olevansa parempi kuin muut. Ylimielisyys ei sovi kenellekään olipa lapsia tai ei.

Kyseinen esimerkki oli kärjistetty. En väitä että kaikki velat olisivat rikkaita, urheilullisia, maailmanmatkaajia ja supernuorekkaita, koska jokainen tietää ettei sellainen yleistys pidä paikkansa. Osa varmaan voi olla sellaisia, ja en sitä kiellä. Kyse oli siitä että jos on itse väsynyt vanhempi, huonossa parisuhteessa, ja lapsiperhearki on todella rankkaa, kuka tahansa ihminen voi näyttää kadehdittavalta jos heillä näyttäisi asiat olevan edes vähän paremmin kuin itsellä. Vela on siksi helppo maali omille

Silti aika kaukaa haettua, että vanhemmat olisivat kateellisia veloille, vaikka olisivat väsyneitä omaan arkeensa. Vanhemmat saattavat kaivata pientä taukoa arkeensa, mutta tuskin tuntevat mitään pistävää kateutta veloja kohtaan. Meillä kun on ollut myös se ihan sama mahdollisuus valita. Ja huono parisuhde voi olla velallakin. Ja saattaa olla väsynyt ja stressaantunut töiden tai vaikka ikääntyvien vanhempien vuoksi.

Todella vaikea uskoa, että velojen kadehtiminen ja oman väsymyksen purkaminen näihin olisi mikään iso ilmiö. Jos ilmiö lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

 

Minä ja pari velaystävääni emme pörrää baareissa vaan matkustelemme kotimaassa ja ulkomailla tutustuen kulttuuriin, paikalliseen väestöön yms.-vela 60v.

Ja lapsiperhe ei voi matkustella ja tutustua paikalliseen kulttuuriin? Meillä on kaksi omaa taloa eri kohteissa ulkomailla, hyvin on 4 lapsen kanssa päästy reissaamaan ja näkemään maailmaa

Aktiivilomiakin on erilaisia

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

Olen vela enkä pörrännyt baareissa edes nuorena. En ole myöskään koskaan ollut juovuksissa. Kai ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia useiden eri ominaisuuksien kohdalla? Sinun logiikallasi minä voisin väittää "lapsellisten" pahoinpitelevän lapsiaan, välillä hengiltä, ja onnitella itseääni, että minä en tuollaisia tee koska olen valinnut viisaasti ja lapsen etua ajatellen. Mutta teetkö sinäkään?

"Todella vaikea uskoa, että velojen kadehtiminen ja oman väsymyksen purkaminen näihin olisi mikään iso ilmiö. Jos ilmiö lainkaan."

Se olikin tämän ketjun kysymys. Tiedossa on että katuminen on aika yleistä, mutta mihin se kohdistuu ja kuinka usein.

Ihan puhtaasti jos nettikeskusteluita katsoo (suomeksi tai englanniksi) niin tosi paljon velat/childfree ihmiset saa arjessaan kuulla vanhemmilta väheksyviä kommentteja. Mistä moiset ajatukset kumpuaa, jos ei omista epävarmuuksista ja tyytymättömyydestä omaan elämään? Jos omassa elämässä menee hyvin, miksi edes kiinnostaa miettiä, miten esim. naapurin ökyrikkaalla velalla menee. Ei velan onni ole keltään pois.

Vierailija kirjoitti:

"En todellakaan ilku enkä sanonut pitäväni itseäni parempana. Mutta ihan rehellisesti säälin mielessäni. Ei sitä rakkautta omaan lapseen pysty kuvittelemaan. Kuinka monella lapsettomalla on joku, jonka puolesta kuolisi sekuntiakaan epäröimättä? Niinpä."

---

Olen eri mutta minulle puolisoni on tällainen "joku". Ilmeisesti sinulle puoliso ei ole niin tärkeä? Sinä halusit (oletettavasti) lapsia, joten tietenkin olet onnellinen heistä. Vapaaehtoisesti lapseton on onnellinen nimenomaan siksi, että lapsia ei ole eikä tule olemaan. Minä säälin puutteellista kykyäsi käsittää asioita eri näkökulmista. 

Moni vanhempi sanoo, että oma lapsi on rakkain ja tärkein ja, että tekisi mitä tahansa heidän puolestaan. Todellisuus on sitten kuitenkin usein toinen, varsinkin aikuisten lasten kohdalla. Ilmeisesti tämä pyyteetön, ylimaallinen rakkaus on isolla osalla aika heiveröinen eikä kestä edes lapsen kasvua aikuiseksi.

<

Myös minä olen eri jolle vastasit, mutta olen ainakin hieman samaa mieltä henkilön kanssa jolle kommenttisi oli osoitettu. Todellakin, "Kuinka monella lapsettomalla on joku, jonka puolesta kuolisi sekuntiakaan epäröimättä?" Kyse ei siis ole siitä, kuka olisi valmis kuolemaan sinun puolestasi, vaan siitä, että sinä olet saanut elämääsi jotain, jonka puolesta olet valmis kuolemaan.

Mutta vanhemmuutta on monenlaista. Olen pahoillani niiden ihmisten puolesta, jotka eivät ole kokeneet omilta vanhemmiltaan edellä mainitun kaltaista ehdotonta rakkautta. Minä olen sen kokenut. Sen vuoksi nyt jo kuolleiden vanhempieni viimeiset vuodet eivät olleet minulle velvollisuus saatika sitten uhraus. Se oli rakkautta heitä kohtaan, vaikka hemmetin rankkaa aikaa olikin. Aivan kuten rakkaus aika ajoin aina vääjäämättä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

Olen vela enkä pörrännyt baareissa edes nuorena. En ole myöskään koskaan ollut juovuksissa. Kai ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia useiden eri ominaisuuksien kohdalla? Sinun logiikallasi minä voisin väittää "lapsellisten" pahoinpitelevän lapsiaan, välillä hengiltä, ja onnitella itseääni, että minä en tuollaisia tee koska olen valinnut viisaasti ja lapsen etua ajatellen. Mutta teetkö sinäkään?

Ja aika moni lapsen saanut hinkuu sinne baariin, kun lapsi on vielä tississä kiinni. Tässäkään ei kannata yleistää suuntaan eikä toiseen. Itse sain ihan naurettavan määrän ihmettelyjä, kun en käynyt baareissa lapsen ollessa pieni. Taisi olla 2,5v, kun kävin ensimmäisen kerran jossain ja silloinkin kaverin kanssa keikalla. 

Vierailija kirjoitti:

On tutkittua että jopa 20% vanhemmista katuu lapsiaan. Näin siis Saksassa, joka on Suomen kaltainen kehittynyt länsimaa. Muissakin maissa yllättävän korkeita lukuja.

Katumus on siis yllättävän yleistä.

Onhan maailmanlaajuisestikin jopa 50-60% raskauksista vahinkoraskauksia.

En siis ihmettele miksi veloihin kohdistuu niin paljon epäluuloa ja skeptisyyttä. Jos on epävarma omasta lisääntymisvalinnasta tai jos suoranaisesti katuu sitä, se on helppo purkaa johonkin. Kun näkee itseään paremmin pärjänneen velan ja joka näyttää ikäistään 10v nuoremmalta, ymmärrettävästi voi syntyä kateuden tunteita. "Nuo vain juhlii! Heillä on tyhjä elämä!" jne. öyhötystä.

Ne jotka pystyvät myöntämään katumuksen ovat rehellisiä itselleen ja heillä on mahdollisuus päästä tuskastaan eroon, jos saavat siihen oikean kanavan ja tuen. Toivon heille kaikkea hyvää ja jaksamista. Sen sijaan denialismissa elävät "kaikki on oll

Ja 80% vanhemmista ei siis kadu? Katumattomuus on siis merkittävästi yleisempää, sillä heitä on nelinkertaisesti verrattuna niihin jotka katuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En todellakaan ilku enkä sanonut pitäväni itseäni parempana. Mutta ihan rehellisesti säälin mielessäni. Ei sitä rakkautta omaan lapseen pysty kuvittelemaan. Kuinka monella lapsettomalla on joku, jonka puolesta kuolisi sekuntiakaan epäröimättä? Niinpä."

---

Olen eri mutta minulle puolisoni on tällainen "joku". Ilmeisesti sinulle puoliso ei ole niin tärkeä? Sinä halusit (oletettavasti) lapsia, joten tietenkin olet onnellinen heistä. Vapaaehtoisesti lapseton on onnellinen nimenomaan siksi, että lapsia ei ole eikä tule olemaan. Minä säälin puutteellista kykyäsi käsittää asioita eri näkökulmista. 

Moni vanhempi sanoo, että oma lapsi on rakkain ja tärkein ja, että tekisi mitä tahansa heidän puolestaan. Todellisuus on sitten kuitenkin usein toinen, varsinkin aikuisten lasten kohdalla. Ilmeisesti tämä pyyteetön, ylimaallinen rakkaus on isolla osalla aika heiveröinen

Mistä kumpuaa ajatus että lapsivapaa/childfree ihmisellä ei olisi mitään minkä vuoksi kuolla?

- itsensä? Koska jokainen ihminen on oman elämänsä tärkein henkilö.

- puolison? Koska puoliso on rakas.

- perheen? Eli omien vanhempien tai sisarusten.

- itselle tärkeiden arvojen?

Osoittaa kyllä tosi isoa koloa sivistyksessä jos ei näe maailmassa mitään muuta arvokasta kuin lapset. Maailmassa on paljon muutakin arvokasta. Muilla ihmisillä on elämässään paljon rakkaita asioita joiden puolesta ihmiset voi olla valmiita kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Kulkeeko lapset yön yli mukana viihteellä? Kulkeeko lapset baareissa mukana? Jätetäänkö lapset rannalle ilman vahtia kun vanhemmat lähtee uimaan/snorklaamaan? Otetaanko pikkulapset mukaan teatteriesityksiin jossa pitää olla hipihiljaa? Jne...

Kaikki tietää kyllä että kun lapset on mukana reissussa, se ei ole sama asia. Velan ei tarvitse murehtia mitään tällaista. Voi vain nauttia ja olla. "

Pitääkö sun aina olla viihteellä? Matkoista voi nauttia myös ilman ryyppäysviihdettä. 

Joillekkin matkoille voi ottaa lapset mukaan ja joillekin matkoille mennä ilman lapsia. 

Lasten kanssa paljon matkustaneena voin omasta puolestani todeta, että raskasta se on. Ensi suunnittelet matkan, pakkaat kaikkien tavarat, keksit ohjelmaa matkalla joka päivä ja hetki, kuuntelet kaikki väsykiukut + muut, loman jälkeen AINA joku on kipeä (noro, flunssa, jne.). K

Todella usein kuitenkin kuulee tämän totuuden että mikään ei muutu kun tulee lapsi/a, ihan samalla lailla voi reissata ja harrastaa - niin ehkä sen siittäjän elämässä ei muutu... 

Olis minusta lapsellista olla kateellinen, oikeastaan mistä tahansa asiasta. Varsinkaan tällaisesta, mikä on oman toiveen ja toiminnan seurausta, eli hartaasti toivottu lapsi.

Toki kateuden häivähdyksiä voi tulla ihan jokaiselle mistä syystä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari lähes 50v lapsetonta ystävää ja ei todellakaan käy kateeksi. Elämä on työntekoa ja sitten vapaat pitäisi pörrätä jossain baareissa, kun ei muutakaan ole. Mun baarijuoksut on juostu ja parikymppisenä ja musta on ihanaa viettää aikaa oman perheen kesken, toki meillä käy paljon ystäviäkin ja tehdään yhdessä kaikenlaista. 

Olen vela enkä pörrännyt baareissa edes nuorena. En ole myöskään koskaan ollut juovuksissa. Kai ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia useiden eri ominaisuuksien kohdalla? Sinun logiikallasi minä voisin väittää "lapsellisten" pahoinpitelevän lapsiaan, välillä hengiltä, ja onnitella itseääni, että minä en tuollaisia tee koska olen valinnut viisaasti ja lapsen etua ajatellen. Mutta teetkö sinäkään?

Ja aika moni lapsen saanut hinkuu sinne baariin, kun laps

Tässä taitaa olla hieman kyse ns. luokkaerosta. Koulutetut henkilöt saavat ensimmäisen lapsen tilastollisesti yli 30 vuotiaana. Siinä vaiheessa baarit on koluttu jo aika moneen kertaan läpi. 

Luonnollisesti asia voi olla toisin nuorena vanhemmaksi tulleilla.